Mysteerien maailma
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jännittävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jännittävät. Näytä kaikki tekstit
          

25.7.2019



Villisca kirvermurhat 1912

Villisca Iowa USA


Villisca oli viime vuosisadan alussa pieni, mutta menestyvä pikkukaupunki Amerikan sydänmailla. Rautatie oli yhdistänyt 2500 asukkaan kaupungin eteläiseen Kansas Cityyn ja kiskoja pitkin eivät kaukana olleet enää St. Louis, Chicago kuin Minneapolis:kaan. Sittemmin ajat ovat jälleen muuttuneet ja Villisca on yhteyksien yhä parantuessa hieman paradoksaalisestikin jäänyt vain yhdeksi Yhdysvaltain monista kylistä, jotka vilahtavat korkeintaan liikenneopasteessa tai junan ikkunassa, mutta ainakin yhdessä asiassa Villisca on ikuisesti kirjautunut maan historiaan. Vähälukuinen, mutta sitäkin innokkaampi, rikoshistoriasta sekä kummitusjahdeista kiinnostunut kansanosa jaksaa edelleenkin vaeltaa paikalle päästäkseen lähelle yhtä suurten rikosten kyllästämän maan edelleenkin kiehtovinta sekä karuinta rikospaikkaa. Jotain kertoo, että aikoinaan kauniin kaupungin vanhoista rakennuksista valtaosa on jo kauan sitten purettu, mutta pahamaineisin on edelleen pystyssä, ja tuhansien murhapaikkojen joukosta juuri pieni Villisca voi ylpeillä omansa kuuluvan koko maan kattavaan historiallisten rakennusten rekisteriin. Pitkään murhaturisteja kohtasi vain paikallisten kylmä katse, osan jo halutessa keskittyä iloisempiin asioihin ja osan kenties kantaessa epäilyksen ja juoruilun luomaa taakkaa, syyllisyydestä puhumattakaan. Nykyään viimeisetkin haavat ovat jo parantumassa ja pieni kyläpahanen on herännyt kauhean historiansa tarjoamiin mahdollisuuksiin ja selvänäkijöiden sekä amatööritutkijoiden virta on saamassa hiljaista hyväksyntää. Uteliaisuutta ei ainakaan vähennä, että yli 100 vuotta auki ollut tapaus tuntuu jakavan asiantuntijatkin täysin eri päätelmiin siitä mitä kesäkuun 10. edeltävä yö vuonna 1912 kätki sisäänsä.

Kaikkea tätä hulluutta ennen tapahtuman päähenkilöt olivat valinneet Villiscan Iowassa pelkästään oman rauhallisen elämänsä taustaksi. Josiah B. (Joe) Moore (43v) pyöritti paikallista apteekkia oman tilansa ohessa, vaimonsa Saran (39v) pitäessä jöötä kotirintamalla heidän neljälle lapselleen: Hermanille (11v), Katherinelle (10v), Boydille (7v) sekä Paulille (5v).

Oli selvää, että perhe-elämä maatilalla oli vilkasta lasten sekä eläinten vaatiessa huomiota aamusta iltaan ja juuri sen tähden erään kesäisen aamun hiljaisuus sai naapuritkin huolestumaan.


Verilöyly paljastuu


Mooren perheen naapurissa Mary Peckham oli aloittanut arkisen aherruksensa maanantaina 10.6.1912 jo aamuyöstä neljän aikaan. Päivästä oli tulossa jälleen kuuma, joten pyykit oli saatava narulle kun vielä oli viileää.

Toimiensa ohessa hän huomio kuinka hiljaista naapurin pihamaalla oli, sillä normaalisti sielläkin touhu alkoi jo aikaisin aamulla täydellä höyryllä. Edellisenä iltana he olivat kuitenkin kaikki olleet paikallisen kirkon lasten tapahtumassa klo 20-23. Aamun edetessä Mary huolestui enemmän ja kävi Moorien oven takana kolkuttamassa ilman vastausta, minkä jälkeen hän otti yhteyttä Joen veljeen ja apteekkiin, jota Joe Moore pyöritti. Joen veli Ross saapui tilalle ja tarkasti ensimmäisenä eläimet, jotka oli ruokittu, mutta kuultuaan Maryltä että ainakaan Joe ei ollut tätä tehnyt aamulla, huolestui myös Ross tilanteesta. Kukaan ei vastannut Rossin huutoihin, eikä suljettujen verhojen sekä ovien läpi voinut havaita mitään eloa sisällä. Ross päätti käyttää omaa avaintaan ja huomasi ettei ainakaan keittiössä ollut aamulla vielä tehty mitään aamiaisen eteen, ja sen jälkeen Ross jatkoi matkaansa aina makuuhuoneeseen, josta hän pian ryntäsi Maryn luo ja käski tämän soittamaan sheriffille.

Tuohon aikaan pienissä kylissä ei ollut vielä varsinaista poliisia, vaan homma oli uskottu luottamusmielessä paikalliselle rauhanpitäjälle, jolla ei käytännössä ollut mitään koulutusta edes tuonaikaiseen rikostutkimukseen. Rikospaikan säilyttäminen koskemattomana ei kuulunut vielä normaalikäytäntöön. Hank Horton (50v) paikallinen lainvalvoja joutui tietämättään kohtaamaan täysin yli hilseensä menevän rikoksen ja jo tullessaan hän haistoi tulevan rikospaikan olevan jotain aivan muuta kuin normaalit baaritappelut paikkakunnalla. Pimeässä huoneessa sytytetty tulitikku paljasti veriset lakanat, kaksi ruumista ja kuumenevassa aamussa voimistuvan hajun. Rikospaikalle oli hänen lisäkseen ehtinyt jo muitakin ylimääräisiä ja ajan kuluessa murhapaikan koskemattomuus oli jo pahasti menetetty. Kulkiessaan kohden toista kerrosta narisevat raput vain loivat taustamusiikkia yhä pahenevalle hajulle sekä näylle, jota pikkukylän lainvalvoja ei olisi koskaan voinut kuvitella kohtaavansa.

Verijälkiä täynnä olevasta ensimmäisestä makuuhuoneesta löytyi aviopari Moore, kallot murskattuina ja tätä huonetta seuraavana oli lastenhuone, jossa neljä lasta makasi sängyissään elottomina veriroiskeiden yltäessä aina kattoon asti. Horton oli paitsi kauhuissaan niin myös ymmällään; Mooreilla oli neljä lasta, mutta hänellä jo kahdeksan ruumista, keitä olivat alakerran uhrit?

Villiscan lainvalvoja "Hank" Horton
Villiscan lainvalvoja "Hank" Horton












Rikospaikka ja tutkinta


Hiljasessa kylässä murha on jotain käsittämättömän ihmeellistä ja murha tässä mittakaavassa jo täysin vastustamatonta. Mooren perhe oli sekä pidetty että tunnettu ja tuonaikaiset puhelinkeskusten tädit tiesivät kuulevansa vuosisadan juorun jo ensimmäisiä hätäpuheluja yhdistäessään. Heidän tietämättään juoruilu kosketti vielä muitakin, sillä pian maanviljelijäperhe Stillingereillä havahduttiin asiaan, koska heidän kaksi tytärtään olivat yökylässä Mooren talossa. Lena (12v) ja Ina (8v) olivat jääneet taloon kirkon tilaisuuden jälkeen ja vastaamattomiin puheluihin selvisi syy operaattorin kautta, joka kertoi kaikkien talossa olleiden löytyneen kuolleina.

Kylän lääkäri Dr. Cooper oli myös hälytetty paikalle ja ennen osavaltion viranomaisten tuloa hän tiesi olevansa järjen ääni tutkinnassa, mutta valitettavasti tapaus toi rikospaikalle aivan liikaa muutakin ”osaamista” mm. Pastori Ewingin sekä parin muun lääkärin muodossa. Myös paikallinen patologi Linquist toi osaamisensa peliin ja hänen johdollaan tapettujen päältä poistettiin veriset lakanat ja samalla huomattiin kuinka yhden kasvoille oli levitetty harmaa pienen pojan takki. Lähes kaikkia oli isketty päähän useita kertoja, jotta kuolemasta ei jäisin epäselvyyttä, täten myös tunnistaminen oli tehty vaikeaksi. Stillingerin siskosten kirkkoasut sekä raamatut löytyivät sängyn viereltä ja heidän voitiin todeta olleen vain väärässä paikassa väärään aikaan, mutta kuka oli todellinen kohde?

Paikalta löydettiin yksi kirves, jolla tekijä oletettavasti hoiteli kaikki uhrinsa, lyöden ensin tylpällä päällä ja viimeistellen työnsä terävällä osalla. Terävä kirveen pää jäi lyötäessä myös kiinni kattoon välillä ja myös veri lensi pitkin huonetta jokaista tappoa suoritettaessa. Joen ruumis oli selvästi kärsinyt eniten, jopa niin, että hänen silmänsä olivat muusina. Tämä antaisi epäillä, että tekijällä oli jotain kaunoja juuri perheen päätä kohtaan ja samalla raivolla kaikki muut hoituivat ohessa.

Ainoat varsinaiset rikospaikkatodisteet olivat palanen avainketjusta, raakaa pekonia käärittynä kankaaseen murha-aseen vieressä, keittiössä verinen vesiastia, valmistettu syömätön ateria sekä lisää pekonia sisältä ja ulkoa lukitussa keittiössä, kuin myös itse murha-ase: kirves. Kirves oli pyyhitty ja muutenkin tekijä oli pessyt kätensä useaan kertaan.

Ulkorakennuksesta heinäkasasta löytyi miehen mentävä painauma, joka vaikutti tuoreelta. Tuon jäljen vieressä oli myös aukko, jonka kautta pystyi vakoilemaan taloa. Juuri muuta ei ehditty huomioida, sillä rikospaikka oli nähtävyys ennen kuin kansalliskaarti yhdessä osavaltion poliisin etsivien kanssa ehti paikalle. Vihikoirat eivät juuri pystyneet ottamaan vainua edes kirveestä, joka oli ollut jo useamman ihmisen käsissä päivän mittaan, eräs jälki vei jäljittäjät sentään läheisen virran varteen, johon haju katosi.

Järkytys aiheutti Stillingerin perheelle myös lisää tragediaa, perheen saadessa keskenmenon viikko murhien jälkeen ja pian tästä heidän talonsa paloi maan tasalle.


Tapahtumien oletettu kulku


Mooren perhe oli pidetty ja Sara oli ollut järjestämässä edellisen illan lasten tapahtumaa kirkossa. Koko katras oli poistunut paikalta iloisena heilutellen tutuilleen. Tuona yönä klo 00- 05 välillä heidät kaikki kuitenkin murhattiin raa’asti ja äänettä. Kirves, Joen oma, oli tarttunut tekijän käteen paikalta ja hän oli edennyt pimeään taloon öljylampun avulla. Tekijä oli kuitenkin halunnut peittää valon kajastuksen ulospäin ja lampusta oli mm. poistettu lasinen kupu. Verinen, jopa liiallisen väkivallan sävyttämä tekotapa, kuitenkin aiheutti huomattavaa meteliä hiljaisessa talossa, kirveen välillä jäädessä jumiin kattolautoihin. Silti lähes kaikki uhrit oli tapettu nukkuessaan, myös lähes kaikkien kasvot oli peitetty ennen tekoa, mikä antaisi ymmärtää tekijän tunteneen uhrinsa. Tuolloin tosin yleinen uskomus oli, että mikäli uhri avaa silmänsä, jää tämä kuva myös hänen verkkokalvolleen.

Tekijä näki vaivaa peittääkseen kaikki ikkunat, ehkä tehtyään kaikki uhrinsa vaarattomiksi, minkä jälkeen hän käänsi kirveensä terän ja viimeisteli työnsä. Erikoisesti hän myös peitteli talon peilit kankailla, jotka oli revitty mekosta, etenkin Itä-Euroopassa peilejä pidettiin uhkana kuoleville sieluille ja ne peitettiin esim. sairashuoneissa.

Pekonia pidettiin jonain seksuaalisen tarpeen tyydyttäjänä ja osa nykyaikaisistakin asiantuntijoista pitää tätä mahdollisena.


Mahdolliset tekijät


Teon raakuudesta johtuen tekijän on täytynyt omata suurta inhoa uhrejaan kohtaan. Tällöin J. Mooren entinen pomo, nykyinen kilpailija; Frank Jones, sopi kuvaan enemmän kuin hyvin. Olihan Joe vienyt mukanaan osan Jonesin asiakkaista. Frank Jones nousi aina senaattiin asti ja häntä kuvailtiin melko ylimieliseksi, eikä skismaa varmastikaan vähentänyt Joe Mooren ja Jonesin miniän huhuttu suhde. Jones oli selkeästi liian suuri nimi suorittamaan moisen hirmuteon itse, mutta valta-asemansa avulla hän olisi helposti kyennyt palkkaamaan tarpeeksi hullun kostotoimiin.


Frank Jones perhe
Frank Jones perhe













Eräs etsivä nimesikin potentiaalisen palkkatappajan William Mansfieldin muodossa, sillä kokaiiniriippuvaisena jo aiemminkin epäiltynä sarjamurhaajana (termi ei tosin tuolloin vielä käytössä), hän olisi moiseen verilöylyyn kyennytkin. Hänen aiemmat murhansa vastasivat toteutukseltaan Villiscan tapausta ja erään todistajan mukaan mies oli seudulla murhien aikaan, mutta Mansfieldin onnistui esittää todisteita, joiden mukaan hän oli Illinoisissa tuolloin, eikä häntä koskaan syytetty.

Myös Saraan rakastuneen vaanijan ajateltiin olevan epäiltyjen listalla, mutta yhtään määritelmään sopivaa henkilöä ei ole löydetty.

Yksi linja on kiertävän kirvesmurhaajan mahdollisuus, sillä pienestä kylästä ei uskottu tällaiseen tekoon kykeneväistä löytyvän ja tuohon aikaan Amerikan keskilännessä kirves teki tuhoa muuallakin. Syksystä 1911 lähtien ensin kuusi uhria kohtasi loppunsa kirveellä kahdessa naapuritalossa 700 mailin päässä Villiscasta, ja tuosta kaksi viikkoa kolmen hengen perhe tapettiin kirveellä Illinoisissa. Myöhemmin syksyllä ja vain viikko ennen Villiscan murhia naapuriosavaltiossa Kansasissa hakattiin kaksi perhettä kirveellä kuoliaiksi. Kolme kuukautta Villiscan jälkeen Illinoisissa kirves oli jälleen käytössä neljän ihmisen murhatapauksessa.

Puoli vuotta myöhemmin, joulukuussa 1912, Henry Moore (ei sukua) todettiin syylliseksi kirvesmurhiin, joissa uhreina olivat hänen vaimonsa sekä isoäitinsä Missourissa. Tätä ennen Henry oli ollut kiertelevä irtolainen, jolla oli taipumus raivonpuuskiin ja eräs osavaltion etsivä päätyi epäillyn kuulusteluissa siihen tulokseen, että Henry Moore oli vastuussa kaikkiaan 23 murhasta keskilännessä, mutta Mooren osuutta ei koskaan tutkittu tarkemmin.

Suurimmaksi epäillyksi kansan keskuudessa nousi lapsia inhonnut Pastori Kelly, joka oli kiertävä saarnaaja Villiscan läheltä. Kelly oli tuona viikonloppuna paikalla lasten juhlassa Villiscassa ja hän lähti kaupungista aikaisin maanantaina, jolloin Kelly oli myös kertonut junassa ennen ruumiiden löytymistä kahdeksan ihmisen murhasta paikkakunnalla. Pastori Kelly myös tunnusti teon sanoen raamatun antaneen hänelle näyn "teurastaa ja teurastaa kunnolla"


Pastori Kelly
Pastori Kelly












Kelly kertoikin kulkeneensa murhailtana selvittämässä päätään murha-ajatuksilta kun hän ajautui Mooren talon eteen, otti kirveen ja aloitti työnsä. Tekijän tiedettiin olleen vasenkätinen, kuten Kellykin. Oikeudessa Kellyn kohdalla paljastui kuitenkin asioita, joiden perusteella hänen voitiin todeta olevan mieleltään sairas sekä harhaluulojen vallassa ja hänen taustastaan löytyi muitakin rikoksia, jotka hän oli tunnustanut vaikka oli todistettavasti muualla. Jury ei voinut tuomita häntä ilman kunnon todisteita ja Kellyn tie vei lopulta mielisairaalaan yhä pahenevan sekavuuden johdosta.

Ketään ei lopulta saatu tuomiolle murhista.

Myöhemmät vaiheet & lähteet.


Villiscan murhista on tehty elokuva sekä dokumentti ja talo on suosittu selvänäkijöiden, spiritistien ja kummitusjahtaajien kohde. Entinen FBI-profiloija kertoo Villisca-dokumentissa Henry Mooren olevan todennäköinen tekijä, sillä hänen tuomionsa jälkeen kirvesmurhat keskilännessä lakkasivat ja hän oli mieleltään selvästi sairas, kuten Villiscan tekijäkin.

Mooren talossa järjestetään kiertokäyntejä ja lasten huoneessa on järjestetty kameroiden kuvaama istunto, jossa karkkia tarjoamalla huoneen ovi sulkeutui kameroiden sekä silminnäkijöiden edessä, minkä jälkeen ovi avattiin ja annettiin olla auki kaksi tuntia kunnes jälleen tarjottiin karkkia, jolloin ovi sulkeutui uudelleen. Taloa pidetäänkin yhtenä USAn pelottavimpana talona.


Nykyinen kummitustalo
Nykyinen kummitustalo

















Lähde:
Murha.info - avauksen tehnyt Kataja
          

17.5.2019




Isdalenin nainen (norj. Isdalskvinnen) on Isdalenin laaksosta Norjasta läheltä Bergenin kaupunkia 29. marraskuuta 1970 löytynyt tähän saakka tunnistamattoman naisen ruumis. Ruumis oli palanut, minkä lisäksi ruumiin tunnistamista mahdollisesti helpottavat merkit oli poistettu. Myöhemmässä tutkimuksissa selvisi, että nainen oli matkustanut ennen kuolemaansa useissa Norjan eri kaupungeissa vähintään kahdeksaa eri väärää henkilöllisyyttä käyttäen. Esimerkiksi ruumiin hampaista tehtyjen tutkimusten pohjalta tiedetään myös, että nainen oli todennäköisesti peräisin Skandinavian ulkopuolelta. Tapauksen eri yksityiskohdat ovat johtaneet teorioihin naisen taustoista ja hänen on esimerkiksi epäilty olleen vakooja. Tapauksen tutkinta lakkasi alun perin, koska sitä pidettiin itsemurhana ja tapauksen johtolangat eivät johtaneet naisen henkilöllisyyden selviämiseen. Norjan yleisradioyhtiö NRK ja Norjan poliisi aloittivat uudet yritykset naisen henkilöllisyyden selvittämiseksi vuonna 2016.


Löytöpaikka, ruumis ja ruumiinavaus


Isdalenin naisen ruumis löytyi 29. marraskuuta 1970. Tuolloin 12-vuotias tyttö, hänen siskonsa ja perheen isä olivat retkeilemässä Isdalenin laaksossa muutaman kilometrin päässä Bergenin kaupungista. Perhe oli kulkenut hieman tavallisesta reitistä sivuun mäen päälle, jonne retkeilijät suuntasivat vain harvoin. Tyttö saapui metsäaukealle, josta hän löysi Isdalenin naisen ruumiin selällään kahden suuren kiven välistä. Ruumis oli palanut ja se oli niin sanotussa nyrkkeilijäasennossa, joka on tyypillinen palaneille ruumiille ja jossa kädet ovat kohonneet yläruumiin eteen. Perhe palasi takaisin kaupunkiin kiertäen Svartediket-järven ympäri.

Tutkijat ja poliisi olivat paikalla jonkin aikaa ruumiin löytymisen jälkeen. Ruumiin ohella löydettiin naisen mukanaan tuomiaan esineitä, jotka olivat nekin palaneet. Niiden joukossa oli vaatteiden jäänteitä, sateenvarjo, kaksi sulanutta vesipulloa, puolillaan ollut Kloster Liqueur -merkkinen likööripullo ja mahdollisesti passin muoviset kuoret. Pian huomattiin, että tulen säästämistä esineistä oli poistettu tunnistamisen mahdolliseksi tekeviä osia. Esimerkiksi vaatteiden ja jopa muovipullojen pohjan tuote-etiketit olivat poissa.

Isdalenin naisen ruumiinavauksessa löydettiin unilääkkeenä käytettävää fenobarbitaalia, jota nainen oli ottanut useina annoksina ennen kuolemaansa. Lääke ei kuitenkaan yksin ollut hänen kuolinsyynsä. Ne saattavat olla kuitenkin merkki itsemurhasta. Lääke oli otettu tabletteina, joita olisi ollut vaikea syöttää mahdollisen murhan uhrille. Kuolemansyyn todettiin olevan lääke- ja häkämyrkytyksen yhdistelmä. Myös tulen aiheuttamat vammat ovat saattaneet olla mahdollinen kuolinsyy. Maaperästä ruumiin alta löydettiin pieniä pitoisuuksia bensiiniä. Joulukuussa 1970 Bergenin poliisipäällikkö totesi Isdalenin naisen tehneen itsemurhan, jonka mahdolliseksi syyksi hän esitti manian kaltaisen vainoharhaisuuden. Tapauksen tutkinta hiljeni vähitellen ja ruumis haudattiin 5. helmikuuta 1971. Ruumis haudattiin maatumattomassa sinkkiarkussa, jotta se olisi mahdollista siirtää mikäli esimerkiksi naisen omaiset löydettäisiin ulkomailta ja ruumis tulisi siirtää. Norjan yleisradioyhtiö NRK ja Norjan poliisi aloittivat uudet yritykset naisen henkilöllisyyden selvittämiseksi vuonna 2016. Tähän liittyen ruumiinavauksen yhteydessä otetuista ja säilötyistä näytteistä tehtiin DNA-profiili.


Johtolangat


Isdalenin nainen tunnettiin vain tapausnumerona 134/70, jota käytetään virallisissa yhteyksissä hänestä edelleen. Bergenin poliisilaitos ei päässyt tutkinnoissaan pidemmälle ja avuksi kutsuttiin lopulta kansallinen rikostutkintapalvelu Kripos. Bergenin poliisin ja Krisposin ohella mukana oli poliisiviranomaisia ympäri Eurooppaa. Tutkinta tuotti ensimmäisen merkittävän löytönsä kolme päivää ruumiin löytymisen jälkeen. Bergenin rautatieasemalta löydettiin kaksi matkalaukkua, joissa toisessa olleista aurinkolaseista saatiin ruumiin sormenjälkeä vastaava sormenjälki. Kun matkalaukkuja alettiin tutkia tarkemmin huomattiin, että myös niistä on poistettu tunnistamisen mahdollistavat merkit. Jopa laukusta löytyneestä hammasharjasta ja kammasta oli poistettu valmistusmerkinnät. Niiden ohella laukusta löytyi useita peruukkeja ja silmälasit, joissa oli linssit ilman vahvuuksia. Muita matkalaukuissa olleita esineitä olivat muutama teelusikka, vaatteita, kosmetiikkaa, tuubi ekseemavoidetta, saksalaista ja norjalaista rahaa, sekä brittiläisiä ja sveitsiläisiä kolikoita. Matkalaukuissa oli myös kaksi merkittävää johtolankaa, kirjoituslehtiö ja kauppakassi.

Kauppakassi on peräisin pienestä Oscar Rørtvedtin jalkinekaupasta Stavangerista. Poliisi haastatteli kauppiaan tuolloin 22-vuotiasta poikaa, joka muisti kaupassa käyneen ulkomaalaisen naisen. Nainen oli käynyt kaupassa kaksi viikkoa aikaisemmin ja hän osti parin tuolloin muodissa olleita sinisiä kumisaappaita. Kenkiä vastaava pari oli löydetty Isdalenista, jolloin vahvistuu myös kaupassa asioineen naisen olleen Isdalenin nainen. Näin saadaan Rørtvedtilta ja muilta kaupan työntekijöiltä myös kuvaus naisen ulkonäöstä. Kenkäkaupan lähellä oli myös hotelli St. Svithun, jonka reseptionisti muisti naisen. Nainen oli viettänyt hotellissa useamman päivän ja hän käytti nimeä Finella Lorck sanoen olevansa kotoisin Belgiasta. Nainen on siis matkannut Bergeniin Stavangerista, mutta poliisi ei löytänyt Bergenin seudun hotelleista ketään samalla nimellä. Poliisi turvautui tutkimaan naisen käsialaa. Naisen oli Stavangerissa täytettävä tuolloin ulkomaalaisilta hotelleihin kirjautuneilta vaadittu lomake ja Kriposin tutkijat vertasivat hänen käsialaansa muihin Norjan hotelleihin viimeisen vuoden aikana kirjautuneisiin ulkomaalaisiin naisiin. Tutkijat tajusivat nyt naisen kiertäneen hotelleja eri kaupungeissa viikkojen ajan. Hän oli käyttänyt vähintään seitsemää eri passia ja Finella Lorck -nimen lisäksi hän oli käyttänyt nimiä Claudia Tielt, Vera Jarle, Alexia Zarna-Merchez, Claudia Nielsen, Genevieve Lancier ja Elisabeth Leenhouwfr. Myöhemmin hänen todettiin olleen myös useissa hotelleissa Pariisisa, jossa hän oli käyttänyt nimeä Vera Schlosseneck. Suurimmassa osassa tapauksia nainen oli sanonut olevansa Belgiasta, mutta Belgian poliisi vahvisti kaikkien hänen käyttämiensä henkilöllisyyksiensä olevan vääriä.

Kauppakassin ohella toinen merkittävä löytö matkalaukusta oli kirjoituslehtiö. Kirjoituslehtiön ensimmäisellä sivulla oli sinisellä kynällä tehtyä kirjoitusta, joka koostui useista koodirivistöistä. Koodin tajuttiin olevan yhteenveto naisen matkoista ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi "N 9 N 18 S" tarkoitti Stavangeria 9. marraskuuta – 18. marraskuuta. Koodin perusteella naisen reitti oli kulkenut Pariisista Stavangeriin, sieltä Bergeniin ja edelleen Trondheimiin, takaisin Stavangeriin ja viimein Bergeniin.

Lehdistö nosti nopeasti esiin teoriat Isdalenin naisen vakoojataustasta. Norjan poliisikin oli samasta syystä yhteydessä Norjan salaisen palvelun kanssa, vaikkakin tämä kiistettiin vuosikymmenien ajan. NRK:n mukaan salainen palvelu oli kiinnostunut etenkin väitteistä, joiden mukaan nainen olisi havaittu seuraamassa uusien rakettien kokeiluja Länsi-Norjassa. Sen selvityksistä ei kuitenkaan voitu tehdä selviä johtopäätöksiä. Kylmän sodan aikana Norjassa toimi esimerkiksi venäläisiä vakoojia. Lisäksi vain kolme vuotta Isdalenin naisen löytymisen jälken Israelin tiedustelupalvelu Mossadin agentit murhasivat terroristiksi erehdyksessä luulemansa algerialaissyntyisen Ahmed Bouchikiin Lillehammerissa. Jotkut uskovat edelleen vakoojateorian selittävän naisen mysteerin.

Lähde:
Isdalenin nainen - Wikipedia
Isdalenin naisen mysteerikuolema: jätti jälkeensä salakirjoitusta ja valeasuja – ruumis löytyi palaneena - IS
          

5.3.2019



Aaveiden jäljillä

Aavedatan oma tv-sarja


Hyytävässä uutuussarjassa veljekset Jupe ja Marko Keskitalo tiimeineen matkaavat yliluonnollisten ilmiöiden alkulähteille ja tuovat paranormaalit ilmiöt suoraan kotisohville uudenlaisen teknologian avulla.

Sarjan ensimmäinen osa tulee subilta torstaina 07.03. klo 22:00.

"Turun linna. Kausi 1, 1/8. Turun linnassa otettuihin kuviin on tallentunut ihmisiä ympäröineitä savupatsaita ja kävijät puhuvat pahan energiasta. Keskiaikaiset raakuudet ovat aavehavaintojen ohella pohja synkälle turismille."

Linkki aavedatan nettisivuille.
          

9.2.2019




Rocky Mills oli tekemässä remonttia vanhassa 1900-luvun alussa rakennetussa talossa, kunnes alkoi kuulua erikoisia ääniä. Rocky luuli talossa olevan hiippari ja käveli ympäri taloa, mutta ketään ei näkynyt missään. Lopussa tilanne muuttui jäätäväksi, kun ovet avautuivat ja menivät itsestään kiinni.

Henki ei luultavasti halunnut, että taloon koskettaisiin. Videomateriaali on joka tapauksessa kuumottava sekä erittäin aidon tuntuinen.



Lähde:
Viikonloppu.com
          

14.11.2018



Villilän kartano

Aavedata Villilän kartanolla 11.12.2018

Tutkimukset ajoittuvat seuraavasti:

1. kierros klo. 17.00- 17.50 2. kierros klo. 18.00- 18.50 3. kierros klo. 19.00- 19.50

Lipun lunastaneet voivat tulla paikan päälle 16.30 alkaen. Villilän studiolla voit seurata muiden tutkimuskierroksia screeniltä, kunnes on oman kierroksen aika. 21.00 alkavassa YouTube Live- lähetyksessä käydään läpi tutkimuskierrosten tapahtumia. Mukana yllätysvieraita. Ikäraja 15 vuotta. Nuoremmat huoltajan seurassa.

Tule studioyleisöksi maksutta seuraamaan paikan päälle Aavedata Live- tapahtumaa klo. 20.30 alkaen. Tapahtuman arvioitu kesto on 60-90 minuuttia.

Live- lähetys alkaa 21.00 Aavedatan YouTube- kanavalla.

Live- lähetys tapahtuu Villilän elokuvastudiolta ja kyseessä on siis suora live-lähetys joka striimataan studiolta käsin YouTubeen. Paikan päällä olevat tutkimusvieraat ja katsojat ovat myös suuressa roolissa. Myös kotikatsojilla on mahdollisuus osallistua kommentoimalla ja kysymällä esim. vierailta tutkimuksesta.

#aavedatalive



Mysteerien maailma ei ole millään tavalla aavedatan tutkintaryhmässä mukana.
          

1.10.2018




Venäjän Djatlovin solan onnettomuuteen liittyen on tehty uusi löytö. Onnettomuus tappoi tuolloin solassa vaeltaneet.

Ural-vuoriston kaukainen kohta tuli tunnetuksi paranormaalista toiminnasta vuoden 1959 tapauksen jälkeen, jolloin vaeltajajoukko katosi omituisissa olosuhteissa.

Huolimatta Venäjän viranomaisten tutkimuksista ja tuon jälkeisten vuosikymmenien aikana riippumattomien tutkijoiden tekemistä tarkasteluista, omituinen tapaus ei koskaan ratkennut.



Alueella vierailleen turistin tekemä löytö saattaa ratkaista tapauksen, tai sitten olla vain turha toivo saada se pois päiviltä.

Nimetön yksilö oli törmännyt omituiseen metallikappaleeseen vieraillessaan alueella vuonna 2008.

Uskomatonta kyllä, löytö vasta äskettäin varmistettiin, kun alueelle tehtiin tutkimusretki joka meni katsomaan löytöä ja tuomaan sen sivistyksen pariin tutkittavaksi.

Tutkijat Venäjälä sanovat mystisen metallikappaleen, joka on metrin pitkä ja metrin leveä, olevan jonkinlaista romua mannertenvälisestä ohjuksesta.

Vaikka on vaikea käsittää palasen selvinneen Djatlovin solan tapauksen päivistä tähän asti Uralin vuoristossa, paikka sijaitsee niin kaukana ettei siellä juuri kukaan käy.

Metallin tutkimus mahdollistaa sen identifioinnin ja kytkemisen tapaukseen.

Jos osoittautuu että metalli on peräisin ohjuksesta, jota on käytetty tai testattu vaeltajien kuollessa, se antaisi paljon painoarvoa teorialle siitä, että vaeltajat joutuivat jonkin aseen uhreiksi tuolloin. Asiasta raportoivat sputniknews ja coasttocoast.

Jos kyseessä oli ohjus, silloin heidän tulisi löytää lisää romua ohjuksesta sekä osumapaikka. Näin ei ole tapahtunut. Tämän kappaleen alkuperä voi olla muutakin.

Lähteet:
Artikkelin suomentanut - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

7.6.2018



Crying boy painting

Kummitteleva taulu


Tarina alkaa vuonna 1985, kun selittämättömiä tulipaloja syttyi ympäri Englantia. Rakennusten raunioita tutkittaessa herätti yksi asia huomiota. Ainoa esine, joka säästyi tulipaloissa oli maalaus itkevästä poikalapsesta. Kyynelten määrä pojan poskilla lisääntyi aina tulipalon sattuessa.

Sun-lehti kertoi jutussaan miten kaikki talossa olleet tavarat olivat tuhoutuneet maalausta lukuunottamatta. Maalauksesta liikkui monia kopioita ja kaikilla oli samat vaikutukset. Koti ja kaikki tavarat sen sisällä tuhoutuivat täysin, mutta maalauksessa ei näkynyt minkäänlaisia tulipalon merkkejä.

Sanomalehti alkoi saada puheluita ympäri Englantia ja kaikilla heillä oli samankaltaisia tarinoita kerrottavanaan liittyen tauluun. Eräs henkilö, joka soitti Sun-lehteen oli Dora Mann Mitcham joka sanoi "Vain kuusi kuukautta sen jälkeen kun olin ostanut taulun, taloni paloi maantasalle. Kaikki maalaukseni paloivat, paitsi taulu Itkevästä Pojasta." Kuukausi tarinoiden julkaisemisen jälkeen, Sun-lehti antoi lukijoilleen mahdollisuuden tuoda heidän maalauksensa heille, jotta ne poltettaisiin ja niiden kirouksesta päästäisiin eroon. Kaikki maalaukset jotka tuotiin lehden toimitukseen poltettaviksi paloivat.

Vaikka maalauksia poltettiin, niitä on silti löytynyt palaneista kodeista 1985-luvulta asti, joista viimeisin löytyi vuonna 1988.

Kukaan ei tiedä varmaksi taulun maalaajaa ja mistä hän sai idean maalata itkevän pojan. Huhut ja tarinat liikkuvat yhä sen ympärillä. Fakta on, että jos löydät kauniin maalauksen surullisesta, itkevästä pojasta. Hävitä se heti.



Lähde:
Kauhublogi
          

23.11.2017



Spontaneous Human Combustion

Ihmisen spontaani syttyminen


Itsesytyntä (spontaani itsesyttyminen) on oletettu ilmiö, jossa ihminen syttyy palamaan ilman mitään näkyvää syytä. Itsesytyntää on tarjottu esimerkiksi paranormaalista ilmiöstä, jota tiede ei pysty selittämään. Itsesytyntänä pidettyjä tapauksia tunnetaan lukuisia.

Eläimiin kohdistuneita itsesytyntätapauksia ei tunneta.

Huomiota herättäneenä ilmiönä itsesytyntää on käsitelty usein myös fiktiossa. Fiktiviisiä esimerkkejä löytyy jo muiden muassa Charles Dickensin ja Nikolai Gogolin kirjallisuudesta 1800-luvulta. Myös väitettyjä todellisia itsesytyntätapauksia on käsitelty kirjoissa; ilmiöstä kirjoittaneisiin kuuluu Larry E. Arnold.

Hypoteeseja


Itsesytyntätapauksissa on todettu joukko toistuvia piirteitä, joista osa erottaa ne muunlaisista tulipaloista.

Vaikka itsesytynnän väitetään tapahtuvan spontaanisti, monessa tunnetuissa tapauksissa käsillä on ollut jokin sytytyslähde (usein savuke), mutta ei mitään sytytystä helpottavaa ainetta kuten bensiiniä. Jotkin tapaukset ovat tapahtuneet todistajien silmien edessä ilman näkyvää sytytyslähdettä ulkotilassa.

Tulipalo on yleensä rajoittunut uhrin ruumiiseen. Läheiset huonekalut ja kodinkoneet eivät ole merkittävästi vaurioituneet. Uhrin välittömässä läheisyydessä esiintyy hyvin vähän jos lainkaan vaurioita.

Uhrin ruumis on yleensä pahemmin palanut kuin tavallisessa tulipalossa. Palovammat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti eri ruumiinosien kesken. Yleensä vartalo on pahimmin vahingoittunut, joskus lähes täysin tuhkaksi palanut, mutta ääreisosat ovat vahingoittumattomat.

Useimmat itsesytyntätapaukset ovat sattuneet sisätiloissa.

Korkealla, esimerkiksi kaappien päällä, olevat laitteet kuten televisiot ovat vaurioituneet joskaan eivät palaneet.

Itsesytyntä on ollut vaikeasti selitettävä ilmiö. Ihmisruumis, josta noin 75 % on vettä, palaa huonosti. Kuitenkin useissa itsesytyntätapauksissa uhrin ruumis on palanut lähes tuhkaksi. Ruumiin polttamisen näin täydellisesti on katsottu vaativan yli 1 700 °C:n lämpötiloja – nykyaikaisissa krematorioissa poltto tapahtuu noin 1 100 °C:n lämpötilassa, minkä jälkeen luut on vielä hienonnettava mekaanisesti. Henkirikosten uhrien ruumiita on usein yritetty hävittää polttamalla (murhia on jopa yritetty lavastaa itsesytynnäksi) palavien nesteiden avulla, mutta polttoaineen loputtua ruumis lakkaa palamasta.

Kynttilänsydänefekti


Yleisen hypoteesin mukaan itsesytynnässä on kyse "kynttilänsydänefektistä" (englanniksi "wick effect"): ruumiin rasva toimii polttoaineena ja vaatteet sydämenä. Tuli olisi syttynyt ulkoisestä lähteestä, esimerkiksi tupakasta. Hypoteesi on testattu BBC:n järjestämässä kokeessa, jossa huopaan kääritty sian ruho sytytettiin pienen bensiinimäärän avulla. Ihon palettua puhki ihonalainen rasva alkoi sulaa ja valua ulos, ja myöhemmin rasvaa vapautui polttoaineeksi myös luuytimestä. Seitsemän tunnin palamisen jälkeen palo karkasi käsistä sytyttäen koko huoneen voimakkaasti palamaan ja palo sammutettiin. Sian todettiin palaneen pahoin, muttei tuhkaksi. Palon lämpötila oli koko ajan pysynyt melko tasaisena, eikä se noussut yli 800 °C:n. Ympäröivät huonekalut ja huone vaurioituivat palossa pahoin. Jopa palon kestävä kamera oli sulanut muodottomaksi möykyksi.

Kokeessa havaittiin liekkien jäävän mataliksi (korkeimmillaan noin 50 cm).

Huoneessa olevat esineet vaurioituivat pahasti, koska palon tuottama lämpö sytytti ne palamaan.

Ruho paloi erittäin pahoin, mikä johtui palon pitkästä kestosta, mutta se ei palanut tuhkaksi.

Koska polttoaineena toimii rasva, vähän rasvaa sisältävät ruumiinosat jäävät palamatta.

Lisäksi palamisen tulisi oletetusti tapahtua suljetussa tilassa, jottei synny vetoa, joka voimistaisi palamista ja aiheuttaisi tulen leviämisen. Tosin BBC:n kokeessa tuli levisi seitsemän tunnin palamisen jälkeen rajusti koko koetilaan. Eivätkä kaikki itsesytyntätapaukset ole tapahtuneet suljetussa tilassa sisällä.

Lähteet:
Itsesytyntä - Wikipedia
Ihmisen spontaani palaminen - Skepsis.fi
          

2.11.2017



Megalodon
Source: sharkopedia.discovery.com

Esihistoriallinen hailaji - Jättiläispeto


Megalodon eli suurihammashai (Carcharocles megalodon) on suuri esihistoriallinen hailaji. Megalodon saattoi kasvaa 18-metriseksi. Ne elivät trooppisissa merissä. Vanhimmat fossiilit ovat noin 16 miljoonan vuoden takaa mioseenikauden keskivaiheilta, viimeiset noin 2,6 miljoonan vuoden ikäisiä plioseenin lopulta. Megalodonien pääravintona olivat sen aikaiset valaat ja kookkaat kalat.

Megalodonia verrataan yleensä valkohaihin, mutta ne eivät nykytietämyksen mukaan ole läheistä sukua. Haiden hampaiden samankaltaisuus johtuu todennäköisesti konvergenttisestä evoluutiosta. Megalodon vaikutti myös elävän lämpimissä vesissä, kun taas valkohai voi elää kylmemmissä vesissä.

Megalodonin koko on jouduttu arvioimaan vertaamalla niiden hampaita valkohaihin. Arviot vaihtelevat 12 metristä 30 metriin. Megalodonin ensimmäisen leukamallin pohjalta lajin kooksi arvioitiin jopa 30 metriä. Nykyarvioiden mukaan megalodon kasvoi kuitenkin 18 metriä pitkäksi ja vanhat yksilöt saattoivat olla lähemmäs 20 metriä ja painaa yli 100 tonnia.

Megalodon tunnetaan pääosin fossiloituneista hampaistaan. Tämä johtuu siitä, että haiden tukiranka ei ole luuta vaan rustoa, joka ei kivety luun tapaan. Vain hampaat, joissa oli enemmän luuainesta, ovat säilyneet. Pisimmät hampaat olivat yli 18 senttimetriä pitkiä. Megalodonin leuka on oletettavasti ollut 10-kertainen verrattuna valkohain leukaan.


Megalodon
Megalodonin hammas.


Lähteet:
Megalodon - Wikipedia
Wikimedia
sharkopedia.discovery.com
          

2.3.2017




Varjoihmiset ovat harhanäkyjä, jotka ovat joillekin uskomusolentoja. Useat ovat varmasti nähneet näkökenttänsä laidoilla, sivusilmällä, ihmisen kaltaisia yleensä tummia tai mustia hahmoja, jotka kuitenkin katoavat, kun niihin kohdistaa katseensa. Toiset ovat paljon herkempiä näkemään varjoihmisiä kuin toiset. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin joskus nähnyt tällaisen näyn.

Taipumus nähdä varjoihmisiä selittyy silmien toiminnalla ja psykologialla. Näkökentän reunoilla silmien erotuskyky on erittäin huono. Jokin kohde tai alue näkökentän reunalla voidaan helposti tulkita muuksi kuin mitä se on. Ihminen etsii luonnostaan ihmishahmoja ympäristöstään, ja on taipuvainen näkemään niitä satunnaisuuden joukossa. Tätä ilmiötä kutsutaan pareidoliaksi. Toisinaan epäselvä havainto tulkitaan ihmishahmoksi. Kun katse tarkentuu kohteeseen, aikaisempi tulkinta kumoutuu, jolloin tuntuu, että ihmishahmo katosi.

Usein varjoihmiset kuvitellaan aaveiksi. Joidenkin mukaan varjoihmiset ovat ihmisenkaltaisia olentoja tai henkiä, jotka jostain syystä eivät voi tai halua tulla nähdyiksi.

Lähteet:
Varjoihmiset - Wikipedia

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *