Mysteerien maailma
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mysteerit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mysteerit. Näytä kaikki tekstit
          

7.11.2019



Finntop5 logo
Finntop5 logo - fb

Finntop5 teki paluun pitkältä tauolta noin kaksi kuukautta sitten


Finntop5 tarjoaa hämmästyttävää mediaa suomeksi. Alunperin kanavalla nähtiin enimmäkseen top 5 -koosteita, mutta nykyisin se keskittyy yksinkertaisesti vain viihdyttävän (ja usein myös jännittävän) sisällön tuottamiseen. Lisäksi FT5 kerää katsojiltaan mielenkiintoisia ja selittämättömiä kokemuksia, joita esitetään videokoosteiden muodossa. 

- Finntop5 youtubekanavan kuvaus


Pitkä tauko takana ja muutoksia edessä




Skinwalkerit ja niiden ominaisuudet


Navajot ovat intiaanikansa, jonka kulttuurista löytyy mieleenkiintoista kerrottavaa.



Ruotsin Aaveraketit


Mistä Aaveraketit olivat peräisin ja minkä takia ne lentelivät pohjoisella taivaalla? Raportteja oli kirjaimellisesti toista tuhatta.



Luen katsojien tarinoita #1 | Halloween-spécial




Mysteerien maailma suosittelee Finntop5 kanavaa


Suosittelemme FT5-kanavaa kaikille jotka viihtyvät meidän sivustolla. FT-kanavalla käydään paljon mielenkiintoisia aihealueita läpi. Jännittävistä ja pelottavista tarinoista aina UFO-aiheisiin videoihin.
          

29.10.2019



Linda Moulton Howe

Linda Moulton Howe on työskennellyt noin kaksi vuotta silminnäkijän kanssa, joka kertoo nähneensä jotain uskomatonta Antarktiksella, nimittäin jättiläismäisiä rakennelmia syvällä Antarktiksen jäässä.

Arkeologit ovat löytäneet rakenteista vain pienen osan, loppu on hautautuneena jään alle, joka jatkuu erittäin syvälle. Maan pinnalta tutkalla on havaittu rakennelman olevan kahdeksankulmion muotoinen, pinta-alaltaan noin 62 eekkeriä.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

9.10.2019



Dover Demon

Doverin demoni on olento, josta on tehty lukuisia havaintoja Doverin kaupungissa, Massachusettsissa 21. huhtikuuta ja 22. huhtikuuta 1977 välisenä aikana.

Havainnot


17-vuotias William Bartlett väitti, että ajaessaan 21. huhtikuuta 1977 hän näki olennon jolla oli suuret silmät hehkuvat silmät. Hän näki olennon rikkoutuneen kiviseinän päällä Farvin kadulla Doverissa, Massachusettsissa. 15-vuotias John Baxter kertoi näkevänsä samanlaisen olennon Miller Hill Roadilla samana iltana. Toinen 15-vuotias Abby Brabham väitti nähneensä olennon seuraavana yönä Springdale Avenuella.

Teini-ikäiset piirsivät luonnoksia olennosta jonka olivat nähneet. Bartlett kirjoitti luonnokseensa "Minä, Bill Bartlett, vannon Raamatun nimeen, että näin tämän olennon." Bostonin maapallon mukaan havaintojen sijainnit, jotka on piirretty kartalle, olivat suorassa yli 2 mailin päässä toisistaan.

Jotkut ehdottivat, että olento on saattanut olla varsa tai hirvenvasikka. Poliisi kertoi Associated Press -sivustolle, että teini-ikäisten ilmoittamat olennot "olivat luultavasti muuta kuin koululoman huijaus".


Alkuperäinen luonnos - William Bartlett


          

17.9.2019



Milton William Cooper

Milton William Cooper oli jäsen tiedusteluryhmässä Tyynen valtameren laivastossa.

Heinäkuun 2. päivä 1989 Las Vegasissa, Nevadassa, hän paljasta HUIPPUsalaista informaatiota koskien valtion salaista virastoa MJ-12:a eli MAJIC 12.

Hän sanoi, että lähde näille tiedoille oli ONI:n (Office of Naval Intelligence, laivaston tiedustelupalvelu) vastatiedusteluoperaatio MJ-12:a vastaan, jotta laivasto saisi tietää totuuden. Tuntuu siltä kuin tuohon aikaan laivasto ei olisi ollut kauhean tyytyväinen siihen, että he eivät olleet osana ”todellista toimintaa”, joten he päättivät ottaa ohjat omiin käsiinsä saadakseen uutta teknologiaa käyttäen avaruusolentoja, joita valtio piti vankeinaan, sekä myös menemällä mukaan joihinkin näistä salaisista projekteista.

Minä, Milton William Cooper, juhlallisesti vannon, että tämä tiedosto on tosi ja oikea, parhaan tietoni mukaan. Vannon, että näin tämän tiedon vuonna 1972 toimittaessani pursimiehen virkaa osana tiedustelutiimiä USA:n Tyynen valtameren laivastossa. Vannon, että kävin läpi hypnoottisen regression saadakseni tämän tiedon niin tarkaksi kuin mahdollista.

Historia tuomitkoon minut ja tämän tiedon eikä minulla ole pelkoa tuosta tuomiosta. Vannon että tämä informaatio on totta ja oikein parhaan tietoni mukaan.



Tässä on lista avainsanoista, jotka hän antoi, jossa on mukana huippusalaista CIA:ta, NSA:ta, MJ-12:a, USA:n presidenttejä, eläviä avaruusolentoja, UFOja ja massatuhoaseita koskettavaa tietoa:

- GRUDGE – Sisältää 16 kirjaa dokumentoitua informaatiota, joka on kerätty USA:n UFO-tutkimuksen ja tunnistettujen avaruusolentojen alusten (identified alien craft, IAC) tutkimusten alkuvaiheilta. Tätä projektia CIA rahoitti salaisesti ja myymällä huumeita. Projekti GRUDGEn tarkoitus oli kerätä tieteellistä, teknologista, lääketieteellistä ja tiedustelutietoa UFOista ja IAC:sta, niiden havainnoista ja kohtaamisista avaruuden elämänmuotojen kanssa. Tätä järjestelmällisesti kerättyä tietoa on käytetty USA:n avaruusohjelman edistämisessä.

- MJ-12 on salainen kontrolliryhmä. Presidentti Eisenhower valtuutti salaisen yhteisön nimeltä Jason-ryhmä siivilöimään kaikki faktat, todisteet, teknologian, valheet ja huijauksen löytääkseen todelliset vastaukset avaruusolentokysymykseen. Ryhmä koostui 32:sta kaikkein nimekkäimmästä miehestä maassa vuonna 1972, ja huipulla olevat 12 jäsentä olivat MJ-12. MAJIC 12:lla on täysi kontrolli kaikesta, heitä nimitetään koodinimillä J-1, J-2, J-3... Jason-ryhmässä.

- MJ-12 salamurhasi presidentti Kennedyn kun hän tiedotti heitä, että hän aikoo kertoa kansalle kaikki faktat koskien avaruusolentojen läsnäoloa. Salaisen palvelun agentti tappoi hänet ajaessaan autoa ja se näkyy selvästi filmillä, joka on vedetty pois julkisuudesta. Salainen tapaaminen MJ-12:n kesken pidettiin Marylandissa. Tapaamista kuvailtiin niin, että sinne pääsi ainoastaan ilmateitse. Siellä oli omat vapaa-ajan viettopaikat ja muut tilat MJ-12:lle sekä Jason-ryhmälle. Sen koodinimi oli “The Country Club”

- AQUARIUS – oli projekti joka kasasi avaruusolentojen läsnäolon historiikkia sekä kuvauksia heidän interaktiostaan Homo sapiensin kanssa viimeisen 25 tuhannen vuoden ajalta, mikä huipentui Baskimaan kansaan, joka eli Ranskan ja Espanjan välisellä vuorialueella, sekä syyrialaisiin.

- POUNCE – on projekti joka perustettiin keräämään kaikki uponneet ja törmänneet avaruusolentojen alukset, sekä ruumiit niistä.

- REDLIGHT – on projekti jolla testilennetään haltuun saatuja avaruusolentojen aluksia. Sitä pyöritetään Area 51:n alueella Nevadassa. Se käynnistettiin kun avaruusolennot antoivat meille aluksen ja auttoivat lentämään sitä. Alkuperäinen projekti oli jossain määrin onnistunut, sillä haltuun saadulla aluksella lennettiin, mutta se räjähti ilmassa ja pilotit kuolivat. Projekti jäädytettiin tuohon aikaan kunnes avaruusolennot suostuivat auttamaan meitä.

- LUNA – on Kuun pimeällä puolella oleva avaruusolentojen tukikohta. Sen näki ja kuvasi Apollon astronautit. Tukikohta, kaivosoperaatio suurilla koneilla ja suuri avaruusolentojen alus kuvattiin havaintoraporteissa. Siellä on avaruusolentojen emoalus.

- EXCALIBUR – on ase jolla tuhotaan avaruusolentojen maanalaisia tukikohtia. Se on ohjus, joka kykenee läpäisemään maanpinnan kilometrin syvyyteen, niin kuin teki se ohjus New Mexicossa joka ei tehnyt minkäänlaista toiminnallista vahinkoa.

- AVARUUSOLENNOT – näitä oli papereissa mainittu neljää tyyppiä:

- SUURINENÄINEN HARMAA jonka kanssa ihmisillä on sopimus
- Abduktiotapauksissa raportoitu HARMAA, joka työskentelee suurinenäiselle harmaalle
- Blondi ihmisen näköinen olento, jota kuvataan termillä POHJOISMAINEN
- Punatukkainen ihminen, jota kutsutaan nimillä ORANSSI


- EBE (Extraterrestrial Biological Entity, Maan ulkopuolinen biologinen olento) – on nimi joka on annettu elävälle haltuun saadulle avaruusolennolle, joka kerättiin talteen vuoden 1947 Roswellin törmäyksestä. Olento kuoli vankeudessa.


- KRLL tai KRLLL – oli panttivanki joka jäi tänne ensimmäisen Holloman-laskeutumisen jälkeen lupaukseksi siitä, että avaruusolennot pitäisivät oman puoliskonsa sopimuksesta, joka saatiin aikaan tapaamisessa. KRLL tuli sairaaksi ja hänestä piti huolta tohtori G. Mendoza, josta tuli asiantuntija avaruusolentojen biologiassa ja lääketieteessä. KRLL kuoli myöhemmin.

USKONTO – Avaruusolennot väittävät luoneensa Homo sapiensin hybridisaatiolla. Paperit sanoivat, että RH negatiivinen veri on tästä todisteena. He lisäksi väittivät, että he ovat luoneet kaikki suuret uskonnot. He näyttivät hologrammia Kristuksen ristiinnaulitsemisesta, jonka valtio filmasi. He väittivät, että he olivat luoneet Jeesuksen.

- AVARUUSOLENTOJEN TUKIKOHDAT – ovat olemassa Utahin, Coloradon, Nevadan ja New Mexicon alueilla. Kuusi tukikohtaa kuvattiin vuoden 1972 papereissa, jotka kaikki sijaitsivat alkuperäiskansojen reservaateissa ja neljän osavaltion alueilla.

- HALTUUN SAADUT ALUKSET – Dokumentit kertovat, että monia aluksia on saatu haltuun. Aikaisimmat ovat Roswellista, Teksasista, Meksikosta ja muualta.


UFO, Alien


- ABDUKTIOT – niitä tapahtui paljon ennen vuotta 1972. Dokumentit kertoivat, että ihmiset ja eläimet joutuivat abduktoiduiksi tai silvotuiksi. Monet katosivat jälkiä jättämättä. Heistä otettiin sperma- ja munasolunäytteitä, kudosnäytteitä, heille tehtiin kirurgisia operaatioita, asennettiin implantteja näköhermon viereen aivoihin ja kaikki yritykset poistaa tämä implantti johtivat potilaan kuolemaan. Dokumentit arvioivat, että yhdellä ihmisellä 40:sta on implantti. Implantin sanottiin antavan avaruusolennolle täysi kontrolli ihmisestä.

- MURHA – Dokumenttien mukaan monet armeijan ja valtion työntekijät ovat tulleet murhatuiksi sen jälkeen kun he ovat yrittäneet paljastaa salaisuuden.

William Cooper tuki näitä väitteitä kunnes Apachen piirikunnan sheriffi tappoi hänet ratsiassa hänen kotiinsa Eagarissa, Arizonassa marraskuun 5. päivänä 2001.



Hän tuki totuuden etsintää ja maksoi tästä täyden hinnan.

Hän sanoi:

Meille on opetettu valheita. Todellisuus ei ole ollenkaan sitä mitä me havaitsemme. Me emme voi selvitä enää roikkumalla menneisyyden valheissa. Todellisuus tulee nähdä hinnalla millä hyvänsä jos me aiomme olla osa tulevaisuutta. Totuuden tulee tulla esiin kaikissa tilanteissa, huolimatta siitä ketä se satuttaa tai auttaa, jos me aiomme jatkaa eloa tällä planeetalla.

Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

22.8.2019



Pyramid in moon
Pacitto Dominique (YouTube)/ET Data Base

Hiljattain Youtubeen ladattu video näyttää pyramidin kaltaisen rakennelman Kuun pinnalla. Aihe on aiheuttanut paljon keskustelua ympäri internettiä. Videon on ladannut amatööriavaruustutkija Pacitto Dominique. Hän löysi tämän rakennelman NASAn kuuta kiertävän moduulin ottamasta kuvasta.

Kuvaa myöhemmin analysoi tunnettu avaruusolentojen tutkija Scott C Waring Taiwanista. Waringin mukaan tällaiset löydöt ovat kiistämättömiä todisteita avaruusolentojen olemassaolosta. Hän myös vihjaili, että avaruusolennot Kuusta ovat rakentaneet myös Egyptin pyramidit.

”Kaikkein kiinnostavin kaikista rakennelmista oli itse asiassa yksi pienimmistä. Pyramidi, joka kökötti jättiläismäisen kraaterin keskellä. Se oli kolmisivuinen pyramidi, ja yhdellä sen sivulla oli yksi pimeä ikkuna. Joten… kysymys kuuluu, onko tämä vakuuttavaa todistusaineistoa siitä, että pyramidit Egyptissä ovat Kuun avaruusolentojen rakentamia? Tuntuu siltä”, kirjoitti Waring ET Data Base-sivuilleen.

Waring uskoo, että avaruusjärjestöt kuten NASA ovat hyvin tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta Kuussa, mutta tarkoituksella salaavat katkeran totuuden peläten kansan paniikkia.

Kuitenkin analysoituaan kuvan, asiantuntijat ovat sivuuttaneet avaruusolentonäkökulman ja sanoneet tämän olevan ihmisaivojen kyky nimeltään "pareidolia", joka johtaa kaikenlaisiin hallusinaatioihin. Pareidolia on periaatteessa ihmisaivojen kyky tunnistaa tunnettuja kuvioita tuntemattomista.




Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

25.7.2019



Villisca kirvermurhat 1912

Villisca Iowa USA


Villisca oli viime vuosisadan alussa pieni, mutta menestyvä pikkukaupunki Amerikan sydänmailla. Rautatie oli yhdistänyt 2500 asukkaan kaupungin eteläiseen Kansas Cityyn ja kiskoja pitkin eivät kaukana olleet enää St. Louis, Chicago kuin Minneapolis:kaan. Sittemmin ajat ovat jälleen muuttuneet ja Villisca on yhteyksien yhä parantuessa hieman paradoksaalisestikin jäänyt vain yhdeksi Yhdysvaltain monista kylistä, jotka vilahtavat korkeintaan liikenneopasteessa tai junan ikkunassa, mutta ainakin yhdessä asiassa Villisca on ikuisesti kirjautunut maan historiaan. Vähälukuinen, mutta sitäkin innokkaampi, rikoshistoriasta sekä kummitusjahdeista kiinnostunut kansanosa jaksaa edelleenkin vaeltaa paikalle päästäkseen lähelle yhtä suurten rikosten kyllästämän maan edelleenkin kiehtovinta sekä karuinta rikospaikkaa. Jotain kertoo, että aikoinaan kauniin kaupungin vanhoista rakennuksista valtaosa on jo kauan sitten purettu, mutta pahamaineisin on edelleen pystyssä, ja tuhansien murhapaikkojen joukosta juuri pieni Villisca voi ylpeillä omansa kuuluvan koko maan kattavaan historiallisten rakennusten rekisteriin. Pitkään murhaturisteja kohtasi vain paikallisten kylmä katse, osan jo halutessa keskittyä iloisempiin asioihin ja osan kenties kantaessa epäilyksen ja juoruilun luomaa taakkaa, syyllisyydestä puhumattakaan. Nykyään viimeisetkin haavat ovat jo parantumassa ja pieni kyläpahanen on herännyt kauhean historiansa tarjoamiin mahdollisuuksiin ja selvänäkijöiden sekä amatööritutkijoiden virta on saamassa hiljaista hyväksyntää. Uteliaisuutta ei ainakaan vähennä, että yli 100 vuotta auki ollut tapaus tuntuu jakavan asiantuntijatkin täysin eri päätelmiin siitä mitä kesäkuun 10. edeltävä yö vuonna 1912 kätki sisäänsä.

Kaikkea tätä hulluutta ennen tapahtuman päähenkilöt olivat valinneet Villiscan Iowassa pelkästään oman rauhallisen elämänsä taustaksi. Josiah B. (Joe) Moore (43v) pyöritti paikallista apteekkia oman tilansa ohessa, vaimonsa Saran (39v) pitäessä jöötä kotirintamalla heidän neljälle lapselleen: Hermanille (11v), Katherinelle (10v), Boydille (7v) sekä Paulille (5v).

Oli selvää, että perhe-elämä maatilalla oli vilkasta lasten sekä eläinten vaatiessa huomiota aamusta iltaan ja juuri sen tähden erään kesäisen aamun hiljaisuus sai naapuritkin huolestumaan.


Verilöyly paljastuu


Mooren perheen naapurissa Mary Peckham oli aloittanut arkisen aherruksensa maanantaina 10.6.1912 jo aamuyöstä neljän aikaan. Päivästä oli tulossa jälleen kuuma, joten pyykit oli saatava narulle kun vielä oli viileää.

Toimiensa ohessa hän huomio kuinka hiljaista naapurin pihamaalla oli, sillä normaalisti sielläkin touhu alkoi jo aikaisin aamulla täydellä höyryllä. Edellisenä iltana he olivat kuitenkin kaikki olleet paikallisen kirkon lasten tapahtumassa klo 20-23. Aamun edetessä Mary huolestui enemmän ja kävi Moorien oven takana kolkuttamassa ilman vastausta, minkä jälkeen hän otti yhteyttä Joen veljeen ja apteekkiin, jota Joe Moore pyöritti. Joen veli Ross saapui tilalle ja tarkasti ensimmäisenä eläimet, jotka oli ruokittu, mutta kuultuaan Maryltä että ainakaan Joe ei ollut tätä tehnyt aamulla, huolestui myös Ross tilanteesta. Kukaan ei vastannut Rossin huutoihin, eikä suljettujen verhojen sekä ovien läpi voinut havaita mitään eloa sisällä. Ross päätti käyttää omaa avaintaan ja huomasi ettei ainakaan keittiössä ollut aamulla vielä tehty mitään aamiaisen eteen, ja sen jälkeen Ross jatkoi matkaansa aina makuuhuoneeseen, josta hän pian ryntäsi Maryn luo ja käski tämän soittamaan sheriffille.

Tuohon aikaan pienissä kylissä ei ollut vielä varsinaista poliisia, vaan homma oli uskottu luottamusmielessä paikalliselle rauhanpitäjälle, jolla ei käytännössä ollut mitään koulutusta edes tuonaikaiseen rikostutkimukseen. Rikospaikan säilyttäminen koskemattomana ei kuulunut vielä normaalikäytäntöön. Hank Horton (50v) paikallinen lainvalvoja joutui tietämättään kohtaamaan täysin yli hilseensä menevän rikoksen ja jo tullessaan hän haistoi tulevan rikospaikan olevan jotain aivan muuta kuin normaalit baaritappelut paikkakunnalla. Pimeässä huoneessa sytytetty tulitikku paljasti veriset lakanat, kaksi ruumista ja kuumenevassa aamussa voimistuvan hajun. Rikospaikalle oli hänen lisäkseen ehtinyt jo muitakin ylimääräisiä ja ajan kuluessa murhapaikan koskemattomuus oli jo pahasti menetetty. Kulkiessaan kohden toista kerrosta narisevat raput vain loivat taustamusiikkia yhä pahenevalle hajulle sekä näylle, jota pikkukylän lainvalvoja ei olisi koskaan voinut kuvitella kohtaavansa.

Verijälkiä täynnä olevasta ensimmäisestä makuuhuoneesta löytyi aviopari Moore, kallot murskattuina ja tätä huonetta seuraavana oli lastenhuone, jossa neljä lasta makasi sängyissään elottomina veriroiskeiden yltäessä aina kattoon asti. Horton oli paitsi kauhuissaan niin myös ymmällään; Mooreilla oli neljä lasta, mutta hänellä jo kahdeksan ruumista, keitä olivat alakerran uhrit?

Villiscan lainvalvoja "Hank" Horton
Villiscan lainvalvoja "Hank" Horton












Rikospaikka ja tutkinta


Hiljasessa kylässä murha on jotain käsittämättömän ihmeellistä ja murha tässä mittakaavassa jo täysin vastustamatonta. Mooren perhe oli sekä pidetty että tunnettu ja tuonaikaiset puhelinkeskusten tädit tiesivät kuulevansa vuosisadan juorun jo ensimmäisiä hätäpuheluja yhdistäessään. Heidän tietämättään juoruilu kosketti vielä muitakin, sillä pian maanviljelijäperhe Stillingereillä havahduttiin asiaan, koska heidän kaksi tytärtään olivat yökylässä Mooren talossa. Lena (12v) ja Ina (8v) olivat jääneet taloon kirkon tilaisuuden jälkeen ja vastaamattomiin puheluihin selvisi syy operaattorin kautta, joka kertoi kaikkien talossa olleiden löytyneen kuolleina.

Kylän lääkäri Dr. Cooper oli myös hälytetty paikalle ja ennen osavaltion viranomaisten tuloa hän tiesi olevansa järjen ääni tutkinnassa, mutta valitettavasti tapaus toi rikospaikalle aivan liikaa muutakin ”osaamista” mm. Pastori Ewingin sekä parin muun lääkärin muodossa. Myös paikallinen patologi Linquist toi osaamisensa peliin ja hänen johdollaan tapettujen päältä poistettiin veriset lakanat ja samalla huomattiin kuinka yhden kasvoille oli levitetty harmaa pienen pojan takki. Lähes kaikkia oli isketty päähän useita kertoja, jotta kuolemasta ei jäisin epäselvyyttä, täten myös tunnistaminen oli tehty vaikeaksi. Stillingerin siskosten kirkkoasut sekä raamatut löytyivät sängyn viereltä ja heidän voitiin todeta olleen vain väärässä paikassa väärään aikaan, mutta kuka oli todellinen kohde?

Paikalta löydettiin yksi kirves, jolla tekijä oletettavasti hoiteli kaikki uhrinsa, lyöden ensin tylpällä päällä ja viimeistellen työnsä terävällä osalla. Terävä kirveen pää jäi lyötäessä myös kiinni kattoon välillä ja myös veri lensi pitkin huonetta jokaista tappoa suoritettaessa. Joen ruumis oli selvästi kärsinyt eniten, jopa niin, että hänen silmänsä olivat muusina. Tämä antaisi epäillä, että tekijällä oli jotain kaunoja juuri perheen päätä kohtaan ja samalla raivolla kaikki muut hoituivat ohessa.

Ainoat varsinaiset rikospaikkatodisteet olivat palanen avainketjusta, raakaa pekonia käärittynä kankaaseen murha-aseen vieressä, keittiössä verinen vesiastia, valmistettu syömätön ateria sekä lisää pekonia sisältä ja ulkoa lukitussa keittiössä, kuin myös itse murha-ase: kirves. Kirves oli pyyhitty ja muutenkin tekijä oli pessyt kätensä useaan kertaan.

Ulkorakennuksesta heinäkasasta löytyi miehen mentävä painauma, joka vaikutti tuoreelta. Tuon jäljen vieressä oli myös aukko, jonka kautta pystyi vakoilemaan taloa. Juuri muuta ei ehditty huomioida, sillä rikospaikka oli nähtävyys ennen kuin kansalliskaarti yhdessä osavaltion poliisin etsivien kanssa ehti paikalle. Vihikoirat eivät juuri pystyneet ottamaan vainua edes kirveestä, joka oli ollut jo useamman ihmisen käsissä päivän mittaan, eräs jälki vei jäljittäjät sentään läheisen virran varteen, johon haju katosi.

Järkytys aiheutti Stillingerin perheelle myös lisää tragediaa, perheen saadessa keskenmenon viikko murhien jälkeen ja pian tästä heidän talonsa paloi maan tasalle.


Tapahtumien oletettu kulku


Mooren perhe oli pidetty ja Sara oli ollut järjestämässä edellisen illan lasten tapahtumaa kirkossa. Koko katras oli poistunut paikalta iloisena heilutellen tutuilleen. Tuona yönä klo 00- 05 välillä heidät kaikki kuitenkin murhattiin raa’asti ja äänettä. Kirves, Joen oma, oli tarttunut tekijän käteen paikalta ja hän oli edennyt pimeään taloon öljylampun avulla. Tekijä oli kuitenkin halunnut peittää valon kajastuksen ulospäin ja lampusta oli mm. poistettu lasinen kupu. Verinen, jopa liiallisen väkivallan sävyttämä tekotapa, kuitenkin aiheutti huomattavaa meteliä hiljaisessa talossa, kirveen välillä jäädessä jumiin kattolautoihin. Silti lähes kaikki uhrit oli tapettu nukkuessaan, myös lähes kaikkien kasvot oli peitetty ennen tekoa, mikä antaisi ymmärtää tekijän tunteneen uhrinsa. Tuolloin tosin yleinen uskomus oli, että mikäli uhri avaa silmänsä, jää tämä kuva myös hänen verkkokalvolleen.

Tekijä näki vaivaa peittääkseen kaikki ikkunat, ehkä tehtyään kaikki uhrinsa vaarattomiksi, minkä jälkeen hän käänsi kirveensä terän ja viimeisteli työnsä. Erikoisesti hän myös peitteli talon peilit kankailla, jotka oli revitty mekosta, etenkin Itä-Euroopassa peilejä pidettiin uhkana kuoleville sieluille ja ne peitettiin esim. sairashuoneissa.

Pekonia pidettiin jonain seksuaalisen tarpeen tyydyttäjänä ja osa nykyaikaisistakin asiantuntijoista pitää tätä mahdollisena.


Mahdolliset tekijät


Teon raakuudesta johtuen tekijän on täytynyt omata suurta inhoa uhrejaan kohtaan. Tällöin J. Mooren entinen pomo, nykyinen kilpailija; Frank Jones, sopi kuvaan enemmän kuin hyvin. Olihan Joe vienyt mukanaan osan Jonesin asiakkaista. Frank Jones nousi aina senaattiin asti ja häntä kuvailtiin melko ylimieliseksi, eikä skismaa varmastikaan vähentänyt Joe Mooren ja Jonesin miniän huhuttu suhde. Jones oli selkeästi liian suuri nimi suorittamaan moisen hirmuteon itse, mutta valta-asemansa avulla hän olisi helposti kyennyt palkkaamaan tarpeeksi hullun kostotoimiin.


Frank Jones perhe
Frank Jones perhe













Eräs etsivä nimesikin potentiaalisen palkkatappajan William Mansfieldin muodossa, sillä kokaiiniriippuvaisena jo aiemminkin epäiltynä sarjamurhaajana (termi ei tosin tuolloin vielä käytössä), hän olisi moiseen verilöylyyn kyennytkin. Hänen aiemmat murhansa vastasivat toteutukseltaan Villiscan tapausta ja erään todistajan mukaan mies oli seudulla murhien aikaan, mutta Mansfieldin onnistui esittää todisteita, joiden mukaan hän oli Illinoisissa tuolloin, eikä häntä koskaan syytetty.

Myös Saraan rakastuneen vaanijan ajateltiin olevan epäiltyjen listalla, mutta yhtään määritelmään sopivaa henkilöä ei ole löydetty.

Yksi linja on kiertävän kirvesmurhaajan mahdollisuus, sillä pienestä kylästä ei uskottu tällaiseen tekoon kykeneväistä löytyvän ja tuohon aikaan Amerikan keskilännessä kirves teki tuhoa muuallakin. Syksystä 1911 lähtien ensin kuusi uhria kohtasi loppunsa kirveellä kahdessa naapuritalossa 700 mailin päässä Villiscasta, ja tuosta kaksi viikkoa kolmen hengen perhe tapettiin kirveellä Illinoisissa. Myöhemmin syksyllä ja vain viikko ennen Villiscan murhia naapuriosavaltiossa Kansasissa hakattiin kaksi perhettä kirveellä kuoliaiksi. Kolme kuukautta Villiscan jälkeen Illinoisissa kirves oli jälleen käytössä neljän ihmisen murhatapauksessa.

Puoli vuotta myöhemmin, joulukuussa 1912, Henry Moore (ei sukua) todettiin syylliseksi kirvesmurhiin, joissa uhreina olivat hänen vaimonsa sekä isoäitinsä Missourissa. Tätä ennen Henry oli ollut kiertelevä irtolainen, jolla oli taipumus raivonpuuskiin ja eräs osavaltion etsivä päätyi epäillyn kuulusteluissa siihen tulokseen, että Henry Moore oli vastuussa kaikkiaan 23 murhasta keskilännessä, mutta Mooren osuutta ei koskaan tutkittu tarkemmin.

Suurimmaksi epäillyksi kansan keskuudessa nousi lapsia inhonnut Pastori Kelly, joka oli kiertävä saarnaaja Villiscan läheltä. Kelly oli tuona viikonloppuna paikalla lasten juhlassa Villiscassa ja hän lähti kaupungista aikaisin maanantaina, jolloin Kelly oli myös kertonut junassa ennen ruumiiden löytymistä kahdeksan ihmisen murhasta paikkakunnalla. Pastori Kelly myös tunnusti teon sanoen raamatun antaneen hänelle näyn "teurastaa ja teurastaa kunnolla"


Pastori Kelly
Pastori Kelly












Kelly kertoikin kulkeneensa murhailtana selvittämässä päätään murha-ajatuksilta kun hän ajautui Mooren talon eteen, otti kirveen ja aloitti työnsä. Tekijän tiedettiin olleen vasenkätinen, kuten Kellykin. Oikeudessa Kellyn kohdalla paljastui kuitenkin asioita, joiden perusteella hänen voitiin todeta olevan mieleltään sairas sekä harhaluulojen vallassa ja hänen taustastaan löytyi muitakin rikoksia, jotka hän oli tunnustanut vaikka oli todistettavasti muualla. Jury ei voinut tuomita häntä ilman kunnon todisteita ja Kellyn tie vei lopulta mielisairaalaan yhä pahenevan sekavuuden johdosta.

Ketään ei lopulta saatu tuomiolle murhista.

Myöhemmät vaiheet & lähteet.


Villiscan murhista on tehty elokuva sekä dokumentti ja talo on suosittu selvänäkijöiden, spiritistien ja kummitusjahtaajien kohde. Entinen FBI-profiloija kertoo Villisca-dokumentissa Henry Mooren olevan todennäköinen tekijä, sillä hänen tuomionsa jälkeen kirvesmurhat keskilännessä lakkasivat ja hän oli mieleltään selvästi sairas, kuten Villiscan tekijäkin.

Mooren talossa järjestetään kiertokäyntejä ja lasten huoneessa on järjestetty kameroiden kuvaama istunto, jossa karkkia tarjoamalla huoneen ovi sulkeutui kameroiden sekä silminnäkijöiden edessä, minkä jälkeen ovi avattiin ja annettiin olla auki kaksi tuntia kunnes jälleen tarjottiin karkkia, jolloin ovi sulkeutui uudelleen. Taloa pidetäänkin yhtenä USAn pelottavimpana talona.


Nykyinen kummitustalo
Nykyinen kummitustalo

















Lähde:
Murha.info - avauksen tehnyt Kataja
          

27.5.2019



Stonehenge

Arkeologiset mysteerit - top 5


Ovatko Atlantiksen rauniot jossakin meren pohjassa? Maailma on täynnä mysteerejä, joiden todenperäisyyttä arkeologit ovat yrittäneet selvittää vuosi kaudet.


Graalin malja


Aina siitä lähtien, kun ranskalainen runoilija Chrétien de Troyes 1100-luvulla kirjoitti romanssissaan pyhästä Graalin maljasta, tarina on kiehtonut ihmisiä kaikkialla maailmassa.

Kertomukset vaihtelevat, mutta yhteistä niille on se, että malja yhdistetään tarinaan Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta – vaikka Raamatussa maljasta ei mainita sanallakaan.

Uskomuksen mukaan malja oli joko se astia, josta Jeesus joi viimeisellä ehtoollisella, tai ruukku, johon hänen vertaan valutettiin ristiinnaulitsemisen jälkeen.

Graalin maljalle annetaan kertomuksissa usein maagisia ominaisuuksia ja suunnaton arvo, minkä vuoksi monet aarteenetsijät ovat yrittäneet löytää sitä vuosisatojen ajan tuloksetta.

Valitettavasti vaikuttaa siltä, että Graalin malja on vain pelkkä myytti.

Valkoinen laiva


White Ship eli Valkoinen laiva – jota myös 1100-luvun Titanic:ksi kutsutaan – oli vankka alus, joka upposi vuonna 1120 matkallaan Ranskasta Englantiin.

Laivassa oli noin 300 matkustajaa, mukana monia aatelisia sekä Englannin kuninkaan Henrik I:n poika, kruununprinssi William Adelin.

Tarinan mukaan alus ajoi karille Englannin kanaalissa, ja koska suuri osa sen matkustajista ja miehistöstä oli rankassa humalassa, seuraukset olivat kohtalokkaat.

Laivan matkustajista lähes kaikki hukkuivat, myös kruununperijä, ja hänen kuolemansa johti vuosia kestäneeseen sisällissotaan Englannissa.

Tarina haaksirikosta jäi elämään, ja vuosien mittaan on esitetty lukuisia salaliittoteorioita siitä, mitä todella tapahtui.

Valkoisen laivan hylkyä ei koskaan löydetty. Ehkä sen jäännöksiä on silti edelleen löydettävissä jossakin meren pohjassa?

Natsien kulta


Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen niin historiantutkijat kuin aarteenetsijät ovat yrittäneet päästä natsien sodan loppupuolella piilottamien aarteiden jäljille.

Tasaisin väliajoin arvoesineitä, esimerkiksi natsien varastamaa taidetta, putkahtaakin esiin, ja siksi monet toivorikkaat jatkavat etsintöjään nopean voiton toivossa.

Viimeksi vuonna 2016 maailmalle kiiri huhuja suuren natsiaarteen löytymisestä.

Tuolloin kaksi puolalaista aarteenetsijää väitti paikallistaneensa tarunhohtoisen junan, jonka natsien kerrotaan täyttäneen ääriään myöten kullalla, jalokivillä ja taiteella sodan viimeisinä aikoina ja piilottaneen sitten maanalaiseen tunneliin.

Turisteja, arkeologeja, puolalaisia viranomaisia ja tiedotusvälineiden edustajia kaikkialta maailmasta saapui Puolaan Wałbrzychin kaupunkiin todistamaan junan löytymistä.

Kuten arvata saattaa, junaa ei löydetty, eikä siis vieläkään tiedetä, onko kertomus natsien aarrejunasta totta vai tarua.

Eldorado


Etelä-Amerikkaan 1500-luvulla saapuneiden espanjalaisten valloittajien keskuudessa levisi myytti Eldoradosta – maasta tai kaupungista, jossa oli mittaamattomat määrät kultaa ja jalokiviä.

Yksi myytin alullepanijoista oli ilmeisesti espanjalainen Sebastián de Benalcázar. Hän matkusti 1500-luvun alussa ympäri nykyistä Kolumbiaa, jossa paikalliset kertoivat hänelle Eldoradosta.

Alun perin Eldorado ei ollut vauras ihmeiden maa vaan paikallinen kuningas, ”El Dorado”. Tarinan mukaan kerran vuodessa järjestettävässä seremoniassa kuninkaan päälle ripoteltiin kultapölyä ja hänet vietiin veneellä järvelle, jossa hän hyppäsi veteen ja uhrasi järvelle rikkauksia. Alkujaan El Dorado tarkoitti siis ”kullattua miestä”.

Tarina ei ole tuulesta temmattu, sillä seremonia on tunnettu Kolumbiassa Guatavitajärven alueella eläneen muisca-kansan keskuudessa. Toisaalta 1500-luvulla tapaa ei ollut noudatettu enää pitkään aikaan.

Joka tapauksessa tarina johti vuosisataiseen kultajahtiin, ja ajan mittaan Eldorado alkoi merkitä kultaista kaupunkia.

Sebastián de Benalcázar lähti itse etsimään kultaa Guatavitajärjvelle, ja hänen jälkeensä sinne on tehty monia etsintäretkiä, jotka ovat vaatineet lukuisia ihmishenkiä – sekä retkikunnan osallistujien että onnettomuudekseen alueen lähistöllä asuneiden intiaanien.

Saksalainen luonnontutkija Alexander von Humboldt arvioi, että järvessä on kultaa miljoonien arvosta. Järveä on yritetty myös kuivattaa aarteen toivossa, mutta löydöt ovat olleet vähäisiä, muutamia koruja ja kultaesineitä. Todennäköisesti Eldoradon kultaista kaupunkia ei ole ollut olemassa.

Atlantis


Kreikkalaisen filosofi Platonin mukaan Atlantis oli jo kauan ennen Platonin syntymää olemassa ollut mahtava ja vauras saarivaltio, joka oli lopulta vajonnut mereen.

Vaikka useimmat pitävät Platonin 2 500 vuotta vanhaa kuvausta fiktiona, 1600-luvulla heräsi henkiin uskomus, että Atlantiksen kaltainen saarivaltio tai kaupunki on ollut olemassa.

Ja niinpä ihmiset saivat taas uutta etsittävää.

Atlantiksen on jo monesti uskottu löytyneen, mutta toivo on osoittautunut turhaksi. 1700-luvulla ruotsalainen tutkija yritti jopa todistaa, että Atlantis, kulttuurin kehto, on itse asiassa sijainnut Ruotsissa.

Lähde:
Historianet.fi
          

17.5.2019




Isdalenin nainen (norj. Isdalskvinnen) on Isdalenin laaksosta Norjasta läheltä Bergenin kaupunkia 29. marraskuuta 1970 löytynyt tähän saakka tunnistamattoman naisen ruumis. Ruumis oli palanut, minkä lisäksi ruumiin tunnistamista mahdollisesti helpottavat merkit oli poistettu. Myöhemmässä tutkimuksissa selvisi, että nainen oli matkustanut ennen kuolemaansa useissa Norjan eri kaupungeissa vähintään kahdeksaa eri väärää henkilöllisyyttä käyttäen. Esimerkiksi ruumiin hampaista tehtyjen tutkimusten pohjalta tiedetään myös, että nainen oli todennäköisesti peräisin Skandinavian ulkopuolelta. Tapauksen eri yksityiskohdat ovat johtaneet teorioihin naisen taustoista ja hänen on esimerkiksi epäilty olleen vakooja. Tapauksen tutkinta lakkasi alun perin, koska sitä pidettiin itsemurhana ja tapauksen johtolangat eivät johtaneet naisen henkilöllisyyden selviämiseen. Norjan yleisradioyhtiö NRK ja Norjan poliisi aloittivat uudet yritykset naisen henkilöllisyyden selvittämiseksi vuonna 2016.


Löytöpaikka, ruumis ja ruumiinavaus


Isdalenin naisen ruumis löytyi 29. marraskuuta 1970. Tuolloin 12-vuotias tyttö, hänen siskonsa ja perheen isä olivat retkeilemässä Isdalenin laaksossa muutaman kilometrin päässä Bergenin kaupungista. Perhe oli kulkenut hieman tavallisesta reitistä sivuun mäen päälle, jonne retkeilijät suuntasivat vain harvoin. Tyttö saapui metsäaukealle, josta hän löysi Isdalenin naisen ruumiin selällään kahden suuren kiven välistä. Ruumis oli palanut ja se oli niin sanotussa nyrkkeilijäasennossa, joka on tyypillinen palaneille ruumiille ja jossa kädet ovat kohonneet yläruumiin eteen. Perhe palasi takaisin kaupunkiin kiertäen Svartediket-järven ympäri.

Tutkijat ja poliisi olivat paikalla jonkin aikaa ruumiin löytymisen jälkeen. Ruumiin ohella löydettiin naisen mukanaan tuomiaan esineitä, jotka olivat nekin palaneet. Niiden joukossa oli vaatteiden jäänteitä, sateenvarjo, kaksi sulanutta vesipulloa, puolillaan ollut Kloster Liqueur -merkkinen likööripullo ja mahdollisesti passin muoviset kuoret. Pian huomattiin, että tulen säästämistä esineistä oli poistettu tunnistamisen mahdolliseksi tekeviä osia. Esimerkiksi vaatteiden ja jopa muovipullojen pohjan tuote-etiketit olivat poissa.

Isdalenin naisen ruumiinavauksessa löydettiin unilääkkeenä käytettävää fenobarbitaalia, jota nainen oli ottanut useina annoksina ennen kuolemaansa. Lääke ei kuitenkaan yksin ollut hänen kuolinsyynsä. Ne saattavat olla kuitenkin merkki itsemurhasta. Lääke oli otettu tabletteina, joita olisi ollut vaikea syöttää mahdollisen murhan uhrille. Kuolemansyyn todettiin olevan lääke- ja häkämyrkytyksen yhdistelmä. Myös tulen aiheuttamat vammat ovat saattaneet olla mahdollinen kuolinsyy. Maaperästä ruumiin alta löydettiin pieniä pitoisuuksia bensiiniä. Joulukuussa 1970 Bergenin poliisipäällikkö totesi Isdalenin naisen tehneen itsemurhan, jonka mahdolliseksi syyksi hän esitti manian kaltaisen vainoharhaisuuden. Tapauksen tutkinta hiljeni vähitellen ja ruumis haudattiin 5. helmikuuta 1971. Ruumis haudattiin maatumattomassa sinkkiarkussa, jotta se olisi mahdollista siirtää mikäli esimerkiksi naisen omaiset löydettäisiin ulkomailta ja ruumis tulisi siirtää. Norjan yleisradioyhtiö NRK ja Norjan poliisi aloittivat uudet yritykset naisen henkilöllisyyden selvittämiseksi vuonna 2016. Tähän liittyen ruumiinavauksen yhteydessä otetuista ja säilötyistä näytteistä tehtiin DNA-profiili.


Johtolangat


Isdalenin nainen tunnettiin vain tapausnumerona 134/70, jota käytetään virallisissa yhteyksissä hänestä edelleen. Bergenin poliisilaitos ei päässyt tutkinnoissaan pidemmälle ja avuksi kutsuttiin lopulta kansallinen rikostutkintapalvelu Kripos. Bergenin poliisin ja Krisposin ohella mukana oli poliisiviranomaisia ympäri Eurooppaa. Tutkinta tuotti ensimmäisen merkittävän löytönsä kolme päivää ruumiin löytymisen jälkeen. Bergenin rautatieasemalta löydettiin kaksi matkalaukkua, joissa toisessa olleista aurinkolaseista saatiin ruumiin sormenjälkeä vastaava sormenjälki. Kun matkalaukkuja alettiin tutkia tarkemmin huomattiin, että myös niistä on poistettu tunnistamisen mahdollistavat merkit. Jopa laukusta löytyneestä hammasharjasta ja kammasta oli poistettu valmistusmerkinnät. Niiden ohella laukusta löytyi useita peruukkeja ja silmälasit, joissa oli linssit ilman vahvuuksia. Muita matkalaukuissa olleita esineitä olivat muutama teelusikka, vaatteita, kosmetiikkaa, tuubi ekseemavoidetta, saksalaista ja norjalaista rahaa, sekä brittiläisiä ja sveitsiläisiä kolikoita. Matkalaukuissa oli myös kaksi merkittävää johtolankaa, kirjoituslehtiö ja kauppakassi.

Kauppakassi on peräisin pienestä Oscar Rørtvedtin jalkinekaupasta Stavangerista. Poliisi haastatteli kauppiaan tuolloin 22-vuotiasta poikaa, joka muisti kaupassa käyneen ulkomaalaisen naisen. Nainen oli käynyt kaupassa kaksi viikkoa aikaisemmin ja hän osti parin tuolloin muodissa olleita sinisiä kumisaappaita. Kenkiä vastaava pari oli löydetty Isdalenista, jolloin vahvistuu myös kaupassa asioineen naisen olleen Isdalenin nainen. Näin saadaan Rørtvedtilta ja muilta kaupan työntekijöiltä myös kuvaus naisen ulkonäöstä. Kenkäkaupan lähellä oli myös hotelli St. Svithun, jonka reseptionisti muisti naisen. Nainen oli viettänyt hotellissa useamman päivän ja hän käytti nimeä Finella Lorck sanoen olevansa kotoisin Belgiasta. Nainen on siis matkannut Bergeniin Stavangerista, mutta poliisi ei löytänyt Bergenin seudun hotelleista ketään samalla nimellä. Poliisi turvautui tutkimaan naisen käsialaa. Naisen oli Stavangerissa täytettävä tuolloin ulkomaalaisilta hotelleihin kirjautuneilta vaadittu lomake ja Kriposin tutkijat vertasivat hänen käsialaansa muihin Norjan hotelleihin viimeisen vuoden aikana kirjautuneisiin ulkomaalaisiin naisiin. Tutkijat tajusivat nyt naisen kiertäneen hotelleja eri kaupungeissa viikkojen ajan. Hän oli käyttänyt vähintään seitsemää eri passia ja Finella Lorck -nimen lisäksi hän oli käyttänyt nimiä Claudia Tielt, Vera Jarle, Alexia Zarna-Merchez, Claudia Nielsen, Genevieve Lancier ja Elisabeth Leenhouwfr. Myöhemmin hänen todettiin olleen myös useissa hotelleissa Pariisisa, jossa hän oli käyttänyt nimeä Vera Schlosseneck. Suurimmassa osassa tapauksia nainen oli sanonut olevansa Belgiasta, mutta Belgian poliisi vahvisti kaikkien hänen käyttämiensä henkilöllisyyksiensä olevan vääriä.

Kauppakassin ohella toinen merkittävä löytö matkalaukusta oli kirjoituslehtiö. Kirjoituslehtiön ensimmäisellä sivulla oli sinisellä kynällä tehtyä kirjoitusta, joka koostui useista koodirivistöistä. Koodin tajuttiin olevan yhteenveto naisen matkoista ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi "N 9 N 18 S" tarkoitti Stavangeria 9. marraskuuta – 18. marraskuuta. Koodin perusteella naisen reitti oli kulkenut Pariisista Stavangeriin, sieltä Bergeniin ja edelleen Trondheimiin, takaisin Stavangeriin ja viimein Bergeniin.

Lehdistö nosti nopeasti esiin teoriat Isdalenin naisen vakoojataustasta. Norjan poliisikin oli samasta syystä yhteydessä Norjan salaisen palvelun kanssa, vaikkakin tämä kiistettiin vuosikymmenien ajan. NRK:n mukaan salainen palvelu oli kiinnostunut etenkin väitteistä, joiden mukaan nainen olisi havaittu seuraamassa uusien rakettien kokeiluja Länsi-Norjassa. Sen selvityksistä ei kuitenkaan voitu tehdä selviä johtopäätöksiä. Kylmän sodan aikana Norjassa toimi esimerkiksi venäläisiä vakoojia. Lisäksi vain kolme vuotta Isdalenin naisen löytymisen jälken Israelin tiedustelupalvelu Mossadin agentit murhasivat terroristiksi erehdyksessä luulemansa algerialaissyntyisen Ahmed Bouchikiin Lillehammerissa. Jotkut uskovat edelleen vakoojateorian selittävän naisen mysteerin.

Lähde:
Isdalenin nainen - Wikipedia
Isdalenin naisen mysteerikuolema: jätti jälkeensä salakirjoitusta ja valeasuja – ruumis löytyi palaneena - IS
          

24.1.2019



Mysterious Light Sky Californa

Mystinen valo havaittiin joulukuun 19. päivänä 2018 Pohjois-Kalifornian taivaalla.

ABC7 News haastatteli useita silminnäkijöitä omituisesta ilmiöstä:

Dathao Becker oli vierailemassa alueella San Diegosta ja sanoi "Luulin, että se oli vain jokin omituinen muodostelma".

"Luulin että joku yritti kirjoittaa jotain taivaalle, mutta en saanut selvää siitä mitä siinä luki, joten en kiinnittänyt sen enempää huomiota" sanoi Aparna Sarna.

Palo Alton asukas Ransom: "Näin liikkuvan pilven, sitten se muuttui kysymysmerkiksi. En tiedä, ehkä se on merkki."

Seuraavalla videolla viranomainen Kalifornian tiedeakatemiasta selittää miksi omituiset valot ympäri Kaliforniaa ovat hehkuneet taivaalla keskiviikkoiltana. Hänen mielestään todennäköisin vaihtoehto on meteori, mutta Elizabeth Matuzak, joka on vahvasti uskoo avaruuden ulkopuoliseen elämään, kertoi ABC Newsille, että se oli varmasti UFO.



Lähteet:
Suom. julk. Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          



Huge object Moon

Tämä kuvamateriaali lähetettiin tubeen kanavalle Mrmb333. Sen on kuvannut amatöörikuvaaja ottaessaan videota kuusta joulukuun 21. päivä 2018. Kuvatessaan täysikuuta jättimäinen musta kappale tulee näkyviin ja ohittaa kuun tasaisella nopeudella.

Ällistyttävä yksityiskohta; täysikuu sattui talvipäivänseisauksen päivänä perjantai-iltapäivällä ja osuu ursidien meteorisuihkun aikaan, joka on näkyvillä joulukuun 17-25. päivinä. Seuraava täysikuu joka osuu talvipäivänseisaukseen tulee olemaan vuonna 2094.



Lähteet:
Suom. julk. Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

23.12.2018




Useita tunnistamattomia lentäviä esineitä on havaittu St. Helensissä, Oregonissa, erään naisen mukaan joka sanoi niiden ilmaantuneen hänen talonsa yläpuolelle kahtena iltana peräkkäin.

Esineet muistuttavat suuria kirkkaita orbeja, jotka jatkuvasti pyörivät ja muuttavat muotoaan.

Ei ole tiedossa mistä nämä orbit tulivat. Kuvaa on vaikea liittää mihinkään koska ei ole muita valonlähteitä näkyvissä.

Voisiko olla, että nämä ovat enkeliolentoja tai henkiä, jotka ovat kehittyneet niin pitkälle etteivät ne tarvitse fyysistä kehoa?




Lähteet:
Eksopolitiikka.fi (suom. kirj.)
UFO Sightings Hotspot
          

9.10.2018



Max Spiers

Brittiläisen ufo-tutkijan kuolema


Max Spiersin (kuvassa) yhtäkkinen kuolema heinäkuun 16. päivänä 2016 Varsovassa, Puolassa on hämärän peitossa. Spiersin ruumiin Britanniaan palauttamisen jälkeen brittiläiset tohtorit eivät kyenneet määrittämään hänen kuolinsyytään. Kentin poliisi (kaakkois-Englannissa) on aloittanut yhteistutkimuksen Puolan poliisin kanssa UFO/supersotilas-salaliittoteoreetikon kuolemasta. Tutkimusten on tarkoitus alkaa tammikuun 7. päivä 2019.

39-vuotias Spiers oli vieraillut Varsovassa puhumassa konferenssissa. Spiersin sanotaan tutkineen tunnettujen poliitikkojen, liikemiesten ja viihdealan ihmisten elämää. Tämä sai hänen äitinsä, Vanessa Batesin, huomauttamaan, "Mielestäni Max on tutkinut joitain pimeitä nurkkia ja joku halusi hänen kuolevan." "Max oli erittäin hyväkuntoinen ja terve kun sanoin hänelle näkemiin", sanoo Vanessa. "Kaikki mitä meillä on liittyen hänen terveystietoihinsa ennen hänen lähtöään sanoi että hän on terve". Viesti Spiersin puhelimesta lähetettiin hänen äidilleen juuri ennen hänen kuolemaansa, ja siinä varoitettiin "….jos jotain tapahtuu minulle, tutki".

Joulukuussa 2016 brittiläinen tutkimuskomitea kuuli todisteena, että Spiers oli oksentanut kaksi litraa mustaa verta ennen kuolemaansa. Puolalaiset viranomaiset päättelivät, että yhtäkkinen kuolema johtui luonnollisista syistä. Prosessissa oli väitetty olevan ”epäselvyyksiä” liittyen Puolan hätäviranomaisiin. Ja Spiersin kannettava tietokone palautettiin hänen perheelleen täysin tyhjänä. Britannian komitea kuulee todisteita siitä tulisiko Puolan poliiseja vastaan käydä joihinkin toimiin. He analysoivat myös Spiersin kannettavan.

Lähteet:
Artikkelin julkaissut ja kääntänyt - Eksopolitiikka.fi
Exonews
Metro.co.uk
          



Violet ring Elve sky Russia

Violetti "rengas" Venäjällä


Astronomi Jan Kowsky onnistui kuvaamaan yhtenä iltana, elokuun 15. ja 16. päivän välissä 2018, kuvia ja videoita lähes tuntemattomasta ilmakehän ilmiöstä. Siellä näkyy henkiä, tonttuja, ilman hehkuntaa, tulipalloja, revontulia ja muuta Venäjän Sverdlovskin alueella, Irbitissä.

Kuvat ja video: vk.com/jankowsky

Videolla näkyy violetti rengas.
Ajankohdat videolla:

Henkiä: 00:00 – 00:19, 00:25 – 00:32, 00:45 – 00:55
Tonttuja: 00:20, 00:33
Kuumia salamoita: 00:38 – 00:44
Meteoreja: 00:56 – 01:30
Revontulia: 01:31 – 01:41
Hehkuntaa: 01:20, 01:42 – 01:51
Meteori, aurora ja henkiä: 01:52 – 02:00
Henkiä ja tonttuja: 02:01 – 02:24





Lähteet:
Artikkelin julkaissut ja kääntänyt - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

1.10.2018




Venäjän Djatlovin solan onnettomuuteen liittyen on tehty uusi löytö. Onnettomuus tappoi tuolloin solassa vaeltaneet.

Ural-vuoriston kaukainen kohta tuli tunnetuksi paranormaalista toiminnasta vuoden 1959 tapauksen jälkeen, jolloin vaeltajajoukko katosi omituisissa olosuhteissa.

Huolimatta Venäjän viranomaisten tutkimuksista ja tuon jälkeisten vuosikymmenien aikana riippumattomien tutkijoiden tekemistä tarkasteluista, omituinen tapaus ei koskaan ratkennut.



Alueella vierailleen turistin tekemä löytö saattaa ratkaista tapauksen, tai sitten olla vain turha toivo saada se pois päiviltä.

Nimetön yksilö oli törmännyt omituiseen metallikappaleeseen vieraillessaan alueella vuonna 2008.

Uskomatonta kyllä, löytö vasta äskettäin varmistettiin, kun alueelle tehtiin tutkimusretki joka meni katsomaan löytöä ja tuomaan sen sivistyksen pariin tutkittavaksi.

Tutkijat Venäjälä sanovat mystisen metallikappaleen, joka on metrin pitkä ja metrin leveä, olevan jonkinlaista romua mannertenvälisestä ohjuksesta.

Vaikka on vaikea käsittää palasen selvinneen Djatlovin solan tapauksen päivistä tähän asti Uralin vuoristossa, paikka sijaitsee niin kaukana ettei siellä juuri kukaan käy.

Metallin tutkimus mahdollistaa sen identifioinnin ja kytkemisen tapaukseen.

Jos osoittautuu että metalli on peräisin ohjuksesta, jota on käytetty tai testattu vaeltajien kuollessa, se antaisi paljon painoarvoa teorialle siitä, että vaeltajat joutuivat jonkin aseen uhreiksi tuolloin. Asiasta raportoivat sputniknews ja coasttocoast.

Jos kyseessä oli ohjus, silloin heidän tulisi löytää lisää romua ohjuksesta sekä osumapaikka. Näin ei ole tapahtunut. Tämän kappaleen alkuperä voi olla muutakin.

Lähteet:
Artikkelin suomentanut - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

19.9.2018




Välähdyksiä havaitaan Pohjois-Carolinan taivaalla kokoajan enemmän ja kukaan ei tiedä mitä ne ovat tai mistä ne ovat peräisin kertoo.

Käyttäjän MrMB333 videossa näkyy kirkkaan oransseja välähdyksiä taivaalla, jotka eivät liity salamiin tai ilotulitteisiin. Koska välähdykset ovat samassa kohtaa, voidaan sulkea pois meteorit, sillä meteorit liikkuisivat.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

10.9.2018



Feeniks Yellowstone

Omituisia tapahtuu Yellowstonen kansallispuistossa


Omituinen värikäs lintu on nähty Grand Teton -kansallispuiston web-kamerassa vain pari päivää sen jälkeen kun suosittu alue lähellä Jenny-järveä Grand Tetonissa, lähellä Yellowstonen kansallispuistoa, on suljettu kansalta. Viranomaisilla on huoli laajenevista repeämistä suurissa kivimuodostelmissa.

Vaikka Yellowstonen kivimassa tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä sen Höyrylaiva-geysirien ollessa purkautunut yhdennentoista kerran maaliskuun jälkeen, ja nyt kun Grand Tetonin rakoilu laajenee, tämän värikkään myyttistä tulilintua muistuttavan linnun ilmestyminen on vähintäänkin outoa.

Tulilintu näkyy kohdassa 2.08 videolla, ja muinaisen legendan mukaan Feeniks-lintu saapuu kaukaisesta maasta, näky joka on samalla siunaus ja maailmanloppu.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

9.7.2018



Katse kaikkeuteen tube-kanava


Filosofinen tieteisohjelma maailmankaikkeuden mysteereistä. Suosittelen käymään kurkkaamassa kaverin kanavan, koska aihealueet ovat erittäin mielenkiintoiset ja videoiden laatu on hiottu kovalle tasolle. Erittäin laadukasta jälkeä.

Eka kausi


Toka kausi


          

9.4.2018



tamam shud

Somertonin mies löytyi kuolleena vuoden 1948 joulukuussa Australian Adelaiden kaupungin eteläpuolelta Somertonin rannalta, eikä hänen henkilöllisyyttään tai kuolintapaansa ole vieläkään saatu selvitettyä. Australiassa tapaus tunnetaan yksinkertaisesti nimellä The Unknown man (Tuntematon mies). Mysteeriä kutsutaan myös nimellä Tamám Shudin tapaus.

Ruumiin löytyminen


Joulukuun ensimmäisen päivän aamuna 1948, kello 6:30, Adelaiden poliisille ilmoitettiin rannalta löytyneestä kuolleesta miehestä. Mies oli puoli-istuvassa asennossa hiekalla, jalat suorina, mutta nilkat ristittyinä, pää rantavallia vasten leväten. Vasen käsi oli suorana, oikea koukussa. Hän oli pukeutunut siistiin pukuun, jonka takin kauluksella oli puoliksi poltettu savuke. Toinen polttamaton savuke oli miehen korvan takana.

Yksi ruumiin löytäjistä oli aamu-uinnille menossa ollut kultaseppä John Lyons, joka oli huomannut pukumiehen jo edellisenä iltana. Hän oli ollut vaimonsa kanssa iltakävelyllä rannalla noin seitsemän aikaan, kun he näkivät miehen makoilevan rantahiekalla. Kuulusteluissa he kertoivat miehen nostaneen kätensä suoraksi ja sitten pudottaneen sen löysästi alas, jolloin pari oli tulkinnut miehen olevan päihtynyt ja vain polttelevan tupakkaa. Puolisen tuntia myöhemmin rantabulevardilla kävellyt toinen pariskunta näki myös miehen, jolloin tämä vaikutti nukkuvalta. Pariskunta ihmetteli, kuinka lukuisat hyttyset eivät häirinneet miehen unia, mutta jättivät tämän kunnon tarkistamatta.

Vasta seuraavana aamuna, pukumiehen yhä maatessa samassa kohdassa, kävi kultaseppä tarkistamassa tilanteen ja huomasi ruumiin olevan kylmä.

Tutkinta


Poliisi löysi miehen puvuntaskuista käytetyn junalipun Glenelgiin, käyttämättömän junalipun Henley Beachille, yhdysvaltalaisen alumiinikamman, puolillaan olevan Juicy Fruit -purukumipaketin, australialaisen kuuden pennin kolikon, tulitikkuja sekä Army Club -askin, jonka sisältä löytyi toisen merkkisiä, kalliimpia Kensitas-savukkeita. Henkilöllisyyspapereita tai lompakkoa ei löytynyt. Yhdessäkään miehen päällä olleessa vaatekappaleessa ei myöskään ollut nimikointilappuja, ja jopa valmistajien merkit oli ratkottu irti.

Miehen vaatetus oli säähän nähden liioiteltu: hänellä oli yllään valkoinen kauluspaita, ruskea neulepusero, eurooppalaisen näköinen harmaanruskea takki, sinipunainen solmio ja ruskeat housut. Jaloissaan hänellä oli sukat sekä huolellisesti kiillotetut kengät. Sää oli Adelaidessa helteinen, ja alimmillaankin lämpötila oli kahdenkymmenen celsiusasteen luokkaa.

Patologi arvioi miehen olevan noin 40-45-vuotias. Hän oli 180 senttimetriä pitkä, tyyliltään brittiläinen, ja hänen hiuksensa olivat punertavan vaaleat, häivähdyksellä harmaata. Miehen siisteistä käsistä pääteltiin, ettei hän ollut raskaan ruumiillisen työn raataja, huolimatta miehen poikkeuksellisen hyvästä fyysisestä kunnosta. Erityisesti miehen kaareutuneet varpaat ja hyvin muotoutuneet pohjelihakset herättivät ihmetystä, ja jotkut arvelivat niiden johtuvan tanssijataustasta.

Miehestä ei löytynyt merkkejä minkäänlaisesta ruumiillisesta väkivallasta, mutta ruumiinavauksessa selvisi tämän kärsineen sisäisestä verenvuodosta. Patologi lisäksi kirjasi miehen pernan olleen noin kolmesti normaalin kokoinen. Vatsalaukusta löydettiin pasteija, joka miehen arvioitiin syönneen iltakymmenen ja -yhdentoista välillä. Elimistöstä ei löydetty mitään jälkiä tunnetuista myrkyistä, eikä miehen sydämestä löytynyt mitään vikaa.

Ruumiinavauksen suorittanut patologi tohtori Dwyer oli kuitenkin vakuuttunut, ettei kyseessä ollut luonnollinen kuolema ja että uhri oli ottanut tai saanut jonkinlaista hyvin liukenevaa rauhoittavaa ainetta. Pasteija ei kuitenkaan ollut tutkimusten perusteella myrkynvälittäjä. Vaikka kuvaa ja sormenjälkiä levitettiin nopeasti englanninkielisissä maissa, ei miehen henkilöllisyydestä saatu pienintäkään vihiä. Ruumis päätettiin balsamoida 10. päivä joulukuuta.

Tutkinnan jatkuminen


Tammikuun 14. 1949 Adelaiden rautatieaseman säilytystilasta löydettiin ruskea matkalaukku, joka oli jätetty sinne edellisen vuoden marraskuun 30. päivä kello yksitoista. Laukun merkki oli poistettu, ja sen sisältö ei tarjonnut hyödyllisiä viitteitä miehen henkilöllisyydestä.

Päivä, jona laukku oli tuotu säilytykseen, sopi hyvin kuoleman aikajanaan. Lisäksi lanka, jota housujen parsimiseen oli käytetty, katsottiin todisteeksi laukun kuulumisesta uhrille. Nimi Kean tai Keane yritettiin ensin yhdistää henkilöön, mutta selvisi sen viittavan vaatteet valmistaneeseen yhdysvaltalaiseen räätäliin.

Toisen ruumiinavauksen suoritti patologi John Cleland kesäkuussa 1949. Kuolinsyy ei selventynyt, mutta toisen tutkimuskerran yhteydessä miehen housuista löydettiin salatasku (tai joidenkin mielestä taskukellolle tarkoitettu sisätasku), jossa oli pieni pala paperia. Lapussa oli kaksi sanaa, Tamám Shud, jotka syvensivät mysteeriä entisestään.

Tamám Shud ja tapaus Jestyn

Poliisi otti yhteyttä paikallisiin kirjastonhoitajiin selvittääkseen viestin tarkoituksen. Teksti oli persiaa, tarkoitti loppua (tarkemmin sanoen "loppunut" tai "se on loppu"), ja oli Omar Khaijamin 1100-luvulla kirjoittaman runoteoksen Rubaiyatin viimeinen lause. Pala oli revitty suoraan itse kirjasta, jonka painos oli hyvin harvinainen.

Heinäkuussa 1949, kuukausi ruumiin hautaan laskemisen jälkeen glenelgiläinen mies ilmoittautui poliisille ja kertoi löytäneensä edellisen joulukuun alussa autonsa penkiltä Rhubaiyatin runoteoksen. Mies muisteli kirjan löytyneen juuri marras-joulukuun taitteessa. Hän uskoi sen silloin kuuluvan veljelleen ja siirsi kirjan suurempia pohtimatta hansikaslokeroon. Autoaan mies säilytti tavallisesti vain muutaman sadan metrin päässä Somertonin rannasta. Nähtyään lehtiartikkelin mysteeristä mies tutki kirjaa tarkemmin ja huomasi viimeisen sivun puuttuvan.

Takakannesta löytyi oitis puhelinnumero ja tarkempien tutkimusten myötä suurennuslasin avulla myös hyvin haaleaa kirjoitusta.

Puhelinnumero yhdistettiin pian Somertonin rannan läheisyydessä asuvaan nuoreen naiseen, josta oli pitkään yleisesti tiedossa vain lempinimi Jestyn (hänen tyttärensä astuttua julkisuuteen 2013 hänen tiedetään olleen oikealta nimeltään Jessica "Jo" Johnson). Nainen myönsi vastahakoisesti antaneensa sodan aikana kyseisen teoksen lahjaksi miehelle nimeltä Alfred Boxall. Vastahakoisuuden syyksi epäiltiin tilanteen kiusallisuutta, sillä Jestyn asui tapahtumien hetkellä tulevan aviomiehensä kanssa.

Tutkijat uskoivat jo selvittäneensä ruumiin henkilöllisyyden, mutta Albert Boxall olikin yhä hengissä. Lisäksi hänellä oli hallussaan Jestynin hänelle antama kopio teoksesta, jonka viimeinen sivu oli yhä paikoillaan.

Lisäkuulusteluissa Jestyn muisti noin vuotta aikaisemmin tulleen kotiinsa ja kuulleen naapuriltaan tuntemattoman miehen käyneen kyselemässä häntä. Kummallisempaa oli kuitenkin se, että poliisien näyttäessä miehen kasvoista otettua kipsivalosta Jestyn järkyttyi pyörtymyksen partaalle. Paikalla olleiden mukaan nainen vaikutti tunnistavan miehen, mutta kielsi kaiken.

Aikalaispoliisit eivät olleet kovinkaan uskaliaita utelemaan aiheesta syvemmin pian naimisiin menevältä nuorelta naiselta. Jestyn kuoli vuonna 2007 vieden mahdollisen salaisuutensa hautaan.

Vuosikymmeniä myöhemmin alettiin spekuloida, että Jestynin vuonna 1946 syntyneen pojan Robinin isä saattaisi olla kyseinen tuntematon uhri. Uskomusta vahvisti harvinainen geneettinen piirre, jonka sekä rannalta löytynyt mies että Robin Thomson jakoivat: kulmahampaat, jotka sijaitsivat suoraan etuhampaiden vieressä. Myös molempien poikkeuksellisen kehittyneiseen pohjelihaksiin kiinnitettiin spekulaatioissa huomiota. Somertonin miestä oltiin epäilty tanssijaksi, ja aikuistuttuaan Robin Thomson päätyi tanssimaan Australian Baletissa. Robin Thomson kuoli vuonna 2009, mutta jätti jälkeensä tyttären Rachelin.

Salaviesti

Kun Jestyniin osoittava tutkintasuunta osoittautui vesiperäksi, alkoi poliisi tutkia haaleaa koodiviestiä. Ultraviolettivalon alla paperilla saattoi erottaa viisi riviä kirjaimia, joista kolme ensimmäistä oli erotettu kahdesta viimeisestä kahdella viivalla, joiden päälle oltiin vedetty ruksi. Viesti julkaistiin sanomalehdissä, sillä kaikki apu oli tarpeen pientä tekstipätkää auki koodatessa. Kukaan ei kuitenkaan onnistunut ratkaisemaan arvoitusta, ja Australian merivoimien tiedustelupalvelu julisti koodin rikkomattomaksi. Lausunnossaan he päättelivät kirjainten toistuvuuden perusteella koodin sopivan kuitenkin parhaiten englannin kieleen sekä epäilivät tekstin olleen mahdollisesti pätkä runosta.

Etelä-Australian kuolinsyytutkimuslaitos julkaisi vuonna 1958 lopullisen raporttinsa, jossa kerrottiin, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä kuka mies oli, kuinka hän kuoli ja mikä oli kuoleman syy.

Tytär


Tapaukseen liittyneen Jestynin tyttärentyttärestä Rachelista on otettu DNA-näyte, joka paikantaa hänen esi-isänsä Yhdysvaltoihin, tarkemmin ottaen itärannikolle. Tämä olisi linjassa Somertonin mieheltä löytyneistä vihjeistä: ei vielä 1940-luvulla Australiaan rantautuneesta Wrigley's-purukumista sekä jenkkityylisestä tikkauksesta vaatteissa. Suurin vaikeus on todistaa, että Rachel todella olisi mysteerimiehen lapsenlapsi. Lupaa ruumiin nostamiseen haudasta on haettu kahdesti, mutta oikeus on antanut molemmilla kerroilla kieltävän päätöksen. Australian lain mukaan lupa voidaan antaa vain, mikäli tarkoituksena on kyseenalaistaa testamentin laillisuus tai löytää ja tunnistaa sodassa kadonnut henkilö.

Kahdesta kieltävästä päätöksestä huolimatta on professori Derek Abbot yhteistyökumppaneineen tehnyt uuden vetoomuksen Somertonin miehen henkilöllisyyden selvittämisestä.

Lähde:
Somertonin mies - Wikipedia
          

5.4.2018



black knight ufo secret craft

Black Knight -satelliitti


Black Knight -satelliitti on esine Maata kiertävällä radalla, joka NASAn mukaan on ISS-avaruusaseman rakennustöiden aikana menetetty lämpösuoja. Ufo-harrastajien mielestä kyseessä on avaruusolentojen satelliitti, joka on kiertänyt Maata noin 13 000 vuotta.

Legenda Ufo-satelliitista juontaa juurensa vuoteen 1899, jolloin Nikola Tesla ilmoitti vastaanottaneensa radioaaltoja avaruudesta. Vuonna 1954 yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä julkaistiin ufotutkija Donald Keyhoen väitteitä Yhdysvaltain ilmavoimien havaitsemista kahdesta Maata kiertävästä satelliitista. Tuolloin yhtäkään satelliittia ei ollut vielä laukaistu.

Skotlantilaistutkija Duncan Lunan analysoi aiempia radioaaltohavaintoja ja väitti tähtikartan perusteella, että Black Knight lähettää viestiä Epsilon Bootis -tähdeltä peräisin olevalta sivilisaatiolta. Lunan myönsi kuitenkin myöhemmin metodiensa olleen epätieteellisiä.




Lue myös:
Lähettääkö 13 tuhatta vuotta vanha maata kiertävä satelliitti kaikusignaaleja?
Mustan ritarin todellinen muoto on paljastettu

Lähde:
Black Knight -satelliitti
          

20.3.2018



Moodus

Kaukaista räjähdystä muistuttavia ääni-ilmiöitä kuullaan toisinaan eri puolilla maapalloa, lähinnä rannikkoalueilla. Ilmiö tunnetaan lukuisilla paikallisilla tai yleisimmillä nimityksillä. Ilmiö on Brontidi italiaksi ja Uminari japaniksi, englanniksi nimityksiä ovat esimerkiksi mistpouffer ("sumuposahtaja") ja fog gun ("sumutykki"). Äänet muistuttavat ukkosta, räjähdystä tai tykinlaukausta, ukkoseen ne eivät kuitenkaan liity. Osa havainnoista ei ole "aitoja". Ääniä voivat nykyisin aiheuttaa esimerkiksi yliäänikoneet, mutta nämä ääni-ilmiöt on tunnettu jo kauan ennen lentokoneita, jo esimerkiksi intiaanien mytologiassa.

Eräs tunnettu havaintopaikka on Moodus-niminen kaupunki Yhdysvaltojen Connecticutissa. Siellä ilmiölle on oma paikallinen nimityksensä, Moodus Noises ("Moodus-äänet"). Kaupunki on saanut nimensä intiaanikielestä, jossa "Machimoodus" tarkoittaa äänten paikkaa. Kalliovuorilla kuultavia laukausta muistuttavia ääniä kutsutaan Kalliovuorten kanuunoiksi.

Ilmiölle on annettu useita mytologisia ja tieteellisiä selityksiä. Ilmiön alkuperä on tieteellisessä mielessä epävarma. Samaan aikaan äänten kanssa on rekisteröity erittäin heikkoja maanjäristyksiä, niin heikkoja, ettei ihminen voi mitenkään havaita niitä. Nämä maanjäristykset ovat kuitenkin niin heikkoja, että ne eivät luultavasti aiheuta ääntä, vaan niillä ja äänillä on sama alkuperä. Erään teorian mukaan äänet johtuvat merenpohjasta purkautuvasta kaasusta.




Lähde:
Kaukaista räjähdystä muistuttavat ääni-ilmiöt - Wikipedia

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *