Mysteerien maailma
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaupunkitarinat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaupunkitarinat. Näytä kaikki tekstit
          

9.3.2018



Okiku nukke

Japanilainen riivattu nukke


Kerrotaan, että 17-vuotias poika nimeltä Eikichi Suzuki osti nuken vuonna 1918. Hän oli ollut kiertelemässä tunnetun ostoskadun, Tanuki-kojin liikkeitä ja päättänyt ostaa nuken 2-vuotiaalle sisarelleen Okikulle. Tyttö rakasti nukkeaan ja leikki sillä päivittäin, mutta yllättäen seuraavana vuonna hän sairastui ja kuoli. Perhe asetti nuken talon alttarille ja rukoili Okikun puolesta jokainen päivä.

Vain muutama kuukausi myöhemmin outoja asioita alkoi tapahtumaan. Nuken hiukset alkoivat kasvamaan ja useat kertovat, että nukke saattoi liikkua itsestään silloin tällöin. Ihmiset väittivät, että Okikun henki oli riivannut nuken. Nukke nimettiin Okiku:ksi tytön mukaan.

Suzukin perhe muutti Sakhaliin ja he päättivät lahjoittaa Nuken Mannenjiin. Sitä on säilytetty Mannenjin temppelissä Japanissa vuodesta 1938 lähtien. Hiusten kasvulle ei ole löytynyt selitystä ja temppelin mukaan nuken hiukset leikataan säännöllisesti. Eräs tutkija jopa kertoi, että nuken hiukset ovat tismalleen samanlaiset kuin lapsilla.




Lähde:
Kauhublogi - Okiku-nukke
          

4.1.2018



Beale papers

Bealen paperit


Bealen salakirjoitukset (engl. Beale Ciphers) eli Bealen paperit (The Beale Papers) on koodattuja tekstejä sisältävä kokonaisuus, jonka tietyissä osissa sen väitetään sisältävän tiedon kulta-, hopea- ja jalokiviaarteen kätköpaikasta. Aarretta on yritetty etsiä ratkaisemalla koodeja, ja tekstejä on tutkittu eri menetelmin sekä dokumentteina että huijauksena.

Kirjoitusten tarina


Yhdysvalloissa Virginian osavaltion Lynchburgin kaupungissa sijainneeseen hotelli Washingtoniin majoittui tammikuussa 1820 ja uudelleen tammikuussa 1822 mies, joka ilmoitti nimekseen Thomas J. Beale. Jälkimmäisellä käynnillä hän jätti hotellin omistajan haltuun lukitun laatikon, jonka sisällöksi ilmoitti "arvokkaita ja tärkeitä papereita". Hän lähetti tälle ohjeen avata laatikko kymmenen vuoden kuluttua, mikäli jättäjä ei sitä noutaisi. Samalla lähettäjä lupasi myös toimittaa sen sisällön tulkitsemiseen tarvittavan avaimen. Avainta ei kuulunut, ja hotellinpitäjä Robert Morriss avasi laatikon kesällä 1845.

Laatikosta löytyi kolme numerosarjoja, ilmeisesti koodattuja viestejä, sisältävää paperiarkkia ja englanninkielinen saate. Saatekirje kertoo aarteen kokoamisesta ja kätkemisestä. Robert Morriss yritti turhaan ratkaista koodia.

Morriss paljasti Bealen paperit ystävälleen, joka vuonna 1885 kirjoitti anonyymina The Beale Papers -nimisen julkaisun. Julkaisu sisältää Bealen laatikosta löytyneet viestit ja Morrissin kertomuksen siitä, miten ne joutuivat hänelle.

Ratkaisuyritykset


The Beale Papers -julkaisussa esitetään salakirjoitusten yhden osan ratkaisu. Tämä järjestyksessä toinen kolmesta koodatusta arkista oli niin sanottua kirjasalakirjoitusta, jossa kooditekstin numerot vastaavat tietyn avaintekstin sanojen järjestystä ja edelleen esimerkiksi niiden alkukirjaimia. Avaintekstiksi osoittautui Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus. Avatun tekstin mukaan kolmas arkki paljastaisi henkilöt, joille aarre kuuluu ja ensimmäisestä arkista kävisi ilmi tarkka kätköpaikka. Avattu teksti ilmaisee aarteen summittaiseksi sijainniksi Bedfordin piirikunnan ja edelleen Bufford-nimisen paikan lähistön.

Simon Singh kertoo teoksessa Koodikirja (Tammi, 1999), että monet aarteenetsijät kokeilivat turhaan onneaan Bealen salakirjoitusten parissa. Esimerkiksi Hiram Herbert Jr. -niminen Beale-fanaatikko aloitti etsinnän vuonna 1923 ja jatkoi sitä 1970-luvulle asti. Osa salakirjoitusten taustasta kiinnostuneita on puolestaan yrittänyt osoittaa Bealen salakirjoitukset huijaukseksi. He ovat tutkineet esimerkiksi sitä, oliko Thomas Beale todellinen henkilö, ja selvittää kielianalyysin keinoin, onko The Beale Papers -julkaisun laatinut sama henkilö kuin salakirjoitukset.


The Lost Treasure of the Beale Ciphers


Lähteet:
Bealen salakirjoitukset - Wikipedia
          

23.10.2017



Kuchisake-onna

Kuchisake-onna (jap. 口裂け女, "viillettysuinen nainen") on nainen japanilaisesta kaupunkitarinasta. Legendassa kerrotaan, että naisen mustasukkainen aviomies silppoi tämän suun, ja nainen palasi ilkeänä henkenä maan päälle. Huhu aiheutti paniikkia levitessään vuonna 1979 Nagasakissa. Kerrotaan jopa, että oppilaat eivät saanneet mennä kotiin yksin, vaan opettajien saattelemana, sekä poliisipartioita tehostettiin.

Nykyään kerrotaan hieman muunnellusti, että lapsen kävellessä myöhään yöllä yksin, häntä tulee vastaan nainen, joka pitelee kirurgista naamiota kasvojensa suojana, mikä ei ole harvinainen näky Japanissa, jossa ihmiset suojautuvat kirurgisen naamion kanssa kylmältä ja vilustumiselta. Nainen kysyy "Olenko kaunis?" ja jos lapsi vastaa kieltävästi, nainen tappaa tämän saksilla. Jos lapsi vastaa myöntävästi, nainen riisuu naamion, paljastaa silvotun suunsa ja kysyy, "Entä nyt?". Jos lapsi vastaa kieltävästi, hänet leikataan kahtia. Jos lapsi tuolloin vastaa myöntävästi, nainen silpoo hänen suunsa samanlaiseksi kuin omansa. On kuitenkin mahdollista hämmentää naista sanomalla "Olet keskiverto". On myös mahdollista saada nainen armahtamaan ja pyytämään anteeksi itseltään. Joissakin variaatioissa kerrotaan, että heittämällä pöydälle hedelmiä tai makeisia, nainen herpaantuu ja antaa aikaa paeta. Myös lapsi voi kysyä "Olenko minä kaunis?", jolloin nainen hämmentyy ja lähtee.

Lähteet:
Kuchisake-onna - Wikipedia
          

5.7.2017



Silverpilen

Kaupunkitarina kummittelevasta metrosta


Silverpilen on kaupunkitarinoiden mukaan Tukholman metrossa Ruotsissa kummitteleva metrojuna. Usein junan mainitaan koostuvan hopeankiiltäväkylkisistä C5-sarjan metrovaunuista. Vain yksi C5-sarjan juna on rakennettu, ja se koostui kahdeksasta vaunusta. Junayksikkö rakennettiin 1960-luvun puolessa välissä koeliikenteeseen, mutta se on korvattu uudemmalla kalustolla. Junan vaunuista kuusi romutettiin 1990-luvun lopussa.

Silverpilen oli liikenteessä vain harvoin, jolloin tuon hopeanhohtoisen junan näkeminen yöllä sai ihmisten mielikuvituksen heräämään. 1980-luvulla kerrottuja kaupunkitarinoita Silverpilenistä keräsi ruotsalainen folkloristi Bengt af Klintberg, ja tarinoita Silverpilen-aavejunasta kerrottiin ruotsalaisessa televisiosarjassa Det spökar 10. joulukuuta 1997.

Kaupunkitarinasta on useita versioita. Erään version mukaan aavemetrojuna liikennöi hylätyissä metrotunneleissa ja sen näkevät vain metron työntekijät. Toisen version mukaan aavemetrojunan voi nähdä keskiyön jälkeen ohittamassa asemaa suurella nopeudella. Jotkut väittävät Silverpilenin jopa pysähtyvän ottamaan matkustajia kyytiin, ja matkustajien katoavan viikoiksi, kuukausiksi ja jopa vuosiksi ennen kuin poistuvat aavejunasta. Kaupunkitarinoiden mukaan Silverpilen on joko tyhjä tai sen matkustajina on aaveita.

Eräät versiot kytkevät aavejunan metronlinjan 11 eli sinisen linjan käyttämättömään Kymlingen metroasemaan. Kymlingen asemalla on aaveaseman maine, sillä ihmiset sanovat että vain kuolleet poistuvat junasta Kymlingessä.

Lähteet:
Silverpilen - Wikipedia
          

4.7.2017



Clinton Road

Clinton Road sijaitsee Yhdysvalloissa New Jerseyssa. Tie ja sen ympäröimä alue on tunnettu erilaisista legendoista, paranormaaleista ilmiöistä sekä noitien kokoontumisista. On myös huhuttu, että palkkatappajat piilottaisivat ruumita tien läheisyyteen. Weird NJ lehti on myös tehnyt lukuisia artikkeleita kyseisestä tiestä.

Urbaanit legendat



Outoja olentoja

Jotkut väittävät nähneensä tiellä isoja koiria, apinoita sekä muita tunnistamattomia eläimiä.

Kummituskuorma-auto

Tiellä on myös nähty useasti kuorma-autoja ilman kuskia. Monet ovat raportoinut ajovaloista, jotka ovat tulleet vastaan, mutta autoa ei ole näkynyt.

Jäätynyt mies

Toukokuussa 1983 pyöräilijä löysi metsästä tien lähettyviltä ihmisen ruumiin. Ruumiissa ei näkynyt mitään outoa aluksi, mutta ruumiinavauksessa selvisi, että kyseessä oli henkirikos. Ruumiista löydettiin myös jääkiteitä sekä sisäelimet olivat mädäntyneet huomattavasti hitaammin kuin hänen ihonsa. Patalogit päättelivät, että joku oli jäädyttänyt ruumiin kuoleman jälkeen harhautusmielessä.

          

15.2.2017



Moscow Metro-2


Metro-2 on kaupunkitarina Moskovan alla oletettavasti sijaitsevasta salaisesta metroverkostosta. Tarinan mukaan järjestelmän rakentaminen aloitettiin oletettavasti Stalinin valtakaudella, ja se tunnettiin KGB:n antamalla koodinimellä D-6.

Venäläisten toimittajien mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB tai Moskovan (julkisen) metron virkamiehet eivät ole kieltäneet tai myöntäneet Metro-2:n olemassaoloa.

Huhujen mukaan Metro-2:n linjasto on jopa julkista metroverkkoa pidempi. Metro-2:ssa kerrotaan olevan neljä linjaa, jotka sijaitsevat seitsemän kerrosta maanpinnan alapuolella. Verkoston sanotaan yhdistävän Moskovassa ja sen läheisyydessä sijaitsevia, kansallisesti tärkeitä paikkoja kuten Kremliä, Lubjankaa, hallituksen lentokenttää (Vnukovo-2) ja Ramenkin maanalaista kaupunkia.

Urbaanin löytöretkeilyn harrastajaryhmä Diggers of the Underground Planetin johtaja väitti sattumalta löytäneensä erään verkoston sisäänkäynneistä vuonna 1994.

Erään lähteen mukaan kaikki Metro-2:sta saatavilla oleva tieto on spekulaatiota, jonka tueksi ei ole esitetty asiakirjalähteitä tai valokuvia. Metro-2:sta ovat kertoneet ihmiset, jotka ovat sanoneet olleensa rakentamassa sitä tai jotka ovat löytäneet sen osia sattumalta urbaanin löytöretkeilyn yhteydessä. Luotettavat todisteet verkoston olemassaolosta kuitenkin puuttuvat.


Map Metro-2
Metro-2:n kartta Yhdysvaltaisen sotilastiedustelun mukaan

Lähteet:
Moskovan Metro-2

Seuraa blogia - Bloglovin
          

10.2.2017



Jousijalka-Jack - Spring Heeled Jack
Piirros Jousijalka-Jackista

Mysteerinen Jousijalka-Jack


Jousijalka-Jack (Spring Heeled Jack) on jousitetuilla kengillä hyppivä ulkonäöltään pirunoloinen hahmo, jonka kerrotaan eläneen Englannissa 1800-luvulla ja pelotelleen ihmisiä. Ensimmäinen muistiin merkitty havainto Jousijalka-Jackista tapahtui vuonna 1837, ja havaintoja samankaltaisista hahmoista tehtiin myöhemmin 1870-luvulla.

Kukaan ei koskaan tunnistanut Jousijalka-Jackia. Hänelle on kuvattu pirun ulkonäkö sekä poikkeuksellisia kykyjä, kuten valtavat loikat, pitkä esiintymisaika ja kipinöiden sylkeminen.

Hahmon todenperäisyyttä epäilevät tutkijat ovat luokitelleet Jousijalka-Jackin pelkäksi tarinaksi tai kepposeksi.

Jousijalka-Jackille on myös keksitty mahdollisia paranormaaleja selityksiä. Esimerkiksi: vierailija ulkoavaruudesta tai demoni joka on kutsuttu maan päälle.


Englannin kaupunkitarina 1800-luvulta


Onko Jousijalka-Jack pelkästään Englannista lähtöisin kansantaru viktoriaaniselta ajalta vai jotakin muuta? Mahdollisesti Jousijalka-Jack onkin vain kaupunkitarina, mutta sen todennäköisyyttä ei pystytä todistamaan. Mahdollisesti Englannissa oli tuolloin jokin tuntematon entiteetti, joka pelotteli ihmisiä sekä muistuttia pirua. Mahdollista on myöskin se, että "Jack" oli vain tavallinen tallaaja, joka keksi hyvät hyppykengät ja tykkäsi pilailla.

Lähteet:
Spring-heeled Jack
Wikipedia - Jousijalka-Jack
Seuraa blogia - Bloglovin

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *