helmikuuta 2017
          

28.2.2017





Wow-signaali oli Big Ear -radioteleskoopin 15. elokuuta 1977 vastaanottama mahdollisesti ulkoavaruudesta tullut kertaluonteinen voimakas kapeakaistainen radiosignaali. Signaali sai nimensä SETI-tutkimuksen parissa työtä tehneen Jerry R. Ehmanin kirjoitettua signaalin sisältäneen tietokoneen tulosteen reunaan muistiinpanoksi "Wow!".

Tulosteessa punaisella ympäröity merkkijono "6EQUJ5" merkitsee signaalin voimakkuuden muutosta: signaaleja merkittiin numeroilla yhdestä yhdeksään ja voimakkaimpia aakkosilla. Signaali kuului koko sen 72 sekunnin ajan kun antenni oli siihen suunnattuna, alkoi heikkona kiinteän antennin kääntyessä sitä kohti, voimistui ja laski kun signaali jäi antennin horisontin taakse. Sekä Wow!-signaalin pituus, 72 sekuntia, että voimakkuuden kaaviokuva yhdistäisi sen mahdolliseen maan ulkopuoliseen lähteeseen.

Ehman on ilmoittanut pitävänsä epätodennäköisenä, että signaali olisi älykkäiden avaruusolentojen alkuperää: "Meidän olisi pitänyt nähdä se uudestaan, kun etsimme sitä 50 kertaa. Minun arvioni mukaan se oli maasta lähtenyt signaali, joka yksinkertaisesti heijastui takaisin avaruusromusta."

Ehman kuitenkin muutti kantaansa myöhemmin, kun tutkimuksessa oli todettu, että signaali todennäköisesti ei ollut Maasta lähtöisin. 1420 MHz taajuus kuuluu astronomialle "suojeltuun spektriin": se sijaitsee kaistanleveydellä, joka on maanpäällisiltä lähettimiltä kielletty.

Laajoista tutkimuksista huolimatta signaalin lähdettä ei ole onnistuttu selvittämään.

Lähteet:
Wow-signaali - Wikipedia
Kuuluisa Wow-signaali sai ehkä selityksen
          



Kesäkuussa 1972 nainen saapui Cedar Senain sairaalaan päällään ainoastaan valkoinen, veren peittämä leninki. Tämän ei pitäisi olla millään tasolla outoa, koska ihmiset hakeutuvat sairaalahoitoon loukatessaan itsensä sairaalan lähimaastossa, mutta tässä tapauksessa oli kaksi outoa asiaa, jotka saivat naisen nähneet ihmiset pakenemaan ja jopa oksentamaan pelosta.

Ensinnäkin nainen ei näyttänyt ihmiseltä. Hän oli enemmänkin kuin mannekiini, mutta silti hän vaikutti ihmiseltä sujuvan käytöksensä ja liikkuvuutensa vuoksi. Hänen kasvonsa olivat virheettömät kuin mannekiinilla: hänellä ei ollut kulmakarvoja ja hänen kasvonsa oli peitetty vahvalla meikillä. Toinen yksityiskohta taisi pelottaa huoneessa olevia ihmisiä kuitenkin vielä enemmän. Sairaalaan saapuneella naisella oli kissanpentu suussaan niin tiukasti, että hänen hampaitaan ei voinut nähdä, ja kissanpennusta valuva veri roiskui yhä ympäri hänen leninkiään ja lattioita. Yhtäkkiä hän repäisi kissanpennun pois suustaan ja vain hetkeä myöhemmin menetti tajuntansa kaatuen maahan.

Sairaalan pääovista saapumisestaan lähtien nainen oli ollut täysin ilmeetön ja rauhallinen - edes rauhoittavan lääkkeen valmistelu ei saanut häntä hätkähtämään. Lääkärien mielestä oli parasta sitoa nainen kiinni sairaalasänkyyn siksi aikaa, että virkavalta saapuisi paikalle. Nainen ei laittanut vastaan. Kukaan työntekijöistä ei onnistunut saamaan ilmeetöntä naista sanomaan sanaakaan, ja suurin osa heistä tunsi olonsa epämiellyttäväksi, jos heidän täytyi katsoa naista kohden tarpeettoman kauan.

Vaikka mannekiininainen ei vaikuttanut välittävän rauhoittavista lääkkeistä, päätti hän yllättäen alkaa taistella vastaan raivoisalla voimalla. Kahden henkilökunnan jäsenen täytyi pitää naisesta kiinni, kun hän nosti vartaloaan sängystä ilmettäkään väräyttämättä.

Lopulta, taistelun voitettuaan, nainen käänsi tunteettomat silmänsä erästä mieslääkäriä kohden ja teki jotain odottamatonta. Hän hymyili. Tämä teko sai naislääkärin kiljaisemaan ja pakenemaan kauhuissaan. Naisen suusta nimittäin paljastui - normaalin hammasrivistön sijasta - lähes piikkejä muistuttavia, pitkiä hampaita. Mannekiininainen oli tainnut pohtia tarkkaan seuraavaa siirtoaan...

Mieslääkäri jäi tuijottamaan naista hetkeksi ennen kuin avasi suunsa: "Mikä helvetti sinä olet?"

Nainen taivutti päätään lähemmäs olkapäätään kuin miestä tarkkaillen, yhä hymyillen.

Aika ei tuntunut kuluvan ja se katse tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta mieslääkäri kuuli ääniä käytävältä - vartijat lähestyivät huonetta. Ehkä liian myöhään. Samalla sekunnilla nainen nimittäin hyökkäsi eteenpäin ja upotti hampaansa miehen kaulaan, lopulta repien irti hänen kaulavaltimonsa. Mies kaatui lattialle henkeään haukkoen, hukkuen omaan vereensä.

Silloin ilmeetön nainen nousi ylös sängyltä ja kurottautui miestä kohti. Hänen kasvonsa siirtyivät aina lähemmäs, ja mieslääkäri tunsi elämän pakenevan kehostaan.

Nainen nojautui miehen suuntaan kuiskatakseen hänen korvaansa: "Minä.. Olen.. Jumala."

Kun mies oli siirtymässä tuonpuoleiseen, täyttyivät hänen silmänsä pelolla viimeisen kerran. Hän ei voinut kuin katsoa vierestä, kun nainen tervehti vartijoita - tervehti omalla tavallaan surmaten heidät julmasti yksi kerrallaan.

Paennut naislääkäri selviytyi ja nimesi mannekiininaisen Ilmeettömäksi Naiseksi.

Sen koommin häntä ei ole nähty.

Creepypasta lähde:
Creepypasta Finland
Creepypasta Wiki
          



hessdalen norway ufo
2016 kuvattu Hessdalenin UFO

Hessdalenissa Keski-Norjassa havaittiin 1980-luvulla monia outoja valoilmiöitä, jotka voivat olla maanjäristysvaloja, maavaloja tai ufoja. Hessdalenin laakso sijaitsee noin 120 km Trondheimista kaakkoon Ålenin suuren kylän lähellä noin 35 km Rorosin kaivoskaupungista pohjoiseen. Valojen syyksi on ehdotettu muun muassa skandiumpölyn syttymistä. Mutta jotkut valot on tunnistettu lentokoneiden valoiksi, autojen valojen ja muiksi heijastumiksi ja kangastuksiksi. Hessdalenissa on nykyään automaattisia kameroita, jotka tarkkailevat alueen valoilmiöitä.

Hessdalenin ufot ovat olleet muun muassa valopalloja ja mutkaisia valojuovia. Ilmiöt on havaittu enimmäkseen pimeinä talviöinä, ja harvemmin niitä on näkynyt kirkkaina kesäpäivinä.

Hessdalenin valoja alkoi näkyä joulukuussa 1981 ja pieni ryhmä alkoi tutkia näitä havaintoja 1983. Ryhmä tutki ilmiötä paikalla noin kuukauden ajan vuoden 1984 alussa. Vuonna 1984 ilmiö alkoi harvinaistua ja vuonna 1985 havaintoaalto oli jo mennyt ohi, vaikka ilmiöitä on nähty tämän jälkeenkin.

Hessdalenin ufoja on nähty mm 18.3.1982 Finnsahögdan yllä, kun sitä on katsottu idästä päin. Ufo näytti kulkevan Fjellöekkhögdan ja Finnsåhøgdan välistä. Finnsåhøgdan edestä näytti kulkevan hieman lautasta muistuttava esine.

Huhtikuun 16. päivänä 2016 Hessdalenin kamera tallensi toisen omituisen esineen taivalla joka pysyi paikallaan noin 15 minuuttia ennen kuin se sulautui taustaan näkyvyyden huonontuessa.




Lähteet:
Hessdalenin ufot - Wikipedia
Eksopolitiikka
          

27.2.2017



Piri Reis
Piri Reisin kartta


OOPArt eli paikkaan kuulumaton artefakti (ihmisen tekemä esine tai rakennelma) tarkoittaa historiallista, arkeologista tai paleontologista esinettä, joka on löydetty hyvin epätavallisesta tai jopa mahdottomasta paikasta. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Piri Reisin karttaa.

Käsitteen keksi skotlantilais-amerikkalainen kasvitieteilijä, geologi ja kryptozoologi Ivan T. Sanderson (1911–1973). Käsitettä ei käytetä tieteellisessä tutkimuksessa, vaan se liittyy enemmän tieteen popularisointiin ja näennäistieteeseen. Vaikka useita OOPArteista kehiteltyjä teorioita pidetään näennäistieteenä, jotkut OOPArtit, kuten Kensingtonin riimukivi ja Mainen penny, ovat tai ovat olleet tieteellisen kiistelyn kohteena.

Useimpien mielestä OOPArteissa on kyse virheellisistä tulkinnoista ja toiveajattelusta, osassa myös väärennöksistä. Toisten mielestä ne ovat todisteita siitä, että tiede jättää huomioimatta laajoja tiedon alueita, joko tahallisesti tai välinpitämättömyyttään.

Lähteet:
OOPArt - Wikipedia
http://ariadne.uio.no/runenews/nor_2004/krs-exsw.htm
http://www.ooparts.nl
          

22.2.2017



Mysterious holes in Russia

1980-luvulta lähtien on Venäjän metsistä löytynyt outoja, syviä reikiä. Reikiä löytyy syvältä metsistä, joka estää poraus- tai louhintalaitteiden paikalletuonnin. Reikien synty on mysteeri. Tutkijoita on myös laskeutunut kyseisiin kaivantoihin, eivätkä löytäneet sieltä mitään.

Mystisten reikien alkuperästä on esitetty muutamia teorioita:

- Pilailijoiden tekemiä
- Jokin eläin tai eläimet olisivat yrittäneet kaivaa maahan tunnelia.
- Tai reiät liittyisivät jollain tapaa maanjäristyksiin.

Reiät muistuttavat myös hiidenkirnua, mutta yleensä hiidenkirnut syntyvät kallioon.

Russian hole in the woods

Russian hole in the woods


          



Haunted doll

Valvontakameralle tallentui mielenkiintoinen video nukesta, joka kääntelee päätänsä puolelta toiselle. Toiselle kameralle tallentui lentävistä tavaroista.




Tytön isä asensi valvontakamerat sen jälkeen kun tyttö valitti jonkin kiusaavan häntä.

Lähteet:
Mirror.co.uk
          




Paholaisen meri sijaitsee Japanin kaakkoispuolella, jossa sanotaan katoavan normaalia useammin laivoja ja lentokoneita. Aivan kuten Bermudan kolmiolla. Paholaisen merestä käytetään myös nimityksiä "Aaveiden meri" tai "Lohikäärmeen kolmio".

Paholaisen meri on kolmio, joka rajoittuu lännessä Ogasawarasaariin, idässä Minami-Torishimaan ja etelässä Mariaaneihin. Siellä sanotaan häviävän normaalia enemmän laivoja ja lentokoneita ja esiintyvän häiröitä kompasseissa ja sähkölaitteissia, outoja kuoppia ja mäkiä meren pinnassa, sekä valkoista vettä. Katoamisia on väitetty sattuvan paljon nimenomaan Iwo Jiman ja Minami-Torishima välillä ja Izusaarilla Miyake-jiman ympärillä.

Alueella on syvä Japanin hauta ja runsasta maanjäristysaktiivisuutta. Alueen läpi sanotaan kulkevan niin sanotun agonisen linjan, jossa kompassisuunta ja maantieteellinen ilmansuunta ovat samoja, eli kompassin eranto on nolla. Paholaisen merellä eranto on kuitenkin todellisuudessa 6 astetta. Sekä Bermudan kolmion että paholaisen meren läpi kulkee sama isoympyrä.

Viranomaiset ovat julistaneet Paholaisen meren vaara-alueeksi, sillä olosuhteet muistuttavat Bermudan kolmiota.

Lähteet:
Paholaisen meri - Wikipedia
Berlitz, Charles: Arvoitus syvenee. Suom. Salo, Juhani. Helsinki: Otava, 1979.
          



Chupacabra

Chupacabra on olento, jonka kerrotaan elävän Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan pohjoisosassa. Sen espanjankielinen nimi on El Chupacabras, mikä tarkoittaa "vuohenimijää". Nimi johtuu sen väitetystä tavasta hyökätä kotieläinten, varsinkin vuohien, kimppuun ja imeä niiden veret viimeistä pisaraa myöten.

Chupacabra on verrattain uusi ilmestys, sillä ensimmäinen kirjattu havainto siitä on vasta keväältä 1995. Tuolloin Puerto Ricosta löytyi kuolleita kissoja, kalkkunoita, koiria, lehmiä, hevosia ja varsinkin vuohia, jotka oli tapettu oudolla tavalla. Ne oli nyljetty ja niillä oli terävien hampaiden jäljet kaulassa tai rinnassa. Toisen version mukaan kuolleita vuohia löytyi aluksi varsinkin Meksikosta, ja puremajäljet olivat niskassa. Kummankin tarinan mukaan eläimissä ei ollut jäljellä lainkaan verta. Joulukuuhun mennessä vuohenimijä oli tappanut jo yli 1 000 eläintä, ja karjankasvattajat olivat peloissaan. Yhä useammat ilmoittivat nähneensä hirviön. Vuoden 1996 alussa chupacabra-havainnoista kerrottiin jo Meksikossa ja Yhdysvalloissa latinalaisamerikkalaisväestön asuttamilla alueilla. 2000-luvulle mennessä tapettuja kotieläimiä oli löydetty jo tuhansia, myös Miamissa, Nicaraguassa ja Chilessä.

Yleisimpien havaintojen mukaan chupacabra on apinaa muistuttava, 1-1,5 metriä pitkä peto, jolla on mustanharmaa turkki, suuret ja soikeat punaiset silmät ja pitkät torahampaat. Joidenkin silminnäkijöiden mukaan sillä olisi kuitenkin paljas, sininen iho, selässä piikkejä ja lepakkomaiset siivet ja se kävelisi kahdella jalalla. Kolmannen kuvauksen mukaan se näyttää pantterilta, jolla on pitkä ja käärmemäinen kieli. Chupacabran kerrotaan liikkuvan yliluonnollisen nopein ja äänettömin askelin ja sen väitetään löyhkäävän rikinkatkua, joka lamauttaa saaliseläimet.

Olennon alkuperästä on erilaisia teorioita. Yliluonnollisiin asioihin uskovat väittävät sen olevan paholainen tai avaruusolento, toisten mukaan se on karannut jostakin laboratoriosta. Jotkut ovat arvelleet, että kyseessä voisi olla Desmodus draculae -jättivampyyri, joka nykytietojen mukaan kuoli sukupuuttoon muutama tuhat vuotta sitten. Tiedeyhteisö on sitä mieltä, että väitetty eläin on vain olematon, paniikin synnyttämä taruolento. Viranomaisten mukaan kotieläinten kuolemat ja raatelut selittyvät villikoirien tai muualta peräisin olevien, luontoon päästettyjen vieraiden petoeläinten saalistuksella.

Lähteet:
Chupacabra - Wikipedia
Tieteen Kuvalehti 11/1997, s. 62: artikkeli Outo hirviö ahdistelee kotieläimiä Puerto Ricossa
Unknownexplorers.com - Chupacabra
          

21.2.2017




Toukokuussa 1964 Pohjois-Englantilainen palomies nimeltä Jim Templeton päätti viedä nuoren tyttärensä paikkaan nimeltä Solway Firth ottamaan valokuvia. Mitään erikoisempaa ei tapahtunut, vaikkakin hänen vaimonsa mielestä ilmassa oli havaittavissa jotenkin outo tunnelma.

Ilmassa oli selvästi sähköisyyttä, vaikka myrskyä ei tullutkaan. Myös lähistöllä ollut lehmä vaikutti käyttäytyvän eriskummallisesti säästä johtuen.

Joitakin päiviä myöhemmin herra Templeton haki valokuvansa kehityksestä. Valokuvausliikkeen kehittäjä sanoi sen olevan sääli, että taustalla kävellyt mies oli pilannut parhaan otoksen hänen tyttärestään Elizabethista. Jim oli hämmästynyt. Lähistöllä ei ollut ollut todellakaan ketään silloin.

Kuvassa näytti olevan hahmo jonkinlaisesa hopeanvalkeassa avaruuspuvussa, oudossa kulmassa tyttöön nähden, aivankuin henkilö taustalla olisi tahallaan halunnut pilata kuvan. Jim päätti raportoida tapauksesta poliisille, niin outo se oli. Kuva oli otettu Kodak-filmillä, ja myöskin Kodak valmistajat päättivät tarjota sille joka jutun ratkaisisi ilmaiset filmit loppuelämäksi. Kukaan ei kuitenkaan koskaan osannut antaa vastausta tähän mysteeriin. Poliisitkin sanoivat olevansa sitä mieltä, että kuvia kehitettäessä oli yksinkertaisesti tapahtunut jokin virhe. "Kaksi kuvaa oli kehittämisvaiheessa mennyt varmaankin päällekkäin.

Vein kuvan Carlislen poliisiasemalle. Heidän tutkimusten mukaan kuvassa ei ole mitään outoa aitouden suhteen. Kun kuva oltiin annettu Cumberland News-sanomalehdelle, tuli siitä muutamassa tunnissa iso hitti. Otos ei todellakaan ole väärennös, ja kuten muutkin, olen todella hämmentynyt siitä mikä olento kuvassa voisi olla. Valokuva on ollut nyt neljä vuosikymmentä julkisesti katsottavissa, ja sen mukana olen vastaanottanut tuhansia kirjeitä joissa on erilaisia selityksiä mysteeristä – suurin osa niistä ovat olleet järjettömiä, Jim kertoo.

Muutamaa viikkoa myöhemmin Jim Templeton sai kaksi kummallista vierailijaa. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan käsitteestä "MIB", tummapukuisista miehistä. Eikä heitä tuohon aikaan Britanniassa tunnettukaan. He saapuivat pihamaalle suurella Jaguarilla. Kaksi muutoin normaalin näköistä miestä, paitsi heidän käytöksensä ja kysymyksensä olivat kaikkea muuta kuin normaalia.

He pyysivät Jimin mukaansa autoon ja kyselivät outoja kysymyksiä, kuten millaisia lintuhavaintoja he olivat tehneet sinä päivänä Solway Firthissä, sekä sen lisäksi Jimin piti kuvailla minuutilleen millaisia säähavaintoja hän oli tehnyt siellä ollessaan.

He yrittivät saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän oli vain sattunut epähuomiossa kuvaamaan ohikulkeneen miehen. Jim vastasi kohteliaasti että ei ole kyllä nyt samaa mieltä, jolloin tummapukuiset miehet ärsyyntyivät, ja päättivät heittää hänet autosta ulos. He olivat ehtineet ajaa melko kauas, Jimin täytyi kävellä viisi mailia päästäkseen kotiin.

Lähteet:
Solway Firth Spaceman
Paranormaaliblogi.net
          

20.2.2017



Agartha

Agartha on buddhalaisuudessa ja taruissa oletettu maanalainen maailma. Toinen yleinen nimitys Agarthalle on Shamballa eli Shambhala, jonka mainitaan myös olevan Agarthan pääkaupunki.

Agarthaan sanotaan olevan sisäänkäynnit Maan navoilta, mutta sinne on väitetty olevan myös muita sisäänkäyntejä.

Raymond W. Bernardin mukaan Yhdysvaltain laivaston amiraali Richard E. Byrd oli retkikuntineen nähnyt navoilla sisäänkäynnit Agarthaan.

Toinen varhainen lähde on Willis Emersonin kirja The Smoky God, jonka mukaan norjalainen purjehtija Olaf Jansen päätyi Agarthaan pohjoisnavalla.



Agartha map

Lähteet:
Wikipedia - Agartha
Crystalinks - Hollow Earth
          



Manipogo
Piirros Manipogosta


Manipogo on väitetty järvihirviö, joka huhujen mukaan elää Manitobajärvessä Kanadassa.

Hirviötä on kuvattu suurikokoiseksi ja mustaksi käärmeeksi tai ankeriaaksi, ja sillä kerrotaan olevan selässään yhdestä kuuteen kyttyrää tai kohoumaa. Hirviöhavaintoja tästä merikäärmeen kaltaisesta olennosta on tehty karkeasti arvioiden vuodesta 1900 lähtien.

- Vuonna 1957 nähtiin järvessä olento, joka muistutti jättimäistä käärmettä.

- Elokuussa 1962 kaksi kalastajaa sai otettua siitä valokuvan. Kuvassa olion vartalo on osittain taipunut kaarelle ylöspäin. Kalastajien kertoman mukaan sen pituus oli vähintään 3,5 metriä.


Manipogo 1962
Kalastajien ottama kuva.


Lähteet:
Manipogo
Cryptidz wiki
          

19.2.2017



Men in black

Mustapukuiset miehet ovat nykyajan yliluonnolliseen liittyvissä salaliittoteorioissa ja viihteessä tavallisia ihmisiä vainoavia salaperäisiä hahmoja. Tarinat tällaisista mustapukuisista miehistä ovat ilmeisesti lähtöisin Yhdysvalloista, jossa liittovaltion poliisin FBI:n henkilöstön tuli johtaja J. Edgar Hooverin kauden alkupuolella pukeutua tummaan pukuun. Mustapukuiset miehet liitetään usein ufologiaan.

Tavallisesti mustapukuiset miehet ovat saapuneet ufoihin liittyviä asioita tai ilmiöitä kokeneiden henkilöiden luo varsin pian tapahtuman jälkeen, jopa ennen kuin henkilö on ehtinyt kertoa kenellekään tapahtumasta. Muutoin kauttaaltaan mustaan asuun kuuluu erityisen puhdas, sileä valkoinen kauluspaita. He liikkuvat tyypillisesti suurella, mustalla henkilöautolla, ja heitä on lähes aina kolme. Heidän toimintaansa voi liittyä kuulustelua, pelottelua ja yksityisyyden häirintää.

Alkuperä on jäljitettävissä yhdysvaltalaiseen Albert Benderiin, joka kiinnostui ufo-ilmiöstä Kenneth Arnoldin 1947 tekemän, laajalti uutisoidun havainnon jälkeen. Bender oli jo ennen tätä kiinnostunut Lentue 19:n tapauksesta sekä erilaisista parapsykologiaa sivuavista ilmiöistä. Hän perusti International Flying Saucer Bureau - nimisen ufotutkimuksen verkoston, joka laajeni nopeasti kansainväliseksi. Pian siihen liittyi tuleva kustantaja ja kirjailija Gray Barker. Bender alkoi kärsiä huimaus- ja päänsärkykohtauksista ja liitti ne kokemuksiinsa siitä, että mustapukuiset miehet seurasivat häntä. Nämä kokemukset sekä vahvistuneet pelko- vainoharhakokemukset johtivat hänet lopettamaan järjestön toiminnan 1953.

Lähteet:
Mustapukuiset miehet
Redfern Nick: Todellinen mysteeri, MIB. Ufofinland, 2013.
Ahonen Lasse: Tieteellisiä ufotutkimuksia. Ufofinland ry, 2012.
          



Roswell ufo

Roswellin tapaus


Tämä artikkeli käsittelee Roswellin tapausta. Väitetään että kesällä 1947 New Mexicon autiomaassa Roswellin kaupungin lähellä UFO olisi tehnyt maahansyöksyn. Jälleen kerran Yhdysvaltain armeija antoi viralliseksi selitykseksi, että kyse on säähavainto- tai tiedustelupallosta. Tapaus on saanut laajaa huomiota ja herättänyt monia salaliittoteorioita.

Tapahtumaketju käynnistyi 5. heinäkuuta 1947, kun Roswellin pikkukaupungin asukas William Brazel oli naapurinsa pojan kanssa etsimässä ukonilmalla eksyneitä lampaitaan hieman Roswellin ulkopuolella. Sattumalta he osuivat paikalle, missä lojui paljon metallinpaloja. Lisäksi he löysivät lähistöltä kuopan, jota kumpikaan heistä ei aikaisemmin ollut nähnyt. Brazel otti muutamia metallinpaloja mukaansa. Hän päätteli niiden olevan maahan syöksyneen aluksen jäännöksiä. Kotiin päästyään Brazel näytti yhden palasista naapureilleen. Hän oli siihen mennessä päätellyt, että kohteen oli täytynyt räjähtää ilmassa ja että asia oli kenties sittenkin tärkeä. Brazel kuuli keskustellessaan Coronan kaupungissa asiasta ensimmäistä kertaa lentävistä lautasista joita oli havaittu. Asioidessaan Roswellin kaupungissa lava-auton ostoa varten seuraavana päivänä hän otti yhteyttä sikäläiseen sheriffiin George Wilcoxiin.

Brazelin löytö täsmentyi myöhemmin siten, että kappaleet eivät olleet itse alus vaan siitä ehkä ukkosmyrskyn salaman aiheuttamassa räjähdyksessä irronnutta materiaalia. Itse alus putosi n. 200 km etäämmälle San Agustinin tasangolle. Hylyn ja humanoidien ruumiit havaitsi liittovaltiolle maaperätutkimuksia opiskelijoiden arkeologisia kaivauksia varten suorittamassa ollut insinööri Grady London Barnett. Paikalle tulleet sotilaat eristivät alueen ja komentava upseeri velvoitti Barnettin vaikenemaan näkemästään.

Wilcox puolestaan otti yhteyttä Roswellin lentotukikohdan tiedustelutoimistoon majuri (myöh.eversti) Jesse Marceliin, joka saapui pian kahden armeijan asiantuntijan kanssa tutkimaan tapausta.

9. heinäkuuta armeija julkaisi Roswellin lentotukikohdan komentajan William Blanchardin allekirjoittaman lehdistötiedotteen, jossa kerrottiin, että armeijalla oli hallussaan maahan syöksyneen lentävän lautasen kappaleet, ja että Roswelliin oli todellakin pudonnut ufo.

Tiedotteen oli laatinut Roswellin lentotukikohdan tiedotusupseeri luutnantti Walter G. Haut, joka ei kuitenkaan ollut kysynyt komentajan lupaa tiedotteen julkaisemiseen. Uutinen julkaistiin muun muassa Helsingin Sanomissa 9. heinäkuuta 1947.

Vain muutamaa tuntia myöhemmin julkaistiin kuitenkin uusi lehdistötiedote, jonka mukaan armeijan tutkijat olivat erehtyneet ja että kyseiset kappaleet olivatkin peräisin maahan pudonneesta säähavaintopallosta. Lentävä lautanen oli kuitenkin paljon kiinnostavampi aihe kuin maahan syöksynyt säähavaintopallo, ja pian maailmalla kerrottiin varmana tietona, että Roswellin lähelle oli pudonnut lentävä lautanen.

Virallinen selitys


Yhdysvaltain viranomaiset myöntävät, että Roswellin tapauksessa yritettiin salata kansalaisilta sen todelliset taustat, mutta heidän versionsa mukaan kyse on muusta kuin pudonneesta ufosta.

Heinäkuussa 1994 julkaistun Yhdysvaltain ilmavoimien selvityksen mukaan Brazelin löytämät kappaleet eivät olleet säähavaintopallon jäännöksiä vaan salaisen Mogul-hankkeen yhteydessä kehitellyn tiedustelupallon kappaleita. Hankkeessa kehitettiin tasaisesti lentäviä ilmapalloja, joilla oli tarkoitus seurata ydinaseiden rakentamista Neuvostoliitossa.

24. heinäkuuta 1997 julkaistiin toinen selitys, jonka mukaan käsitys avaruusolioiden ruumiista saattoi syntyä testinukeista, joita pudotettiin ilmapallosta High Dive -hankkeeseen liittyvissä kokeissa.


Entinen CIA-agentti Chase Brandon liki 65 vuoden jälkeen kertoi Langleyn keskustiedustelupalvelun päämajassa nähneensä arkistolaatikon, johon oli merkittynä "Roswell". Tutkiessaan se oli sisältänyt dokumentteja ja valokuvia tapahtuneesta, holviin oli rajoitettu pääsy. Häntä sitoo edelleen entisenäkin virkamiehenä vaitiolovelvollisuus. Hän ei halua mennä yksityiskohtiin tämän vuoksi. Hänen mielestä riittää, että kertoo tapauksen edes tapahtuneen ja näyttöä asiasta on olemassa. Hän on myös kirjailija ja kirja "The Cryptos Conundrum" olisi ilmestymässä. Kirjansa myyntiä edistääkseen tuollainen tieto olisi ajankohtaan sopiva.

Lähteet:
Roswellin tapaus
Lasse Ahonen & Tapio Äyräväinen: Uforaportti 4. Suomen Ufotutkijat r.y, 1997
          

15.2.2017



Moscow Metro-2


Metro-2 on kaupunkitarina Moskovan alla oletettavasti sijaitsevasta salaisesta metroverkostosta. Tarinan mukaan järjestelmän rakentaminen aloitettiin oletettavasti Stalinin valtakaudella, ja se tunnettiin KGB:n antamalla koodinimellä D-6.

Venäläisten toimittajien mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB tai Moskovan (julkisen) metron virkamiehet eivät ole kieltäneet tai myöntäneet Metro-2:n olemassaoloa.

Huhujen mukaan Metro-2:n linjasto on jopa julkista metroverkkoa pidempi. Metro-2:ssa kerrotaan olevan neljä linjaa, jotka sijaitsevat seitsemän kerrosta maanpinnan alapuolella. Verkoston sanotaan yhdistävän Moskovassa ja sen läheisyydessä sijaitsevia, kansallisesti tärkeitä paikkoja kuten Kremliä, Lubjankaa, hallituksen lentokenttää (Vnukovo-2) ja Ramenkin maanalaista kaupunkia.

Urbaanin löytöretkeilyn harrastajaryhmä Diggers of the Underground Planetin johtaja väitti sattumalta löytäneensä erään verkoston sisäänkäynneistä vuonna 1994.

Erään lähteen mukaan kaikki Metro-2:sta saatavilla oleva tieto on spekulaatiota, jonka tueksi ei ole esitetty asiakirjalähteitä tai valokuvia. Metro-2:sta ovat kertoneet ihmiset, jotka ovat sanoneet olleensa rakentamassa sitä tai jotka ovat löytäneet sen osia sattumalta urbaanin löytöretkeilyn yhteydessä. Luotettavat todisteet verkoston olemassaolosta kuitenkin puuttuvat.


Map Metro-2
Metro-2:n kartta Yhdysvaltaisen sotilastiedustelun mukaan

Lähteet:
Moskovan Metro-2

Seuraa blogia - Bloglovin
          



Phoenix lights
Kuva lainattu skeptic.com sivustolta

Ufoaalto Phoenixissa


Torstaina 13. maaliskuuta 1997 Arizonan pääkaupungissa Phoenixissa tapahtui outoja. Ilmatilassa havaittiin joukko eri suunnista nähtyjä paikallaan pysyneitä valoja, jotka havaittiin liikkuvan yhtenäisenä kokonaisuutena. Havainnon kuluessa valojen ympärillä nähtiin yhtenäinen rakenne. Phoenixin valoista tehtiin monia ilmoituksia klo 19.30-22.30 välillä. Arizonan kaupunkien lisäksi ilmoituksia tehtiin myös Nevadassa ja Meksikossa.

Phoenixin valoilmiö oli V-kirjaimen muotoinen, täysin selkeä, selvä- ja terävärajainen musta kohde jossa oli viisi suurta valoa: yksi keulassa, ja kaksi siivekkeissä symmetrisesti tasaisin välein. Siivekkeet olivat koko matkaltaan tasaleveät, yli 200 m pitkät, kärjistään suorakaiteen muotoiset ja noin 60° kulmassa toisiinsa nähden. Arvioidun koon perusteella esimerkiksi Boeing 747- matkustajakone olisi mahtunut siivekkeiden väliin.

Koon lisäksi havaitsijat kiinnittivät huomiota kohteen hitaaseen liikkeeseen. Eräs perhe havaitsi kohteen suoraan sen alta, jolloin he voivat todeta sen peittävän taakseen jääviä kohteita kuten lähistön vuorenhuiput ja tähtiä, jotka toisaalta näkyivät siivekkeiden välistä. Havainnon äänettömyys oli toinen erikoinen huomio.

Ilmavoimien selitys


Ilmavoimien virallisen selityksen mukaan valoilmiöt aiheutti alueella harjoitelleet maataistelukoneet, joista yksi ampui hätäraketteja. Tässä virallisessa selityksessä ajankohta ei täsmää. Harjoitukset ja havainnot olivat eriaikaan.



Lähteet:
Skeptic.com
Phoenixin valot
Koivula, Tapani, 2006: Ufotutkimuksen vuosikirja 2006: Uforaportti 13: Martin Keitel - Phoenixin valot 13.3.1997
thephoenixlights.net

Seuraa blogia - Bloglovin
          



11B-X-1371 video plague doctor
Kuva videosta

11B-X-1371


11B-X-1371 on video, joka ilmestyi vuoden 2015 alkupuolella. Kyseisen videon alkuperä on tuntematon. Mustavalkoisella videolla ruttolääkäriksi pukeutunut henkilö seisoskelee ja kävelee puolalaisessa Zofiówkan sanatorio-nimisessä hylätyssä parantolassa. Parker Wright niminen käyttäjä latasi videon Youtubeen. Parkerin henkilöllisyys on täysi mysteeri.

Videota on epäilty rekrytointitritykseksi jolla yritetään saada värvättyä terroristeja. Tähän tulokseen on päädytty monien johtolankojen jälkeen. 11B-X-1371 videota on kutsuttu myös nimellä "creepy puzzle" eli suomeksi "kammottava arvoitus". Videolla esiintyy piiloviestejä kuten "red lips like tenth", joka anagrammina muodostaa lauseen "kill the president".

Myöhemmin video sai jatkoa kun Parker latasi Youtubeen videon nimeltä 11B 3 1369. Epäilykset siitä että nimenomaan Parker Wright oli videoiden takana vahvistuivat kun Twitterissä Wright lähetteli jatkuvasti viestejä joissa oli viittauksia videoon 11B-X-1371. Uuden videon ilmestyminen sai monet etsimään vastausta siihen kuka latasi mysteerivideot YouTubeen. Loppujen lopuksi saatiin vahvistettua että nimenomaan Parker Wright oli videoiden takana. Myös videolla esiintyvän ruttolääkärin asuun pukeutuneen henkilön henkilöllisyyttä on yritetty saada selville. Mysteerin ratkojat menivät mm. eBay-verkkokauppaan etsimään ruttolääkärin maskeja, mutta kaikki olivat aivan erinäköisiä.








Lähteet:
11B-X-1371

Seuraa blogia - Bloglovin
          

14.2.2017



The Lead Masks Case


Tapaus: Brasilian lyijymaskit


20. elokuuta 1966 muuan nuorukainen lennätteli leijaa Niteróin lähistöllä olevalla kukkulalla, Brasiliassa. Järkytyksekseen hän löysi kuolleena kaksi pukuihin ja sadettakkeihin sonnustautunutta miestä, joiden henkilöllisyydeksi selvisi paikalliset sähköteknikot Manoel Pereira da Cruz ja Miguel José Viana. Poika juoksi nopeasti kotiin kertomaan asiasta, ja pian paikka tulvi poliiseja, toimittajia ja palomiehiä.

Miesten ruumiista tai lähimaastoista ei löydetty mitään kamppailun merkkejä, eikä kuolinsyy selvinnyt pidemmässäkään tutkimuksessa. Myrkkyjä ei löydetty (joskaan niitä ei mahdollisesti edes etsitty). Miesten vierestä tosin löytyi tyhjä vesipullo ja pari pyyhettä. Mutta todella kummallinen yksityiskohta oli miesten kasvoilla olleet lyijynaamarit. Tuollaisia lyijynaamareita käytetään radioaktiiviselta säteilyltä tai lämmöltä suojautumiseen.

Miesten läheltä löytyi pieni muistikirja, johon oli kirjoitettu näin: "Ole sovitulla paikalla 16.30. Niele kapselit 18.30. Vaikutuksen jälkeen suojaa metallit ja odota maskimerkkiä."

Lähteet:
Lead Masks Case - Wikipedia

Seuraa blogia - Bloglovin
          

13.2.2017



Loch Ness Monster


Joutsenlisko vai jokin muu?


Nessie on järvihirviö eli tunnistamatonta lajia edustava suuri eläin, joka nykykansanperinteen mukaan elää Loch Ness -järvessä Skotlannissa. Järvihirviöstä on tehty monia epämääräisiä havaintoja, mutta sen olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan.

Loch Nessin järvihirviö mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 565, jolloin Pyhän Columban väitetään torjuneen "Paholaisen" hyökkäyksen. Huhtikuussa 1933, John Mackay teki ensimmäiseksi nykyaikaiseksi kutsutun havainnon Nessiestä. Vasta tämän jälkeen väitettyjä näköhavaintoja Loch Nessin hirviöstä alettiin tehdä säännöllisemmin. 1. huhtikuuta 1934 gynekologi Robert Wilson otti pitkäkaulaisesta otuksesta kuuluisaksi tulleen valokuvan, jonka hän itse tunnusti vuonna 1994 huijaukseksi. Se tunnetaan yleisesti nimellä "kirurgin valokuva". Tuolloin eräässä sanomalehdessä oli julkaistu David Martinin ja Alistair Boydin haastattelu, jossa pojat sanoivat Robert Wilsonin kuvan olevan väärennös. Kuvassa oli Christian Spurlingin tekemä Nessien pienoismalli, joka oli kiinnitetty leikkikumiveneeseen.

Kymmenien vuosien uutteran etsinnän jälkeen hirviötä ei ole löydetty edes kaikuluotaimella. Erääksi selitykseksi hirviön löytymättömyydelle on annettu keväisten lämpötilojen nousun Loch Nessin järveen aiheuttamat virtaukset, joiden on havaittu nostavan ja kuljettavan järven pohjasta tukkeja. Toiseksi selitykseksi on väitetty, että hirviöitä on vain muutama yksilö, ja niiden etsiminen suuresta järvestä on vaikeaa.

Useimmat tiedemiehet kuitenkin suhtautuvat Nessien olemassaoloon hyvin skeptisesti. Hirviön lajiksi on epäilty joutsenliskoa, mutta tällaisen populaation säilyminen pienessä järvessä hyvin pitkiä aikoja vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Lue: Kryptozoologia lyhyesti

Lähteet:
Cryptozoology.com
Loch Nessin hirviö

Seuraa blogia - Bloglovin
          

12.2.2017



Vrillon 1977
Lähetys keskeytyy.


Englannissa 26. marraskuuta 1977 uutislähetys katkesi kesken kaiken ja ruudulle tuli henkilö, jota kutsutaan nimellä "Vrillon". Henkilö puhuu videolla noin 6 minuutin ajan. Lähetystä pidetään huijauksena, mutta lähetyksen kaappaajan identiteetti on yhä tuntematon.


Viesti suomeksi


"Tämä ääni kuuluu Vrillonille, joka on vastaava Asthar Galactic Command päällikkö, puhuen nyt sinulle. Monta vuotta olet nähnyt meidät valoina taivaalla. Me puhumme rauhasta ja harmoniasta niin kuin olemme tehneet aina veljille ja sisarille sinun Maapallollasi. Me tulimme varoittamaan ihmisrotua heidän kohtalostaan tällä maapallolla, jotta ymmärtäisivät ottaa kohtalon omiin käsiinsä, jottei tuho kohtaisi teitä ja jotta sovussa asiat sopisitte. Sillä tämä tuho koskettaa myös meitä ja vaikuttaa myös muihin olentoihin maailmankaikkeudessa ympärillänne. Tämä on neuvo, jonka tarkoitus on herättää teidät ymmärtämään suurta herätystä! Kun planeetta sivuuttaa vanhan ja uusi aika koittaa. Uusi aika on rauhan ja kehityksen aika, mutta vain jos Maan hallitsijat huomaavat tämän. Uuden ajan merkit ja eivät anna ennakkoluulojen ja väärien käsitysten johtaa harhaan, jotta oikein osaisivat toimia.

Nyt, kuuntele minua sillä tämä voi olla viimeinen mahdollisuus! Kaikki aseet (Ydin/Kemiallinen/ym) massatuhoaseet on poistettava. Kaikki vaikeudet ja sodan uhka on poissa ja ihmisrotu jossa olet, voi aloittaa uuden hyppäyksen evoluutiossa, jos vain ihmisrotu ottaa tämän vastaan! Teillä on lyhyt aika oppia tämä ja tulla toistenne kanssa toimeen rakkaudessa, sopusoinnussa ja hyvässä tahdossa. Vain pieni osa ihmiskuntaa on oppinut tämän tiedon ja harpanneet uuden ajan aamunkoittoon. Sinulla on mahdollisuus oppia heiltä tai hylätä opin, mutta vain ne jotka elävät rauhassa ja harmoniassa voivat saavuttaa korkeamman tietoisuuden henkisestä kehittymisestä itsessään ja muissa.

Kuule minun Vrillonin ääntä! Galatisen liittoutuman vastaavaa, joka sinulle puhun. Tiedä myös se, että on paljon vääriä opettajia ja ohjaajia sinun maailmassasi. He vievät sinut vääriin oppeihin ja opettavat mammonan jumalaa, joka vie voimasi ja aikasi, joka on raha. Raha jota pahuuden töihin on käytetty ja joka ahneuden, kärsimyksen välineeksi on tullut, mutta joka ei henkistä pääomaa lisää piirun vertaa. Sinun sisäinen jumalainen itsesi (valo/sisäinen ääni) suojelee vääriltä, kun opit välttämään pahaa ja eroittamaan väärän oikeasta, totuuden valheesta. Opi kuuntelemaan sisäistä itseäsi, jotta kehittyisit seuraavan evoluution mittaan ja uuteen kukoistukseen henkisellä tiellä. Tämä on viesti rakkaat ystävät teille. Me olemme vuosikausia nähneet ja tarkkailleet teidän kehittymistänne. Te olette vain nähnyt meidät valoina taivaalla. Tietäkää, että me olemme täällä ja on monia muitakin olentoja joita tiedemiehenne eivät tiedä, tahi suostu tai halua uskoa olevan.

Me olemme syvästi huolissamme teistä ja koko ihmisrodusta ja heidän teistään kohti valoa. Teemme kaikkemme jotta saisitte apua tiellänne. Älkää pelätkö. Tunne itsesi ja elä sopusoinnussa planeetta Maan kanssa. Me kiitämme huomiostasi mutta nyt meidän on lähdettävä toiseen aikavyöhykkeeseen ja toiseen olemassaolon paikkaan. Ole siunattu Kaikkeuden rakkaudesta ja totuudesta."




Lähteet:
Southern Television Broadcast Interruption

Seuraa blogia - Bloglovin
          

11.2.2017



Polybius Game


Polybius


Oletko koskaan kuullut pelistä nimeltä Polybius? Urbaanilegendan mukaan ks. pelin huhuttiin olevan Yhdysvaltain armeijan mielenhallintatesti ja sitä pelanneille ilmeni kaikenlaisia sivuvaikutuksia, joista osa ajautui jopa itsemurhaan. Lopulta mustapukuiset miehet veivät peliautomaatin pois pelihallista, jossa se oli ollut, eikä siitä kuultu sen koommin.

Ensimmäinen dokumentoitu viittaus peliin oli anonyymisti kirjoittanut henkilö sivulle coinop.org 3. elokuuta 1998. Merkinnässä mainitaan nimi Polybius sekä tekijänoikeus päivämäärä 1981.

Amerikkalainen skeptikko, tuottaja sekä kirjailija Brian Dunning uskoo Polybiuksen olevan täysin urbaanialegendaa. Hän toteaa, että kaksi pelaajaa "sairastui" samana päivänä vuonna 1981. Ensimmäinen sai migreenin pelattuaan Tempest nimistä peliä ja toinen sai vatsakipuja pelattuaan 28 tuntia Asteroids nimistä peliä yrittäessään maailmanennätystä.




Lähteet:
Polybius (video game)
V2.fi

Seuraa blogia - Bloglovin
          

10.2.2017



Jousijalka-Jack - Spring Heeled Jack
Piirros Jousijalka-Jackista

Mysteerinen Jousijalka-Jack


Jousijalka-Jack (Spring Heeled Jack) on jousitetuilla kengillä hyppivä ulkonäöltään pirunoloinen hahmo, jonka kerrotaan eläneen Englannissa 1800-luvulla ja pelotelleen ihmisiä. Ensimmäinen muistiin merkitty havainto Jousijalka-Jackista tapahtui vuonna 1837, ja havaintoja samankaltaisista hahmoista tehtiin myöhemmin 1870-luvulla.

Kukaan ei koskaan tunnistanut Jousijalka-Jackia. Hänelle on kuvattu pirun ulkonäkö sekä poikkeuksellisia kykyjä, kuten valtavat loikat, pitkä esiintymisaika ja kipinöiden sylkeminen.

Hahmon todenperäisyyttä epäilevät tutkijat ovat luokitelleet Jousijalka-Jackin pelkäksi tarinaksi tai kepposeksi.

Jousijalka-Jackille on myös keksitty mahdollisia paranormaaleja selityksiä. Esimerkiksi: vierailija ulkoavaruudesta tai demoni joka on kutsuttu maan päälle.


Englannin kaupunkitarina 1800-luvulta


Onko Jousijalka-Jack pelkästään Englannista lähtöisin kansantaru viktoriaaniselta ajalta vai jotakin muuta? Mahdollisesti Jousijalka-Jack onkin vain kaupunkitarina, mutta sen todennäköisyyttä ei pystytä todistamaan. Mahdollisesti Englannissa oli tuolloin jokin tuntematon entiteetti, joka pelotteli ihmisiä sekä muistuttia pirua. Mahdollista on myöskin se, että "Jack" oli vain tavallinen tallaaja, joka keksi hyvät hyppykengät ja tykkäsi pilailla.

Lähteet:
Spring-heeled Jack
Wikipedia - Jousijalka-Jack
Seuraa blogia - Bloglovin
          

7.2.2017



Mothman koimies


Salaperäinen olento Mothman



Vuosina 1966-1967 ilmestyi aavemmainen olento yli sadalle ihmiselle Point Pleasantin alueella Länsi-Virginiassa, Yhdysvalloissa. Salaperäiselle olennolle annettiin nimi Mothman eli suomeksi koimies.

Eroavaisuuksia olennon kuvauksissa on ollut, mutta jokainen silminnäkijä on kuvaillut mothmanin olleen noin kaksi metriä pitkä ja muistuttavan ihmistä, jolla oli selässä valtavat siivet. Mothmanin kerrotaan kyenneen liikkumaan kävellen että lentän.

Joidenkin silminnäkijöiden mukaan olento muistutti muodoltaan ylisuurta pöllöä. Olennolla ei ollut selkeästi erottuvaa kaulaa eikä päätä. Suuren koon ja siipien lisäksi kaikki olennon havainneet raportoivat suurista, ihmeellisistä silmistä, jotka hehkuivat kirkkaanpunaista valoa. Lentäessään olennon on sanottu päästäneen kirkuvaa ääntä. Yksi silminnäkijöistä kuvasi ääntä naisen huudoksi.

Yhden ensimmäisistä Mothmania koskevista havainnoista teki autoajelulla illalla 15.11.1966 ollut neljän nuoren ryhmä, jonka auton perään olio oli heidän kertomansa mukaan lähtenyt pysyen vaivattomasti sen kintereillä, vaikka he ajoivat niin kovaa kuin vain pääsivät lähimmälle poliisiasemalle. Nuoret tuntuivat olevan niin aidosti kauhuissaan, että poliisit uskoivat heitä ja lähtivät tutkimaan hylättyä varastoaluetta, jolla nuoret olivat olion kohdanneet. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Tämän jälkeen ilmoituksia olennosta alkoi tulla tuhkatiheään, samoin kertomuksia ufohavainnoista, merkillisistä tietoliikenneongelmista, kuten radioitten ja radiopuhelimien äkillisistä, selittämättömistä äänihäiriöistä ja niin edelleen.

Monet olennon nähneistä ihmisistä raportoivat oudoista, mustiin pukeutuneista miehistä. Miehet tulivat soittelemaan ovikelloa outoihin vuorokauden aikoihin ja kyselivät heiltä olennosta ja muistakin asioista.

Olennon väitetyt havainnot jatkuivat hitaasti laantuen noin vuoden ajan. 15. joulukuuta 1967 Ohio-joen ylitse johtava Silver Bridge -silta yllättäen petti ja romahti liian raskaassa kuormituksessa ruuhkaliikenteen aikana surmaten 46 ihmistä. Monet pitivät tätä onnettomuutta Mothmanin aiheuttamana tai uskoivat, että olennon havainto-aalto liitännäisilmiöineen oli jonkinlainen mystinen varoitus tulevasta katastrofista. Tähän tapaukseen Mothman-havainnot joka tapauksessa loppuivat joksikin aikaa.

Kuten yleensä Mothmanille yritettiin löytää luonnollisia selityksiä. Monet aiheeseen skeptisemmin suhtautuvat arvelevat, että kyseessä on saattanut olla esimerkiksi hietakurki, joka olisi suunnilleen Mothmanin kokoinen ja joka on noilla alueilla erittäin yleinen lintu. "Punaiset sïlmät" selitettäisiin tässä tapauksessa hietakurjen pään punaisiksi täpliksi. Vuonna 1967 kaksi poikaa löysi lisäksi suuren korppikotkan ruumiin.

Mielenkiintoisen aiheesta tekee se, että kuumimmat havainnot ovat tehty vuosina 1966-67 ja suurinpiirtein samalla alueella. Oliko tuolloin taivaalla lentävä "olio" lintu vai oikeasti karmivan näköinen "koimies"?

Lähteet:
Kaaro, Jani: Kaiken oudon ensyklopedia, s. 283. Helsinki: BTJ Finland, 2009
Wikipedia - Mothman
Seuraa blogia - Bloglovin
          

5.2.2017



Bohemian Grove salaseura
Pöllöpatsas alttarilla Bohemian Grovessa.

Mikä on Bohemian Grove?


Bohemian Grove on noin 11 km²n alue Monte Riossa Kaliforniassa. Siellä toimii yksityinen herrasmiesten klubi nimeltään Bohemian Club, joka perustettiin 1872. Bohemian Club kokoontuu vuosittain, heinäkuun kahtena viimeisenä viikkona. Klubin jäseniin kuuluu monia taiteilijoita, korkean tason poliitikoita sekä liike-elämän ja hallitusten huippuvaikuttajia. Esimerkiksi George W. Bush. Klubi on tarkoitettu vain valkoihoisille miehille.

Joidenkin tietolähteiden mukaan tärkeät päätökset kongressien sijasta tehtäisiin tuolla metsässä yksityisesti ja epävirallisesti.

Pöllö (Moolok) on ollut Bohemian Groven symbolina sen perustamisesta saakka. Bohemian Groven näyttämöllä seisoo suuri pöllöpatsas. Näyttämö on ollut Cremation of Care -seremonian pitopaikkana vuodesta 1929 saakka. Seremoniassa uhrataan Dull Care -nimellä kutsuttu nukke. Joidenkin salaliittoteoreetikkojen mielestä, seremoniassa urhattaisiin oikea ihmislapsi.

Bohemian Groven logo
Bohemian Groven logo

Tunkeutumiset Bohemian Groveen


Teksasilainen journalisti Alex Jones tunkeutui salaa Bohemian Groveen vuonna 2000 videokamera laukussaan ja kuvasi seremonian kokonaan nauhalle. Samalla kertaa alueelle pääsi brittiläisen Channel 4:n toimittaja ja kirjailija Jon Ronson, joka kirjoitti tapauksesta kirjaansa Them: Adventures With Extremists. Ronson näytti otteita sekä rituaalista että Alex Jonesin alueelle tunkeutumisesta televisiosarjassaan Secret Rulers of the World.

Eräs toimittaja oli jo 90-luvun alkupuolella livahtanut alueelle ja ottanut kuvia, jotka New York Post mitätöi myöhemmin useiden painostusten jälkeen.

Alex Jonesin kuvaama video ja dokumenttielokuva Dark Secrets: Inside Bohemian Grove löytyy tästä huolimatta edelleen internetistä vapaasti ladattavana. Vuonna 2005 Bohemian Groven sisäpiiriin kuuluva tuntematon henkilö toimitti Jonesille lisää Groven sisältä kuvattua videomateriaalia, joka on nähtävissä Reprise: Dark Secrets - Inside Bohemian Grove -dokumenttielokuvassa.

Lähteet:
Bohemian Grove: The Secret Society Summer Camp
Smith, Daniel: Pääsy kielletty!: 100 maailman salaisinta kohdetta. Tammi, 2013

Seuraa blogia - Bloglovin
          

4.2.2017



Djatlovin sola
Pelastusryhmä hylätyllä leirillä

Artikkeli sisältää kuvia, jotka eivät sovi herkemmille lukijoille.

Djatlovin solan onnettomuus on pysynyt mysteerinä näihin päiviin asti. Tapaus herättää mielenkiintoa monista eri syistä, esim. alkuperäisissä dokumenteissa ei ole minkäänlaista mainintaa korkeista säteilypitoisuuksista. Tehtiinkö alueella salaisia kokeita? Pelästyttikö jokin vaellusryhmän niin pahasti, että joutuivat pakenemaan paljain jaloin lumihankeen kovalla pakkasella?

Onnettomuus


Djatlovin solan onnettomuus oli yhdeksän henkilön retkikunnan kuolemaan johtanut onnettomuus Pohjois-Uralilla 2. helmikuuta vuonna 1959.

Sola, jossa onnettomuus tapahtui, on myöhemmin nimetty Djatlovin solaksi siellä menehtyneen vaellusryhmän johtajan, Igor Djatlovin mukaan.

Ensimmäiset tutkimustulokset viittasivat vaellusryhmän repineen telttansa auki sisäpuolelta ja paenneen paljain jaloin lumihankeen. Ruumiissa ei ollut ulkoisen väkivallan merkkejä, mutta kahdella uhrilla oli kallonmurtumia, kahdella kylkiluunmurtumia ja yhdeltä puuttui kieli. Myöhempien lähteiden mukaan neljän uhrin vaatteissa oli korkeita säteilypitoisuuksia, mutta tästä ei ole mainintaa alkuperäisissä dokumenteissa.

Neuvostotutkijoiden johtopäätös oli vain, että "tuntematon pakottava luonnonvoima" oli aiheuttanut kuolemat. Alue suljettiin kolmeksi vuodeksi tapauksen jälkeen. Tapahtumien kulku on jäänyt epäselväksi, koska henkiinjääneitä ei ole.

Djatlovin solan onnettomuus


Retkikunnan määränpäänä oli 10 kilometriä onnettomuuspaikalta pohjoiseen sijaitseva Otorten-vuori. Reitti oli luokiteltu vaikeusasteeltaan "Kategoria III":een, kaikkein vaikeimmaksi. Kaikki ryhmän jäsenet olivat kokeneita pitkänmatkanhiihtäjiä ja vuoristossa liikkujia.

Djatlov oli etukäteen sopinut lähettävänsä sähkösanoman urheiluseuralleen heti, kun ryhmä palaa takaisin Vižaihin. Tämän olisi pitänyt tapahtua viimeistään 12. helmikuuta, mutta asiaan ei heti reagoitu, kun päivämäärä koitti eikä viestiä kuulunut. Muutaman päivän viivästykset olivat yleisiä hiihtovaelluksilla. Ensimmäinen vapaaehtoinen opiskelijoiden ja opettajien muodostama pelastuspartio lähti matkalle 20. helmikuuta huolestuneiden omaisten vaatimuksesta. Myöhemmin myös poliisi ja armeija osallistuivat etsintöihin helikopterein ja lentokonein.

26. helmikuuta etsijät löysivät hylätyn leirin vuoren rinteeltä. Teltta oli vaurioitunut pahoin ja jäljet lumihangessa johtivat kohti läheistä metsikköä (solan toisella puolella 1,5 km koilliseen), mutta 500 metrin päässä jäljet peittyivät lumeen. Metsän reunasta suuren männyn alta löytyi nuotion jälkiä ja kaksi vainajaa (Krivoništšenko ja Dorošenko) alusvaatteisillaan ilman jalkineita. Männyn ja leirin väliltä etsijät löysivät kolme ruumista (Djatlov, Slobodin ja Kolmogorova), joiden asennoista päätellen he olivat yrittäneet palata takaisin leiriin. Heidät löydettiin toisistaan erillään 300:n, 480:n ja 630:n metrin päässä männystä.

Muiden retkikunnan jäsenten etsintä kesti yli kaksi kuukautta. Heidät löydettiin 4. toukokuuta neljän metrin syvyydestä lumihangesta kauempana metsässä olleesta rotkosta.

Onnettomuustutkinta aloitettiin heti ensimmäisten ruumiiden löydyttyä. Viidellä vainajalla ei ollut kuolemaan johtaneita vammoja, joten kuolinsyyksi määriteltiin hypotermia. Yhdellä uhrilla oli pieni kallonmurtuma, mutta se ei ollut hengenvaarallinen.

Toukokuussa löytyneiden neljän ruumiin tutkinta muutti kokonaiskuvan. Kolmella oli kuolettavia vammoja: Thibeaux-Brignollella oli paha kallonmurtuma ja Dubininalla ja Zolotarjovilla oli murtumia rintakehän alueella. Vammojen laatu oli erään asiantuntijan mukaan pahoissa auto-onnettomuuksissa aiheutuvien luunmurtumien luokkaa. Ruumiissa ei ollut ulkoisia haavoja, eli vaikutti siltä, kuin vammat olisivat syntyneet kovan paineen seurauksena. Yhdeltä naiselta puuttui kieli. Alkuvaiheessa pidettiin mahdollisena, että paikallinen alkuperäiskansa mansit olisivat voineet murhata hiihtäjät, mutta tutkinnassa paljastuneet seikat sulkivat tämän vaihtoehdon pois. Alueella ei ollut muita kuin hiihtäjien itsensä jalanjälkiä, eikä merkkejä väkivallasta näkynyt.

Todisteiden mukaan ryhmä oli hylännyt leirinsä yöllä, kun he olivat jo nukkumassa. Vaikka pakkanen oli kova (-30 °C:n paikkeilla) ja myrskysi, heillä ei ollut paljon vaatteita yllään. Joillain oli vain yksi kenkä, toisilla ei ollut kenkiä ollenkaan tai oli vain pelkät sukat. Joillain oli yllään riekaleita toisten kuolleiden vaatteista. Ne oli ilmeisesti revitty siinä vaiheessa kun osa uhreista oli jo kuollut. Hypotermiatapauksissa ns. "paradoksaalinen riisuutuminen" on melko yleistä. Sitä esiintyy vakavissa ja keskivaikeissa tapauksissa, joissa potilaista tulee sekavia ja arvaamattomia. He saattavat riisua vaatteitaan, mikä puolestaan johtaa yhä suurempaan lämmönhukkaan.

Tutkimukset lopetettiin virallisesti toukokuussa 1959. Tämän jälkeen asiakirjat talletettiin salaiseen arkistoon. Valokopiot asiakirjoista julkaistiin 1990-luvulla, mutta osa papereista oli kadonnut.

Lähteet:
Wikipedia - Djatlovin solan onnettomuus
Seuraa blogia - Bloglovin
          



Ghost ship flying dutchman

Mystisistä aavelaivoista on kerrottu vuosisatojen ajan, mutta tunnetuin on kuitenkin Lentävä hollantilainen.

Aavelaivan näkeminen ennustaa näkijälleen pahaa tai miehistölle huonoa onnea.

Tarinoita


Erilaisia tarinoita kulkee lentävästä hollantilaisesta, mutta tässä muutama, jotka ovat lainattu wikipediasta.

Kapteeni Hendrick van der Deckerin (joko Decker tai Decken) kerrotaan suutuspäissään laukaisseen aseensa kohti Etelän ristin tähtikuviota ja vannoneen, ettei koskaan lakkaisi yrittämästä Kap Hornin kiertämistä. Tästä ilkityöstä johtuen hänen täytyy loputtomasti risteillä meriä.

Toisinaan taas sanotaan erinäisten ihmisten kieltäneen Deckeriä yrittämästä Kap Hornin kiertämistä, ja lopulta itse enkelin ilmestyneen Deckeriä varoittamaan. Decker vastasi: "Kierrän Kap Hornin, vaikka joutuisin purjehtimaan tuomiopäivään asti!"

Kolmannen tarun mukaan aavelaivan kapteeni oli Barent Fokke, joka kuljetti mukanaan mustaa koiraa ja oli myynyt sielunsa paholaiselle. Hänen kohtalokseen koitui ikuinen risteily merillä vailla sataman löytymistä.

Mahdolliset havainnot


Huhujen mukaan Lentävä hollantilainen olisi saaristossa Etelä-Amerikan liepeillä (14°31′N, 43°17′W ). Saaria ei ole kuitenkaan lukuisista etsinnöistä huolimatta löydetty. Toiseen maailmansotaan mennessä Lentävä hollantilainen on sanottu nähdyn ainakin kymmenen kertaa. Esimerkiksi kuningas Yrjö V ja komentaja Nicholas Monsarrat väittivät nähneensä kyseisen laivan.

Lähteet:
Tieteen kuvalehti 4/2003
Wikipedia - Aavelaiva
Seuraa blogia - Bloglovin
          

3.2.2017



Mitä on kryptozoologia?


Lyhyesti sanottuna eläintiedettä sekä kansantaruja yhdessä.

Kryptozoologia on näennäistiede, jonka tutkimuskohteita ovat eläimet, joista on erilaisia tarinoita ja silminnäkijähavaintoja, mutta ei tieteen kannalta luotettaviksi katsottavia todisteita.

Kryptozoologiset eläimet jaetaan kolmeen ryhmään


Eläimiin, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon mutta havaitaan silti.
Eläimiin, joita havaitaan ympäristöissä, missä niitä ei pitäisi esiintyä.
Eläimiin, joita pidetään taruolentoina mutta joita väitetään nähdyn.


Laivojen kokoiset mustekalat olivat pitkään "satueläimiä", mutta nykyisin niiden tiedetään olevan totta.

Esimerkiksi jättiläiskalmarin levitettyjen lonkeroiden kärkiväli voi olla yli 20 metriä. Tosin kolossikalmari voi kasvaa vielä isommaksi.


Lähteet:
National Geographic
Wikipedia - Kryptozoologia
Tiede.fi
Seuraa blogia - Bloglovin
          



Buzzer UVB-76 radio station


Mikä on UVB-76?


UVB-76 on radioasema, joka lähettää lyhytaalto-AM-taajuudella 4 625 kHz USB-modulaatiolla. Aseman tunnetaan nimellä "humisija".

Radioasema lähettää lyhyttä n. 1,2 sekunnin mittaista ääntä pitäen sitten sekunnin tauon. Kyseistä ääntä lähetetään ympäri vuorokauden aina vuodesta toiseen. Vain joskus harvoin lähetys keskeytyy venäläisen miesäänen (ihmisen puhuma, ei koneella luotu) viestiin, joka toistetaan, tai luetaan uusi viesti.

Lähetin sijaitsi aluksi Povarovossa Venäjällä ja on toiminut ainakin vuodesta 1982. Syyskuun 2010 jälkeen lähetyspaikka on siirtynyt Povarovosta uuteen sijaintiin. Vuoden 2010 jälkeen aseman aktiivisuus eli viestien määrä on ollut huomattavasti suurempi kuin ennen.

Tiedettävästi kanavalta on kerran kuultu ulkopuolisten keskustelua. 3. marraskuuta 2001 kuultiin seuraavat lauseet (käännetty venäjästä englanniksi):

- "I am 143. Not receiving the generator (oscillator),"

Suomeksi: "Olen 143. En vastaanota generaattoria (oskillaattoria)

- "That stuff comes from hardware room."

Suomeksi: "Se kama tulee laitteistohuoneesta"

Aseman on myös spekuloitu olevan osa Venäjän Perimetr-ydinpuolustusjärjestelmää, jonkinlainen ilmakehän radioheijastumia tarkkaileva tieteellinen koe tai mahdollisesti jonkinlainen horisontin taakse ulottuva tutkajärjestelmä – samantapainen kuin Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen julkistettu Duga-järjestelmä, joka toimintansa aikana häiritsi radioasemia.

Aseman lähetys oli alun perin tehty Moskovan sotilaspiirin 1 radiokeskuksesta 624. Se oli tarkoitettu Moskovan sotilaspiirin kutsuntapaikkojen tiedottamiseen (vastaavanlainen asema Etelän sotilaspiirin tiedottamiselle toimii taajuuksilla 5 448 kHz päivällä ja 3 756 kHz yöllä). Infoviestien lähetyksessä on aina mukana kolmenumeroinen tunnus, jolla kutsuntapaikan operaattori tunnistaa itsensä ja näin viesti tulee perille. Tunnuksen jälkeen tulee koodilause, jonka käännetään tiettyjen sääntöjen mukaan. Kuitenkin normaalisti asema lähettää äänimerkkejä noin 21–34 kertaa minuutissa. Niiden tarkoitus on näyttää vastaanottajalle, että asema on päällä ja toimii, ja sillä voidaan myös tarkistaa vastaanottimet.

UVB-76 lähettämiä viestejä voit tutkia täällä.



Lähteet:

Wikipedia - UVB-76
Seuraa blogia - Bloglovin
          



Flatwoods Monster



Perjantaina 12. syyskuuta 1952 Flatwoodsissa Länsi-Virginian osavaltiossa yhdysvalloissa tapahtui outoja. Iltapäivällä sheriffi Robert Carr ja varasheriffi Burnell Long kutsuttiin tutkimaan palavaa esinettä, joka oli nähty putoavan taivaalta Elk Riverin lähellä Flatwoodsissa.

Mitä Flatwoodsissa tapahtui?


Neljä jalkapalloa pelaamassa ollutta poikaa näkivät jonkin laskeutuvan Bailey Fisherin talon lähistöllä olevalle kukkulalle. Matkalla kukkulalle poikien seuraan liittyi Kathleen Mayn kaksi poikaa.

Paikan päällä pojat väittivät nähneensä sihisevän, hohtavan noin kolme metriä halkaisijaltaan olevan esineen. Sen vieressä he näkivät leijuvan olennon, jolla oli kirkkaat punaiset kasvot, "pataässän muotoinen pää" ja kirkkaanvihreä vaatetus, joka roikkui laskoksilla vyötäröltä. Olento vaikutti leijuvan hypäyksittäin lapsia kohti. Lapset lähtivät juoksemaan kukkulalta alas Mayn kotiin, josta he soittivat sheriffin toimistoon. Tutkimuksien lopputuloksena pääteltiin, että lapset olivat nähneet meteorin, ja jonkin eläimen, esimerkiksi pesukarhun tai pöllön, silmät olivat pelästyttäneet heidät.


Mysteerien Maailma kirjasta lainattua:

"Melkoisen pelottava oli se tapaus, josta saatiin tieto Flatwoodsista, Länsi-Virginiasta, Yhdysvalloista vuonna 1952. Syyskuun 12. päivän iltana joukko nuoria näki "meteoria" muistuttavan esineen laskeutuvan erään kukkulan laelle, ja he menivät paikalle erään naapurissa asuvan naisen, tämän kahden pojan ja erään kansalliskaartilaisen kanssa. Myöhemmin kaikki silminnäkijät väittivät nähneensä kukkulan laella talon kokoisen pallon, josta kuului jyskytystä ja sihinää. Kun yksi ryhmän jäsenistä suuntasi taskulamppunsa valon puunoksaan, jolla hän uskoi nähneensä jonkin eläimen silmät, koko joukko näki valtavan 3-4,5 metrin pituisen olennon, jolla oli "verenpunaiset kasvot" ja omituisen näköiset ”hehkuvat vihertävälle vivahtavat oranssinväriset silmät”. Hirviö leijaili hitaasti silminnäkijöitä kohti, ja nämä pakenivat kauhun vallassa kukkulalta. Myöhemmin paikalta löydettiin kaksi rinnakkain olevaa luisujälkeä ja suuri ympyrän muotoinen alue, jolla ruoho oli lakoutunut, ja ilmassa leijaili edelleen outo haju."

Monet ovat väittäneet poikien nähneen meteorin tippuvan alas sekä Flatwoodsin hirviön olleen pöllö.

Lähteet:
Wikipedia - Flatwoodsin hirviö
Seuraa blogia - Bloglovin
          



Bloop



Maapallon pinta-alasta 70,8% on merta. Toisinsanoen reilusti yli puolet on laajaa ja yhtenäistä suolavesikerrosta. Kuitenkin vain 5% meristä on tutkittu. On sanomattakin selvää, että merissä asuu ihmisille tuntemattomia lajeja. Herääkin kysymys voisiko siellä olla sinivalastakin suurempia eläimiä?

Alla on tietoa Bloop:sta, joka on outo ääni merten syvyyksistä. 100% varmuutta mistä ääni johtuu, ei ole pystytty selvittämään.


Bloop - Mikä se on?


Bloop on erityisen matalataajuuksinen ääni, jonka yhdysvaltalainen NOAA-organisaatio havaitsi useita kertoja Etelä-Amerikan lounaisrannikon tuntumassa (50°S, 100°W) kesällä vuonna 1997.

Ääntä havaittiin laitteilla, jotka oli suunniteltu alun perin Neuvostoliiton sukellusveneiden havaitsemiseen. Ääni on havaittu useista eri paikoista, mutta joka kerta sen lähde on ollut samalla alueella.

Voidakseen päästää niin voimakkaan äänen eläimen olisi oltava paljon suurempi kuin suurin merieläin sinivalas.

NOAA väittää äänen johtuneen Etelämantereen mannerjäätikön järistyksistä ja jäävuorten lohkeamisesta lauttajäästä.







Lähteet:

Ilmatieteenlaitos
Wikipedia - Bloop
Tiede.fi
Bloop image by Alexandr Gluhachev
Seuraa blogia - Bloglovin
          



Metsänpeitto

Jokainen meistä on varmasti käynyt monet kerrat metsässä kävelemässä tai muuten vain viettänyt aikaa siellä. Nykypäivänä silti harva on kuullut tästä metsänpeitosta. Artikkelissa käydään läpi mitä se tarkoittaa ja kuinka kuumottava kokemus se voi ylipäätäänsä olla.

Mitä tarkoittaa metsänpeitto?


Metsänpeitto on suomalaisessa uskomusperinteessä tila tai paikka, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeittoa on pidetty metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Uskomuksen mukaan metsänpeittoon voi joutua joskus jonkin olennon, esimerkiksi metsänhaltijan tai harakan, viemänä. Toisaalta ihminen voi uskoa joutuneensa metsänpeittoon, mikäli eksyy, eikä löydä omin avuin metsästä kotiin.


Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun.

Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi. Metsänpeittoon joutunut saattaa myös näyttää kiveltä tai kannolta. On kertomuksia, joissa kadonnutta lehmäänsä etsivä istuu uupuneena kivelle, tietämättä istuvansa lehmänsä päällä. Jotkut pääsevät itsestään metsänpeitosta, toiset taas tehtyään taikatemppuja, ja joidenkin kerrotaan kadonneen iäksi.

Metsänpeitosta pääseminen


Metsänpeitosta pääsemiseksi on erilaisia keinoja, kuten vaatekappaleen kääntäminen nurin päin tai jalkojensa välistä katselu. On myös erilaisia keinoja löytää metsänpeittoon joutunut, kuten juuriston tai solmuun väännetyn puun läpi katselu, jalanjälkien kääntäminen ympäri tai veden kaataminen jälkiin. Myös kadonneen etsijä on voinut kääntää vaatteitaan nurin päin. Metsänpeitosta pääsemiseksi on myös useita loitsuja tai loruja, joiden avulla etsijät voivat rikkoa metsänpeittoon joutuneen päältä loitsun. Päästäjä oli tietäjä, joka kykeni palauttamaan metsänpeittoon joutuneen.

Joissakin tarinoissa metsänpeitto kuvataan pelottavaksi ja välteltäväksi tilaksi. Kansanperinteen tarinoissa metsänpeitossa ollut muuttuu ihmisenä jopa ulkonäköä myöten, eikä sopeudu enää arkielämään. Hän kaipaa metsään ikuisesti takaisin.


Lähteet:
Wikipedia - Metsänpeitto
YLE - Metsänpeitto
Seuraa blogia - Bloglovin

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *