Mysteerien maailma
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paikat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paikat. Näytä kaikki tekstit
          

1.10.2018




Venäjän Djatlovin solan onnettomuuteen liittyen on tehty uusi löytö. Onnettomuus tappoi tuolloin solassa vaeltaneet.

Ural-vuoriston kaukainen kohta tuli tunnetuksi paranormaalista toiminnasta vuoden 1959 tapauksen jälkeen, jolloin vaeltajajoukko katosi omituisissa olosuhteissa.

Huolimatta Venäjän viranomaisten tutkimuksista ja tuon jälkeisten vuosikymmenien aikana riippumattomien tutkijoiden tekemistä tarkasteluista, omituinen tapaus ei koskaan ratkennut.



Alueella vierailleen turistin tekemä löytö saattaa ratkaista tapauksen, tai sitten olla vain turha toivo saada se pois päiviltä.

Nimetön yksilö oli törmännyt omituiseen metallikappaleeseen vieraillessaan alueella vuonna 2008.

Uskomatonta kyllä, löytö vasta äskettäin varmistettiin, kun alueelle tehtiin tutkimusretki joka meni katsomaan löytöä ja tuomaan sen sivistyksen pariin tutkittavaksi.

Tutkijat Venäjälä sanovat mystisen metallikappaleen, joka on metrin pitkä ja metrin leveä, olevan jonkinlaista romua mannertenvälisestä ohjuksesta.

Vaikka on vaikea käsittää palasen selvinneen Djatlovin solan tapauksen päivistä tähän asti Uralin vuoristossa, paikka sijaitsee niin kaukana ettei siellä juuri kukaan käy.

Metallin tutkimus mahdollistaa sen identifioinnin ja kytkemisen tapaukseen.

Jos osoittautuu että metalli on peräisin ohjuksesta, jota on käytetty tai testattu vaeltajien kuollessa, se antaisi paljon painoarvoa teorialle siitä, että vaeltajat joutuivat jonkin aseen uhreiksi tuolloin. Asiasta raportoivat sputniknews ja coasttocoast.

Jos kyseessä oli ohjus, silloin heidän tulisi löytää lisää romua ohjuksesta sekä osumapaikka. Näin ei ole tapahtunut. Tämän kappaleen alkuperä voi olla muutakin.

Lähteet:
Artikkelin suomentanut - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

22.9.2018



Westall UFO

Westallin UFO-tapaus


Westallin UFO-kohtaaminen oli tapaus joka sattui 6. huhtikuuta 1966 Melbournessa, Australiassa. Yli 20 minuutin ajan 200 opiskelijaa ja opettajaa kahdessa koulussa todistivat nähneensä tunnistamattoman lentävän esineen, joka laskeutui avoimelle lähistöllä sijaitsevalle ruohokentälle.

Laidun oli mäntypuiden vieressä alueella, joka tunnetaan nimellä The Grange. Raporttien mukaan esine laskeutui luoteiseen suuntaan Clayton Southin alueesta Australian Victoriassa.

QUFOSR (Queensland UFO sightings and Research) sisältää harvinaisen äänitteen James J. Kibeliltä, joka puhuu tunnetusta Westallin UFO-tapauksesta tavattuaan luonnontieteiden opettajan joka näki tapauksen.

Alla on joitakin muistiinpanoja, mikäli ääni ei kuulu äänitteessä kunnolla:

1. Luonnontieteiden lehtori, kaksi muuta työntekijää ja 300 lasta näki UFOn liikkuvan koulun yllä.

2. 5 lentokonetta yritti saada UFOn kiinni.

3. Luonnontieteiden lehtori oli samassa kerhossa kuin McDonaldin lanko, omituinen yhteensattuma. Johtuen tästä yhteydestä, MdDonalt kutsui luonnontieteiden opettajan kylään ja he puhuivat asiasta yksityiskohtaisesti.

4. Uskoo, että viranomaiset eivät siivonneet havaintoa piiloon, vaan rehtori. Hän oli niin peloissaan, että päätti mennä koulun pihalle sen jälkeen kun alus oli takaisin taivaalla.

5. Kun kuninkaallinen Australian ilmavoimat yritti saada yhteyttä rehtoriin, hän käski heidän ’hypätä järveen’.

6. Lapset juoksivat luonnontieteiden lehtorin huoneeseen hysteerisinä, joten hän meni itse katsomaan.

7. Hän ei kyennyt näkemään UFOa aluksi, mutta näki muita lapsia katselemassa luoteeseen. Kun hän pääsi paikalle, hän näki UFOn leijailemassa voimalinjojen yllä.

8. Luonnontieteiden lehtori kuvasi esinettä kirkkaan hopeiseksi, noin autonrenkaan kokoiseksi, jolla oli ”putki” ilmassa.

9. Tässä kohtaa hän havaitsi kevytlentokoneen liikkumassa sitä kohti noin 300 metrin korkeudella, vähän yli kilometrin päässä siitä missä he seisoivat.

10. Nyt tuli lisää lapsia ja liikunnan opettaja paikalle.

11. Kevytkone ilmeisesti soitti muita koneita paikalle ja 4 lähestyi alusta.

12. Luonnontieteiden lehtori sanoo nähneensä uskomattomimman ilmaliikkeen mitä hän on koskaan nähnyt, lentokoneet tekivät kaikkensa lähestyäkseen kappaletta. Ihme ettei törmäyksiä havaittu.

13. Joka kerta kun lentokoneet lähestyivät kappaletta, se kiihdytti hitaasti, sitten nopeasti pois koneista ja sitten taas pysähtyi.

14. Tätä jatkui noin 20 minuuttia, tässä kohtaa 360 ihmistä (lapsia, henkilöstöä) katseli.

15. Esine lensi pois sekunneissa.

16. Rehtori tuli ja vaati kaikkia palaamaan luokkiinsa heti ja piti koululle luennon. Hän kertoi oppilailleen että heitä rankaistaisiin mikäli he puhuisivat tästä, ja sanoi henkilöstölle että he menettäisivät työpaikkansa, mikäli puhuisivat asiasta.

17. Luonnontieteiden lehtorilla oli 3 tutkintoa. Hän ei ollut tyhmä. Häntä ärsytti rehtori.

18. Kun hän pyysi liikunnan opettajaa kuvaamaan sen mitä hän näki, hän ei sanonut mitään.

19. Eräs vanhemmista lapsista vahvisti tarinan ja tarkasti kuvasi esineen. Kun häntä pyydettiin uudestaan, hän ei enää ollut siellä, hän oli mennyt kotiin eikä puhunut asiasta enää.




Lähde:
Alkuperäisen artikkelin suomentaja - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

22.8.2018



Mysteerien maailma suosittelee


Aavedatalta jälleen loistavaa videota. Tällä kertaa tutkimuskohteena Hotel Katajanokka. Mielenkiintoisen tutkimuskohteen lisäksi videolla nähdään myös legendaarinen Volvo Markkanen.


Lisää materiaalia Aavedatan youtube-kanavalta ja nettisivuilta.
          

24.5.2018



Harrinniemi
Harrinniemi (Harrbådan) on Perämereen työntyvä niemi Kokkolassa Ykspihlajan pohjoispuolella, Kaustarvikenin länsirannalla.

Harrinniemen alueelle laadittiin vuonna 1919 huvila-alueen suunnitelma, jonka myötä alueelle rakennettiin huviloita pääasiassa 1920-luvulla. Tuolloin alueella olevat luvattomasti rakennetut pienet mökit vaadittiin hävitettäviksi. Vuonna 1930 Harrinniemen–Hopekivenlahden alueen mökkien suurimmaksi sallituksi pinta-alaksi määrättiin 25 neliömetriä. Nykyisin osa huviloista on tyhjillään, osan ollessa edelleen asumis- tai huvilakäytössä.

1940-luvulla aluetta suunniteltiin käytettäväksi lentokenttäalueena.

Harrinniemi geologia


Harrbåda on yli 200 km pitkän harjujakson pohjoisin näkyvä osa, joka on noussut merestä maankohoamisen myötä. Maankohoaminen jatkuu noin 8 mm vuodessa. On arvioitu, että maa kohoaisi alueella vielä noin 100 metriä, jolloin maankuori olisi normalisoitunut muinaisen mannerjäätikön painon jäljiltä.

Harrinniemen loisto


Niemellä sijaitsee vuonna 1953 rakennettu käytöstä poistettu Harrbådan linjaloisto, merenkulun ohjaukseen käytetty turvalaite jota usein virheellisesti kutsutaan majakaksi. Loiston valo on sammutettu ja korkea betoninen loistotorni toimii purjehdusmerkkinä.

Kummitus


Harrinniemellä 1800–1900-lukujen vaihteen tienoilla menehtyneen niin kutsutun Harrbådan neidon kerrotaan kummittelevan Harrinniemen alueella. Kummitustarinasta on olemassa useita eri versioita. Niiden mukaan neito olisi joko hukkunut putoamalla veneestä muiden veneessä olijoiden huomaamatta, tai hukuttautunut menetettyään miehensä ja poikansa haaksirikossa. Erään version mukaan neito olisi pelastunut haaksirikosta, mutta joutunut eloonjääneiden merimiesten raiskaamaksi ja murhaamaksi. Alueella väitetään myös esiintyvät poltergeist-ilmiöitä. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että alueen aiemmat huvila-asukkaat ovat levitelleet huhuja kummittelusta saadakseen olla rauhassa.

Lähde:
Harrinniemi - Wikipedia
          

2.5.2018



Martinin torppa

Martinin pirut oli Ylöjärvellä vuonna 1885 esiintynyt poltergeist-ilmiö, joka on saanut kansainvälistä kuuluisuutta parapsykologien keskuudessa, koska siitä saatiin oikeudessa valaehtoisia todistuksia.

Martinin talo


Martinin torppa sijaitsi Keijärven kylässä Ylöjärvellä. Talon isäntä Efraim Martin oli kiertokoulun opettaja ja kuntakokouksen puheenjohtaja. Hän oli toiminut kirkon isäntänä vuosina 1847–1876. Hän ansaitsi myös asiakirjoja laatimalla, mutta kummittelu lopetti tehtävät ja aiheutti taloudellista vahinkoa. Talon emäntä oli Efraimin vaimo Eva Charlotta Martin. Heidät vihittiin Teiskossa vuonna 1839 ja he muuttivat Ylöjärvelle 1842.

Martinit pitivät piikaa, joka oli 13-vuotias, kehitysvammainen ja keuhkotaudista kuolemansairas Emma Lindroos.

Torpan tapahtumat


Ilmiöt alkoivat 12. tammikuuta 1885, kun talon asukkaat havaitsivat, että esineet liikkuivat selittämättömästi. Eri esineet saattoivat lentää ilman poikki, hypellä itsestään tai siirtyä lukitusta tilasta ulos. Ilmiöt näyttivät keskittyvän Emman ympärille.

Tamperelaiset sanomalehdet uutisoivat Martinin torpan ilmiöistä, ja jutut houkuttelivat paikalle uteliasta väkeä. Väkijoukko oli usein paikalla huvikseen, juopotteli ja käyttäytyi levottomasti. Efraim Martin muutti pariksi päiväksi Tampereelle uteliaita pakoon. Ilmiöt ja talon ympärillä tapahtunut juopottelu saivat kruununnimismiehen käymään paikalla. Hän lähetti selvityksen läänin kuvernöörille, joka määräsi Martinit syytteeseen noituudesta ja väkijuomien laittomasta myynnistä.

Selittämättömät ilmiöt päättyivät 27. tammikuuta yhtä odottamatta kuin ne olivat alkaneetkin. Kansanperinteen mukaan ilmiöistä vastanneet pirut siirtyivät loppumispäivänä lähellä sattuneen henkirikoksen tekijöihin.

Oikeudenistunto


Kruununnimismies Kasimir Liljestrand syytti Hämeen läänin kuvernöörin käskystä Martineja ja Emma Lindroosia noituudesta ja väkijuomien myynnistä. Syyte otettiin käsittelyyn Pirkkalan ja Ylöjärven talvikäräjillä 24. maaliskuuta 1885.

Todistajina kuultiin viittätoista torpassa käynyttä silminnäkijää, jotka kuvasivat yhteensä 87:ää selittämätöntä ilmiötä. Tuomioistuimessa häiriöiden aiheuttajaksi epäiltiin aluksi Emma-piikaa. Hänen on laskettu olleen paikalla 23:ssa todistajien kuvailemassa tapauksessa ja mahdollisesti aiheuttaneen niistä kahdeksan. Oikeuden virkamiehistö alkoi käsittelyn edetessä kyseenalaistaa, voiko tapausta edes käsitellä tuomioistuimessa.

Kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetaan, että sille "toimitetusta tutkimuksesta päätellen torpassa oli sattunut tapahtumia, jotka todistajain lausuntojen mukaan olisivat aiheuttanut osittain tuntemattomat voimat, osittain Emma Lindroos piloillaan". Emmaa ei kuultu todistajana sairautensa vuoksi, ja hän kuoli pian oikeudenkäynnin päätyttyä. Syytteet oikeus hylkäsi toteennäyttämättöminä. Turun hovioikeus vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen.

Oikeudenkäyntipäiväkirjat julkaistiin laajalevikkisinä kirjasina. Martinin pirujen tapauksen tutkimus perustuu lähes täysin näihin kirjoihin. Muita ensikäden silminnäkijäkertomuksia ei ole säilynyt.

Todistajanlausuntoja


Yleisin häiriö oli meteli. Tuvissa, joissa ei ollut ketään, putosi monesti raskaita esineitä lattialle seinältä tai hyllyltä, ja vuode ja pöytä hyppivät ilmaan. Esineet liikkuivat itsestään. Pöydälle asetetut tulitikkulaatikot, tuopit ja kynttilänjalat liukuivat pitkin pöytää ja putosivat lattialle. Lukittu ovi avautui itsestään kolme kertaa. Jalkineet liikkuivat lattialla peräkkäin. Kerran kaksi leipävarrasta löivät toisiaan vasten. Esineet lensivät ulos suljetuista ja jopa köytetyistä kirjoituspöydän laatikoista, vaikka ne eivät auenneet. Kerran varta vasten huolella ja tiukkaan kiinni köytetystä pöytälaatikosta lensi ulos iso neula.

Esineet, kuten kiulut, nousivat ilmaan ja leijailivat. Kerran puukko teki ilmassa kierroksia todistajan pään ympärillä. Muitakin esineitä lensi todistajia kohti ja putosi heidän jalkoihinsa. Huoneessa, jossa ei pidetty tiiliä, tiiliskivi paiskautui oveen.

Esineitä särkyi ja tuhoutui. Useita kahvikuppeja putosi hyllyltä siruiksi. Puisia talousesineitä ilmestyi uuniin palamaan.

Torppaan ilmestyi esineitä ja aineita, kuten vierasta savea. Lattialta ja huonekaluilta piti kerätä koreittain savea ulos vietäväksi. Torppaan iskeytyi liuskekiviä, joita ei luonnostaan seudulla esiinny. Erikoisimpana tapauksena pöydälle ilmestyi kaksi isoa happopulloa, jotka hyppivät ja läikyttivät happoa, joka syövytti pöytään jäljet.

Joissakin teoksissa kerrotaan, että Eva Martinin kädet syttyivät kerran itsestään tuleen, mutta tämä on kuitenkin osoitettu oikeudenkäyntipöytäkirjoja tulkittaessa tehdyksi käännösvirheeksi.

Oikeudenkäynnin seurauksena Efraim Martin menetti maineensa ja joutui taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka torpan asukkaat todettiinkin syyttömiksi tapahtumiin. Martin ja hänen vaimonsa kuolivat viisi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen. Torpan rakennus siirrettiin vuonna 1918 toiselle puolen Keijärveä Tiikonojan sillan viereen. Rakennus on myöhemmin purettu. Martinin torpan alkuperäisellä paikalla noin 500 metriä Eerolan kartanosta pohjoiseen kasvaa nykyisin metsää ja talosta on jäänteenä vain perustuksen kiviröykkiöitä.

Lähde:
Martinin pirut
          

1.5.2018



Duga-3

Venäläinen tikka eli Duga (Дуга) (myös Duga-3, mutta ko. nimitys on ilman faktapohjaa) oli Neuvostoliiton tutkajärjestelmä, jonka oli tarkoitus antaa ennakkovaroitus mannertenvälisestä ohjusiskusta. Tutkasta tuli kuuluisa nimellä "Tikka" ("Woodpecker", "Russian woodpecker") sen eri puolilla Eurooppaa aiheuttaman voimakkaan nakuttavan radiohäiriön vuoksi.

äiritsevä signaali oli maailmanlaajuinen ja häiritsi HF-radiotaajuusaluetta vuosina 1976–1989. Signaalilla ei ollut mitään tiettyä vakiotaajuutta vaan taajuus vaihteli satunnaisesti. Signaali kuulosti lyhytaaltoradion kautta kuultuna 10 hertsin taajuiselta tikan rummutukselta. Signaalin uskottiin olevan neuvostoliittolaisen OTH-tutkajärjestelmän signaali - tämä teoria varmistui vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Signaali oli Neuvostoliiton mannertenvälisten ohjusten torjuntaan liittyvän Duga-järjestelmän tutkalähete.

Duga sijaitsi Tšernobylin ydinvoimalan lähellä ja on nyt säteilyn vuoksi suljetulla alueella.

Venäläinen tikka aiheutti häiriötä muun muassa radioamatöörien ja lentokoneiden viestinnälle. Yhdysvaltain hallitus valitti asiasta Neuvostoliitolle, mutta Neuvostoliitto ei edes myöntänyt signaalin olevan heidän tuottama. Jotkut radioamatöörit onnistuivat toisinaan häätämään tutkan pois radioamatöörialueilta lähettämällä tutkaheijastuksia häiritseviä signaaleja.



Lähde:
Duga-3 - Wikipedia
          

4.4.2018



Kalojen sataminen

Ympäri maailmaa on raportoitu taivaalta satavan milloin mitäkin. Punaista vettä, eläimiä ja etenkin kaloja, jota tässä artikkelissa käydään läpi.

Lluvia de Peces (Kalojen sataminen) on ainutlaatuinen ilmiö, jota on tapahtunut Hondurasissa, Yoron departementissa ("maakunnassa") yli vuosisadan ajan joka vuosi.

Kalojen sade on yleinen aihe hondurasilaisissa kansantarinoissa.

Kaloja sataa touko- ja heinäkuun välisenä aikana. Silminnäkijöiden mukaan ennen kalojen ilmaantumista näkyy tumma pilvi, salamoi, tuulee voimakkaasti ja sataa 2-3 tuntia. Sateen lakattua satoja kaloja löytyy maasta. Monet käyttävät kaloja ruoaksi. Hondurasilaisen TV-aseman mukaan kaloja on satanut viime aikoina kaksi kertaa vuodessa. Vuodesta 1998 lähtien tätä jokavuotista ilmiötä on juhlistettu festivaalilla.

Selityksiä


Joidenkin mielestä kalojen sataminen on luonnollinen sääilmiö. Joidenkin tietojen mukaan kalat olisivat 225 kilometrin päästä Atlantilta. Toisten tietojen mukaan ne kuitenkin olisivat makean veden kaloja.

Jotkut väittävät, että kalat eivät tulekaan taivaalta, sillä ei ole tiedossa, että kaloja olisi pudonnut talojen katoille. Sen sijaan kalat olisivat peräisin läheisestä joesta, josta ne olisivat uineet maanalaista vesisuonta pitkin ja päätyneet maanpinnan yläpuolelle. Ilmiölle ei ole yleisesti hyväksyttyä tieteellistä selitystä.

Ihme


Jotkut uskovat, että ilmiö johtuu katolilaisesta saarnaajasta Jose Manuel Subiranasta, jota monet pitävät pyhimyksenä. Tarinan mukaan hän kävi Hondurasissa vuosina 1856-1864, ja tavattuaan niin paljon köyhiä ihmisiä hän rukoili Jumalalta ihmettä tuomaan ruokaa. Tarinan mukaan kalojen sadetta on esiintynyt siitä lähtien.

Lähde:
Lluvia de Peces - Wikipedia
          

20.3.2018



Rendlesham forest roswell
Lähde: humansarefree.com

Rendleshamin ufotapaus tarkoittaa Englannin Suffolkissa Rendleshamin metsässä joulukuun lopussa 1980 tehtyjä havaintoja selittämättömistä valoilmiöistä ja niihin liittyviä väitteitä tuntematonta alkuperää olevan aluksen tai alusten laskeutumisesta. Tapaus sattui tuolloin Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä olleen Woodbridgen tukikohdan ulkopuolella. Tapahtumien silminnäkijöinä oli kymmeniä ilmavoimien miehistön jäseniä kahden tai kolmen päivän aikana. Eräät ufotutkijat pitävät sitä Britannian kenties merkittävimpänä ufotapauksena ja yhtenä maailmanlaajuisesti tunnetuimmista. Samoin kuin Berwynvuoren ufotapausta, sitä on vertailtu Roswellin tapaukseen Yhdysvalloissa, ja siihen on monesti viitattu "Britannian Roswellina".

Britannian puolustusministeriö (MoD) on kiistänyt, että tapahtuma on aiheuttanut uhkaa maan kansalliselle turvallisuudelle ja on näin ollen lausunut ettei tapausta ole koskaan tutkittu asevoimia koskettavana kysymyksenä. Arvovaltaisin tämän asennoitumisen jyrkästi kyseenalaistanut taho oli amiraali Peter Hill-Norton, entinen Britannian asevoimien kansliapäällikkö ja myöhempi NATOn sotilaallisen komitean päällikkö, joka lausui käsityksenään, että tämänkaltainen tapaus ydinasetukikohdan alueella on väistämättä myös kansallista turvallisuutta koskettava kysymys. Silminnäkijä ja virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles Halt on myös esittänyt eriävän mielipiteensä ja väittää, että tapahtumaa pyrkivät pimittämään sekä Britannian että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut. Jälkikäteen saatu todistusaineisto viittasi siihen, että Britannian puolustusministeriöllä oli hallussaan huomattava asiakirja-aineisto aiheesta, mikä johti väitteisiin salailusta; jotkut ovat tulkinneet tämän osana laajempaa systemaattista tiedon pimittämistä liittyen ufoilmiön todelliseen luonteeseen (väitetty ufo-salailu). Kun tämä aineisto julkistettiin vuonna 2001, kävi ilmi että se koostuu enimmäkseen puolustusministeriön sisäisestä kirjeenvaihdosta ja vastauksista yleisöltä tulleisiin tiedusteluihin. Syväluotaavan tutkimuksen puute julkistetuissa dokumenteissa on yhteneväinen sen lausunnon kanssa, ettei Britannian puolustusministeriö ottanut tapausta vakavasti. Julkistetuissa asiakirjoissa on myös annettu selitys sille, miksei Britannian silloinen puolustusministeri Trefgarne halunnut puolustusministeriön tutkivan asiaa enempää.

Rendleshamin metsä


Rendleshamin metsän omistaa Britannian metsäntutkimuslaitos ja sen laajuus on noin 15 neliökilometriä koostuen istutetuista havupuista, vaihtelevista lehtimetsävyöhykkeistä, kanervikosta ja kosteikoista. Se sijaitsee Suffolkin kreivikunnassa, noin 13 kilometriä itään Ipswichin kaupungista.

Tapaus sattui kahden entisen sotilastukikohdan läheisyydessä, RAF Bentwatersin, joka on metsän pohjoispuolella, ja RAF Woodbridgen, joka ulottuu metsän alueelle lännestä ja on metsän ympäröimä itäiseltä ja pohjoiselta osalta. Tuohon aikaan tukikohdat olivat Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä ja ilmavoimien everstiluutnantin Gordon E. Williamsin komennossa. Tukikohdan komentaja oli eversti Ted Conrad, ja hänen varamiehensä everstiluutnantti Charles I. Halt. Haltin puolustusministeriölle antaman muistion ja hänen henkilökohtaisen silminnäkijäkertomuksensa väitetään antaneen tapaukselle uskottavuutta.

Tapauksen päätapahtumat, mukaan luettuna aluksen tai alusten väitetty laskeutuminen, sattuivat metsässä noin puoli kilometriä itään Woodbridgen tukikohdan itäiseltä portilta, jossa vartiomiehet havaitsijat oudon valon laskeutuvan metsään. Metsä ulottuu tuossa kohden noin 1,6 kilometriä tukikohdan itäiseltä portilta paikallisen maanviljelijän pellolle, missä tapahtumat saivat väitetysti jatkoa.

Orford Nessin majakka, jota tapahtumaan kriittisesti suhtautuvat pitävät tapauksen yhteydessä havaitun välähtelevän valon lähteenä, sijaitsee samassa suunnassa kuin havaittu valo, mutta viisi kilometriä itään siitä, mihin Rendleshamin metsä loppuu. Alueelta on julkaistu yksityiskohtaisia karttoja tapahtumien sijainneista. ja nykyajan ilmanäkymä alueesta löytyy Google Maps -palvelusta.

Päätapahtumat


26. joulukuuta

Noin kello kolme yöllä 26. joulukuuta 1980 partio Woodbridgen itäiseltä portilta raportoi outoja valoja, jotka näyttivät laskeutuvan läheiseen Rendleshamin metsään. Sotilaat pitivät sitä ensin pakkolaskun tehneenä lentokoneena, mutta mentyään metsään tutkimaan, he näkivät outojen valojen liikkuvan puiden lomassa, samoin kuin kirkkaan valon, joka näytti tulevan maahan laskeutuneesta tunnistamattomasta kohteesta. Yksi sotilaista, ylikersantti Jim Penniston, väitti myöhemmin kohdanneensa "tuntematonta alkuperää olevan aluksen" ja tehneensä yksityiskohtaisia muistiinpanoja sen piirteistä, koskeneensa sen "lämmintä" pintaa, sekä kopioineensa lukuisia symboleita sen rungosta. Esine väitetysti lensi pois lyhyen lähikontaktin jälkeen. Penniston myös väitti nähneensä aluksessa kolmijalkaisen laskutelineen, joka jätti maahan kolme painaumajälkeä, jotka olivat näkyvissä vielä seuraavana päivänä. Penniston esitti sittemmin käsityksenään, että hänen kohtaamansa "alus" oli tullut tulevaisuudesta ja sen miehistönä oli aikamatkustajia, ei maan ulkopuolisia olentoja.

Pian kello neljän jälkeen aamuyöstä paikallinen poliisi kutsuttiin tapahtumapaikalle, mutta raportoi, että ainoat valot jotka hän kykeni näkemään, tulivat läheisestä majakasta joitakin kilometrejä rannikon suuntaan. Eräät raportit väittävät, että paikallisen maatilan eläimet olivat käyttäytyneet tapahtuman aikana pelokkaasti ja olleet paniikin vallassa.

Auringonnousun jälkeen aamulla 26. joulukuuta sotilaat palasivat pienelle aukiolle lähelle metsän itäistä rajaa ja löysivät maasta kolme pientä painaumaa kolmiomuodostelmassa sekä palamisjälkiä ja katkenneita oksia läheisissä puissa. Jäljistä otettiin kipsivalos ja niitä on näytetty televisiossa esitetyissä dokumenttiohjelmissa. Aamulla kello 10.30 paikallinen poliisi hälytettiin uudelleen paikalle, sillä kertaa tutkimaan maassa olleita jälkiä, jotka poliisin mukaan saattoivat olla eläinten tekemiä.

28. joulukuuta

Sotilaat palasivat tapahtumapaikalle uudelleen varhain 28. joulukuuta 1980 säteilymittareiden kanssa, joskin heidän saamiensa lukemien merkityksestä kiistellään. Virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles I. Halt lähti itse tutkimaan havaintoa ja nauhoitti keskeiset tapahtumat mikrokasettinauhurille. Haltin tutkima alue oli lähellä Rendleshamin metsän itäistä rajaa, ja sen koordinaatit ovat noin 52° 05' 20" N, 1° 26' 57" E.

Tämän tutkimuksen aikana Haltille kerrottiin idässä pellon poikki kulkevasta välähtelevästä valosta, joka oli lähes linjassa paikallisen maatilan kanssa. Orford Nessin majakka on näkyvissä kauempana idässä samassa suunnassa havaitun valon kanssa.

Myöhemmin tähdenkaltaisia valoja nähtiin taivaalla pohjoisesta etelään, ja kirkkain niistä näytti lähettävän ajoittain valokiilan alas maahan.

On myös väitetty, että Yhdysvaltain ilmavoimat olisi videoinut tapahtuman mutta ainakaan sellaista videonauhoitetta ei ole julkistettu.

Haltin nauhoite




Lue myös:
Yhdysvaltain laivaston upseeri: kuuluisa Rendleshamin UFO-tapaus on totta

Lähde:
Rendleshamin ufotapaus - Wikipedia
          

14.3.2018



winchesterin kummitustalo

Kummituskartano


Winchester Mystery House (alun perin Winchester House) on suuri kartano Kalifornian San Joséssa San Franciscon lahden metropolialueella. Viktoriaaniseen tyyliin koristellussa talossa on yli 160 huonetta. Kartano on tunnettu hyvin epätavallisesta suunnittelustaan: talossa on lukuisia valeovia, seinään tai kattoon päättyviä portaikkoja ja sisäseiniin tai -kattoihin asennettuja ikkunoita. Kartanon rakennutti Winchester-kiväärejä valmistaneen asetehtailijan William Wirt Winchesterin leski Sarah Winchester.

Winchester Repeating Arms Companyn omistanut William Wirt Winchester kuoli vuonna 1881 jättäen huomattavan omaisuuden vaimolleen Sarah Winchesterille, joka muutti Yhdysvaltain itärannikolta länteen Kaliforniaan rakennuttaakseen itselleen kartanon. Aikalaismediassa ja myöhemmässä kirjallisuudessa laajalti kerrotun tarinan mukaan Sarah Winchester pelkäsi Winchester-kivääreihin kuolleiden ihmisten henkien kostoa, ja rakennutti kartanosta poikkeuksellisen suuren ja sokkeloisen, koska uskoi etteivät henget löytäisi häntä kartanon sokkeloista.

Kartanon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1884. Rakentaminen jatkui talon jatkuvasti laajentuessa lähes neljäkymmentä vuotta Winchesterin kuolemaan vuonna 1922 asti. Kartano vaurioitui vuoden 1906 San Franciscon suuressa maanjäristyksessä, joka aiheutti kartanon seitsemänkerroksisen tornin sortumisen, ja jätti Sarah Winchesterin itsensä loukkuun vaurioituneiden ovien taakse moneksi tunniksi. Maanjäristyksen jälkeen talon alkuperäinen pääovi sinetöitiin kiinni, ja useita huoneita, kuten suuri tanssisali, suljettiin pysyvästi.

Pian Winchesterin kuoleman jälkeen kartano avattiin yleisölle nähtävyytenä, ja aiemmin yksinkertaisesti Winchesterin talona tunnettua kartanoa alettiin kutsua nimellä "Winchester Mystery House" (suom. Winchesterin mysteeritalo). Rakennus on sittemmin lisätty Yhdysvaltain kansalliseen historiallisten paikkojen rekisteriin.

Arkkitehtuuri


Rakennus edustaa viktoriaanista arkkitehtuuria. Puurakenteisen kartanon julkisivu on katettu paanuilla, ja talossa on runsaasti puusta veistettyä koristelua sekä useita lasimaalauksia. Kartanon sisätilojen seinien ja kattojen paneeleihin sekä lattioiden parketteihin on käytetty runsaasti arvokasta puuta, kuten tiikkiä ja mahonkia. Talon suunnittelussa on lukuisia epätavanomaisia ratkaisuja, kuten ylösalaisin asennettuja pylväitä, seinään päättyviä valeovia ja sisäseiniin asennettuja ikkunoita. Luku 13 on talon suunnittelussa toistuva teema: monet talon ikkunat jakaantuvat kolmeentoista ruutuun, portaikoissa on usein kolmetoista porrasta, kasvihuoneessa on kolmetoista kupolia ja talon pesualtaiden ritilöissä on kolmetoista reikää.




Lue myös:
IS.fi uutinen mysteeritalosta
MTV.fi Karmeimmat kummitustalot

Lähde:
Winchester Mystery House - Wikipedia
          

1.3.2018



Tuukkalan kalmiston muistomerkki
Lähde: Kulttuurireitit

Tuukkalan kalmisto


Tuukkalan kalmiston alueelta kaivettiin vuonna 1886 33 hautaa. Kalmisto löytyi kun Tuukkalaan sijoitetun reservikomppanian harjoituskenttää tasoitettiin. Alueella oletetaan olleen n. 70 hautaa. Suurin osa haudoista on polttamattomia ruumishautoja. Ne ovat ristiretkien ajalta eli 1100-1300-luvuilta. Vanhanaikaisia polttohautoja oli kaikkiaan viisi, joista yhdessä oli mukana hautakalmisto karjalaisine naisen koruineen. Kalmistossa on myös ruumishautoja, jotka sijoituksensa ja asentonsa puolesta viittaavat kristilliseen hautauskulttuuriin.

Youtubessa KriittinenKriitikko nimimerkillä toimiva henkilö kertoo alla löytyvällä videollaan Tuukkalan kalmistosta. Hän koki kavereidensa kanssa painostavaa tunnelmaa, huomasi oudot jalanjäljet sekä näki myöhemmin oudon tumman hahmon.




Lähteet:
paranormaaliblogi.net (main source)
Kulttuurireitit.fi
Tuukkalan kalmisto - Wikipedia
Linkki videoon
          

27.2.2018



Borleyn pappila

Borleyn pappila tunnettiin englantilaisena kummitustalona. Pappila sijaitsi Stour-joen pohjoisrannalla Borleyssä Essexissä. Se rakennettiin vuonna 1862. Rakennuksessa ja sen lähiympäristössä väitetään tehdyn sen olemassaolon aikana lukuisia kummitushavaintoja sekä koetun paranormaaleja ilmiöitä. Niitä tutki vastaaviin ilmiöihin perehtynyt tutkija Harry Price, jonka tämä tutkimus teki tunnetuksi. Pappila tuhoutui tulipalossa 1939. Price suoritti vielä tutkimuksia raunioissa 1943. Rauniot purettiin 1944.

Pappilan rakennutti kirkkoherra Henry Bull. Hänen jälkeensä siinä asui poikansa pastori Harry Bull vuoteen 1927. 1928 pappilaan muutti pastori Guy Smith vaimoineen ja juuri he ottivat yhteyttä Daily Mirror - lehden kautta Society for Psychich Research - yhdistykseen monien havaitsemiensa ilmiöiden vuoksi. Lehti lähetti paikalle aluksi reportterin mutta järjesti myös yhdistyksen tutkijan Harry Pricen paikalle.

Smithit muuttivat pois 1929 ja sinne muutti pastori Lionel Foyster perheineen 1930. 1935 rakennus jäi tyhjäksi.

Ilmiöt


Borleyn kylässä oli jo ennen pappilan rakentamista kerrottu kummittelevasta nunnasta, joka vaelteli pappilan mailla. Aaveen sanottiin olleen nunnan joka oli yrittänyt karata munkin kanssa. Rangaistukseksi hänet olisi lukittu huoneeseen ja näännytetty nälkään. Munkki olisi hirtetty. Nunnan aave häiritsi Henry Bullin perhettä katselemalla toistuvasti ruokasalin ikkunasta perheen aterioidessa, ja Bull muurautti ikkunan umpeen. Aaveen näkivät useat perheen ulkopuoliset henkilöt eri aikoina. Henry Bull ei pelännyt kummittelua, vaan rakennutti huvimajan, josta voisi katsella ulkona hämärän aikoihin liikkunutta aavetta.

Pastori Smithin vaimo uskoi nähneensä aave-hevosvaunut. Rakennuksessa kuultiin palvelijoiden kellojen soittoa, vaikka ne oli poistettu käytöstä ja niihin johtavat sähköjohdot katkaistu. Lisäksi kuultiin lapsen askeleita. Ovet lukittuivat itsestään ja seiniin ilmestyi graffiteja jotka oli osoitettu "MF:lle". Ikkunoissa kerrottiin havaitun valoja ja outoja hajuja kuvailtiin. Esineet liikkuivat talossa ja sen ympärillä. Price itse kuvaili ensimmäisellä käynnillään miten verannan lasikaton läpi oli lennähtänyt kivi hänen ollessaan siellä. Itse rakennus oli muutoin tyhjä ja lukittu.

Erityisesti Lionel Foysterin vaimo Marianna kuvaili kummittelua väkivaltaiseksi. Hänet olisi esimerkiksi heitetty vuoteesta alas ja että häntä kohti olisi singottu esineitä.

Price vuokrasi pappilan tutkimuksia varten vuoden ajaksi 1937. Hänellä oli apunaan 48 havainnoitsijaa. Hän suhtautui kerrottuihin tapahtumiin skeptisesti. Tutkimustensa aikana Price näki erään lehtimiehen kanssa varjomaisen hahmon puutarhassa. Erään lukitun ja tyhjän huoneen ikkuna hajosi sisältä ulospäin ja siitä lensivät kynttilänjalka ja tiiliskivi. Tutkimuksen työntekijä kuvaili miten ryhmän työskentelyynsä käyttämän huoneen ovi sulkeutui ja meni lukkoon hänen ollessaan siellä avaimen ollessa sisäpuolella. Erääseen suljettuun huoneeseen ilmestyivät kultasormus ja takki, joita kukaan ryhmässä ei ollut nähnyt aikaisemmin. Myös lämpötilojen vaihtelua havaittiin ja mitattiin. Vielä tulipalon jättämissä rauniossakin kuultiin koputuksia sekä havaittiin valoja ja lämpötilojen vaihteluita.

Raunioissa 1943 tekemissään kaivauksissa Price löysi kellarista n. 30-vuotiaan naisen leukaluun ja osia pääkallosta. Hän oli vakuuttunut, että ne olivat tarinoiden nunnan jäänteet. Price järjesti asianmukaisen hautauksen. Ilmiöiden sanottiin vaimentuneen ja hävinneen ennen raunioiden purkamista 1944.

Harry Price julkaisi tutkimustensa tulokset kirjassa The Most Haunted House in England. Teos teki hänet yhdeksi tunnetuimmista paranormaalien ilmiöiden tutkijoista. Price kuoli 1948.

Epäilyt


Harry Price itse epäili ilmiöiden aitoutta. 1940 hän julkaisi mielipiteen, että Marianna Foyster olisi järjestänyt osan ilmiöistä silmänkääntötempuilla. Kummitteluun liittyvä tarina rakastuneista ja karkaamista yrittäneistä munkista ja nunnasta tai nunnakokelaasta on ollut suosittu Britannian kansanperinteessä. Kokonaisuudessaan hän silti piti kummittelua aitona.

Ollessaan jo vanhus Marianna Foyster tunnusti lavastaneensa kummittelua saadakseen hiljaiseen elämäänsä vaihtelua Lontoossa. 1979 hän väitti kahdelle Iso-Britannian parapsykologisen seuran edustajan tekemässä haastattelussa, että hänen miehensä oli aiheuttanut poltergeist- ilmiöt. Toisaalta hän sanoi että osaa ilmiöistä ei oltu lavastettu, ja outoja ilmiöitä oli havaittu jo ennen kuin Price kiinnitti pappilaan huomiota.

Pricen arvostelijat pilkkasivat tutkimusmenetelmiä sekä julkista ilmoittelua tarkkailijoiden saamiseksi pappilan tutkimuksia varten. Hänen arveltiin myös itse lavastaneen ilmiöitä.

E.J Dingwall, Kathleen Goldney ja Trevor Hall kirjoittivat kirjan The Haunting of Borley Rectory jonka S.P.R julkaisi 1956. Kirja oli erittäin skeptinen Pricestä sekä rehellisenä tutkijana että persoonana. Erityisesti Dingwallin motiivit kirjan kirjoittamiseksi saattoivat kuitenkin olla kyseenalaiset. Goldney totesi Pricestä toisessa yhteydessä, että Price saattoi olla älyllisesti epärehellinen ts. hieman herkkäuskoinen muttei itse alentuisi väärentämään ilmiöitä.

Lähteet:
Borleyn pappila - Wikipedia
          

15.1.2018



Elloran Kailasa-temppeli
Lähde: wuokko.org

Kailasa (sanskrit) on monen eteläintialaisen temppelin nimitys. Se on johdos Shiva-jumalalle pyhitetystä tiibetiläisestä Kailas-vuoren nimestä. Tunnetuin Kailasa-temppeli on Intian Ellorassa. Se on 700–1000-luvuilla rakennettu kalliotemppeli, jonka veistos- ja maalauskoristelu on mestarillista työtä. Kailasa on kuuluisin Elloran noin kolmestakymmenestä kallioon louhitusta temppelistä.

Ellora


Ellora on pikkukaupunki Intiassa, kolmisenkymmentä kilometriä Aurangabadin kaupungista Maharashtran osavaltiossa. Elloran luolat on Unescon maailmanperintökohde. Ellorassa on 34 ihmisen muovaamaa luolaa, joissa on kalliotemppeleitä ja luostareita 400–900-luvuilta. Alueella on niin hindulaisuuden, buddhalaisuuden kuin jainalaisuudenkin pyhiä paikkoja, mikä osoittaa niiden rakennusaikana Intiassa vallinnutta uskonnollista suvaitsevaisuutta.




Yllä olevassa videossa spekuloidaan olisiko luolastoissa ja temppeleissä voitu käyttää maan ulkopuolista teknologiaa.

          

9.1.2018



ufo

Pohjois-Karjalan ufohavainnot


Rääkkylän ufoaalto on 1990-luvun alussa Pohjois-Karjalassa Rääkkylässä tapahtunut ufohavaintojen sarja. Ilmiöiden havainnot keskittyivät järvialueelle ja erityisesti Pohjois-Karjalan Orivedelle. Havaintojen huippu saavutettiin talvella 1993, jolloin ufotutkijat myös järjestivät tarkkailun aktiivisimmalle alueelle. Muutamissa tapauksissa havaitsijat pystyivät tuttujen maamerkkien avulla paikantamaan kohteet tarkasti sekä tekivät etsintöjä jälkien löytämiseksi.

Yleiskuvaus


Havaintoja tehtiin kymmeniä. Havainnot olivat pääasiassa valoja, joiden sijainti ja käyttäytyminen kiinnittivät havaitsijan huomion. Jotkin ilmiöt olivat niin lyhytkestoisia, että esimerkiksi ryhmästä vain yksi, joka sattumalta katsoi oikeaan suuntaan, ehti tehdä havainnon. Tyypillisesti kohde nähtiin liikkessä hieman jään pinnan yläpuolella ja ilmestyessään se "syttyi" näkyviin ja vastaavasti katosi "sammumalla".

Useita havaintoja tehtiin selkeämpirajaisesta pyöreäkulmaisesta valokolmiosta. Kerran havaittiin aivan pinnan tuntumassa tai mahdollisesti laskeutuneena olleessa kohteessa aluksen kaltaisia piirteitä. Siitä voitiin erottaa ikkunat, mahdollinen valaistu sisätila sekä ikkunasta toiseen kiertävä valo.

Kerran jäältä löydettiin jälki, josta otettiin näytteitä.

Lue myös Haamuvalot -artikkeli

Lähteet:
Rääkkylän ufoaalto - Wikipedia
          

6.12.2017



el-gigante-de-atacama

Atacaman aavikon jättimäinen geoglyfi


Atacaman jättiläinen (esp. Gigante de Atacama) on Chilessä, Atacaman aavikolla sijaitseva 115 metriä pitkä geoglyfi eli kaiverrus maassa. Kuvion löysi John Barber 1990-luvun alussa.

Chilen ja Etelä-Amerikan maastosta on löytynyt myös useita muita vastaavanlaisia maahan tehtyjä figuureja, joiden aiheena ovat yleensä eläin- ja ihmishahmot sekä geometriset kuviot. Pelkästään Atacaman autiomaasta kuvioita on löytynyt tuhansia. Kuvioiden tarkoitusta ei tunneta, mutta ne liittyvät mahdollisesti kulttimenoihin tai viestivät esimerkiksi turvallisista kulkureiteistä, vedestä ja niin edelleen.




Lähteet:
Atacaman jättiläinen - Wikipedia
          

5.11.2017



Jatulintarha
Kuva: EPA / Harri Leino

Jatulintarha on kivien reunustama polku, labyrintti, joka johtaa kuvion ulkoreunalta sen keskelle. Jatulintarhoja on ympäri Eurooppaa: Suomessa, Skandinaviassa, Kuolan niemimaalla, Vienanmerellä, Virossa, Saksassa, Englannissa ja Islannissa. Suurin osa jatulintarhoista on rakennettu vasta historiallisella ajalla, vaikka osaa niistä onkin epäilty jopa pronssikautisiksi. Uusimmat jatulintarhat on rakennettu ehkä vasta 1900-luvulla.

Suomessa jatulintarhoja on noin kaksisataa. Niistä lähes kaikki sijaitsevat rannikolla, monet Perämeren rannikolla mutta myös Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla. Suomalaisille jatulintarhat ovat olleet tärkeitä viimeistään keskiajalla, ja niiden kuvia on maalattu 1400-luvulla kivikirkkojen seinille muiden suojelevien symbolien joukkoon luultavasti torjumaan pahaa.

Suurin osa jatulintarhoista on halkaisijaltaan 8–11 metriä, mutta niiden halkaisijat voivat vaihdella muutamasta metristä yli 20 metriin.

Jatulintarhoja on kolmen mallisia. Ristikeskustaisen jatulintarhan kuvio rakentuu ristin ympärille. Munuaisenmuotoisessa jatulintarhassa on kaksi reittiä sokkelon suulta keskelle. Spiraalinmuotoinen jatulintarha on yksinkertainen spiraali. Näistä tyypeistä ilmeisesti nuorimpia ovat spiraalinmuotoiset jatulintarhat.

Jatulintarhoja on saatettu rakentaa monesta syystä. Merimiehet ja kalastajat ovat ehkä rakentaneet niitä ajankulukseen tai tuomaan suotuisia ilmoja. Jatulintarhojen on myös arveltu liittyneen hedelmällisyysriitteihin tai kertoneen alueen omistuksesta. Jatulintarhoja on myös käytetty erilaisissa leikeissä: esimerkiksi Suomen ruotsinkielisillä alueilla on kerrottu leikityn leikkiä, jossa kylän nuoret miehet ovat yrittäneet saada labyrintin keskellä seisseen neidon ulos jatulintarhasta.

Suomenkielinen nimitys ”jatulintarha” on peräisin Kemin seudulta. Jatuli tarkoittaa jättiläistä, joiden uskottiin asuneen pohjoisessa ennen saamelaisten tuloa. Kansanperinteessä jatulintarhoja on kutsuttu monella muullakin nimellä, kuten Laiskan-Jaakon rinki, Pietarin leikki ja Jerusalem.

Lähteet:
Jatulintarha - Wikipedia

Lisää aiheesta:
Salaperäiset jatulintarhat - Luontoon.fi
Merkilliset jatulintarhat - Tiede.fi
Mytologia: Jatulintarhat - Yle.fi
          

9.10.2017



Puma Punku
Puma Punkun rauniot

Pumapunku on iso temppelialue, joka sijaitsee Tiwanakussa, Boliviassa. Puma Punku suomeksi käännettynä tarkoittaa "Puuman ovea". Puma Punkun on rakentanut kuulemma Aimara intiaanit ja temppelialueen iäksi arvellaan 536-600 jaa.

Puma punku


Temppelialueen kiistellyin ominaisuus on se, että miten tuolloin oli mahdollista tehdä tarkka alue, jossa on useita satoja tonneja painavia kivenlohkareita. Kivistä löytyy esim. muutaman millin paksuisia uria ja reikiä. Kivipalat on leikattu ja sopivat tarkasti yhteen kuin palapelissä. Sen aikaisilla työkaluilla työ olisi ollut mahdoton toteuttaa. Olisiko siis mahdollista, että Aimara intiaaneilla olisi ollut ulkopuolista apua rakentamassa Puma Punkua?


puma punku


Puma punku





Samantapainen artikkeli: aiheesta Coral Castle

Lähteet:
Pumapunku - Wikipedia
Mysteerinen Puma punku
          

3.10.2017



Flamingo casino
(Image: weirdomatic.com)
Kasinotoiminta on ollut kautta historian hieman epäilyttävää ja toiminta on tapahtunut aina hyvin harmaalla alueella. Milloin pelejä on pelattu piilossa ja milloin mukana on ollut järjestäytynyttä rikollisuutta, niin aina tapahtumiin on liittynyt tiettyä väärän tekemisen tuntua. Tämä on johtanut siihen, että kasinot ovat olleet monen epäilyttävän ja selvittämättömän henkirikoksen tapahtumapaikkoina ja näiden johdosta kummitushavainnot ovat niissä yleisiä.

Vaikka maailmalla on paljon kasinoita, niin havainnot kohdistuvat lähestulkoon yksinomaan Yhdysvaltoihin ja pääosin sielläkin Las Vegasiin. Synnin kaupunki ei ole nimeään saanut tyhjästä ja tässä on kaupungin riivatuimmat kasinot.


Flamingo Las Vegas


1900-luvun puolivälissä järjestäytyneellä rikkollisuudella oli vahva ote Las Vegasista. Mafiosot omistivat kasinoita ja käyttivät niitä rahanpesuus ja ylimääräisen tulon hankintaan. Nämä ei olleet mitään ilmaiskierroksia, vaan enemmän paritusta ja laittomien aineiden myyntiä. Heidän ansiosta kaupungissa "katosi" monia ihmisiä, joista ei koskaan kuultu jälkeenpäin.

Flamingo-hotellissa ei kuitenkaan kyse ole tavallisista ihmisistä, vaan itse legendaarisesta gangsterista, Bugsy Siegelistä. Hänen ansiostaan kaupunki nousi kohti sen nykyistä loistoa, mutta Siegel ammuttiin vuonna 1947 ennen kuin hän ehti nähdä työnsä hedelmiä. Monet ovat kuitenkin kertoneet nähneensa Siegelin hengen vaeltavan yhä sviittien lähistöllä ja jopa hotellin altailla yöaikaan.

Bally's Resort & Casino


Yhdysvaltain historian toiseksi suurin hotellipalo tapahtui nykyisellä Bally's Resort & Casinolla marraskuussa 1980, joka oli silloin vielä MGM Grand Hotel. Tämä traaginen tapahtuma vaati 85 ihmisen hengen ja yli 700 ihmistä kärsi vaihtelevan asteen vammoja aina savun hengityksestä palovammoihin ja murtumiin. Menehtyneet jopa hyppivät korkeiden kerrosten ikkunoista ja parvekkeilta, sillä palokunta ei pystynyt pelastamaan heitä ajoissa.

Palon jälkeen vieraat ja hotellihenkilökunta ovat nähneet useita eri henkiolentoja kävelemässä kasinolla. Yleisimmät kertomukset ovat mustista palaneen näköisistä ihmishahmoista, jotka vaeltavat ja yskivät. Havaintoja on tehty pääosin hotellin ylemmissä kerroksissa, useimmin 19- 24 kerrosten välillä. Myös henkilökunnan tiloissa on kertomusten mukaan havaittu henkiä.

The Excalibur Hotel


Keskiaikaiseen linnatyyliin rakennettu The Excalibur-kasino on siltä osin erikoinen nimi listalla, ettei sen historiasta löydy mitään erikoista tai salamyhkäistä. Tämä ei silti estä kummitushavaintoja hotellin tiloissa.

The Excaliburin tunnetuin henki vaeltaa usein hotellin käytävillä ja vieraat kertovat tuntevansa hengitystä niskassa ja puhaltelua korviin. Henkeä tavataan yleisimmin hotellin kymmenen kerroksen käytävillä, mutta kertomuksia on muiltakin läheisiltä kerroksilta. Tämän haamun taustasta ei ole mitään tietoa, eikä siihen liity mitään tunnettua henkirikosta tai onnettomuutta.

Westgate


Vegasissa on tietysti myös hieman huvittavampia ja vähemmän uskottavia kertomuksia. Joka vuosi tuhannet ihmiset kertovat nähneensä itse rockin kuninkaan, Elviksen liikkuvan Vegasin kasinoilla. Erityisesti Westgate-kasino on ollut pääosassa näissä havainnoissa, sillä tämä kasino, silloinen Las Vegas Hilton oli Elviksen viimeisiä esiintymispaikkoja. Elvis-havaintoja ei varmasti helpota se, että Vegasin alueella liikkuu jatkuvasti kymmeniä Elvis-imitaattoreita.
          

4.7.2017



Blue Bell Hill

Blue Bell Hill on North Downsiin kuuluva kukkula ja samanniminen kylä Kentin kreivikunnassa kaakkois-Englannissa. Se sijaitsee Maidstonen ja Rochesterin välissä. High Speed 1 -rata kulkee tunnelissa Blue Bell Hillin ali. Kukkulan huippu on 160 metrin korkeudella merenpinnasta.

Blue Bell Hillin lounainen rinne on Site of Special Scientific Interest sillä kasvavien harvinaisten kasvilajien vuoksi. Kukkulalla on myös kivikautisia arkeologisia kohteita. 1700- ja 1800-luvuilla kukkulasta louhittiin liitukiveä.

Useat henkilöt ovat kertoneet nähneensä Blue Bell Hillillä aaveen. Tapauksen kokeneet kertovat tapahtumien edenneen yleensä seuraavasti: Kun he ovat olleet ajamassa autolla kukkulan ohi, on tienvarressa ollut nuori tyttö liftaamassa. Kun auto on pysäytetty, tyttö on pyytänyt kyytiä läheiseen Maidstonen kylään, jossa hänen on määrä mennä naimisiin seuraavana päivänä. Ennen kylää naisen on kuitenkin huomattu kadonneen auton kyydistä (samalla kun auto on liikkunut). Tytön ilmoittamassa osoitteessa asuu aviopari, jonka tytär kuoli liikenneonnettomuudessa 19. marraskuuta 1965, päivää ennen omia häitään. Vuonna 1994 kaikkiaan neljä autoilijaa kertoi ottaneensa tytön kyytiin samaiselta paikalta. Kaikki tunnistivat tytön, kun heille näytettiin vuonna 1965 kuolleen tytön kuvaa. Katoavasta liftarista kertovia tarinoita tunnetaan eri puolilta maailmaa.

Lähteet:
Blue Bell Hill - Wikipedia
Tieteen kuvalehti 14/1998
          

15.3.2017



Coral Castle

Coral Castle (suom. korallilinna) on korallikivistä tehty rakennelma Homesteadin kaupungissa Floridassa Yhdysvalloissa. Kivimuurin ympäröimällä alueella on jopa usean tonnin painoisista korallilohkareista tehtyjä rakennelmia ja veistoksia. Coral Castlen rakensi vuosina 1920–1940 latvialais-yhdysvaltalainen Edward Leedskalnin oman kertomuksensa mukaan kotimaahansa Latviaan jääneen 16-vuotiaan rakastettunsa Agnesin kunniaksi.

Syrjäänvetäytyvä Leedskalnin rakensi linnaansa lähinnä öisin ja tiettävästi yksin, käyttäen apunaan vain yksinkertaisia työkaluja, kuten taljoja ja vipuja. Leedskalnin ei elinaikanaan kertonut juuri mitään käyttämistään rakennusmenetelmistä. Hän ainoastaan väitti keksineensä, kuinka muinaiset egyptiläiset rakensivat pyramidinsa. Leedskalnin kuoli vuonna 1951.

50 kiloa painaneen ja tuberkuloosia sairastaneen Leedskalninin yksinäistä saavutusta on pidetty jopa tieteellisesti selittämättömänä. Hän pystyi jotenkin leikkaamaan kivimateriaalia ja siirtämään parhaimmillaan 13600 kiloa painavia kiviä. Jotkut pitävät Edwardin saavutusta myös mahdottomana. Yksikään tutkija ei kuitenkaan ole tiettävästi tutkinut Coral Castlea. Vastaavista keinoista siirrellä raskaita esineitä yksinkertaisin apuvälinein on useita dokumentoituja esimerkkejä. Yksi tunnetuiksi tulleista esimerkeistä on eläkkeelle jäänyt rakentaja Wally Wallington, joka on rakentanut kyseisillä tekniikoilla kopiota Stonehengestä. Coral Castlen rakennusaikana otetuissa valokuvissa esiintyy suuria kolmijalkoja, väkipyöriä ja vinssejä.

Lähteet:
Coral Castle - Wikipedia
Bækgaard, Christian: Yksinäisen suden elämäntyö. Tieteen Kuvalehti, 13.11.1998, nro 14, s. 62. Bonnier Specialmagasiner A/S. ISSN 0788-3692.
          

22.2.2017




Paholaisen meri sijaitsee Japanin kaakkoispuolella, jossa sanotaan katoavan normaalia useammin laivoja ja lentokoneita. Aivan kuten Bermudan kolmiolla. Paholaisen merestä käytetään myös nimityksiä "Aaveiden meri" tai "Lohikäärmeen kolmio".

Paholaisen meri on kolmio, joka rajoittuu lännessä Ogasawarasaariin, idässä Minami-Torishimaan ja etelässä Mariaaneihin. Siellä sanotaan häviävän normaalia enemmän laivoja ja lentokoneita ja esiintyvän häiröitä kompasseissa ja sähkölaitteissia, outoja kuoppia ja mäkiä meren pinnassa, sekä valkoista vettä. Katoamisia on väitetty sattuvan paljon nimenomaan Iwo Jiman ja Minami-Torishima välillä ja Izusaarilla Miyake-jiman ympärillä.

Alueella on syvä Japanin hauta ja runsasta maanjäristysaktiivisuutta. Alueen läpi sanotaan kulkevan niin sanotun agonisen linjan, jossa kompassisuunta ja maantieteellinen ilmansuunta ovat samoja, eli kompassin eranto on nolla. Paholaisen merellä eranto on kuitenkin todellisuudessa 6 astetta. Sekä Bermudan kolmion että paholaisen meren läpi kulkee sama isoympyrä.

Viranomaiset ovat julistaneet Paholaisen meren vaara-alueeksi, sillä olosuhteet muistuttavat Bermudan kolmiota.

Lähteet:
Paholaisen meri - Wikipedia
Berlitz, Charles: Arvoitus syvenee. Suom. Salo, Juhani. Helsinki: Otava, 1979.

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *