Mysteerien maailma
          

7.6.2018



Crying boy painting

Kummitteleva taulu


Tarina alkaa vuonna 1985, kun selittämättömiä tulipaloja syttyi ympäri Englantia. Rakennusten raunioita tutkittaessa herätti yksi asia huomiota. Ainoa esine, joka säästyi tulipaloissa oli maalaus itkevästä poikalapsesta. Kyynelten määrä pojan poskilla lisääntyi aina tulipalon sattuessa.

Sun-lehti kertoi jutussaan miten kaikki talossa olleet tavarat olivat tuhoutuneet maalausta lukuunottamatta. Maalauksesta liikkui monia kopioita ja kaikilla oli samat vaikutukset. Koti ja kaikki tavarat sen sisällä tuhoutuivat täysin, mutta maalauksessa ei näkynyt minkäänlaisia tulipalon merkkejä.

Sanomalehti alkoi saada puheluita ympäri Englantia ja kaikilla heillä oli samankaltaisia tarinoita kerrottavanaan liittyen tauluun. Eräs henkilö, joka soitti Sun-lehteen oli Dora Mann Mitcham joka sanoi "Vain kuusi kuukautta sen jälkeen kun olin ostanut taulun, taloni paloi maantasalle. Kaikki maalaukseni paloivat, paitsi taulu Itkevästä Pojasta." Kuukausi tarinoiden julkaisemisen jälkeen, Sun-lehti antoi lukijoilleen mahdollisuuden tuoda heidän maalauksensa heille, jotta ne poltettaisiin ja niiden kirouksesta päästäisiin eroon. Kaikki maalaukset jotka tuotiin lehden toimitukseen poltettaviksi paloivat.

Vaikka maalauksia poltettiin, niitä on silti löytynyt palaneista kodeista 1985-luvulta asti, joista viimeisin löytyi vuonna 1988.

Kukaan ei tiedä varmaksi taulun maalaajaa ja mistä hän sai idean maalata itkevän pojan. Huhut ja tarinat liikkuvat yhä sen ympärillä. Fakta on, että jos löydät kauniin maalauksen surullisesta, itkevästä pojasta. Hävitä se heti.



Lähde:
Kauhublogi
          



The Thetis Lake Monster

Järvihirviö


Thetisjärven hirviö on liskoihminen, jonka jotkut ovat väittäneet nähneensä Kanadan länsiosassa sijaitsevalla Thetisjärvellä. Hirviö on nähty vain muutamia kertoja. Sillä väitetään olevan koukkukynnet, viiltävän terävät evät ja sekä kidukset että keuhkot. Hirviöllä sanotaan olevan myös räpylät käsissään ja jaloissaan, hopean hohtoinen suomupeite ja pitkät torahampaat.

Ensimmäinen havainto olennosta tehtiin 19. syyskuuta 1972. Kaksi teini-ikäistä poikaa väitti olennon nousseen vedestä ja ajaneen heitä takaa metsän läpi. Hahmo tavoittikin toisen pojista ja pisti häntä käteen päänsä piikkisillä evillä. Neljä päivää myöhemmin kaksi muuta poikaa kohtasi samannäköisen hirviön toisessa osassa järveä. Kanadan kuninkaallinen ratsupoliisi suoritti asiasta tutkimuksen, mutta minkäänlaista todistusaineistöa ei saatu.

Yksi alkuperäinen todistaja Russell Van Nice on sanonut, että "se oli vain valetta", ja että hänen ystävänsä Mike Gold "yritti saada huomiota". Van Nicen mukaan hänen ystävänsä oli tunnettu siitä, että hän valehteli usein.

Lähde:
Thetisjärven hirviö - Wikipedia
          

2.6.2018



Bell Witch

Bellin noita oli myyttinen kertomus 1800-luvun alkupuolella Bellin perhettä piinanneesta räyhähengestä. Yhdysvalloissa 1800-luvun alkupuolella varakasta Bellin perhettä ahdisteli neljän vuoden ajan räyhähenki, jota alettiin kutsua myöhemmin Bellin noidaksi.

Oudot tapahtumat saivat alkunsa kun perheen isä John Bell näki pellollaan kummallisen eläimen, jolla oli koiran vartalo ja jäniksen pää. John ampui sitä, ja kun hän meni hakemaan eläimen ruumista, sitä ei ollut missään. Pari päivää myöhemmin, kun John oli liikkeellä poikiensa kanssa, he näkivät puussa omituisen näköisen linnun, joka oli heille aivan tuntematon. John ampui linnun, mutta mentyään hakemaan lintua, se oli kadonnut. Jonkin aikaa tämän jälkeen Johnin nuorin tytär Betsy kertoi nähneensä samassa puussa keinuneen hänen ikäisensä tytön, ja kun Betsy oli menossa tekemään tuttavuutta tämän kanssa, tyttö katosi. Yksi Johnin orjista kertoi myös nähneensä mustan, murisevan koiran, joka katosi kun sitä uhkasi kepillä. Tämän jälkeen Bellien talossa alkoi kuulua kammottavia ääniä, kuten koputuksia, ikkunoiden helinää ja murinaa. Joka päivä alkoi kuulua uusia ääniä. Äänet muistuttivat huonekalujen raahausta pitkin lattiaa, ja aivan kuin joku olisi kurlannut ja haukkonut henkeään. Sängynpylväisiin ilmestyi hampaanjälkiä, aivan kuin rotat olisivat jyrsineet niitä.

Sitten räyhähenki kävi väkivaltaiseksi. Peittoja kiskottiin keskellä yötä, ja jos joku yritti vastustaa, sai näkymättömästä kädestä läimäyksen naamaansa ja joku myös kiskoi lapsia öisin hiuksista. Betsy joutui jostain syystä erittäin rajujen hyökkäysten kohteeksi.

Betsyllä oli nuoresta iästä huolimatta jo kaksi kosijaa, toinen oli hänen opettajansa Richard Powell, joka ei enää ollut niin nuori mies kuin hänen kilpailijansa Joshua Gardner, joka oli suurin piirtein Betsyn ikäinen. Betsy tuntui olevan enemmän kiinnostunut Joshuasta, mutta tämän vierailut aiheuttivat epämiellyttäviä seurauksia, sillä Bellin noita piinasi Betsyä joka kerta kun Joshua oli tavannut häntä.

Hyökkäykset kävivät entistä rajuimmiksi ja huolestunut perhe lähetti Betsyn ystäviensä luo, mutta Bellin noita seurasi häntä sinnekin ja Betsyn kärsimykset vain pahenivat entisestään. Betsy kertoi, että hänellä oli hengenahdistusta ja hän pyörtyili usein. Hänen kasvonsa olivat jatkuvasti naarmuilla ja mustelmilla iskujen takia. Betsy sanoi, että hänen ruumistaan pisteli, ja kerran näytti että hän olisi oksentanut teräviä neuloja.

Bellin noita sai paikkakunnan asukkaat kiihkon valtaan, ja Adamsin kaupunkiin virtasi manaajia ja spiritualisteja. He vaativat henkeä vastaamaan miksi hän piinasi Bellin perhettä. Henki alkoi pikkuhiljaa kehitellä tapaa kommunikoida manaajien kanssa. Aluksi sen vastaukset olivat koputuksia, sitten ne muuttuivat vihellykseksi ja lopulta kuiskailuksi. Lopulta sitä oli helppo ymmärtää, mutta se ei suostunut vastaamaan tarkasti alkuperäänsä tai aikeitaan koskeviin kysymyksiin. "Minä olen henki joka on kotoisin kaikkialta. Taivaasta, helvetistä, maasta", se vastasi. "Olen ilmassa, taloissa, missä tahansa milloin tahansa, olen miljoonien vuosien luomus. Muuta en suostu kertomaan." Tämän enempää vastauksia ei saatu.

Aluksi luultiin että Bellin noita piinasi kaikkia perheenjäseniä, mutta selvisi, että sillä oli suosikkinsa. Se kunnioitti perheen äiti Lucy Belliä, jota se kohteli helläkätisemmin kuin muita.

Eräänä iltana henki ilmoitti perheelle, että "Olen päättänyt kummitella vanhalle Jackille (John Bell) niin kauan kuin hän on hengissä". Niinpä se kohdisti ilkeytensä Betsystä Johniin. Hänen kielensä turposi niin, ettei hän pystynyt syömään, ja hänen suunsa muoto muuttui niin paljon, että hänen kasvonsa näyttivät vääristyneiltä. Elohiiri, joka oli vaivannut jo hengen ensimmäisestä ilmestymisestä lähtien, paheni pahenemistaan. Noita herjasi Johnia ilkeästi ja piinasi tätä todella. Hänen turvotuksensa pahenivat niin, että hän joutui jättämään työnsä pitkäksi aikaa. Lokakuun puolessa välissä 1820, kun John oli juuri toipunut edellisestä, henki hyökkäsi vielä rajummin tämän kimppuun. Pian John joutui lopullisesti vuoteen omaksi. Perhe totesi eräänä päivänä, että John oli lähes tajuton ja he kutsuivat lääkärin paikalle ja tämän saapuessa henki puhui taas: "Teidän on turha yrittää virvoittaa vanhaa Jackia. Tällä kertaa minä sain hänet." Yksi Johnin pojista huomasi lääkehyllyssä oudon pullon, jota kukaan ei ollut ennen nähnyt. Joku kysyikin noidalta, "Mikä tämä pullo oikein on?", ja siihen noita vastasti tuoneensa lääkkeen ja antaneensa sitä Johnille yöllä ja se teki hänestä lopun. Talon kissalle annettiin tätä outoa lääkettä ja se kuoli lähes heti. Pian John kuoli ja noita jätti perheen rauhaan. Toistaiseksi.

Betsy, joka oli nyt 16-vuotias, oli aikeissa mennä naimisiin Joshuan kanssa, kun noita taas kerran alkoi piinata häntä. Se piinasi häntä pyytelemällä "Betsy Bell hyvä, älä mene naimisiin Joshua Gardnerin kanssa". Lopulta Betsy ei enää jaksanut tätä ja perui häät. Myöhemmin hän meni naimisiin opettajansa, Richard Powellin kanssa, joka kuoli Betsyn ollessa hieman yli 20-vuotias. Betsy eli leskenä 86-vuotiaaksi ja kuoli noin vuonna 1890.

Noidan viimeinen lupaus perheelle oli palata seitsemän vuoden kuluttua, ja kun se palasi, talossa ei asunut enää kuin Lucy ja kaksi hänen veljeään. Noita ei enää pahemmin piinannut heitä, vaan käyttäytyi kuin lähes harmiton räyhähenki.



Kuunnelma on ote Mervi Kosken kirjasta Maailman merkillisimmät kummitustarinat (Minerva, 2017). Videon on julkaissut Ilta-sanomat.

Lähde:
Bellin noita - Wikipedia
          

24.5.2018



Harrinniemi
Harrinniemi (Harrbådan) on Perämereen työntyvä niemi Kokkolassa Ykspihlajan pohjoispuolella, Kaustarvikenin länsirannalla.

Harrinniemen alueelle laadittiin vuonna 1919 huvila-alueen suunnitelma, jonka myötä alueelle rakennettiin huviloita pääasiassa 1920-luvulla. Tuolloin alueella olevat luvattomasti rakennetut pienet mökit vaadittiin hävitettäviksi. Vuonna 1930 Harrinniemen–Hopekivenlahden alueen mökkien suurimmaksi sallituksi pinta-alaksi määrättiin 25 neliömetriä. Nykyisin osa huviloista on tyhjillään, osan ollessa edelleen asumis- tai huvilakäytössä.

1940-luvulla aluetta suunniteltiin käytettäväksi lentokenttäalueena.

Harrinniemi geologia


Harrbåda on yli 200 km pitkän harjujakson pohjoisin näkyvä osa, joka on noussut merestä maankohoamisen myötä. Maankohoaminen jatkuu noin 8 mm vuodessa. On arvioitu, että maa kohoaisi alueella vielä noin 100 metriä, jolloin maankuori olisi normalisoitunut muinaisen mannerjäätikön painon jäljiltä.

Harrinniemen loisto


Niemellä sijaitsee vuonna 1953 rakennettu käytöstä poistettu Harrbådan linjaloisto, merenkulun ohjaukseen käytetty turvalaite jota usein virheellisesti kutsutaan majakaksi. Loiston valo on sammutettu ja korkea betoninen loistotorni toimii purjehdusmerkkinä.

Kummitus


Harrinniemellä 1800–1900-lukujen vaihteen tienoilla menehtyneen niin kutsutun Harrbådan neidon kerrotaan kummittelevan Harrinniemen alueella. Kummitustarinasta on olemassa useita eri versioita. Niiden mukaan neito olisi joko hukkunut putoamalla veneestä muiden veneessä olijoiden huomaamatta, tai hukuttautunut menetettyään miehensä ja poikansa haaksirikossa. Erään version mukaan neito olisi pelastunut haaksirikosta, mutta joutunut eloonjääneiden merimiesten raiskaamaksi ja murhaamaksi. Alueella väitetään myös esiintyvät poltergeist-ilmiöitä. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että alueen aiemmat huvila-asukkaat ovat levitelleet huhuja kummittelusta saadakseen olla rauhassa.

Lähde:
Harrinniemi - Wikipedia
          

14.5.2018



Mäkkylän kummitus

Mäkkylän kummitus on vuoden 1946 lopulla vajaan kuukauden ajan yksittäiseen taloon keskittynyt selittämättä jäänyt poltergeist-ilmiö. Ilmiö sai suomalaisessa lehdistössä suurta huomiota.

Ilmiöt alkoivat 10. lokakuuta vuonna 1946 Mäkkylässä nykyisellä Helsingin ja Espoon rajalla. Konstaapeli August Heinosen taloon suuntautui pari viikkoa kivien heittelyä. Kivisade ajoittui illan hämärtyessä aina kello 22 saakka.

Kivisade loppui ja pari päivää oli aivan rauhallista, kunnes 21. lokakuuta talon sisätiloissa alkoi esineiden lentely itsestään. Asukkaat todistivat muun muassa kukkaruukun putoavan pöydältä, uunin luukkujen avautuvan sisältöjen lentäessä ulos ja silitysraudan lentävän ilman poikki.

Lehdet kirjoittivat ilmiöistä ensimmäisen kerran 26. lokakuuta. Talon ympärille kertyi juttujen tuomana väkeä, joka aiheutti levottomuuksia. He syyttivät asukkaita Mustan Raamatun lukijoiksi, ja August Heinosta lyötiin. Ilmiöille kertyi enemmän todistajia. Muiden muassa sähköasentajat näkivät sulakkeiden irtoavan sulaketaulusta.

Kritiikki ja todenperäisyys


Poliisi selvitti kummittelua alusta alkaen. Leppävaaran poliisiasemalta oli jopa kymmenen poliisia etsimässä kivien heittelijää löytämättä syyllistä. Kivien heittelyä oli poliisinkin mukaan tapahtunut, mutta esineiden lentelyn sisätiloissa se katsoi olevan sensaationhakuista liioittelua. Samoin, kenenkään poliisimiehen ei myönnetty nähneen lentelyä tai uskoneen sen todenperäisyyteen.

Mäkkylän kummituksen sanotaan lopettaneen kummittelunsa kuukauden vaihteessa.

Tapahtumien aikaan poliisina Leppävaarassa toiminut Reino Lindfors on myöhemmin paljastanut pojalleen Mäkkylän kummituksen olleen huijausta. Reino oli kertonut asiasta pojalleen vuonna 1996. Kun poliisit olivat ympäröineet talon, hieman yli 20-vuotias poika oli tilaisuuden tullen kaivanut taskustaan kiviä ja kivisade alkoi tämän jälkeen. Kun poliisi sai pojan kiinni itse teossa, ei kummitteluja talossa enää havaittu. Asiasta ei tuolloin tehty sen suurempaa numeroa.

Lähde:
Mäkkylän kummitus - Wikipedia

Muualla:
Espoon poltergeist: Mitä tapahtui Mäkkylän kummitustalossa syksyllä 1946? - IS.fi
Mäkkylän kummitustalo - helsinki.fi
Öisiä koputuksia ja lentäviä kiviä – tutustu Suomen kuuluisimpiin räyhähenkiin - MTV.fi
          

7.5.2018



Bélmezin kasvot

Bélmezin kasvot ovat Espanjassa elokuussa 1971 tapahtunut väitetty paranormaali ilmiö, jossa omakotitalon laattalattiaan ilmestyi aavemaiselta näyttäviä kasvokuvia. Tapaus sattui Bélmez de la Moraledassa, joka sijaitsee Jaénin maakunnassa. Nykyisin talo toimii matkailukohteena.

Elokuussa 1971 María Gómez Cámara havaitsi oudot kasvot lattiassa. Marían aviomies Juan Pereira ja heidän poikansa Miguel hajottivat lattian kasvojen kohdalta ja laittoivat uuden sementin vanhan päälle. Tarinan mukaan kuitenkin kasvoja ilmestyi useampi ja parin vuoden aikana lattiassa nähtiin 18 eri kasvot.

Kuvia ja artikkeli
          



Mngwa

Mngwa on suurikokoinen, harmaa kissapeto, jonka väitetään elävän Tansanian ja Kenian alueella ja syövän ihmisiä. Eläimestä ei kuitenkaan ole saatu tieteellistä selvitystä.

Silminnäkijöiden mukaan mngwa on aasin kokoinen, ja sillä on mustajuovainen harmaa turkki kuin tavallisella kotikissalla. Kahdella sen uhreista oli nyrkissään karvaa, joka lähetettiin asiantuntijoille tunnistettavaksi. Mngwan turkissa onkin usein kaljuja kohtia todisteena uhrien yrityksistä puolustautua. Asiantuntijat arvelivat, että kyseessä olisi voinut olla epätavallisen iso afrikankultakissa. Paikallisille ihmisille mngwa on yhtä todellinen kuin leopardi tai leijona, tosin pelätympi. Se saapuu äänettömästi, tappaa raa'an tehokkaasti ja häipyy kookospalmumetsiin, joista parhaatkaan jäljittäjät eivät sitä löydä.

Tarinoita mngwasta tunnetaan ainakin 700 vuoden ajalta. Swahilinkieliset laulut kertovat muinoin aluetta hallinneiden sulttaanien mngwajahdeista.

Mngwan olemassaoloa puoltaa okapin löytötarina. Okapi "löydettiin" Afrikasta vuonna 1900. Paikalliset olivat tunteneet sen aina, mutta heitä ei ollut uskottu.

Lähde:
Mngwa - Wikipedia
          

2.5.2018



Kikiyaon

Kikiyaon (kirjoitetaan joskus myös muodossa Kikiyoun tai Kikiyan) on länsiafrikkalaiseen kansanperinteeseen kuuluva taruolento ja lentävä kryptidi. Olennon kerrotaan muistuttavan jättiläismäistä, yli puolentoista metrin pituista pöllöä, jolla on iso nokka ja suuret kynnet. Sillä on kuitenkin joitakin apinaa muistuttavia ominaisuuksia, kuten pitkät ja lihaksikkaat jalat. Erikoisuuksina sillä on terävä olkanivel, jota se käyttää aseena puolustautuessaan, sekä voimakas haju. Joidenkin havaintojen mukaan sillä olisi lyhyt vihertävänharmaa karvoitus ja lyhyt häntä. Paikallisten asukkaiden uskomuksissa Kikiyaon on toisaalta myös epäonnea aiheuttava henkiolento.

Suurin osa olentoa koskevista väitetyistä havainnoista on tehty Gambiajoen alajuoksun varrella kasvavissa metsissä Gambiassa. Myytti Kikiyaonista tunnetaan myös Senegalin alueella. Lintu oleilee yleensä korkeiden puiden latvustoissa. Tavallisista pöllöistä poiketen Kikiyaon on liikkeellä sekä päivisin että öisin. Sillä väitetään olevan kovaääninen kutsuhuuto, joka kuuluu kilometrien päähän.

Myytit Kikiyaonista pohjautuvat todennäköisesti alueella eläviin tavallisiin pöllöihin, kuten kalapöllöön, joiden kokoa on liioiteltu.

Lähteet:
Kikiyaon - Wikipedia
          



Martinin torppa

Martinin pirut oli Ylöjärvellä vuonna 1885 esiintynyt poltergeist-ilmiö, joka on saanut kansainvälistä kuuluisuutta parapsykologien keskuudessa, koska siitä saatiin oikeudessa valaehtoisia todistuksia.

Martinin talo


Martinin torppa sijaitsi Keijärven kylässä Ylöjärvellä. Talon isäntä Efraim Martin oli kiertokoulun opettaja ja kuntakokouksen puheenjohtaja. Hän oli toiminut kirkon isäntänä vuosina 1847–1876. Hän ansaitsi myös asiakirjoja laatimalla, mutta kummittelu lopetti tehtävät ja aiheutti taloudellista vahinkoa. Talon emäntä oli Efraimin vaimo Eva Charlotta Martin. Heidät vihittiin Teiskossa vuonna 1839 ja he muuttivat Ylöjärvelle 1842.

Martinit pitivät piikaa, joka oli 13-vuotias, kehitysvammainen ja keuhkotaudista kuolemansairas Emma Lindroos.

Torpan tapahtumat


Ilmiöt alkoivat 12. tammikuuta 1885, kun talon asukkaat havaitsivat, että esineet liikkuivat selittämättömästi. Eri esineet saattoivat lentää ilman poikki, hypellä itsestään tai siirtyä lukitusta tilasta ulos. Ilmiöt näyttivät keskittyvän Emman ympärille.

Tamperelaiset sanomalehdet uutisoivat Martinin torpan ilmiöistä, ja jutut houkuttelivat paikalle uteliasta väkeä. Väkijoukko oli usein paikalla huvikseen, juopotteli ja käyttäytyi levottomasti. Efraim Martin muutti pariksi päiväksi Tampereelle uteliaita pakoon. Ilmiöt ja talon ympärillä tapahtunut juopottelu saivat kruununnimismiehen käymään paikalla. Hän lähetti selvityksen läänin kuvernöörille, joka määräsi Martinit syytteeseen noituudesta ja väkijuomien laittomasta myynnistä.

Selittämättömät ilmiöt päättyivät 27. tammikuuta yhtä odottamatta kuin ne olivat alkaneetkin. Kansanperinteen mukaan ilmiöistä vastanneet pirut siirtyivät loppumispäivänä lähellä sattuneen henkirikoksen tekijöihin.

Oikeudenistunto


Kruununnimismies Kasimir Liljestrand syytti Hämeen läänin kuvernöörin käskystä Martineja ja Emma Lindroosia noituudesta ja väkijuomien myynnistä. Syyte otettiin käsittelyyn Pirkkalan ja Ylöjärven talvikäräjillä 24. maaliskuuta 1885.

Todistajina kuultiin viittätoista torpassa käynyttä silminnäkijää, jotka kuvasivat yhteensä 87:ää selittämätöntä ilmiötä. Tuomioistuimessa häiriöiden aiheuttajaksi epäiltiin aluksi Emma-piikaa. Hänen on laskettu olleen paikalla 23:ssa todistajien kuvailemassa tapauksessa ja mahdollisesti aiheuttaneen niistä kahdeksan. Oikeuden virkamiehistö alkoi käsittelyn edetessä kyseenalaistaa, voiko tapausta edes käsitellä tuomioistuimessa.

Kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetaan, että sille "toimitetusta tutkimuksesta päätellen torpassa oli sattunut tapahtumia, jotka todistajain lausuntojen mukaan olisivat aiheuttanut osittain tuntemattomat voimat, osittain Emma Lindroos piloillaan". Emmaa ei kuultu todistajana sairautensa vuoksi, ja hän kuoli pian oikeudenkäynnin päätyttyä. Syytteet oikeus hylkäsi toteennäyttämättöminä. Turun hovioikeus vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen.

Oikeudenkäyntipäiväkirjat julkaistiin laajalevikkisinä kirjasina. Martinin pirujen tapauksen tutkimus perustuu lähes täysin näihin kirjoihin. Muita ensikäden silminnäkijäkertomuksia ei ole säilynyt.

Todistajanlausuntoja


Yleisin häiriö oli meteli. Tuvissa, joissa ei ollut ketään, putosi monesti raskaita esineitä lattialle seinältä tai hyllyltä, ja vuode ja pöytä hyppivät ilmaan. Esineet liikkuivat itsestään. Pöydälle asetetut tulitikkulaatikot, tuopit ja kynttilänjalat liukuivat pitkin pöytää ja putosivat lattialle. Lukittu ovi avautui itsestään kolme kertaa. Jalkineet liikkuivat lattialla peräkkäin. Kerran kaksi leipävarrasta löivät toisiaan vasten. Esineet lensivät ulos suljetuista ja jopa köytetyistä kirjoituspöydän laatikoista, vaikka ne eivät auenneet. Kerran varta vasten huolella ja tiukkaan kiinni köytetystä pöytälaatikosta lensi ulos iso neula.

Esineet, kuten kiulut, nousivat ilmaan ja leijailivat. Kerran puukko teki ilmassa kierroksia todistajan pään ympärillä. Muitakin esineitä lensi todistajia kohti ja putosi heidän jalkoihinsa. Huoneessa, jossa ei pidetty tiiliä, tiiliskivi paiskautui oveen.

Esineitä särkyi ja tuhoutui. Useita kahvikuppeja putosi hyllyltä siruiksi. Puisia talousesineitä ilmestyi uuniin palamaan.

Torppaan ilmestyi esineitä ja aineita, kuten vierasta savea. Lattialta ja huonekaluilta piti kerätä koreittain savea ulos vietäväksi. Torppaan iskeytyi liuskekiviä, joita ei luonnostaan seudulla esiinny. Erikoisimpana tapauksena pöydälle ilmestyi kaksi isoa happopulloa, jotka hyppivät ja läikyttivät happoa, joka syövytti pöytään jäljet.

Joissakin teoksissa kerrotaan, että Eva Martinin kädet syttyivät kerran itsestään tuleen, mutta tämä on kuitenkin osoitettu oikeudenkäyntipöytäkirjoja tulkittaessa tehdyksi käännösvirheeksi.

Oikeudenkäynnin seurauksena Efraim Martin menetti maineensa ja joutui taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka torpan asukkaat todettiinkin syyttömiksi tapahtumiin. Martin ja hänen vaimonsa kuolivat viisi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen. Torpan rakennus siirrettiin vuonna 1918 toiselle puolen Keijärveä Tiikonojan sillan viereen. Rakennus on myöhemmin purettu. Martinin torpan alkuperäisellä paikalla noin 500 metriä Eerolan kartanosta pohjoiseen kasvaa nykyisin metsää ja talosta on jäänteenä vain perustuksen kiviröykkiöitä.

Lähde:
Martinin pirut
          



chase vault barbados

Barbadoksen ruumisarkuilla tarkoitetaan 1800-luvulla Barbadoksen saarella tapahtunutta tapausta, jossa varakkaan tilanomistajan holvihaudassa ruumisarkkujen väitetään liikkuneen selittämättömästi paikoiltaan.

Hautaholvi kuului Chasen perheelle, ja ensimmäisen kerran sitä käytettiin vuonna 1808. Vasta vuonna 1812 kun hautaholvi avattiin, huomattiin että lyijyarkut olivat liikkuneet. Puinen arkku oli tarinan mukaan pysynyt paikallaan. Vuosien saatossa holviin haudattiin muitakin edesmenneitä perheenjäseniä, ja aina kun holvi avattiin, olivat lyijyarkut liikkuneet.

Tapaus herätti paljon huomiota ja tapausta alkoikin tutkia silloinen Barbadoksen kuvernööri Lordi Combermere. Heinäkuussa 1819 holvihauta avattiin, ja arkkujen paikat piirrettiin paperille. Seinät tarkistettiin ettei niissä ollut salakäytäviä, ja lattialle siroteltiin hienoa hiekkaa, johon jäisi mahdollisten tunkeilijoiden jalanjäljet. Holvi suljettiin, sinetöitiin, ja sisäänkäynnin eteen tuotiin iso marmorikivi, jonka nostamiseen tarvittiin 4 miestä. Huhtikuussa 1820 ovi avattiin ja arkut löydettiin paikoiltaan liikkuneina. Oven sinetti oli kuitenkin ehjä eikä lattialla näkynyt jalanjälkiä. Tämän jälkeen Lordi Combermere määräsi kaikki arkut haudattavaksi paikallisen kirkon hautausmaalle.

Innokas spiritismin kannattaja, Sherlock Holmesin luoja, sir Arthur Conan Doyle esitti, että yliluonnolliset voimat liikuttelivat arkkuja vastalauseeksi sille, että ne olivat lyijyä ja näin estivät ruumiin luonnollisen maatumisen. Luonnolliseksi selitykseksi on tarjottu esimerkiksi tulvaa, joka olisi pystynyt liikuttelemaan arkkuja sotkematta hiekkaa.

Lähteet:
theshadowlands.net - barbados
Barbadoksen ruumisarkut - Wikipedia

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *