Mysteerien maailma
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paikat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paikat. Näytä kaikki tekstit
          

19.9.2019




Chad Lawson oli tekemässä äänitarkistusta Paramount Theatressa Austinissa kuvan ottamisen aikana.

Pianisti oli valmistautunut esitykseen ikonisessa teatterissa ja oli ottanut valokuvia pianostaan vielä kun konserttisali oli tyhjillään, jonka jälkeen hänen oli tarkoituksena julkaista kuva sosiaaliseen mediaan.

Vasta kun hän katsoi valokuvia hotellissa jälkikäteen, hän huomasi, että yhdessä kuvassa oli jotain omituista - outo hahmo oli ilmestynyt parvekkeelle.

Tutkittuaan teatterin historiaa, hän löysi tarinoita aavemaisesta valkoisessa mekossa olevasta naisesta, jonka sanotaan ilmestyvän mezzanine-kerrokseen.



Lähde:
Unexplained-mysteries.com
          

12.8.2019




Tämän valokuvan MUFONille lähettänyt valokuvaaja sanoo, että hän oli ottamassa Perussa junaa takaisin Cuscoon Macchu Picchulta ja otti samalla kuvia kauniista vuorista. Kun hän kävi läpi kuvia, hän huomasi frisbeen muotoisen kappaleen kuvassa. Se on kuparin värinen, ja se hehkuu. Se näyttää geometriselta, eikä ollenkaan heijastukselta.

Macchu Picchulla ei kuvata omituisia asioita ensimmäistä kertaa. Vuorella vieraillut turisti vahingossa kuvasi UFOn taivaalla Andien vuoristossa Perussa.


Perussa asuva nainen vieraili Macchu Picchulla jokin aika sitten. Hän näki ystäviään ja meni vuorille. Yhtäkkiä hän näki omituisen olennon kiven takana luolan suulla.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

4.8.2019



UFO Popocatepetl Volcano

Twitterissä leviää video, jossa kirkas valo ohittaa Popocatépetl-tulivuoren kraaterin. Vuosien aikana tulivuoren lähellä on näkynyt lukemattomia UFO-havaintoja.

Kaksi tunnettua UFO-tapausta ovat esimerkiksi kirkas sikarin muotoinen UFO, joka putosi suoraan Popocatépetl:n päälle, kuvattiin marraskuun 6. päivänä 2012, ja tuntematon valoisa lentävä esine näkyi purkautuvan tulivuoren yllä joulukuun 19. päivänä 2000.




Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

25.7.2019



Villisca kirvermurhat 1912

Villisca Iowa USA


Villisca oli viime vuosisadan alussa pieni, mutta menestyvä pikkukaupunki Amerikan sydänmailla. Rautatie oli yhdistänyt 2500 asukkaan kaupungin eteläiseen Kansas Cityyn ja kiskoja pitkin eivät kaukana olleet enää St. Louis, Chicago kuin Minneapolis:kaan. Sittemmin ajat ovat jälleen muuttuneet ja Villisca on yhteyksien yhä parantuessa hieman paradoksaalisestikin jäänyt vain yhdeksi Yhdysvaltain monista kylistä, jotka vilahtavat korkeintaan liikenneopasteessa tai junan ikkunassa, mutta ainakin yhdessä asiassa Villisca on ikuisesti kirjautunut maan historiaan. Vähälukuinen, mutta sitäkin innokkaampi, rikoshistoriasta sekä kummitusjahdeista kiinnostunut kansanosa jaksaa edelleenkin vaeltaa paikalle päästäkseen lähelle yhtä suurten rikosten kyllästämän maan edelleenkin kiehtovinta sekä karuinta rikospaikkaa. Jotain kertoo, että aikoinaan kauniin kaupungin vanhoista rakennuksista valtaosa on jo kauan sitten purettu, mutta pahamaineisin on edelleen pystyssä, ja tuhansien murhapaikkojen joukosta juuri pieni Villisca voi ylpeillä omansa kuuluvan koko maan kattavaan historiallisten rakennusten rekisteriin. Pitkään murhaturisteja kohtasi vain paikallisten kylmä katse, osan jo halutessa keskittyä iloisempiin asioihin ja osan kenties kantaessa epäilyksen ja juoruilun luomaa taakkaa, syyllisyydestä puhumattakaan. Nykyään viimeisetkin haavat ovat jo parantumassa ja pieni kyläpahanen on herännyt kauhean historiansa tarjoamiin mahdollisuuksiin ja selvänäkijöiden sekä amatööritutkijoiden virta on saamassa hiljaista hyväksyntää. Uteliaisuutta ei ainakaan vähennä, että yli 100 vuotta auki ollut tapaus tuntuu jakavan asiantuntijatkin täysin eri päätelmiin siitä mitä kesäkuun 10. edeltävä yö vuonna 1912 kätki sisäänsä.

Kaikkea tätä hulluutta ennen tapahtuman päähenkilöt olivat valinneet Villiscan Iowassa pelkästään oman rauhallisen elämänsä taustaksi. Josiah B. (Joe) Moore (43v) pyöritti paikallista apteekkia oman tilansa ohessa, vaimonsa Saran (39v) pitäessä jöötä kotirintamalla heidän neljälle lapselleen: Hermanille (11v), Katherinelle (10v), Boydille (7v) sekä Paulille (5v).

Oli selvää, että perhe-elämä maatilalla oli vilkasta lasten sekä eläinten vaatiessa huomiota aamusta iltaan ja juuri sen tähden erään kesäisen aamun hiljaisuus sai naapuritkin huolestumaan.


Verilöyly paljastuu


Mooren perheen naapurissa Mary Peckham oli aloittanut arkisen aherruksensa maanantaina 10.6.1912 jo aamuyöstä neljän aikaan. Päivästä oli tulossa jälleen kuuma, joten pyykit oli saatava narulle kun vielä oli viileää.

Toimiensa ohessa hän huomio kuinka hiljaista naapurin pihamaalla oli, sillä normaalisti sielläkin touhu alkoi jo aikaisin aamulla täydellä höyryllä. Edellisenä iltana he olivat kuitenkin kaikki olleet paikallisen kirkon lasten tapahtumassa klo 20-23. Aamun edetessä Mary huolestui enemmän ja kävi Moorien oven takana kolkuttamassa ilman vastausta, minkä jälkeen hän otti yhteyttä Joen veljeen ja apteekkiin, jota Joe Moore pyöritti. Joen veli Ross saapui tilalle ja tarkasti ensimmäisenä eläimet, jotka oli ruokittu, mutta kuultuaan Maryltä että ainakaan Joe ei ollut tätä tehnyt aamulla, huolestui myös Ross tilanteesta. Kukaan ei vastannut Rossin huutoihin, eikä suljettujen verhojen sekä ovien läpi voinut havaita mitään eloa sisällä. Ross päätti käyttää omaa avaintaan ja huomasi ettei ainakaan keittiössä ollut aamulla vielä tehty mitään aamiaisen eteen, ja sen jälkeen Ross jatkoi matkaansa aina makuuhuoneeseen, josta hän pian ryntäsi Maryn luo ja käski tämän soittamaan sheriffille.

Tuohon aikaan pienissä kylissä ei ollut vielä varsinaista poliisia, vaan homma oli uskottu luottamusmielessä paikalliselle rauhanpitäjälle, jolla ei käytännössä ollut mitään koulutusta edes tuonaikaiseen rikostutkimukseen. Rikospaikan säilyttäminen koskemattomana ei kuulunut vielä normaalikäytäntöön. Hank Horton (50v) paikallinen lainvalvoja joutui tietämättään kohtaamaan täysin yli hilseensä menevän rikoksen ja jo tullessaan hän haistoi tulevan rikospaikan olevan jotain aivan muuta kuin normaalit baaritappelut paikkakunnalla. Pimeässä huoneessa sytytetty tulitikku paljasti veriset lakanat, kaksi ruumista ja kuumenevassa aamussa voimistuvan hajun. Rikospaikalle oli hänen lisäkseen ehtinyt jo muitakin ylimääräisiä ja ajan kuluessa murhapaikan koskemattomuus oli jo pahasti menetetty. Kulkiessaan kohden toista kerrosta narisevat raput vain loivat taustamusiikkia yhä pahenevalle hajulle sekä näylle, jota pikkukylän lainvalvoja ei olisi koskaan voinut kuvitella kohtaavansa.

Verijälkiä täynnä olevasta ensimmäisestä makuuhuoneesta löytyi aviopari Moore, kallot murskattuina ja tätä huonetta seuraavana oli lastenhuone, jossa neljä lasta makasi sängyissään elottomina veriroiskeiden yltäessä aina kattoon asti. Horton oli paitsi kauhuissaan niin myös ymmällään; Mooreilla oli neljä lasta, mutta hänellä jo kahdeksan ruumista, keitä olivat alakerran uhrit?

Villiscan lainvalvoja "Hank" Horton
Villiscan lainvalvoja "Hank" Horton












Rikospaikka ja tutkinta


Hiljasessa kylässä murha on jotain käsittämättömän ihmeellistä ja murha tässä mittakaavassa jo täysin vastustamatonta. Mooren perhe oli sekä pidetty että tunnettu ja tuonaikaiset puhelinkeskusten tädit tiesivät kuulevansa vuosisadan juorun jo ensimmäisiä hätäpuheluja yhdistäessään. Heidän tietämättään juoruilu kosketti vielä muitakin, sillä pian maanviljelijäperhe Stillingereillä havahduttiin asiaan, koska heidän kaksi tytärtään olivat yökylässä Mooren talossa. Lena (12v) ja Ina (8v) olivat jääneet taloon kirkon tilaisuuden jälkeen ja vastaamattomiin puheluihin selvisi syy operaattorin kautta, joka kertoi kaikkien talossa olleiden löytyneen kuolleina.

Kylän lääkäri Dr. Cooper oli myös hälytetty paikalle ja ennen osavaltion viranomaisten tuloa hän tiesi olevansa järjen ääni tutkinnassa, mutta valitettavasti tapaus toi rikospaikalle aivan liikaa muutakin ”osaamista” mm. Pastori Ewingin sekä parin muun lääkärin muodossa. Myös paikallinen patologi Linquist toi osaamisensa peliin ja hänen johdollaan tapettujen päältä poistettiin veriset lakanat ja samalla huomattiin kuinka yhden kasvoille oli levitetty harmaa pienen pojan takki. Lähes kaikkia oli isketty päähän useita kertoja, jotta kuolemasta ei jäisin epäselvyyttä, täten myös tunnistaminen oli tehty vaikeaksi. Stillingerin siskosten kirkkoasut sekä raamatut löytyivät sängyn viereltä ja heidän voitiin todeta olleen vain väärässä paikassa väärään aikaan, mutta kuka oli todellinen kohde?

Paikalta löydettiin yksi kirves, jolla tekijä oletettavasti hoiteli kaikki uhrinsa, lyöden ensin tylpällä päällä ja viimeistellen työnsä terävällä osalla. Terävä kirveen pää jäi lyötäessä myös kiinni kattoon välillä ja myös veri lensi pitkin huonetta jokaista tappoa suoritettaessa. Joen ruumis oli selvästi kärsinyt eniten, jopa niin, että hänen silmänsä olivat muusina. Tämä antaisi epäillä, että tekijällä oli jotain kaunoja juuri perheen päätä kohtaan ja samalla raivolla kaikki muut hoituivat ohessa.

Ainoat varsinaiset rikospaikkatodisteet olivat palanen avainketjusta, raakaa pekonia käärittynä kankaaseen murha-aseen vieressä, keittiössä verinen vesiastia, valmistettu syömätön ateria sekä lisää pekonia sisältä ja ulkoa lukitussa keittiössä, kuin myös itse murha-ase: kirves. Kirves oli pyyhitty ja muutenkin tekijä oli pessyt kätensä useaan kertaan.

Ulkorakennuksesta heinäkasasta löytyi miehen mentävä painauma, joka vaikutti tuoreelta. Tuon jäljen vieressä oli myös aukko, jonka kautta pystyi vakoilemaan taloa. Juuri muuta ei ehditty huomioida, sillä rikospaikka oli nähtävyys ennen kuin kansalliskaarti yhdessä osavaltion poliisin etsivien kanssa ehti paikalle. Vihikoirat eivät juuri pystyneet ottamaan vainua edes kirveestä, joka oli ollut jo useamman ihmisen käsissä päivän mittaan, eräs jälki vei jäljittäjät sentään läheisen virran varteen, johon haju katosi.

Järkytys aiheutti Stillingerin perheelle myös lisää tragediaa, perheen saadessa keskenmenon viikko murhien jälkeen ja pian tästä heidän talonsa paloi maan tasalle.


Tapahtumien oletettu kulku


Mooren perhe oli pidetty ja Sara oli ollut järjestämässä edellisen illan lasten tapahtumaa kirkossa. Koko katras oli poistunut paikalta iloisena heilutellen tutuilleen. Tuona yönä klo 00- 05 välillä heidät kaikki kuitenkin murhattiin raa’asti ja äänettä. Kirves, Joen oma, oli tarttunut tekijän käteen paikalta ja hän oli edennyt pimeään taloon öljylampun avulla. Tekijä oli kuitenkin halunnut peittää valon kajastuksen ulospäin ja lampusta oli mm. poistettu lasinen kupu. Verinen, jopa liiallisen väkivallan sävyttämä tekotapa, kuitenkin aiheutti huomattavaa meteliä hiljaisessa talossa, kirveen välillä jäädessä jumiin kattolautoihin. Silti lähes kaikki uhrit oli tapettu nukkuessaan, myös lähes kaikkien kasvot oli peitetty ennen tekoa, mikä antaisi ymmärtää tekijän tunteneen uhrinsa. Tuolloin tosin yleinen uskomus oli, että mikäli uhri avaa silmänsä, jää tämä kuva myös hänen verkkokalvolleen.

Tekijä näki vaivaa peittääkseen kaikki ikkunat, ehkä tehtyään kaikki uhrinsa vaarattomiksi, minkä jälkeen hän käänsi kirveensä terän ja viimeisteli työnsä. Erikoisesti hän myös peitteli talon peilit kankailla, jotka oli revitty mekosta, etenkin Itä-Euroopassa peilejä pidettiin uhkana kuoleville sieluille ja ne peitettiin esim. sairashuoneissa.

Pekonia pidettiin jonain seksuaalisen tarpeen tyydyttäjänä ja osa nykyaikaisistakin asiantuntijoista pitää tätä mahdollisena.


Mahdolliset tekijät


Teon raakuudesta johtuen tekijän on täytynyt omata suurta inhoa uhrejaan kohtaan. Tällöin J. Mooren entinen pomo, nykyinen kilpailija; Frank Jones, sopi kuvaan enemmän kuin hyvin. Olihan Joe vienyt mukanaan osan Jonesin asiakkaista. Frank Jones nousi aina senaattiin asti ja häntä kuvailtiin melko ylimieliseksi, eikä skismaa varmastikaan vähentänyt Joe Mooren ja Jonesin miniän huhuttu suhde. Jones oli selkeästi liian suuri nimi suorittamaan moisen hirmuteon itse, mutta valta-asemansa avulla hän olisi helposti kyennyt palkkaamaan tarpeeksi hullun kostotoimiin.


Frank Jones perhe
Frank Jones perhe













Eräs etsivä nimesikin potentiaalisen palkkatappajan William Mansfieldin muodossa, sillä kokaiiniriippuvaisena jo aiemminkin epäiltynä sarjamurhaajana (termi ei tosin tuolloin vielä käytössä), hän olisi moiseen verilöylyyn kyennytkin. Hänen aiemmat murhansa vastasivat toteutukseltaan Villiscan tapausta ja erään todistajan mukaan mies oli seudulla murhien aikaan, mutta Mansfieldin onnistui esittää todisteita, joiden mukaan hän oli Illinoisissa tuolloin, eikä häntä koskaan syytetty.

Myös Saraan rakastuneen vaanijan ajateltiin olevan epäiltyjen listalla, mutta yhtään määritelmään sopivaa henkilöä ei ole löydetty.

Yksi linja on kiertävän kirvesmurhaajan mahdollisuus, sillä pienestä kylästä ei uskottu tällaiseen tekoon kykeneväistä löytyvän ja tuohon aikaan Amerikan keskilännessä kirves teki tuhoa muuallakin. Syksystä 1911 lähtien ensin kuusi uhria kohtasi loppunsa kirveellä kahdessa naapuritalossa 700 mailin päässä Villiscasta, ja tuosta kaksi viikkoa kolmen hengen perhe tapettiin kirveellä Illinoisissa. Myöhemmin syksyllä ja vain viikko ennen Villiscan murhia naapuriosavaltiossa Kansasissa hakattiin kaksi perhettä kirveellä kuoliaiksi. Kolme kuukautta Villiscan jälkeen Illinoisissa kirves oli jälleen käytössä neljän ihmisen murhatapauksessa.

Puoli vuotta myöhemmin, joulukuussa 1912, Henry Moore (ei sukua) todettiin syylliseksi kirvesmurhiin, joissa uhreina olivat hänen vaimonsa sekä isoäitinsä Missourissa. Tätä ennen Henry oli ollut kiertelevä irtolainen, jolla oli taipumus raivonpuuskiin ja eräs osavaltion etsivä päätyi epäillyn kuulusteluissa siihen tulokseen, että Henry Moore oli vastuussa kaikkiaan 23 murhasta keskilännessä, mutta Mooren osuutta ei koskaan tutkittu tarkemmin.

Suurimmaksi epäillyksi kansan keskuudessa nousi lapsia inhonnut Pastori Kelly, joka oli kiertävä saarnaaja Villiscan läheltä. Kelly oli tuona viikonloppuna paikalla lasten juhlassa Villiscassa ja hän lähti kaupungista aikaisin maanantaina, jolloin Kelly oli myös kertonut junassa ennen ruumiiden löytymistä kahdeksan ihmisen murhasta paikkakunnalla. Pastori Kelly myös tunnusti teon sanoen raamatun antaneen hänelle näyn "teurastaa ja teurastaa kunnolla"


Pastori Kelly
Pastori Kelly












Kelly kertoikin kulkeneensa murhailtana selvittämässä päätään murha-ajatuksilta kun hän ajautui Mooren talon eteen, otti kirveen ja aloitti työnsä. Tekijän tiedettiin olleen vasenkätinen, kuten Kellykin. Oikeudessa Kellyn kohdalla paljastui kuitenkin asioita, joiden perusteella hänen voitiin todeta olevan mieleltään sairas sekä harhaluulojen vallassa ja hänen taustastaan löytyi muitakin rikoksia, jotka hän oli tunnustanut vaikka oli todistettavasti muualla. Jury ei voinut tuomita häntä ilman kunnon todisteita ja Kellyn tie vei lopulta mielisairaalaan yhä pahenevan sekavuuden johdosta.

Ketään ei lopulta saatu tuomiolle murhista.

Myöhemmät vaiheet & lähteet.


Villiscan murhista on tehty elokuva sekä dokumentti ja talo on suosittu selvänäkijöiden, spiritistien ja kummitusjahtaajien kohde. Entinen FBI-profiloija kertoo Villisca-dokumentissa Henry Mooren olevan todennäköinen tekijä, sillä hänen tuomionsa jälkeen kirvesmurhat keskilännessä lakkasivat ja hän oli mieleltään selvästi sairas, kuten Villiscan tekijäkin.

Mooren talossa järjestetään kiertokäyntejä ja lasten huoneessa on järjestetty kameroiden kuvaama istunto, jossa karkkia tarjoamalla huoneen ovi sulkeutui kameroiden sekä silminnäkijöiden edessä, minkä jälkeen ovi avattiin ja annettiin olla auki kaksi tuntia kunnes jälleen tarjottiin karkkia, jolloin ovi sulkeutui uudelleen. Taloa pidetäänkin yhtenä USAn pelottavimpana talona.


Nykyinen kummitustalo
Nykyinen kummitustalo

















Lähde:
Murha.info - avauksen tehnyt Kataja
          

10.7.2019



Bob Lazar

Artikkeli lainattu Paranormaaliblogi.net sivustolta, josta löytyy paljon mielenkiintoisia artikkeleita. Suosittelemme lämpimästi.

Area 51:llä toiminut tiedemies ja mekaanikko Bob Lazar kertoi vuonna 1989 miten hän oli toiminut projekteissa, joissa tutkittiin avaruusaluksia. Avaruusolentojen aluksien pohjalta tehtiin uutta teknologiaa ja niitä pyrittiin takaisinmallintamaan omiin tarkoituksiin.

Bob Lazar toimi armeijan salaisten projektien nimissä ja hän teki Area 51n tunnetuksi.

Bob Lazarin tarina on todistettu todeksi muutamiltakin eri tahoilta, mm. Los Alamosissa työskennellyt fyysikko vahvisti Bobin työskennelleen kertomissaan projekteissa. Tästä asiasta kertoi mm. Eksopolitiikka.fi -sivusto.

– Reaktori oli koripallon kokoinen… ja kun se oli käynnissä, se tuotti gravitaatiokentän, oman gravitaatiokenttänsä (antigravitaatio). Tämä on jotain mitä emme pysty tekemään, emme voi tuottaa yhtään gravitaatiota, Bob Lazar kertoi Joe Roganille lentävän lautasen teknologiasta, jota hän tutki ja jonka pohjalta he olivat kehittämässä aluksia salaisten jaostojen käyttöön

– Kun laite oli käynnissä, Barry pyysi minua koskettamaan sitä, mutta en pystynyt, se työnsi käteni pois, kuin kaksi vastakkaispolaarista magneettia, Bob jatkoi

– Lukemassani dokumentaatiossa kerrottiin, että alus oli Zeta Reticuli tähtijärjestelmästä, Bob kertoi ja sai Joe Roganin kasvoille hämmästyneen ilmeen

– Heillä (tukikohdassa) oli yhteensä yhdeksän alusta, pääsin itse käsiksi vain yhteen niistä, Bob Lazar kertoi haastattelussa



Lähde:
Paranormaaliblogi.net
          




Havaintopäivämäärä: huhtikuu 27, 2019
Havaintopaikka: Phoenix, Arizona, USA
Facebook-lähde: https://www.facebook.com/jeff.woolwine/posts/10156457314297833

Tämän havainnon tallensi UFO-tutkija Jeff Woolwine Phoenixista.

Video on yksi selkeimmistä mitä on vähään aikaan näkynyt, ja kuitenkin UFO itse on niin heijastava, että on vaikeaa saada yksityiskohtia sen pinnasta. Hän kuvasi sen Canonin HD-kameralla hänen asuntonsa ulkopuolella päivällä kello 14:37.

Kirkas keltainen hehku tällä UFOlla on huomattava. Se pyörii ja kääntyilee aivan kuin sillä ei olisi yläosaa, ei alaosaa, mutta se pyörii 360 asteen kierroksia sen liikkuessa.

Selvää todistusaineistoa siitä, että Phoenixia tarkkailee avaruusolennot.

Scott C. Waring



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

28.6.2019




Kiinan salaperäisillä muumioilla on eurooppalaisia piirteitä


1980-luvulla kiinalaiset arkeologit kaivoivat Länsi-Kiinassa Tarimin aavikolta esiin noin sata muumiota. Vanhimmat muumioista olivat noin 4 000 vuotta vanhoja, ja ne olivat säilyneet hyvin alueen kuivassa ja suolaisessa maaperässä. Tutkijoiden hämmästykseksi muumioilla oli eurooppalaisille tyypilllisiä piirteitä: vaalea tai punertava tukka tai parta, pitkä nenä ja syvällä olevat silmät.

Dna-testit vahvistivat, että muumiot olivat alkuperältään eurooppalaisia. Vainajien arvellaan mahdollisesti kuuluneen muinaiseen ratsastajakansaan

Tarimin allas


Tarimin allas on maanpinnan painautuma Tarim-joen laaksossa Kiinan kansantasavallan Sinkiangissa. Sen pinta-ala on 920 000 neliökilometriä. Altaan keskellä on Taklimakanin hiekka-aavikko ja pohjoisreunalla Turfanin hautavajoama, joka ulottuu merenpinnan alapuolelle.

Allasta ympäröivät etelässä Kunlun-vuoret ja pohjoisessa Tienšanin vuoret. Alueen reunoilla on kaupunkeja sekä niitä yhdistävä tie.

Tarimin allas on Kiinan suurin öljyn- ja kaasuntuotantoalue, ja sieltä on löydetty 30 öljy- ja kaasukenttää. Energiateollisuuden keskus alueella on Korlan kaupunki.

Lähde:
Historianet.fi
Wikipedia
          

13.5.2019



Metallic object Mars Curiosity

Metallinpala joka näyttää olevan valmistetulta on havaittu Marsin pinnalla.

Tämän metallinpalan, jolla on täydellisen pyöreä reika keskellä, havaitsi Neville Thompson, joka postasi sen hänen Gigapan-sivustolleen. Kappale löytyy myös täältä: SOL 2013.

Kyseessä ei selvästi ole Mars-mönkijän osa, sillä sen ympärillä ei ole mönkijän jälkiä. Onko mahdollista, että metallinen kappale on jostakin aluksesta joka on ollut marssissa kauan sitten?




Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

5.3.2019




Brian Hanley on julkaissut mielenkiintoista materiaalia 9.1.2019. Hän kirjoittaa: Yleensä käsittelen politiikkaa, mutta kun Sam Chortek ja Jimmy Chappie tulivat luokseni tämän kuvamateriaalin kanssa yksinoikeudella, minun oli pakko kertoa tästä.

Mietin aluksi, että onko video täysin feikki, johon Brian Hanley vastasi julkaisemalla raakavideon, joka on kuvattu dronella Utahissa, vain pari tuntia autolla Area 51:sta.





Lähteet:
Suom. julk. Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

1.10.2018




Venäjän Djatlovin solan onnettomuuteen liittyen on tehty uusi löytö. Onnettomuus tappoi tuolloin solassa vaeltaneet.

Ural-vuoriston kaukainen kohta tuli tunnetuksi paranormaalista toiminnasta vuoden 1959 tapauksen jälkeen, jolloin vaeltajajoukko katosi omituisissa olosuhteissa.

Huolimatta Venäjän viranomaisten tutkimuksista ja tuon jälkeisten vuosikymmenien aikana riippumattomien tutkijoiden tekemistä tarkasteluista, omituinen tapaus ei koskaan ratkennut.



Alueella vierailleen turistin tekemä löytö saattaa ratkaista tapauksen, tai sitten olla vain turha toivo saada se pois päiviltä.

Nimetön yksilö oli törmännyt omituiseen metallikappaleeseen vieraillessaan alueella vuonna 2008.

Uskomatonta kyllä, löytö vasta äskettäin varmistettiin, kun alueelle tehtiin tutkimusretki joka meni katsomaan löytöä ja tuomaan sen sivistyksen pariin tutkittavaksi.

Tutkijat Venäjälä sanovat mystisen metallikappaleen, joka on metrin pitkä ja metrin leveä, olevan jonkinlaista romua mannertenvälisestä ohjuksesta.

Vaikka on vaikea käsittää palasen selvinneen Djatlovin solan tapauksen päivistä tähän asti Uralin vuoristossa, paikka sijaitsee niin kaukana ettei siellä juuri kukaan käy.

Metallin tutkimus mahdollistaa sen identifioinnin ja kytkemisen tapaukseen.

Jos osoittautuu että metalli on peräisin ohjuksesta, jota on käytetty tai testattu vaeltajien kuollessa, se antaisi paljon painoarvoa teorialle siitä, että vaeltajat joutuivat jonkin aseen uhreiksi tuolloin. Asiasta raportoivat sputniknews ja coasttocoast.

Jos kyseessä oli ohjus, silloin heidän tulisi löytää lisää romua ohjuksesta sekä osumapaikka. Näin ei ole tapahtunut. Tämän kappaleen alkuperä voi olla muutakin.

Lähteet:
Artikkelin suomentanut - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

22.9.2018



Westall UFO

Westallin UFO-tapaus


Westallin UFO-kohtaaminen oli tapaus joka sattui 6. huhtikuuta 1966 Melbournessa, Australiassa. Yli 20 minuutin ajan 200 opiskelijaa ja opettajaa kahdessa koulussa todistivat nähneensä tunnistamattoman lentävän esineen, joka laskeutui avoimelle lähistöllä sijaitsevalle ruohokentälle.

Laidun oli mäntypuiden vieressä alueella, joka tunnetaan nimellä The Grange. Raporttien mukaan esine laskeutui luoteiseen suuntaan Clayton Southin alueesta Australian Victoriassa.

QUFOSR (Queensland UFO sightings and Research) sisältää harvinaisen äänitteen James J. Kibeliltä, joka puhuu tunnetusta Westallin UFO-tapauksesta tavattuaan luonnontieteiden opettajan joka näki tapauksen.

Alla on joitakin muistiinpanoja, mikäli ääni ei kuulu äänitteessä kunnolla:

1. Luonnontieteiden lehtori, kaksi muuta työntekijää ja 300 lasta näki UFOn liikkuvan koulun yllä.

2. 5 lentokonetta yritti saada UFOn kiinni.

3. Luonnontieteiden lehtori oli samassa kerhossa kuin McDonaldin lanko, omituinen yhteensattuma. Johtuen tästä yhteydestä, MdDonalt kutsui luonnontieteiden opettajan kylään ja he puhuivat asiasta yksityiskohtaisesti.

4. Uskoo, että viranomaiset eivät siivonneet havaintoa piiloon, vaan rehtori. Hän oli niin peloissaan, että päätti mennä koulun pihalle sen jälkeen kun alus oli takaisin taivaalla.

5. Kun kuninkaallinen Australian ilmavoimat yritti saada yhteyttä rehtoriin, hän käski heidän ’hypätä järveen’.

6. Lapset juoksivat luonnontieteiden lehtorin huoneeseen hysteerisinä, joten hän meni itse katsomaan.

7. Hän ei kyennyt näkemään UFOa aluksi, mutta näki muita lapsia katselemassa luoteeseen. Kun hän pääsi paikalle, hän näki UFOn leijailemassa voimalinjojen yllä.

8. Luonnontieteiden lehtori kuvasi esinettä kirkkaan hopeiseksi, noin autonrenkaan kokoiseksi, jolla oli ”putki” ilmassa.

9. Tässä kohtaa hän havaitsi kevytlentokoneen liikkumassa sitä kohti noin 300 metrin korkeudella, vähän yli kilometrin päässä siitä missä he seisoivat.

10. Nyt tuli lisää lapsia ja liikunnan opettaja paikalle.

11. Kevytkone ilmeisesti soitti muita koneita paikalle ja 4 lähestyi alusta.

12. Luonnontieteiden lehtori sanoo nähneensä uskomattomimman ilmaliikkeen mitä hän on koskaan nähnyt, lentokoneet tekivät kaikkensa lähestyäkseen kappaletta. Ihme ettei törmäyksiä havaittu.

13. Joka kerta kun lentokoneet lähestyivät kappaletta, se kiihdytti hitaasti, sitten nopeasti pois koneista ja sitten taas pysähtyi.

14. Tätä jatkui noin 20 minuuttia, tässä kohtaa 360 ihmistä (lapsia, henkilöstöä) katseli.

15. Esine lensi pois sekunneissa.

16. Rehtori tuli ja vaati kaikkia palaamaan luokkiinsa heti ja piti koululle luennon. Hän kertoi oppilailleen että heitä rankaistaisiin mikäli he puhuisivat tästä, ja sanoi henkilöstölle että he menettäisivät työpaikkansa, mikäli puhuisivat asiasta.

17. Luonnontieteiden lehtorilla oli 3 tutkintoa. Hän ei ollut tyhmä. Häntä ärsytti rehtori.

18. Kun hän pyysi liikunnan opettajaa kuvaamaan sen mitä hän näki, hän ei sanonut mitään.

19. Eräs vanhemmista lapsista vahvisti tarinan ja tarkasti kuvasi esineen. Kun häntä pyydettiin uudestaan, hän ei enää ollut siellä, hän oli mennyt kotiin eikä puhunut asiasta enää.




Lähde:
Alkuperäisen artikkelin suomentaja - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

22.8.2018



Mysteerien maailma suosittelee


Aavedatalta jälleen loistavaa videota. Tällä kertaa tutkimuskohteena Hotel Katajanokka. Mielenkiintoisen tutkimuskohteen lisäksi videolla nähdään myös legendaarinen Volvo Markkanen.


Lisää materiaalia Aavedatan youtube-kanavalta ja nettisivuilta.
          

24.5.2018



Harrinniemi
Harrinniemi (Harrbådan) on Perämereen työntyvä niemi Kokkolassa Ykspihlajan pohjoispuolella, Kaustarvikenin länsirannalla.

Harrinniemen alueelle laadittiin vuonna 1919 huvila-alueen suunnitelma, jonka myötä alueelle rakennettiin huviloita pääasiassa 1920-luvulla. Tuolloin alueella olevat luvattomasti rakennetut pienet mökit vaadittiin hävitettäviksi. Vuonna 1930 Harrinniemen–Hopekivenlahden alueen mökkien suurimmaksi sallituksi pinta-alaksi määrättiin 25 neliömetriä. Nykyisin osa huviloista on tyhjillään, osan ollessa edelleen asumis- tai huvilakäytössä.

1940-luvulla aluetta suunniteltiin käytettäväksi lentokenttäalueena.

Harrinniemi geologia


Harrbåda on yli 200 km pitkän harjujakson pohjoisin näkyvä osa, joka on noussut merestä maankohoamisen myötä. Maankohoaminen jatkuu noin 8 mm vuodessa. On arvioitu, että maa kohoaisi alueella vielä noin 100 metriä, jolloin maankuori olisi normalisoitunut muinaisen mannerjäätikön painon jäljiltä.

Harrinniemen loisto


Niemellä sijaitsee vuonna 1953 rakennettu käytöstä poistettu Harrbådan linjaloisto, merenkulun ohjaukseen käytetty turvalaite jota usein virheellisesti kutsutaan majakaksi. Loiston valo on sammutettu ja korkea betoninen loistotorni toimii purjehdusmerkkinä.

Kummitus


Harrinniemellä 1800–1900-lukujen vaihteen tienoilla menehtyneen niin kutsutun Harrbådan neidon kerrotaan kummittelevan Harrinniemen alueella. Kummitustarinasta on olemassa useita eri versioita. Niiden mukaan neito olisi joko hukkunut putoamalla veneestä muiden veneessä olijoiden huomaamatta, tai hukuttautunut menetettyään miehensä ja poikansa haaksirikossa. Erään version mukaan neito olisi pelastunut haaksirikosta, mutta joutunut eloonjääneiden merimiesten raiskaamaksi ja murhaamaksi. Alueella väitetään myös esiintyvät poltergeist-ilmiöitä. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että alueen aiemmat huvila-asukkaat ovat levitelleet huhuja kummittelusta saadakseen olla rauhassa.

Lähde:
Harrinniemi - Wikipedia
          

2.5.2018



Martinin torppa

Martinin pirut oli Ylöjärvellä vuonna 1885 esiintynyt poltergeist-ilmiö, joka on saanut kansainvälistä kuuluisuutta parapsykologien keskuudessa, koska siitä saatiin oikeudessa valaehtoisia todistuksia.

Martinin talo


Martinin torppa sijaitsi Keijärven kylässä Ylöjärvellä. Talon isäntä Efraim Martin oli kiertokoulun opettaja ja kuntakokouksen puheenjohtaja. Hän oli toiminut kirkon isäntänä vuosina 1847–1876. Hän ansaitsi myös asiakirjoja laatimalla, mutta kummittelu lopetti tehtävät ja aiheutti taloudellista vahinkoa. Talon emäntä oli Efraimin vaimo Eva Charlotta Martin. Heidät vihittiin Teiskossa vuonna 1839 ja he muuttivat Ylöjärvelle 1842.

Martinit pitivät piikaa, joka oli 13-vuotias, kehitysvammainen ja keuhkotaudista kuolemansairas Emma Lindroos.

Torpan tapahtumat


Ilmiöt alkoivat 12. tammikuuta 1885, kun talon asukkaat havaitsivat, että esineet liikkuivat selittämättömästi. Eri esineet saattoivat lentää ilman poikki, hypellä itsestään tai siirtyä lukitusta tilasta ulos. Ilmiöt näyttivät keskittyvän Emman ympärille.

Tamperelaiset sanomalehdet uutisoivat Martinin torpan ilmiöistä, ja jutut houkuttelivat paikalle uteliasta väkeä. Väkijoukko oli usein paikalla huvikseen, juopotteli ja käyttäytyi levottomasti. Efraim Martin muutti pariksi päiväksi Tampereelle uteliaita pakoon. Ilmiöt ja talon ympärillä tapahtunut juopottelu saivat kruununnimismiehen käymään paikalla. Hän lähetti selvityksen läänin kuvernöörille, joka määräsi Martinit syytteeseen noituudesta ja väkijuomien laittomasta myynnistä.

Selittämättömät ilmiöt päättyivät 27. tammikuuta yhtä odottamatta kuin ne olivat alkaneetkin. Kansanperinteen mukaan ilmiöistä vastanneet pirut siirtyivät loppumispäivänä lähellä sattuneen henkirikoksen tekijöihin.

Oikeudenistunto


Kruununnimismies Kasimir Liljestrand syytti Hämeen läänin kuvernöörin käskystä Martineja ja Emma Lindroosia noituudesta ja väkijuomien myynnistä. Syyte otettiin käsittelyyn Pirkkalan ja Ylöjärven talvikäräjillä 24. maaliskuuta 1885.

Todistajina kuultiin viittätoista torpassa käynyttä silminnäkijää, jotka kuvasivat yhteensä 87:ää selittämätöntä ilmiötä. Tuomioistuimessa häiriöiden aiheuttajaksi epäiltiin aluksi Emma-piikaa. Hänen on laskettu olleen paikalla 23:ssa todistajien kuvailemassa tapauksessa ja mahdollisesti aiheuttaneen niistä kahdeksan. Oikeuden virkamiehistö alkoi käsittelyn edetessä kyseenalaistaa, voiko tapausta edes käsitellä tuomioistuimessa.

Kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetaan, että sille "toimitetusta tutkimuksesta päätellen torpassa oli sattunut tapahtumia, jotka todistajain lausuntojen mukaan olisivat aiheuttanut osittain tuntemattomat voimat, osittain Emma Lindroos piloillaan". Emmaa ei kuultu todistajana sairautensa vuoksi, ja hän kuoli pian oikeudenkäynnin päätyttyä. Syytteet oikeus hylkäsi toteennäyttämättöminä. Turun hovioikeus vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen.

Oikeudenkäyntipäiväkirjat julkaistiin laajalevikkisinä kirjasina. Martinin pirujen tapauksen tutkimus perustuu lähes täysin näihin kirjoihin. Muita ensikäden silminnäkijäkertomuksia ei ole säilynyt.

Todistajanlausuntoja


Yleisin häiriö oli meteli. Tuvissa, joissa ei ollut ketään, putosi monesti raskaita esineitä lattialle seinältä tai hyllyltä, ja vuode ja pöytä hyppivät ilmaan. Esineet liikkuivat itsestään. Pöydälle asetetut tulitikkulaatikot, tuopit ja kynttilänjalat liukuivat pitkin pöytää ja putosivat lattialle. Lukittu ovi avautui itsestään kolme kertaa. Jalkineet liikkuivat lattialla peräkkäin. Kerran kaksi leipävarrasta löivät toisiaan vasten. Esineet lensivät ulos suljetuista ja jopa köytetyistä kirjoituspöydän laatikoista, vaikka ne eivät auenneet. Kerran varta vasten huolella ja tiukkaan kiinni köytetystä pöytälaatikosta lensi ulos iso neula.

Esineet, kuten kiulut, nousivat ilmaan ja leijailivat. Kerran puukko teki ilmassa kierroksia todistajan pään ympärillä. Muitakin esineitä lensi todistajia kohti ja putosi heidän jalkoihinsa. Huoneessa, jossa ei pidetty tiiliä, tiiliskivi paiskautui oveen.

Esineitä särkyi ja tuhoutui. Useita kahvikuppeja putosi hyllyltä siruiksi. Puisia talousesineitä ilmestyi uuniin palamaan.

Torppaan ilmestyi esineitä ja aineita, kuten vierasta savea. Lattialta ja huonekaluilta piti kerätä koreittain savea ulos vietäväksi. Torppaan iskeytyi liuskekiviä, joita ei luonnostaan seudulla esiinny. Erikoisimpana tapauksena pöydälle ilmestyi kaksi isoa happopulloa, jotka hyppivät ja läikyttivät happoa, joka syövytti pöytään jäljet.

Joissakin teoksissa kerrotaan, että Eva Martinin kädet syttyivät kerran itsestään tuleen, mutta tämä on kuitenkin osoitettu oikeudenkäyntipöytäkirjoja tulkittaessa tehdyksi käännösvirheeksi.

Oikeudenkäynnin seurauksena Efraim Martin menetti maineensa ja joutui taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka torpan asukkaat todettiinkin syyttömiksi tapahtumiin. Martin ja hänen vaimonsa kuolivat viisi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen. Torpan rakennus siirrettiin vuonna 1918 toiselle puolen Keijärveä Tiikonojan sillan viereen. Rakennus on myöhemmin purettu. Martinin torpan alkuperäisellä paikalla noin 500 metriä Eerolan kartanosta pohjoiseen kasvaa nykyisin metsää ja talosta on jäänteenä vain perustuksen kiviröykkiöitä.

Lähde:
Martinin pirut
          

1.5.2018



Duga-3

Venäläinen tikka eli Duga (Дуга) (myös Duga-3, mutta ko. nimitys on ilman faktapohjaa) oli Neuvostoliiton tutkajärjestelmä, jonka oli tarkoitus antaa ennakkovaroitus mannertenvälisestä ohjusiskusta. Tutkasta tuli kuuluisa nimellä "Tikka" ("Woodpecker", "Russian woodpecker") sen eri puolilla Eurooppaa aiheuttaman voimakkaan nakuttavan radiohäiriön vuoksi.

äiritsevä signaali oli maailmanlaajuinen ja häiritsi HF-radiotaajuusaluetta vuosina 1976–1989. Signaalilla ei ollut mitään tiettyä vakiotaajuutta vaan taajuus vaihteli satunnaisesti. Signaali kuulosti lyhytaaltoradion kautta kuultuna 10 hertsin taajuiselta tikan rummutukselta. Signaalin uskottiin olevan neuvostoliittolaisen OTH-tutkajärjestelmän signaali - tämä teoria varmistui vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Signaali oli Neuvostoliiton mannertenvälisten ohjusten torjuntaan liittyvän Duga-järjestelmän tutkalähete.

Duga sijaitsi Tšernobylin ydinvoimalan lähellä ja on nyt säteilyn vuoksi suljetulla alueella.

Venäläinen tikka aiheutti häiriötä muun muassa radioamatöörien ja lentokoneiden viestinnälle. Yhdysvaltain hallitus valitti asiasta Neuvostoliitolle, mutta Neuvostoliitto ei edes myöntänyt signaalin olevan heidän tuottama. Jotkut radioamatöörit onnistuivat toisinaan häätämään tutkan pois radioamatöörialueilta lähettämällä tutkaheijastuksia häiritseviä signaaleja.



Lähde:
Duga-3 - Wikipedia
          

4.4.2018



Kalojen sataminen

Ympäri maailmaa on raportoitu taivaalta satavan milloin mitäkin. Punaista vettä, eläimiä ja etenkin kaloja, jota tässä artikkelissa käydään läpi.

Lluvia de Peces (Kalojen sataminen) on ainutlaatuinen ilmiö, jota on tapahtunut Hondurasissa, Yoron departementissa ("maakunnassa") yli vuosisadan ajan joka vuosi.

Kalojen sade on yleinen aihe hondurasilaisissa kansantarinoissa.

Kaloja sataa touko- ja heinäkuun välisenä aikana. Silminnäkijöiden mukaan ennen kalojen ilmaantumista näkyy tumma pilvi, salamoi, tuulee voimakkaasti ja sataa 2-3 tuntia. Sateen lakattua satoja kaloja löytyy maasta. Monet käyttävät kaloja ruoaksi. Hondurasilaisen TV-aseman mukaan kaloja on satanut viime aikoina kaksi kertaa vuodessa. Vuodesta 1998 lähtien tätä jokavuotista ilmiötä on juhlistettu festivaalilla.

Selityksiä


Joidenkin mielestä kalojen sataminen on luonnollinen sääilmiö. Joidenkin tietojen mukaan kalat olisivat 225 kilometrin päästä Atlantilta. Toisten tietojen mukaan ne kuitenkin olisivat makean veden kaloja.

Jotkut väittävät, että kalat eivät tulekaan taivaalta, sillä ei ole tiedossa, että kaloja olisi pudonnut talojen katoille. Sen sijaan kalat olisivat peräisin läheisestä joesta, josta ne olisivat uineet maanalaista vesisuonta pitkin ja päätyneet maanpinnan yläpuolelle. Ilmiölle ei ole yleisesti hyväksyttyä tieteellistä selitystä.

Ihme


Jotkut uskovat, että ilmiö johtuu katolilaisesta saarnaajasta Jose Manuel Subiranasta, jota monet pitävät pyhimyksenä. Tarinan mukaan hän kävi Hondurasissa vuosina 1856-1864, ja tavattuaan niin paljon köyhiä ihmisiä hän rukoili Jumalalta ihmettä tuomaan ruokaa. Tarinan mukaan kalojen sadetta on esiintynyt siitä lähtien.

Lähde:
Lluvia de Peces - Wikipedia
          

20.3.2018



Rendlesham forest roswell
Lähde: humansarefree.com

Rendleshamin ufotapaus tarkoittaa Englannin Suffolkissa Rendleshamin metsässä joulukuun lopussa 1980 tehtyjä havaintoja selittämättömistä valoilmiöistä ja niihin liittyviä väitteitä tuntematonta alkuperää olevan aluksen tai alusten laskeutumisesta. Tapaus sattui tuolloin Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä olleen Woodbridgen tukikohdan ulkopuolella. Tapahtumien silminnäkijöinä oli kymmeniä ilmavoimien miehistön jäseniä kahden tai kolmen päivän aikana. Eräät ufotutkijat pitävät sitä Britannian kenties merkittävimpänä ufotapauksena ja yhtenä maailmanlaajuisesti tunnetuimmista. Samoin kuin Berwynvuoren ufotapausta, sitä on vertailtu Roswellin tapaukseen Yhdysvalloissa, ja siihen on monesti viitattu "Britannian Roswellina".

Britannian puolustusministeriö (MoD) on kiistänyt, että tapahtuma on aiheuttanut uhkaa maan kansalliselle turvallisuudelle ja on näin ollen lausunut ettei tapausta ole koskaan tutkittu asevoimia koskettavana kysymyksenä. Arvovaltaisin tämän asennoitumisen jyrkästi kyseenalaistanut taho oli amiraali Peter Hill-Norton, entinen Britannian asevoimien kansliapäällikkö ja myöhempi NATOn sotilaallisen komitean päällikkö, joka lausui käsityksenään, että tämänkaltainen tapaus ydinasetukikohdan alueella on väistämättä myös kansallista turvallisuutta koskettava kysymys. Silminnäkijä ja virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles Halt on myös esittänyt eriävän mielipiteensä ja väittää, että tapahtumaa pyrkivät pimittämään sekä Britannian että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut. Jälkikäteen saatu todistusaineisto viittasi siihen, että Britannian puolustusministeriöllä oli hallussaan huomattava asiakirja-aineisto aiheesta, mikä johti väitteisiin salailusta; jotkut ovat tulkinneet tämän osana laajempaa systemaattista tiedon pimittämistä liittyen ufoilmiön todelliseen luonteeseen (väitetty ufo-salailu). Kun tämä aineisto julkistettiin vuonna 2001, kävi ilmi että se koostuu enimmäkseen puolustusministeriön sisäisestä kirjeenvaihdosta ja vastauksista yleisöltä tulleisiin tiedusteluihin. Syväluotaavan tutkimuksen puute julkistetuissa dokumenteissa on yhteneväinen sen lausunnon kanssa, ettei Britannian puolustusministeriö ottanut tapausta vakavasti. Julkistetuissa asiakirjoissa on myös annettu selitys sille, miksei Britannian silloinen puolustusministeri Trefgarne halunnut puolustusministeriön tutkivan asiaa enempää.

Rendleshamin metsä


Rendleshamin metsän omistaa Britannian metsäntutkimuslaitos ja sen laajuus on noin 15 neliökilometriä koostuen istutetuista havupuista, vaihtelevista lehtimetsävyöhykkeistä, kanervikosta ja kosteikoista. Se sijaitsee Suffolkin kreivikunnassa, noin 13 kilometriä itään Ipswichin kaupungista.

Tapaus sattui kahden entisen sotilastukikohdan läheisyydessä, RAF Bentwatersin, joka on metsän pohjoispuolella, ja RAF Woodbridgen, joka ulottuu metsän alueelle lännestä ja on metsän ympäröimä itäiseltä ja pohjoiselta osalta. Tuohon aikaan tukikohdat olivat Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä ja ilmavoimien everstiluutnantin Gordon E. Williamsin komennossa. Tukikohdan komentaja oli eversti Ted Conrad, ja hänen varamiehensä everstiluutnantti Charles I. Halt. Haltin puolustusministeriölle antaman muistion ja hänen henkilökohtaisen silminnäkijäkertomuksensa väitetään antaneen tapaukselle uskottavuutta.

Tapauksen päätapahtumat, mukaan luettuna aluksen tai alusten väitetty laskeutuminen, sattuivat metsässä noin puoli kilometriä itään Woodbridgen tukikohdan itäiseltä portilta, jossa vartiomiehet havaitsijat oudon valon laskeutuvan metsään. Metsä ulottuu tuossa kohden noin 1,6 kilometriä tukikohdan itäiseltä portilta paikallisen maanviljelijän pellolle, missä tapahtumat saivat väitetysti jatkoa.

Orford Nessin majakka, jota tapahtumaan kriittisesti suhtautuvat pitävät tapauksen yhteydessä havaitun välähtelevän valon lähteenä, sijaitsee samassa suunnassa kuin havaittu valo, mutta viisi kilometriä itään siitä, mihin Rendleshamin metsä loppuu. Alueelta on julkaistu yksityiskohtaisia karttoja tapahtumien sijainneista. ja nykyajan ilmanäkymä alueesta löytyy Google Maps -palvelusta.

Päätapahtumat


26. joulukuuta

Noin kello kolme yöllä 26. joulukuuta 1980 partio Woodbridgen itäiseltä portilta raportoi outoja valoja, jotka näyttivät laskeutuvan läheiseen Rendleshamin metsään. Sotilaat pitivät sitä ensin pakkolaskun tehneenä lentokoneena, mutta mentyään metsään tutkimaan, he näkivät outojen valojen liikkuvan puiden lomassa, samoin kuin kirkkaan valon, joka näytti tulevan maahan laskeutuneesta tunnistamattomasta kohteesta. Yksi sotilaista, ylikersantti Jim Penniston, väitti myöhemmin kohdanneensa "tuntematonta alkuperää olevan aluksen" ja tehneensä yksityiskohtaisia muistiinpanoja sen piirteistä, koskeneensa sen "lämmintä" pintaa, sekä kopioineensa lukuisia symboleita sen rungosta. Esine väitetysti lensi pois lyhyen lähikontaktin jälkeen. Penniston myös väitti nähneensä aluksessa kolmijalkaisen laskutelineen, joka jätti maahan kolme painaumajälkeä, jotka olivat näkyvissä vielä seuraavana päivänä. Penniston esitti sittemmin käsityksenään, että hänen kohtaamansa "alus" oli tullut tulevaisuudesta ja sen miehistönä oli aikamatkustajia, ei maan ulkopuolisia olentoja.

Pian kello neljän jälkeen aamuyöstä paikallinen poliisi kutsuttiin tapahtumapaikalle, mutta raportoi, että ainoat valot jotka hän kykeni näkemään, tulivat läheisestä majakasta joitakin kilometrejä rannikon suuntaan. Eräät raportit väittävät, että paikallisen maatilan eläimet olivat käyttäytyneet tapahtuman aikana pelokkaasti ja olleet paniikin vallassa.

Auringonnousun jälkeen aamulla 26. joulukuuta sotilaat palasivat pienelle aukiolle lähelle metsän itäistä rajaa ja löysivät maasta kolme pientä painaumaa kolmiomuodostelmassa sekä palamisjälkiä ja katkenneita oksia läheisissä puissa. Jäljistä otettiin kipsivalos ja niitä on näytetty televisiossa esitetyissä dokumenttiohjelmissa. Aamulla kello 10.30 paikallinen poliisi hälytettiin uudelleen paikalle, sillä kertaa tutkimaan maassa olleita jälkiä, jotka poliisin mukaan saattoivat olla eläinten tekemiä.

28. joulukuuta

Sotilaat palasivat tapahtumapaikalle uudelleen varhain 28. joulukuuta 1980 säteilymittareiden kanssa, joskin heidän saamiensa lukemien merkityksestä kiistellään. Virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles I. Halt lähti itse tutkimaan havaintoa ja nauhoitti keskeiset tapahtumat mikrokasettinauhurille. Haltin tutkima alue oli lähellä Rendleshamin metsän itäistä rajaa, ja sen koordinaatit ovat noin 52° 05' 20" N, 1° 26' 57" E.

Tämän tutkimuksen aikana Haltille kerrottiin idässä pellon poikki kulkevasta välähtelevästä valosta, joka oli lähes linjassa paikallisen maatilan kanssa. Orford Nessin majakka on näkyvissä kauempana idässä samassa suunnassa havaitun valon kanssa.

Myöhemmin tähdenkaltaisia valoja nähtiin taivaalla pohjoisesta etelään, ja kirkkain niistä näytti lähettävän ajoittain valokiilan alas maahan.

On myös väitetty, että Yhdysvaltain ilmavoimat olisi videoinut tapahtuman mutta ainakaan sellaista videonauhoitetta ei ole julkistettu.

Haltin nauhoite




Lue myös:
Yhdysvaltain laivaston upseeri: kuuluisa Rendleshamin UFO-tapaus on totta

Lähde:
Rendleshamin ufotapaus - Wikipedia
          

14.3.2018



winchesterin kummitustalo

Kummituskartano


Winchester Mystery House (alun perin Winchester House) on suuri kartano Kalifornian San Joséssa San Franciscon lahden metropolialueella. Viktoriaaniseen tyyliin koristellussa talossa on yli 160 huonetta. Kartano on tunnettu hyvin epätavallisesta suunnittelustaan: talossa on lukuisia valeovia, seinään tai kattoon päättyviä portaikkoja ja sisäseiniin tai -kattoihin asennettuja ikkunoita. Kartanon rakennutti Winchester-kiväärejä valmistaneen asetehtailijan William Wirt Winchesterin leski Sarah Winchester.

Winchester Repeating Arms Companyn omistanut William Wirt Winchester kuoli vuonna 1881 jättäen huomattavan omaisuuden vaimolleen Sarah Winchesterille, joka muutti Yhdysvaltain itärannikolta länteen Kaliforniaan rakennuttaakseen itselleen kartanon. Aikalaismediassa ja myöhemmässä kirjallisuudessa laajalti kerrotun tarinan mukaan Sarah Winchester pelkäsi Winchester-kivääreihin kuolleiden ihmisten henkien kostoa, ja rakennutti kartanosta poikkeuksellisen suuren ja sokkeloisen, koska uskoi etteivät henget löytäisi häntä kartanon sokkeloista.

Kartanon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1884. Rakentaminen jatkui talon jatkuvasti laajentuessa lähes neljäkymmentä vuotta Winchesterin kuolemaan vuonna 1922 asti. Kartano vaurioitui vuoden 1906 San Franciscon suuressa maanjäristyksessä, joka aiheutti kartanon seitsemänkerroksisen tornin sortumisen, ja jätti Sarah Winchesterin itsensä loukkuun vaurioituneiden ovien taakse moneksi tunniksi. Maanjäristyksen jälkeen talon alkuperäinen pääovi sinetöitiin kiinni, ja useita huoneita, kuten suuri tanssisali, suljettiin pysyvästi.

Pian Winchesterin kuoleman jälkeen kartano avattiin yleisölle nähtävyytenä, ja aiemmin yksinkertaisesti Winchesterin talona tunnettua kartanoa alettiin kutsua nimellä "Winchester Mystery House" (suom. Winchesterin mysteeritalo). Rakennus on sittemmin lisätty Yhdysvaltain kansalliseen historiallisten paikkojen rekisteriin.

Arkkitehtuuri


Rakennus edustaa viktoriaanista arkkitehtuuria. Puurakenteisen kartanon julkisivu on katettu paanuilla, ja talossa on runsaasti puusta veistettyä koristelua sekä useita lasimaalauksia. Kartanon sisätilojen seinien ja kattojen paneeleihin sekä lattioiden parketteihin on käytetty runsaasti arvokasta puuta, kuten tiikkiä ja mahonkia. Talon suunnittelussa on lukuisia epätavanomaisia ratkaisuja, kuten ylösalaisin asennettuja pylväitä, seinään päättyviä valeovia ja sisäseiniin asennettuja ikkunoita. Luku 13 on talon suunnittelussa toistuva teema: monet talon ikkunat jakaantuvat kolmeentoista ruutuun, portaikoissa on usein kolmetoista porrasta, kasvihuoneessa on kolmetoista kupolia ja talon pesualtaiden ritilöissä on kolmetoista reikää.




Lue myös:
IS.fi uutinen mysteeritalosta
MTV.fi Karmeimmat kummitustalot

Lähde:
Winchester Mystery House - Wikipedia
          

1.3.2018



Tuukkalan kalmiston muistomerkki
Lähde: Kulttuurireitit

Tuukkalan kalmisto


Tuukkalan kalmiston alueelta kaivettiin vuonna 1886 33 hautaa. Kalmisto löytyi kun Tuukkalaan sijoitetun reservikomppanian harjoituskenttää tasoitettiin. Alueella oletetaan olleen n. 70 hautaa. Suurin osa haudoista on polttamattomia ruumishautoja. Ne ovat ristiretkien ajalta eli 1100-1300-luvuilta. Vanhanaikaisia polttohautoja oli kaikkiaan viisi, joista yhdessä oli mukana hautakalmisto karjalaisine naisen koruineen. Kalmistossa on myös ruumishautoja, jotka sijoituksensa ja asentonsa puolesta viittaavat kristilliseen hautauskulttuuriin.

Youtubessa KriittinenKriitikko nimimerkillä toimiva henkilö kertoo alla löytyvällä videollaan Tuukkalan kalmistosta. Hän koki kavereidensa kanssa painostavaa tunnelmaa, huomasi oudot jalanjäljet sekä näki myöhemmin oudon tumman hahmon.




Lähteet:
paranormaaliblogi.net (main source)
Kulttuurireitit.fi
Tuukkalan kalmisto - Wikipedia
Linkki videoon
          

27.2.2018



Borleyn pappila

Borleyn pappila tunnettiin englantilaisena kummitustalona. Pappila sijaitsi Stour-joen pohjoisrannalla Borleyssä Essexissä. Se rakennettiin vuonna 1862. Rakennuksessa ja sen lähiympäristössä väitetään tehdyn sen olemassaolon aikana lukuisia kummitushavaintoja sekä koetun paranormaaleja ilmiöitä. Niitä tutki vastaaviin ilmiöihin perehtynyt tutkija Harry Price, jonka tämä tutkimus teki tunnetuksi. Pappila tuhoutui tulipalossa 1939. Price suoritti vielä tutkimuksia raunioissa 1943. Rauniot purettiin 1944.

Pappilan rakennutti kirkkoherra Henry Bull. Hänen jälkeensä siinä asui poikansa pastori Harry Bull vuoteen 1927. 1928 pappilaan muutti pastori Guy Smith vaimoineen ja juuri he ottivat yhteyttä Daily Mirror - lehden kautta Society for Psychich Research - yhdistykseen monien havaitsemiensa ilmiöiden vuoksi. Lehti lähetti paikalle aluksi reportterin mutta järjesti myös yhdistyksen tutkijan Harry Pricen paikalle.

Smithit muuttivat pois 1929 ja sinne muutti pastori Lionel Foyster perheineen 1930. 1935 rakennus jäi tyhjäksi.

Ilmiöt


Borleyn kylässä oli jo ennen pappilan rakentamista kerrottu kummittelevasta nunnasta, joka vaelteli pappilan mailla. Aaveen sanottiin olleen nunnan joka oli yrittänyt karata munkin kanssa. Rangaistukseksi hänet olisi lukittu huoneeseen ja näännytetty nälkään. Munkki olisi hirtetty. Nunnan aave häiritsi Henry Bullin perhettä katselemalla toistuvasti ruokasalin ikkunasta perheen aterioidessa, ja Bull muurautti ikkunan umpeen. Aaveen näkivät useat perheen ulkopuoliset henkilöt eri aikoina. Henry Bull ei pelännyt kummittelua, vaan rakennutti huvimajan, josta voisi katsella ulkona hämärän aikoihin liikkunutta aavetta.

Pastori Smithin vaimo uskoi nähneensä aave-hevosvaunut. Rakennuksessa kuultiin palvelijoiden kellojen soittoa, vaikka ne oli poistettu käytöstä ja niihin johtavat sähköjohdot katkaistu. Lisäksi kuultiin lapsen askeleita. Ovet lukittuivat itsestään ja seiniin ilmestyi graffiteja jotka oli osoitettu "MF:lle". Ikkunoissa kerrottiin havaitun valoja ja outoja hajuja kuvailtiin. Esineet liikkuivat talossa ja sen ympärillä. Price itse kuvaili ensimmäisellä käynnillään miten verannan lasikaton läpi oli lennähtänyt kivi hänen ollessaan siellä. Itse rakennus oli muutoin tyhjä ja lukittu.

Erityisesti Lionel Foysterin vaimo Marianna kuvaili kummittelua väkivaltaiseksi. Hänet olisi esimerkiksi heitetty vuoteesta alas ja että häntä kohti olisi singottu esineitä.

Price vuokrasi pappilan tutkimuksia varten vuoden ajaksi 1937. Hänellä oli apunaan 48 havainnoitsijaa. Hän suhtautui kerrottuihin tapahtumiin skeptisesti. Tutkimustensa aikana Price näki erään lehtimiehen kanssa varjomaisen hahmon puutarhassa. Erään lukitun ja tyhjän huoneen ikkuna hajosi sisältä ulospäin ja siitä lensivät kynttilänjalka ja tiiliskivi. Tutkimuksen työntekijä kuvaili miten ryhmän työskentelyynsä käyttämän huoneen ovi sulkeutui ja meni lukkoon hänen ollessaan siellä avaimen ollessa sisäpuolella. Erääseen suljettuun huoneeseen ilmestyivät kultasormus ja takki, joita kukaan ryhmässä ei ollut nähnyt aikaisemmin. Myös lämpötilojen vaihtelua havaittiin ja mitattiin. Vielä tulipalon jättämissä rauniossakin kuultiin koputuksia sekä havaittiin valoja ja lämpötilojen vaihteluita.

Raunioissa 1943 tekemissään kaivauksissa Price löysi kellarista n. 30-vuotiaan naisen leukaluun ja osia pääkallosta. Hän oli vakuuttunut, että ne olivat tarinoiden nunnan jäänteet. Price järjesti asianmukaisen hautauksen. Ilmiöiden sanottiin vaimentuneen ja hävinneen ennen raunioiden purkamista 1944.

Harry Price julkaisi tutkimustensa tulokset kirjassa The Most Haunted House in England. Teos teki hänet yhdeksi tunnetuimmista paranormaalien ilmiöiden tutkijoista. Price kuoli 1948.

Epäilyt


Harry Price itse epäili ilmiöiden aitoutta. 1940 hän julkaisi mielipiteen, että Marianna Foyster olisi järjestänyt osan ilmiöistä silmänkääntötempuilla. Kummitteluun liittyvä tarina rakastuneista ja karkaamista yrittäneistä munkista ja nunnasta tai nunnakokelaasta on ollut suosittu Britannian kansanperinteessä. Kokonaisuudessaan hän silti piti kummittelua aitona.

Ollessaan jo vanhus Marianna Foyster tunnusti lavastaneensa kummittelua saadakseen hiljaiseen elämäänsä vaihtelua Lontoossa. 1979 hän väitti kahdelle Iso-Britannian parapsykologisen seuran edustajan tekemässä haastattelussa, että hänen miehensä oli aiheuttanut poltergeist- ilmiöt. Toisaalta hän sanoi että osaa ilmiöistä ei oltu lavastettu, ja outoja ilmiöitä oli havaittu jo ennen kuin Price kiinnitti pappilaan huomiota.

Pricen arvostelijat pilkkasivat tutkimusmenetelmiä sekä julkista ilmoittelua tarkkailijoiden saamiseksi pappilan tutkimuksia varten. Hänen arveltiin myös itse lavastaneen ilmiöitä.

E.J Dingwall, Kathleen Goldney ja Trevor Hall kirjoittivat kirjan The Haunting of Borley Rectory jonka S.P.R julkaisi 1956. Kirja oli erittäin skeptinen Pricestä sekä rehellisenä tutkijana että persoonana. Erityisesti Dingwallin motiivit kirjan kirjoittamiseksi saattoivat kuitenkin olla kyseenalaiset. Goldney totesi Pricestä toisessa yhteydessä, että Price saattoi olla älyllisesti epärehellinen ts. hieman herkkäuskoinen muttei itse alentuisi väärentämään ilmiöitä.

Lähteet:
Borleyn pappila - Wikipedia

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *