Mysteerien maailma
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mysteerit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mysteerit. Näytä kaikki tekstit
          

9.10.2018



Max Spiers

Brittiläisen ufo-tutkijan kuolema


Max Spiersin (kuvassa) yhtäkkinen kuolema heinäkuun 16. päivänä 2016 Varsovassa, Puolassa on hämärän peitossa. Spiersin ruumiin Britanniaan palauttamisen jälkeen brittiläiset tohtorit eivät kyenneet määrittämään hänen kuolinsyytään. Kentin poliisi (kaakkois-Englannissa) on aloittanut yhteistutkimuksen Puolan poliisin kanssa UFO/supersotilas-salaliittoteoreetikon kuolemasta. Tutkimusten on tarkoitus alkaa tammikuun 7. päivä 2019.

39-vuotias Spiers oli vieraillut Varsovassa puhumassa konferenssissa. Spiersin sanotaan tutkineen tunnettujen poliitikkojen, liikemiesten ja viihdealan ihmisten elämää. Tämä sai hänen äitinsä, Vanessa Batesin, huomauttamaan, "Mielestäni Max on tutkinut joitain pimeitä nurkkia ja joku halusi hänen kuolevan." "Max oli erittäin hyväkuntoinen ja terve kun sanoin hänelle näkemiin", sanoo Vanessa. "Kaikki mitä meillä on liittyen hänen terveystietoihinsa ennen hänen lähtöään sanoi että hän on terve". Viesti Spiersin puhelimesta lähetettiin hänen äidilleen juuri ennen hänen kuolemaansa, ja siinä varoitettiin "….jos jotain tapahtuu minulle, tutki".

Joulukuussa 2016 brittiläinen tutkimuskomitea kuuli todisteena, että Spiers oli oksentanut kaksi litraa mustaa verta ennen kuolemaansa. Puolalaiset viranomaiset päättelivät, että yhtäkkinen kuolema johtui luonnollisista syistä. Prosessissa oli väitetty olevan ”epäselvyyksiä” liittyen Puolan hätäviranomaisiin. Ja Spiersin kannettava tietokone palautettiin hänen perheelleen täysin tyhjänä. Britannian komitea kuulee todisteita siitä tulisiko Puolan poliiseja vastaan käydä joihinkin toimiin. He analysoivat myös Spiersin kannettavan.

Lähteet:
Artikkelin julkaissut ja kääntänyt - Eksopolitiikka.fi
Exonews
Metro.co.uk
          



Violet ring Elve sky Russia

Violetti "rengas" Venäjällä


Astronomi Jan Kowsky onnistui kuvaamaan yhtenä iltana, elokuun 15. ja 16. päivän välissä 2018, kuvia ja videoita lähes tuntemattomasta ilmakehän ilmiöstä. Siellä näkyy henkiä, tonttuja, ilman hehkuntaa, tulipalloja, revontulia ja muuta Venäjän Sverdlovskin alueella, Irbitissä.

Kuvat ja video: vk.com/jankowsky

Videolla näkyy violetti rengas.
Ajankohdat videolla:

Henkiä: 00:00 – 00:19, 00:25 – 00:32, 00:45 – 00:55
Tonttuja: 00:20, 00:33
Kuumia salamoita: 00:38 – 00:44
Meteoreja: 00:56 – 01:30
Revontulia: 01:31 – 01:41
Hehkuntaa: 01:20, 01:42 – 01:51
Meteori, aurora ja henkiä: 01:52 – 02:00
Henkiä ja tonttuja: 02:01 – 02:24





Lähteet:
Artikkelin julkaissut ja kääntänyt - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

1.10.2018




Venäjän Djatlovin solan onnettomuuteen liittyen on tehty uusi löytö. Onnettomuus tappoi tuolloin solassa vaeltaneet.

Ural-vuoriston kaukainen kohta tuli tunnetuksi paranormaalista toiminnasta vuoden 1959 tapauksen jälkeen, jolloin vaeltajajoukko katosi omituisissa olosuhteissa.

Huolimatta Venäjän viranomaisten tutkimuksista ja tuon jälkeisten vuosikymmenien aikana riippumattomien tutkijoiden tekemistä tarkasteluista, omituinen tapaus ei koskaan ratkennut.



Alueella vierailleen turistin tekemä löytö saattaa ratkaista tapauksen, tai sitten olla vain turha toivo saada se pois päiviltä.

Nimetön yksilö oli törmännyt omituiseen metallikappaleeseen vieraillessaan alueella vuonna 2008.

Uskomatonta kyllä, löytö vasta äskettäin varmistettiin, kun alueelle tehtiin tutkimusretki joka meni katsomaan löytöä ja tuomaan sen sivistyksen pariin tutkittavaksi.

Tutkijat Venäjälä sanovat mystisen metallikappaleen, joka on metrin pitkä ja metrin leveä, olevan jonkinlaista romua mannertenvälisestä ohjuksesta.

Vaikka on vaikea käsittää palasen selvinneen Djatlovin solan tapauksen päivistä tähän asti Uralin vuoristossa, paikka sijaitsee niin kaukana ettei siellä juuri kukaan käy.

Metallin tutkimus mahdollistaa sen identifioinnin ja kytkemisen tapaukseen.

Jos osoittautuu että metalli on peräisin ohjuksesta, jota on käytetty tai testattu vaeltajien kuollessa, se antaisi paljon painoarvoa teorialle siitä, että vaeltajat joutuivat jonkin aseen uhreiksi tuolloin. Asiasta raportoivat sputniknews ja coasttocoast.

Jos kyseessä oli ohjus, silloin heidän tulisi löytää lisää romua ohjuksesta sekä osumapaikka. Näin ei ole tapahtunut. Tämän kappaleen alkuperä voi olla muutakin.

Lähteet:
Artikkelin suomentanut - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

19.9.2018




Välähdyksiä havaitaan Pohjois-Carolinan taivaalla kokoajan enemmän ja kukaan ei tiedä mitä ne ovat tai mistä ne ovat peräisin kertoo.

Käyttäjän MrMB333 videossa näkyy kirkkaan oransseja välähdyksiä taivaalla, jotka eivät liity salamiin tai ilotulitteisiin. Koska välähdykset ovat samassa kohtaa, voidaan sulkea pois meteorit, sillä meteorit liikkuisivat.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

10.9.2018



Feeniks Yellowstone

Omituisia tapahtuu Yellowstonen kansallispuistossa


Omituinen värikäs lintu on nähty Grand Teton -kansallispuiston web-kamerassa vain pari päivää sen jälkeen kun suosittu alue lähellä Jenny-järveä Grand Tetonissa, lähellä Yellowstonen kansallispuistoa, on suljettu kansalta. Viranomaisilla on huoli laajenevista repeämistä suurissa kivimuodostelmissa.

Vaikka Yellowstonen kivimassa tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä sen Höyrylaiva-geysirien ollessa purkautunut yhdennentoista kerran maaliskuun jälkeen, ja nyt kun Grand Tetonin rakoilu laajenee, tämän värikkään myyttistä tulilintua muistuttavan linnun ilmestyminen on vähintäänkin outoa.

Tulilintu näkyy kohdassa 2.08 videolla, ja muinaisen legendan mukaan Feeniks-lintu saapuu kaukaisesta maasta, näky joka on samalla siunaus ja maailmanloppu.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

9.7.2018



Katse kaikkeuteen tube-kanava


Filosofinen tieteisohjelma maailmankaikkeuden mysteereistä. Suosittelen käymään kurkkaamassa kaverin kanavan, koska aihealueet ovat erittäin mielenkiintoiset ja videoiden laatu on hiottu kovalle tasolle. Erittäin laadukasta jälkeä.

Eka kausi


Toka kausi


          

9.4.2018



tamam shud

Somertonin mies löytyi kuolleena vuoden 1948 joulukuussa Australian Adelaiden kaupungin eteläpuolelta Somertonin rannalta, eikä hänen henkilöllisyyttään tai kuolintapaansa ole vieläkään saatu selvitettyä. Australiassa tapaus tunnetaan yksinkertaisesti nimellä The Unknown man (Tuntematon mies). Mysteeriä kutsutaan myös nimellä Tamám Shudin tapaus.

Ruumiin löytyminen


Joulukuun ensimmäisen päivän aamuna 1948, kello 6:30, Adelaiden poliisille ilmoitettiin rannalta löytyneestä kuolleesta miehestä. Mies oli puoli-istuvassa asennossa hiekalla, jalat suorina, mutta nilkat ristittyinä, pää rantavallia vasten leväten. Vasen käsi oli suorana, oikea koukussa. Hän oli pukeutunut siistiin pukuun, jonka takin kauluksella oli puoliksi poltettu savuke. Toinen polttamaton savuke oli miehen korvan takana.

Yksi ruumiin löytäjistä oli aamu-uinnille menossa ollut kultaseppä John Lyons, joka oli huomannut pukumiehen jo edellisenä iltana. Hän oli ollut vaimonsa kanssa iltakävelyllä rannalla noin seitsemän aikaan, kun he näkivät miehen makoilevan rantahiekalla. Kuulusteluissa he kertoivat miehen nostaneen kätensä suoraksi ja sitten pudottaneen sen löysästi alas, jolloin pari oli tulkinnut miehen olevan päihtynyt ja vain polttelevan tupakkaa. Puolisen tuntia myöhemmin rantabulevardilla kävellyt toinen pariskunta näki myös miehen, jolloin tämä vaikutti nukkuvalta. Pariskunta ihmetteli, kuinka lukuisat hyttyset eivät häirinneet miehen unia, mutta jättivät tämän kunnon tarkistamatta.

Vasta seuraavana aamuna, pukumiehen yhä maatessa samassa kohdassa, kävi kultaseppä tarkistamassa tilanteen ja huomasi ruumiin olevan kylmä.

Tutkinta


Poliisi löysi miehen puvuntaskuista käytetyn junalipun Glenelgiin, käyttämättömän junalipun Henley Beachille, yhdysvaltalaisen alumiinikamman, puolillaan olevan Juicy Fruit -purukumipaketin, australialaisen kuuden pennin kolikon, tulitikkuja sekä Army Club -askin, jonka sisältä löytyi toisen merkkisiä, kalliimpia Kensitas-savukkeita. Henkilöllisyyspapereita tai lompakkoa ei löytynyt. Yhdessäkään miehen päällä olleessa vaatekappaleessa ei myöskään ollut nimikointilappuja, ja jopa valmistajien merkit oli ratkottu irti.

Miehen vaatetus oli säähän nähden liioiteltu: hänellä oli yllään valkoinen kauluspaita, ruskea neulepusero, eurooppalaisen näköinen harmaanruskea takki, sinipunainen solmio ja ruskeat housut. Jaloissaan hänellä oli sukat sekä huolellisesti kiillotetut kengät. Sää oli Adelaidessa helteinen, ja alimmillaankin lämpötila oli kahdenkymmenen celsiusasteen luokkaa.

Patologi arvioi miehen olevan noin 40-45-vuotias. Hän oli 180 senttimetriä pitkä, tyyliltään brittiläinen, ja hänen hiuksensa olivat punertavan vaaleat, häivähdyksellä harmaata. Miehen siisteistä käsistä pääteltiin, ettei hän ollut raskaan ruumiillisen työn raataja, huolimatta miehen poikkeuksellisen hyvästä fyysisestä kunnosta. Erityisesti miehen kaareutuneet varpaat ja hyvin muotoutuneet pohjelihakset herättivät ihmetystä, ja jotkut arvelivat niiden johtuvan tanssijataustasta.

Miehestä ei löytynyt merkkejä minkäänlaisesta ruumiillisesta väkivallasta, mutta ruumiinavauksessa selvisi tämän kärsineen sisäisestä verenvuodosta. Patologi lisäksi kirjasi miehen pernan olleen noin kolmesti normaalin kokoinen. Vatsalaukusta löydettiin pasteija, joka miehen arvioitiin syönneen iltakymmenen ja -yhdentoista välillä. Elimistöstä ei löydetty mitään jälkiä tunnetuista myrkyistä, eikä miehen sydämestä löytynyt mitään vikaa.

Ruumiinavauksen suorittanut patologi tohtori Dwyer oli kuitenkin vakuuttunut, ettei kyseessä ollut luonnollinen kuolema ja että uhri oli ottanut tai saanut jonkinlaista hyvin liukenevaa rauhoittavaa ainetta. Pasteija ei kuitenkaan ollut tutkimusten perusteella myrkynvälittäjä. Vaikka kuvaa ja sormenjälkiä levitettiin nopeasti englanninkielisissä maissa, ei miehen henkilöllisyydestä saatu pienintäkään vihiä. Ruumis päätettiin balsamoida 10. päivä joulukuuta.

Tutkinnan jatkuminen


Tammikuun 14. 1949 Adelaiden rautatieaseman säilytystilasta löydettiin ruskea matkalaukku, joka oli jätetty sinne edellisen vuoden marraskuun 30. päivä kello yksitoista. Laukun merkki oli poistettu, ja sen sisältö ei tarjonnut hyödyllisiä viitteitä miehen henkilöllisyydestä.

Päivä, jona laukku oli tuotu säilytykseen, sopi hyvin kuoleman aikajanaan. Lisäksi lanka, jota housujen parsimiseen oli käytetty, katsottiin todisteeksi laukun kuulumisesta uhrille. Nimi Kean tai Keane yritettiin ensin yhdistää henkilöön, mutta selvisi sen viittavan vaatteet valmistaneeseen yhdysvaltalaiseen räätäliin.

Toisen ruumiinavauksen suoritti patologi John Cleland kesäkuussa 1949. Kuolinsyy ei selventynyt, mutta toisen tutkimuskerran yhteydessä miehen housuista löydettiin salatasku (tai joidenkin mielestä taskukellolle tarkoitettu sisätasku), jossa oli pieni pala paperia. Lapussa oli kaksi sanaa, Tamám Shud, jotka syvensivät mysteeriä entisestään.

Tamám Shud ja tapaus Jestyn

Poliisi otti yhteyttä paikallisiin kirjastonhoitajiin selvittääkseen viestin tarkoituksen. Teksti oli persiaa, tarkoitti loppua (tarkemmin sanoen "loppunut" tai "se on loppu"), ja oli Omar Khaijamin 1100-luvulla kirjoittaman runoteoksen Rubaiyatin viimeinen lause. Pala oli revitty suoraan itse kirjasta, jonka painos oli hyvin harvinainen.

Heinäkuussa 1949, kuukausi ruumiin hautaan laskemisen jälkeen glenelgiläinen mies ilmoittautui poliisille ja kertoi löytäneensä edellisen joulukuun alussa autonsa penkiltä Rhubaiyatin runoteoksen. Mies muisteli kirjan löytyneen juuri marras-joulukuun taitteessa. Hän uskoi sen silloin kuuluvan veljelleen ja siirsi kirjan suurempia pohtimatta hansikaslokeroon. Autoaan mies säilytti tavallisesti vain muutaman sadan metrin päässä Somertonin rannasta. Nähtyään lehtiartikkelin mysteeristä mies tutki kirjaa tarkemmin ja huomasi viimeisen sivun puuttuvan.

Takakannesta löytyi oitis puhelinnumero ja tarkempien tutkimusten myötä suurennuslasin avulla myös hyvin haaleaa kirjoitusta.

Puhelinnumero yhdistettiin pian Somertonin rannan läheisyydessä asuvaan nuoreen naiseen, josta oli pitkään yleisesti tiedossa vain lempinimi Jestyn (hänen tyttärensä astuttua julkisuuteen 2013 hänen tiedetään olleen oikealta nimeltään Jessica "Jo" Johnson). Nainen myönsi vastahakoisesti antaneensa sodan aikana kyseisen teoksen lahjaksi miehelle nimeltä Alfred Boxall. Vastahakoisuuden syyksi epäiltiin tilanteen kiusallisuutta, sillä Jestyn asui tapahtumien hetkellä tulevan aviomiehensä kanssa.

Tutkijat uskoivat jo selvittäneensä ruumiin henkilöllisyyden, mutta Albert Boxall olikin yhä hengissä. Lisäksi hänellä oli hallussaan Jestynin hänelle antama kopio teoksesta, jonka viimeinen sivu oli yhä paikoillaan.

Lisäkuulusteluissa Jestyn muisti noin vuotta aikaisemmin tulleen kotiinsa ja kuulleen naapuriltaan tuntemattoman miehen käyneen kyselemässä häntä. Kummallisempaa oli kuitenkin se, että poliisien näyttäessä miehen kasvoista otettua kipsivalosta Jestyn järkyttyi pyörtymyksen partaalle. Paikalla olleiden mukaan nainen vaikutti tunnistavan miehen, mutta kielsi kaiken.

Aikalaispoliisit eivät olleet kovinkaan uskaliaita utelemaan aiheesta syvemmin pian naimisiin menevältä nuorelta naiselta. Jestyn kuoli vuonna 2007 vieden mahdollisen salaisuutensa hautaan.

Vuosikymmeniä myöhemmin alettiin spekuloida, että Jestynin vuonna 1946 syntyneen pojan Robinin isä saattaisi olla kyseinen tuntematon uhri. Uskomusta vahvisti harvinainen geneettinen piirre, jonka sekä rannalta löytynyt mies että Robin Thomson jakoivat: kulmahampaat, jotka sijaitsivat suoraan etuhampaiden vieressä. Myös molempien poikkeuksellisen kehittyneiseen pohjelihaksiin kiinnitettiin spekulaatioissa huomiota. Somertonin miestä oltiin epäilty tanssijaksi, ja aikuistuttuaan Robin Thomson päätyi tanssimaan Australian Baletissa. Robin Thomson kuoli vuonna 2009, mutta jätti jälkeensä tyttären Rachelin.

Salaviesti

Kun Jestyniin osoittava tutkintasuunta osoittautui vesiperäksi, alkoi poliisi tutkia haaleaa koodiviestiä. Ultraviolettivalon alla paperilla saattoi erottaa viisi riviä kirjaimia, joista kolme ensimmäistä oli erotettu kahdesta viimeisestä kahdella viivalla, joiden päälle oltiin vedetty ruksi. Viesti julkaistiin sanomalehdissä, sillä kaikki apu oli tarpeen pientä tekstipätkää auki koodatessa. Kukaan ei kuitenkaan onnistunut ratkaisemaan arvoitusta, ja Australian merivoimien tiedustelupalvelu julisti koodin rikkomattomaksi. Lausunnossaan he päättelivät kirjainten toistuvuuden perusteella koodin sopivan kuitenkin parhaiten englannin kieleen sekä epäilivät tekstin olleen mahdollisesti pätkä runosta.

Etelä-Australian kuolinsyytutkimuslaitos julkaisi vuonna 1958 lopullisen raporttinsa, jossa kerrottiin, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä kuka mies oli, kuinka hän kuoli ja mikä oli kuoleman syy.

Tytär


Tapaukseen liittyneen Jestynin tyttärentyttärestä Rachelista on otettu DNA-näyte, joka paikantaa hänen esi-isänsä Yhdysvaltoihin, tarkemmin ottaen itärannikolle. Tämä olisi linjassa Somertonin mieheltä löytyneistä vihjeistä: ei vielä 1940-luvulla Australiaan rantautuneesta Wrigley's-purukumista sekä jenkkityylisestä tikkauksesta vaatteissa. Suurin vaikeus on todistaa, että Rachel todella olisi mysteerimiehen lapsenlapsi. Lupaa ruumiin nostamiseen haudasta on haettu kahdesti, mutta oikeus on antanut molemmilla kerroilla kieltävän päätöksen. Australian lain mukaan lupa voidaan antaa vain, mikäli tarkoituksena on kyseenalaistaa testamentin laillisuus tai löytää ja tunnistaa sodassa kadonnut henkilö.

Kahdesta kieltävästä päätöksestä huolimatta on professori Derek Abbot yhteistyökumppaneineen tehnyt uuden vetoomuksen Somertonin miehen henkilöllisyyden selvittämisestä.

Lähde:
Somertonin mies - Wikipedia
          

5.4.2018



black knight ufo secret craft

Black Knight -satelliitti


Black Knight -satelliitti on esine Maata kiertävällä radalla, joka NASAn mukaan on ISS-avaruusaseman rakennustöiden aikana menetetty lämpösuoja. Ufo-harrastajien mielestä kyseessä on avaruusolentojen satelliitti, joka on kiertänyt Maata noin 13 000 vuotta.

Legenda Ufo-satelliitista juontaa juurensa vuoteen 1899, jolloin Nikola Tesla ilmoitti vastaanottaneensa radioaaltoja avaruudesta. Vuonna 1954 yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä julkaistiin ufotutkija Donald Keyhoen väitteitä Yhdysvaltain ilmavoimien havaitsemista kahdesta Maata kiertävästä satelliitista. Tuolloin yhtäkään satelliittia ei ollut vielä laukaistu.

Skotlantilaistutkija Duncan Lunan analysoi aiempia radioaaltohavaintoja ja väitti tähtikartan perusteella, että Black Knight lähettää viestiä Epsilon Bootis -tähdeltä peräisin olevalta sivilisaatiolta. Lunan myönsi kuitenkin myöhemmin metodiensa olleen epätieteellisiä.




Lue myös:
Lähettääkö 13 tuhatta vuotta vanha maata kiertävä satelliitti kaikusignaaleja?
Mustan ritarin todellinen muoto on paljastettu

Lähde:
Black Knight -satelliitti
          

20.3.2018



Moodus

Kaukaista räjähdystä muistuttavia ääni-ilmiöitä kuullaan toisinaan eri puolilla maapalloa, lähinnä rannikkoalueilla. Ilmiö tunnetaan lukuisilla paikallisilla tai yleisimmillä nimityksillä. Ilmiö on Brontidi italiaksi ja Uminari japaniksi, englanniksi nimityksiä ovat esimerkiksi mistpouffer ("sumuposahtaja") ja fog gun ("sumutykki"). Äänet muistuttavat ukkosta, räjähdystä tai tykinlaukausta, ukkoseen ne eivät kuitenkaan liity. Osa havainnoista ei ole "aitoja". Ääniä voivat nykyisin aiheuttaa esimerkiksi yliäänikoneet, mutta nämä ääni-ilmiöt on tunnettu jo kauan ennen lentokoneita, jo esimerkiksi intiaanien mytologiassa.

Eräs tunnettu havaintopaikka on Moodus-niminen kaupunki Yhdysvaltojen Connecticutissa. Siellä ilmiölle on oma paikallinen nimityksensä, Moodus Noises ("Moodus-äänet"). Kaupunki on saanut nimensä intiaanikielestä, jossa "Machimoodus" tarkoittaa äänten paikkaa. Kalliovuorilla kuultavia laukausta muistuttavia ääniä kutsutaan Kalliovuorten kanuunoiksi.

Ilmiölle on annettu useita mytologisia ja tieteellisiä selityksiä. Ilmiön alkuperä on tieteellisessä mielessä epävarma. Samaan aikaan äänten kanssa on rekisteröity erittäin heikkoja maanjäristyksiä, niin heikkoja, ettei ihminen voi mitenkään havaita niitä. Nämä maanjäristykset ovat kuitenkin niin heikkoja, että ne eivät luultavasti aiheuta ääntä, vaan niillä ja äänillä on sama alkuperä. Erään teorian mukaan äänet johtuvat merenpohjasta purkautuvasta kaasusta.




Lähde:
Kaukaista räjähdystä muistuttavat ääni-ilmiöt - Wikipedia
          

8.3.2018



Ihmissusi

Jean Grenier


Jean Grenier (n. 1590–1610) oli ihmissudeksi epäilty poika, joka mainitaan muun muassa Sabine Baring-Gouldin kirjassa The Book of Were-Wolves (1865). Tiedot hänestä perustuvat vuonna 1603 pidetyn oikeudenkäynnin asiakirjoihin.

Jean Grenier oli köyhän työläisen poika S. Antoine de Pizonin kylästä, vaikka hän itse väittikin olevansa papin poika. Kolme kuukautta ennen kohtaustaan hän oli lähtenyt kotoaan ja ollut sekalaisissa töissä eri paikoissa tai kerjännyt maantiellä. Hän oli ollut monta kertaa hoitamassa maanviljelijöiden laumoja, mutta koska hän ei ollut hoitanut tehtäviään tyydyttävästi, hänet irtisanottiin. Kuulustelussa poika oli haluton paljastamaan tietoja menneisyydestään, minkä takia kaikki hänen antamansa tiedot tarkistettiin.

Oikeudenkäynti


Oikeudenkäynnissä Grenier myönsi tappaneensa ja syöneensä useita lapsia. Hän kertoi pääseensä sisään erääseen taloon pienessä kylässä ja löytäneensä sieltä pienen lapsen kehdostaan. Hän oli ottanut lapsen kehdostaan, paennut talosta ja syönyt lapsesta sen minkä jaksoi. Loput hän oli antanut toiselle sudelle. S. Antoine de Pizonin lähellä hän oli hyökännyt pienen lammaspaimentytön kimppuun ja syönyt hänet. Kuusi viikkoa ennen kiinnijäämistään hän oli hyökännyt taas yhden tytön kimppuun samalla alueella. Eparonissa hän olisi tappanut M. Millonin koiran, ellei omistaja olisi tullut suojelemaan eläintään.

Tämän lisäksi Grenier tunnusti yrittäneensä tappaa ja syödä Marguerite Poirierin, joka kuitenkin piti hänet kauempana kepin avulla. Kysyttäessä hän osasi tunnistaa Marguerite Poirierin viiden muun tytön joukosta ja kertoi tytön haavoista, jotka hän oli tehnyt hampaillaan. Lisäksi Marguerite Poirier pystyi ainoana ihmisenä todistamaan Grenierin muuttuneen sudeksi. Myös hänen hyökkäyksensä erästä pientä poikaa vastaan todistettiin, kun poikaa ja hänet pelastanutta setää kuulusteltiin.
>br> Grenierin mukaan hän oli juossut pitkin maata sutena siitä lähtien, kun hän oli kymmenen tai yhdentoista ikäinen. Silloin hänen naapurinsa Duthillaire (joidenkin lähteiden mukaan Pierre La Tilhaire) oli esitellyt hänet metsässä asuvalle mustapukuiselle miehelle, Metsän ruhtinaalle (Maître de la Forêt), joka oli merkinnyt hänet kynnellään ja antanut salvaa ja suden nahan, joiden ansiosta hän pystyi muuttamaan muotoaan sudeksi. Metsän ruhtinaan käskystä hän kulki kylissä tappamassa lapsia. Yleensä hän kävi kierroksillaan muutaman tunnin kerrallaan, kun kuu oli katoamassa, ja muuntautui öisin. Vain kerran hän matkasi Duthillairen kanssa, mutta he eivät olleet surmanneet ketään silloin.

Grenier syytti isäänsä avunannosta ja oman sudennahan omistuksesta. Hän myös kertoi, että oli isänsä kanssa ollut Grillanden kylässä, missä Grenier oli tappanut hanhia paimentamassa olleen tytön. Grenierin mukaan hänen äitipuolensa oli muuttanut erilleen hänen isästään, kun äitipuoli oli nähnyt isän oksentavan ulos koiran tassut ja lapsen sormia. Grenierin mukaan Metsän ruhtinas oli kieltänyt vasemman peukalonkynnen pureskelun.

Duthillaire pidätettiin ja Grenierin isä tuotiin oikeudenkäynnin eteen. Grenierin isän ja äitipuolen antamat lausunnot pitivät monessa kohtaa yhtä Grenierin kertomuksien kanssa. Kadonneiden lasten vanhempien antamat päivämäärät ja kaikki haavat, jotka Grenier kertoi tehneensä, sekä niiden tekotavat pitivät myös paikkansa Grenierin antamien tietojen kanssa.

Kun Grenier tuotiin isänsä luo, hän alkoi muuttaa tarinansa tietoja ja pitkään jatkunut kuulustelu keskeytettiin. Seuraavan kerran, kun isä ja poika olivat samassa oikeussalissa, Grenier ei juuri muuttanut kertomustaan.

Tuomio


Puolustuksen puolelta oikeutta kehotettiin unohtamaan noituus ja pedoksimuuntautuminen ja sen sijaan huomioimaan lapsen ikä ja mielentila. Grenier todettiin hyvin jälkeenjääneeksi. Puolustus esitti myös, että lykantropia on vain hallusinaatio, ja että todellinen ruumiinmuutos tapahtui vain hullun ihmisen mielessä. Niinpä Grenieriä ei voisi rangaista tästä rikoksesta. Lisäksi hänen moraalinen kehityksensä ja koulutuksensa todettiin olevan vähäisiä.

Oikeus tuomitsi Grenierin vangiksi Bordeaux'n luostariin, jossa hänelle opetettaisiin kristillisiä tapoja ja moraalia. Jos hän yrittäisi paeta, hänet surmattaisiin. Hänen isäänsä vastaan ei saatu todisteita ja mies vapautettiin oikeussalista syytteittä.

Myöhemmin


Heti vapauduttuaan luostarin alueelle Grenier juoksi puutarhoissa hullun lailla neljällä jalalla. Hän löysi verisen kasan kokilta ylijääneitä sisälmyksiä ja kävi niiden kimppuun syöden ne uskomattoman nopeasti.

Seitsemän vuoden luostarielämän jälkeen pojasta oli tullut hyvin ujo ja nöyristelevä eikä hän halunnut katsoa ketään kasvoihin. Hänen silmänsä olivat syvällä päässä ja rauhattomat, hampaat olivat pitkät ja hyvin ulkonevat. Grenierin kynnet olivat mustat ja joissain kohdista aivan loppuun kuluneet. Hänen mielensä oli tyhjä eikä hän näyttänyt ymmärtävän muita kuin aivan yksinkertaisia asioita. Hän kuoli kahdenkymmenen vuoden iässä.

Lähde:
Jean Grenier - Wikipedia
          

5.3.2018



La bête du Gévaudan

Gévaudanin peto (ransk. La bête du Gévaudan) on nimi, joka annettiin ihmisten kimppuun hyökänneelle eläimelle entisen Gévaudanin provinssin alueella Etelä-Ranskassa vuosina 1764–1767. Hyökkäyksissä sai surmansa jopa yli 100 henkilöä. Monet historiantutkijat pitävät ihmisten kimppuun kävijöinä mahdollisesti useita eri susia, mutta hyökkääjäksi on esitetty myös muita eläimiä.

Piirteet


Aikalaiset kuvailivat Gévaudanin petoa sutta suuremmaksi ja sen turkkia punertavaksi. Sen pää oli suhteellisen pieni ja sen korvat samoin pienet ja pystyt. Rinnan väritys oli harmaa ja häntä käyrä. Joissakin kuvauksissa pedon takajalkoja kuvailtiin etujalkoja lyhyemmiksi ja sillä sanottiin olleen mustia ratoja selässä. Pedon sanottiin liikkuvan päivällä valoisaan aikaan ja nousevan joskus takajaloilleen. Uhrinsa se tappoi puremalla kaulasta tai naamasta. Petona pidettyinä kahdesta sudesta molemmilla oli sudelle epätavallinen turkin väritys.

Hyökkäykset


Ensimmäinen Gévaudanin pedon hyökkäys tapahtui kesäkuussa 1764 Fôret de Mercoiressa lähellä Langognea. Hyökkäyksen kohteena oli lehmiä paimentamassa ollut nuori nainen. Naisella oli mukanaan koiria, mutta pedon hyökätessä ne pakenivat. Naisen paimentamat lehmät kuitenkin karkottivat sen sarvillaan. Nainen kuvaili petoa suurikokoiseksi sudeksi. Ensimmäinen kuolemantapaus tapahtui samassa kuussa 30. päivänä. Uhri oli 14-vuotias lammaspaimen Jeanne Boulet. Tämän jälkeen tapahtui yhteensä 11 kuolemaan johtanutta hyökkäystä marraskuuhun saakka, jonka lopulla alueelle määrättiin armeijan sotilaita jahtaamaan petoa. Hyökkäykset kuitenkin jatkuivat ja 24. joulukuuta 1764 7-vuotias poika sai surmansa. Hänen lisäkseen vuoden loppuun mennessä surmansa saivat myös lammaspaimen ja kaksi nuorta tyttöä. 12. tammikuuta 1765 peto hyökkäsi lapsijoukon kimppuun Vileret d’Apcherin lähellä. Peto sai yhden lapsista kiinni, mutta muut ajoivat sen pois kepeillä ja kiviä heittämällä, eikä kukaan kuollut. Tähän mennessä kapteeni Duhamelin johtamat armeijan joukot olivat tappaneet jo noin 100 sutta mutta eivät olleet onnistuneet lopettamaan hyökkäyksiä. Ranskan kuningas Ludvig XV kiinnitti tilanteeseen huomiota ja määräsi paikalle maineikkaan normandialaisen sudenmetsästäjä Dennevalin, mutta hänkään ei onnistunut tehtävässään. Heinäkuussa kuningas lähetti paikalle Antoine de Beauternen.

8. syyskuuta 1765 eräs tyttö katosi Vachelerien kylästä lähellä Paulhac-en-Margeridea. Beauterne ja muutamat riistanhoitajat löysivät tämän ruumiin, jonka jalka oli osittain syöty. Tytön kaulassa oli puremajäljet. Syyskuun keskivaiheeseen mennessä kuolleita oli jo 73 noin 50 kilometrin levyisellä alueella. 20. syyskuuta Beauternen onnistui tappaa suurikokoinen susi. Sen ruho annettiin sittemmin Muséum d’Histoire Naturelleen Pariisiin, josta se sittemmin katosi. Tämän jälkeen hyökkäykset lakkasivat lähes kolmen kuukauden ajaksi.

Toinen peto


Peto hyökkäsi jälleen kahden lapsen kimppuun 2. joulukuuta 1765. Lisää lapsia sai surmansa tammi- ja helmikuussa 1766 ja paikalliset anoivat apua kuninkaalta. Koska petoa pidettiin virallisesti jo tapettuna, ei apua kuitenkaan tullut. Erään pikkutytön kuoltua jälleen 18. kesäkuuta 1767 joukko metsästäjiä lähti jahtaamaan petoa. Seuraavana päivänä Jean Chastel -niminen metsästäjä ampui punertavan eläimen ja tämän jälkeen pedon hyökkäykset loppuivat kokonaan. Pedon ruhoa tutki luonnontutkija Georges Leclerc de Buffon. Ruho oli sittemmin Muséum d’Histoire Naturellen kokoelmissa vuoteen 1819 saakka. Peto tunnistettiin omana aikanaan juovahyeenaksi tai sudeksi. Kaikkiaan pedon surmaamien lukumäärä vaihtelee lähteestä riippuen. Tutkija de Beaufortin vuonna 1987 tekemän arvion mukaan hyökkäyksiä tapahtui yhteensä 210. Kuolonuhreja oli 113 ja haavoittuneita 49. Tapetuista 98 oli syöty ainakin osittain.

Selityksiä


Monet historioitsijat pitävät todennäköisenä sitä, että ainakin suuressa osassa hyökkäyksiä kyse oli sudesta tai useista susista. Pedoksi on tosin ehdotettu lukuisia muitakin eläinlajeja. Ehdotettuja eläimiä ovat muun muassa koira, suden ja koiran sekoitus, juovahyeena, ahma ja paviaani. Kahden tapetun pedon kuvausten perusteella jotkin tutkijat ovat päätelleet, että kyseessä oli mahdollisesti suden ja jonkin alueella käytetyn suuren paimenkoirarodun sekoitus. Yhden paviaanin ampumisesta alueella huhuttiin alueella samoihin aikoihin. Jean-Jacques Barloyn teorian mukaan alueen protestantit päästivät tarkoituksellisesti alueelle irti juovahyeenan protestanttien ja jesuiittojen kiistojen takia sen jälkeen, kun ensimmäinen peto tapettiin vuonna 1765. Pedon on myös väitetty olleen eläimennahkaan pukeutunut murhaaja ja Chastelin on väitetty ampuneen hyeenan peitelläkseen murhaajan tekoja.

Lähteet:
Gévaudanin peto - Wikipedia
          

22.2.2018



Babuška-nainen

Babuška-nainen (engl. Babushka Lady) on lempinimi tunnistamattomalle naishenkilölle, jonka tiedetään valokuvanneen tai jopa videoineen John F. Kennedyn salamurhan vuonna 1963 erittäin läheltä. Hänen nimensä tulee hänen pitämästään huivista ja venäjän kielen sanasta babuška, joka tarkoittaa mummoa tai vanhaa naishenkilöä.

Vaikka monet näkivät tapahtuman aivan yhtä läheltä, on tapahtumasta kuitenkin erittäin vähän läheltä otettua video- tai kuvamateriaalia joka selventäisi tutkijoille tilanteen kulkua. Lisäksi moni paikalla ollut etsi suojaa ja juoksi pakoon laukausten jälkeen, toisin kuin Babuška-nainen, jonka tiedetään todistetusti jatkaneen kuvaamista tilanteesta huolimatta. Yhdessäkään valokuvassa, jossa Babuška-nainen esiintyy, hän ei katso suoraan kameraan joten häntä ei ole koskaan pystytty tunnistamaan eikä hän ole koskaan ilmoittautunut lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Vuonna 1970 Beverly Oliver -niminen nainen väitti olevansa Babuška-nainen. Hänen väitteensä osoitettiin myöhemmin perättömiksi. Hän muun muassa väitti kuvanneensa tapahtumat kameralla, joita ei vielä tuolloin ollut olemassakaan. Lisäksi valokuvat Babuška-naisesta osoittavat naisen olevan vanhempi kuin Oliver tuolloin.

Tapauksen toinen merkittävä sivuhenkilö on niin kutsuttu Sateenvarjomies (engl. Umbrella Man), joka nähdään Kennedyn kulkureitin varrella mustiin pukeutuneena pitämässä sateenvarjoa auki yllään kirkkaana syyspäivänä. Vuonna 1978 mies nimeltä Louie Steven Witt kertoi olevansa kyseinen mies, ja yhä omistavansa sateenvarjon. Hän kertoi sateenvarjon olleen eräänlainen protesti Kennedyn politiikalle.

Lähde:
Babuška-nainen - Wikipedia
          

30.1.2018



Cave ufo

Muinaiset astronautit viittaavat näennäistieteellisenä pidettyyn teoriaan, jonka mukaan Maassa on ihmiskunnan esihistorian aikana vieraillut humanoideja toisilta planeetoilta, ja he ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla ihmiskunnan kehitykseen. Näin olisi tapahtunut maan uskontoon, teknologiaan ja kulttuuriin vaikuttanut "paleokontakti" toisen planeetan sivilisaation kanssa.

Tunnetuimpia muinaisastronauttiteorian puolestapuhujia ovat Legendary Times -lehden julkaisija Giorgio A. Tsoukalos ja kirjailija Erich von Däniken, jonka ensimmäinen kirja Vieraita avaruudesta ilmestyi vuonna 1968. Vastustajien mielestä muinaisastronauttiteoriat ovat mielikuvitusta ja näennäistiedettä, ja esimerkiksi Dänikenin kirjoissa on osoitettu olevan monia epätarkkuuksia ja asiavirheitä. Menneisyyden vierailijoista on kuitenkin tullut erottamaton osa ufologiaa.


Egypt aliens

Muinaisastronauttiteorian pääväittämät


Uskonnolliset viitteet


Todisteita muinaisastronauttien tueksi on haettu uskontojen pyhistä teksteistä, legendoista ja myyteistä, sekä menneisyyden taiteesta, esineistöstä ja raunioista.


Esihistorialliset kuvat


Teorian kannattajat pitävät muinaisastronauttiteorian todisteina muun muassa esihistoriallisessa taiteessa esiintyviä avaruusolentoa muistuttavia hahmoja. On esimerkiksi veistoksia ja luolamaalauksia, jotka kuvaavat muinaisastronauttiteorian kannattajien mukaan avaruuspukuisia hahmoja, tänne tähtien takaa tulleita humanoideja. Japanilaisen myöhäisjomon-kulttuurin saviset Dogū-jumalhahmot näyttävät paleokontaktin kannattajien mielestä astronauteilta suurine silmineen, jotka ovat kuin avaruuspuvun silmikko.


Etelä-Amerikan rakennelmat


Erityisesti Perun ja Ecuadorin alueella on paljon monumentaalisia rakennelmia ja muita artefakteja, jotka on liitetty muinaisiin astronautteihin.


Muinaisten rakennelmien taidollinen taso


Teorian kannattajien mukaan menneen ajan sivilisaatioiden tekniikka oli liian kehittynyttä ollakseen Maan ihmisten tuottamaa. Monesti muinaisastronauttiteoreetikot väittävät vierailijoiden avaruudesta avustaneen muinaisia kansoja rakentamaan suuria kivitemppeleitä. Kannattajien mukaan silloisten ihmisten ei olisi riittänyt esimerkiksi Baalbekin temppelin peruskivien kuljettamiseen ja Stonehengen tyyppisten megaliittirakennelmien rakentamiseen. Myös anakronistisia esineitä pidetään todisteina muinaisista vierailijoista. Rattaista koostuvaa, pahoin turmeltunutta Antikytheran konetta pidetään muinaisastronauttiteorioiden kannattajien mukaan aikaansa nähden liian kehittyneenä, samoin Bagdadin paristoa. Joissain muinaisegyptiläisissä seinämaalauksissa kannattajat ovat tunnistavinaan sähkökaapeleita ja suuria hehkulamppuja.


Elämän tai ihmisen kehittyminen maapallolla


Jotkut väittävät myös muinaisastronauttien synnyttäneen elämän maapallolla tai että Nazcan linjat ovat merkkejä taivaasta tuleville humanoideille.


Etelä-Afrikan kivirakennelmat


Eräiden teorian kannattajien mukaan Etelä-Afrikassa viime aikoina kivirakennelmille tehdyt tutkimukset ja määrälaskennat ovat todistetta maan ulkopuolisesta kontaktista. Heidän mukaansa nyky-arkeologian väitös Etelä-Afrikan menneisyydestä pelkästään harvaan-asuttuna metsästäjä-keräilijöiden kulttuuripiirinä on väärä ja todisteeksi esitetään esimerkiksi kivirakennelmien väitetysti suurta määrää (satoja tuhansia tai miljoonia) sekä erikoista muotoa. Heidän väitetään myös keskustelleen paikallisten kanssa vanhoista legendoista saaden tietoa rakennelmien alkuperästä.


Sumerin kuningasluettelo


Muinaisastronauttiteorian kannattajat viittaavat monesti todistusaineistona myös sumerilaisiin kuningasluetteloihin. Luettelot ovat nykyisen historiankirjoituksen mukaan peräisin kaikkein vanhimmasta korkeakulttuurista ja ne on kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella. Sumerilainen kuninkaiden luettelo kuitenkin väittää kertovansa ajasta ennen vedenpaisumusta, jolloin olisi ollut kymmeniä tuhansia vuosia hallinneita kuninkaita. Vedenpaisumuksen jälkeiset merkinnät hallitsijakausien kestosta ovat vain lähemmäs tuhannen vuoden mittaisia.

Näitä todisteita on pyrkinyt hyödyntämään myös vähemmälle huomiolle jäänyt toinen muinaisastronauttiteorian piiriin luettava näkökanta, jonka mukaan ihmiskunta itse, tai jokin muu aiemmin maapallolla elänyt rotu, olisi ennen nykyistä sivilisaatiota kyennyt avaruusmatkailuun ja muihin hämmästyttäviin teknisiin keksintöihin. Joskus tähän viitataan käsitteellä nollasivilisaatio. Suomessa julkaistuista kirjoista tätä näkemystä on edustanut erityisesti vuonna 1973 julkaistu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset.





Lähde:
Muinaiset astronautit - Wikipedia
          

9.1.2018



ghost light

Haamuvalot ufoja?


Haamuvalo tarkoittaa väitettyä maanpäällistä tai taivaalla näkyvää valoilmiötä, jolle ei nykyisin tunneta kattavaa tieteellistä selitystä. Useita maanpinnalla tai sen lähellä näkyviä haamuvaloja kutsutaan kansanperinteessä esimerkiksi virvatuliksi, mutta tunnetaan myös korkeammalla esiintyviä valoja, kuten maavalot tai maanjäristysvalot.

Haamuvalot ovat innoittaneet monenlaisia uskomuksia. Maan lähellä nähtyjen haamuvalojen kuvitellaan olevan aaveita tai aaveiden tai muiden olentojen kantamia lyhtyjä. Taivaalla nähtyjä valoilmiöitä on saatettu pitää vaikkapa lohikäärmeinä. Nykyisin taivaalla nähtyjä tunnistamattomia valoja saatetaan pitää maapallon ulkopuolisen elämän aluksina.

Kuva: Hessdalenin ufot - Norja. Lue koko artikkeli täältä.

Lähteet:
Haamuvalo - Wikipedia
          

4.1.2018



Beale papers

Bealen paperit


Bealen salakirjoitukset (engl. Beale Ciphers) eli Bealen paperit (The Beale Papers) on koodattuja tekstejä sisältävä kokonaisuus, jonka tietyissä osissa sen väitetään sisältävän tiedon kulta-, hopea- ja jalokiviaarteen kätköpaikasta. Aarretta on yritetty etsiä ratkaisemalla koodeja, ja tekstejä on tutkittu eri menetelmin sekä dokumentteina että huijauksena.

Kirjoitusten tarina


Yhdysvalloissa Virginian osavaltion Lynchburgin kaupungissa sijainneeseen hotelli Washingtoniin majoittui tammikuussa 1820 ja uudelleen tammikuussa 1822 mies, joka ilmoitti nimekseen Thomas J. Beale. Jälkimmäisellä käynnillä hän jätti hotellin omistajan haltuun lukitun laatikon, jonka sisällöksi ilmoitti "arvokkaita ja tärkeitä papereita". Hän lähetti tälle ohjeen avata laatikko kymmenen vuoden kuluttua, mikäli jättäjä ei sitä noutaisi. Samalla lähettäjä lupasi myös toimittaa sen sisällön tulkitsemiseen tarvittavan avaimen. Avainta ei kuulunut, ja hotellinpitäjä Robert Morriss avasi laatikon kesällä 1845.

Laatikosta löytyi kolme numerosarjoja, ilmeisesti koodattuja viestejä, sisältävää paperiarkkia ja englanninkielinen saate. Saatekirje kertoo aarteen kokoamisesta ja kätkemisestä. Robert Morriss yritti turhaan ratkaista koodia.

Morriss paljasti Bealen paperit ystävälleen, joka vuonna 1885 kirjoitti anonyymina The Beale Papers -nimisen julkaisun. Julkaisu sisältää Bealen laatikosta löytyneet viestit ja Morrissin kertomuksen siitä, miten ne joutuivat hänelle.

Ratkaisuyritykset


The Beale Papers -julkaisussa esitetään salakirjoitusten yhden osan ratkaisu. Tämä järjestyksessä toinen kolmesta koodatusta arkista oli niin sanottua kirjasalakirjoitusta, jossa kooditekstin numerot vastaavat tietyn avaintekstin sanojen järjestystä ja edelleen esimerkiksi niiden alkukirjaimia. Avaintekstiksi osoittautui Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus. Avatun tekstin mukaan kolmas arkki paljastaisi henkilöt, joille aarre kuuluu ja ensimmäisestä arkista kävisi ilmi tarkka kätköpaikka. Avattu teksti ilmaisee aarteen summittaiseksi sijainniksi Bedfordin piirikunnan ja edelleen Bufford-nimisen paikan lähistön.

Simon Singh kertoo teoksessa Koodikirja (Tammi, 1999), että monet aarteenetsijät kokeilivat turhaan onneaan Bealen salakirjoitusten parissa. Esimerkiksi Hiram Herbert Jr. -niminen Beale-fanaatikko aloitti etsinnän vuonna 1923 ja jatkoi sitä 1970-luvulle asti. Osa salakirjoitusten taustasta kiinnostuneita on puolestaan yrittänyt osoittaa Bealen salakirjoitukset huijaukseksi. He ovat tutkineet esimerkiksi sitä, oliko Thomas Beale todellinen henkilö, ja selvittää kielianalyysin keinoin, onko The Beale Papers -julkaisun laatinut sama henkilö kuin salakirjoitukset.


The Lost Treasure of the Beale Ciphers


Lähteet:
Bealen salakirjoitukset - Wikipedia
          

2.1.2018



Levelland UFO Case
Lähde: The NightSky

Levellandin ufotapaus on yöllä 2.–3. marraskuuta 1957 Levellandissa Luoteis-Texasissa tapahtunut ufohavaintojen sarja joka liittyi Yhdysvaltain marraskuun ufoaaltoon.

Levellandin sheriffin toimisto sai kello 22.50–1.15 välisenä aikana ilmoituksia maantiellä olleesta esineestä. Havaitsijat kuvailivat esineen 30–60 metriä pitkäksi. Havaitsijat kuvailivat vaikutuksia autoihinsa sekä yhdessä ilmoituksista kahteen leikkuupuimuriin. Niiden moottorit ja valot sammuivat tai lakkoilivat. Kohteen poistuttua toiminta palautui normaaliksi.

Kohde kuvailtiin hohtavaksi ja sen nähtiin laskeutuvan pystysuoraan maantielle ja muuttavan väriään nousun ja laskun aikana. Sekä eräs tutkimaan lähteneistä poliisipartioista että eräät silminnäkijät kuvailivat lentävän valaisevan kohteen.

Ilmoitukset tulivat Levellandin kaupungin ympäristöstä toisistaan riippumatta varsin laajalta alueelta ja kuvaukset, yhteensä 15, olivat samankaltaisia. Varmuutta siitä oliko kyseessä yksi ainoa paikkaa vaihtanut kohde vai useita kohteita ei saatu vaikka jotkut ilmoituksista viittasivat edelliseen vaihtoehtoon. Tapaus on yksi Hynekin luokituksen toisen asteen lähituntuman tyyppiesimerkeistä.

Samankaltaiset havainnot Levellandin lähialueella


2. marraskuuta tehtiin Texasin Amarillon lennonjohtotornista ufohavainto. Canadienissa havaittiin samankaltainen laskeutunut esine kuin Levellandissa. Abilenessa ja White Sandsissa raportoitiin kolme laskeutumista 3. päivä marraskuuta. Lisäksi molempina päivinä tehtiin havaintoja lentävistä kohteista Uuden Meksikon Clovisissa ja Teksasin Midlandissa.

Yhdysvaltain ilmavoimien Blue Book selitti Levellandin havainnot pallosalamaksi.

Lähteet:
Levallandin ufotapaus - Wikipedia
          

27.11.2017



Ironie pile Bagdad

Bagdadin paristo on yhteisnimitys esineille, jotka löydettiin Khuyut Rabbouan kylästä läheltä Bagdadia vuonna 1936. Esineet ovat päästään asfaltilla tukittuja saviruukkuja, joiden keskellä on kuparinen sylinteri ja rautasauva. Esineet on ajoitettu noin vuoteen 200 eaa.

Esineet tulivat laajempaan tietoon vuonna 1938, kun saksalainen Wilhelm König, Irakin kansallismuseon johtaja, löysi esineet museon kokoelmista ja julkaisi Saksaan palattuaan kirjoituksen, jossa hän spekuloi mahdollisuudella, että esineet olisivat muinaisia paristoja. Königin mukaan niitä olisi mahdollisesti käytetty kultausten tekemiseen elektrolyysin avulla.

Vaikka esineistä tehdyillä kopioilla on kokeissa pystytty saamaan aikaan elektrolyysi, tutkijat eivät yleisesti ottaen ole vakuuttuneita siitä, että esineitä olisi käytetty sähkön tuottamiseen tai ainakaan galvanointiin. Nykyisten paristojen prototyypin kehitti Alessandro Volta vuonna 1800.

Lähteet:
Bagdadin paristo - Wikipedia
          

23.11.2017



Spontaneous Human Combustion

Ihmisen spontaani syttyminen


Itsesytyntä (spontaani itsesyttyminen) on oletettu ilmiö, jossa ihminen syttyy palamaan ilman mitään näkyvää syytä. Itsesytyntää on tarjottu esimerkiksi paranormaalista ilmiöstä, jota tiede ei pysty selittämään. Itsesytyntänä pidettyjä tapauksia tunnetaan lukuisia.

Eläimiin kohdistuneita itsesytyntätapauksia ei tunneta.

Huomiota herättäneenä ilmiönä itsesytyntää on käsitelty usein myös fiktiossa. Fiktiviisiä esimerkkejä löytyy jo muiden muassa Charles Dickensin ja Nikolai Gogolin kirjallisuudesta 1800-luvulta. Myös väitettyjä todellisia itsesytyntätapauksia on käsitelty kirjoissa; ilmiöstä kirjoittaneisiin kuuluu Larry E. Arnold.

Hypoteeseja


Itsesytyntätapauksissa on todettu joukko toistuvia piirteitä, joista osa erottaa ne muunlaisista tulipaloista.

Vaikka itsesytynnän väitetään tapahtuvan spontaanisti, monessa tunnetuissa tapauksissa käsillä on ollut jokin sytytyslähde (usein savuke), mutta ei mitään sytytystä helpottavaa ainetta kuten bensiiniä. Jotkin tapaukset ovat tapahtuneet todistajien silmien edessä ilman näkyvää sytytyslähdettä ulkotilassa.

Tulipalo on yleensä rajoittunut uhrin ruumiiseen. Läheiset huonekalut ja kodinkoneet eivät ole merkittävästi vaurioituneet. Uhrin välittömässä läheisyydessä esiintyy hyvin vähän jos lainkaan vaurioita.

Uhrin ruumis on yleensä pahemmin palanut kuin tavallisessa tulipalossa. Palovammat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti eri ruumiinosien kesken. Yleensä vartalo on pahimmin vahingoittunut, joskus lähes täysin tuhkaksi palanut, mutta ääreisosat ovat vahingoittumattomat.

Useimmat itsesytyntätapaukset ovat sattuneet sisätiloissa.

Korkealla, esimerkiksi kaappien päällä, olevat laitteet kuten televisiot ovat vaurioituneet joskaan eivät palaneet.

Itsesytyntä on ollut vaikeasti selitettävä ilmiö. Ihmisruumis, josta noin 75 % on vettä, palaa huonosti. Kuitenkin useissa itsesytyntätapauksissa uhrin ruumis on palanut lähes tuhkaksi. Ruumiin polttamisen näin täydellisesti on katsottu vaativan yli 1 700 °C:n lämpötiloja – nykyaikaisissa krematorioissa poltto tapahtuu noin 1 100 °C:n lämpötilassa, minkä jälkeen luut on vielä hienonnettava mekaanisesti. Henkirikosten uhrien ruumiita on usein yritetty hävittää polttamalla (murhia on jopa yritetty lavastaa itsesytynnäksi) palavien nesteiden avulla, mutta polttoaineen loputtua ruumis lakkaa palamasta.

Kynttilänsydänefekti


Yleisen hypoteesin mukaan itsesytynnässä on kyse "kynttilänsydänefektistä" (englanniksi "wick effect"): ruumiin rasva toimii polttoaineena ja vaatteet sydämenä. Tuli olisi syttynyt ulkoisestä lähteestä, esimerkiksi tupakasta. Hypoteesi on testattu BBC:n järjestämässä kokeessa, jossa huopaan kääritty sian ruho sytytettiin pienen bensiinimäärän avulla. Ihon palettua puhki ihonalainen rasva alkoi sulaa ja valua ulos, ja myöhemmin rasvaa vapautui polttoaineeksi myös luuytimestä. Seitsemän tunnin palamisen jälkeen palo karkasi käsistä sytyttäen koko huoneen voimakkaasti palamaan ja palo sammutettiin. Sian todettiin palaneen pahoin, muttei tuhkaksi. Palon lämpötila oli koko ajan pysynyt melko tasaisena, eikä se noussut yli 800 °C:n. Ympäröivät huonekalut ja huone vaurioituivat palossa pahoin. Jopa palon kestävä kamera oli sulanut muodottomaksi möykyksi.

Kokeessa havaittiin liekkien jäävän mataliksi (korkeimmillaan noin 50 cm).

Huoneessa olevat esineet vaurioituivat pahasti, koska palon tuottama lämpö sytytti ne palamaan.

Ruho paloi erittäin pahoin, mikä johtui palon pitkästä kestosta, mutta se ei palanut tuhkaksi.

Koska polttoaineena toimii rasva, vähän rasvaa sisältävät ruumiinosat jäävät palamatta.

Lisäksi palamisen tulisi oletetusti tapahtua suljetussa tilassa, jottei synny vetoa, joka voimistaisi palamista ja aiheuttaisi tulen leviämisen. Tosin BBC:n kokeessa tuli levisi seitsemän tunnin palamisen jälkeen rajusti koko koetilaan. Eivätkä kaikki itsesytyntätapaukset ole tapahtuneet suljetussa tilassa sisällä.

Lähteet:
Itsesytyntä - Wikipedia
Ihmisen spontaani palaminen - Skepsis.fi
          

9.10.2017



Puma Punku
Puma Punkun rauniot

Pumapunku on iso temppelialue, joka sijaitsee Tiwanakussa, Boliviassa. Puma Punku suomeksi käännettynä tarkoittaa "Puuman ovea". Puma Punkun on rakentanut kuulemma Aimara intiaanit ja temppelialueen iäksi arvellaan 536-600 jaa.

Puma punku


Temppelialueen kiistellyin ominaisuus on se, että miten tuolloin oli mahdollista tehdä tarkka alue, jossa on useita satoja tonneja painavia kivenlohkareita. Kivistä löytyy esim. muutaman millin paksuisia uria ja reikiä. Kivipalat on leikattu ja sopivat tarkasti yhteen kuin palapelissä. Sen aikaisilla työkaluilla työ olisi ollut mahdoton toteuttaa. Olisiko siis mahdollista, että Aimara intiaaneilla olisi ollut ulkopuolista apua rakentamassa Puma Punkua?


puma punku


Puma punku





Samantapainen artikkeli: aiheesta Coral Castle

Lähteet:
Pumapunku - Wikipedia
Mysteerinen Puma punku
          

22.9.2017



The Kelly-Hopkinsville encounter


Kelly-Hopkinsvillen tapaus (eng. The Kelly-Hopkinsville encounter tai Hopkinsville Goblins case) on väitetty humanoidihavainto. Avaruusolennon kaltaisten olentojen kerrotaan ilmestyneen illalla 21. elokuuta 1955 Suttonin maatilalle lähelle Kellyä, joka sijaitsee Hopkinsvillen kaupungin pohjoispuolella Lounais-Kentuckyssa, Yhdysvalloissa. Jaqueline Sanders julkaisi ensimmäisenä itsenäisten tutkimustensa tulokset nimellä "Panic in Kentucky" tammikuussa 1956 Saucerian Review - lehdessä. Sisältö vastasi laajalti poliisin raporttia. Tapaus on yksi Hynekin ufoluokituksen III lajin lähituntumien tyyppiesimerkeistä.

Tapauksen kulku


Olentojen tutkimuksen kohteeksi joutuneessa talossa oli 11 asukasta, kolme lasta ja kahdeksan aikuista. He olivat samalla tapauksen ainoat todistajat. Teini-ikäinen poika Bill-Ray Sutton oli mennyt ulos juodakseen vettä kaivosta. Palatessaan hän kertoi nähneensä lentävän kohteen talon takana. Muut eivät juuri kiinnittäneet asiaan huomiota arvellen sen olleen ehkä tähdenlento. Bill-Raylle myös naureskeltiin.

Ensimmäinen olento havaittiin noin tuntia myöhemmin. Asukkaat huomasivat talon koiran haukkuvan raivokkaasti. Aluksi olento näyttäytyi outona hohteena, mutta hahmottui "pikkumieheksi" joka lähestyi hitaasti kädet ylhäällä takaovelle menneitä kahta miestä. He ampuivat olentoa joka kierähti ja katosi pimeyteen. Samankaltainen olento näyttäytyi ikkunassa, ja jälleen sitä kohti ammuttiin. Miehet päättivät mennä ulos, ja havaitsivat olennon talon katolla. Toinen olento nähtiin puussa ja molempia ammuttiin. Puussa oleva olento leijaili alas. Olentoihin osui kolmasti mutta osumilla ei ollut näkyvää vaikutusta. Taylor Sutton kertoi 22. kaliiperisen luodin kimmonneen pois. Osuman ääntä kuvailtiin "peltiämpäriin ampumiseksi". Lopulta ampuminen todettiin hyödyttömäksi.

Sopivan tilaisuuden tultua talon asukkaat ryntäsivät autolleen ja pakenivat hakemaan poliiseja. Se oli turhaa, sillä poliisit eivät nähneet yhtään olentoa. Poliisit panivat merkille Suttonien pelkotilan ja myös sen, että Suttonit eivät olleet alkoholin vaikutuksen alaisena. Tutkijat etsivät johtolankoja, mutta ainoat merkit kahakasta olivat laukausten jäljet. Poliisit palasivat seuraavana päivänä tekemään tarkempia tutkimuksia. Tällöin varmistui ettei alkoholia oltu nautittu.

He löysivät ladon takana olevalta niityltä halkaisijaltaan 15. metrin palaneen kehän, jolle ei löytynyt selitystä. He eivät voineet toisaalta varmistaa aluksen laskeutumista.

Eräs paikalle hälytetyistä poliiseista kuvaili erikoisia "meteoreja" jotka tulivat Suttonin maatilan suunnalta. Hän ja mukana ollut vaimo kertoivat kahden niistä menneen auton ylitse pitäen kovaa, suhisevaa ääntä.

Haastattelut


Teknikko Bud Ledwith suoritti perheelle laajoja haastatteluja jo seuraavana päivänä. Kuvaukset olentojen ulkonäöstä olivat muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta yhtäpitäviä. Erilliset perheenjäsenten haastattelut antoivat yhtenäisen kuvauksen tapahtumien kulusta, mikä huijausta ajatellen olisi vaatinut sopimista. Miehet eivät olleet paikalla Ledwithin saapuessa, mikä edelleen olisi vaikeuttanut kertomusten yhtenäistämistä.

Olentoja kuvailtiin 1,2 metriä korkeiksi humanoideiksi. Olentojen pään kerrottiin olleen suhteettoman suuri niiden heiveröiseen vartaloon verrattuna. Niiden silmät olivat myös kookkaat. Olennot lähestyivät aina talon pimeimmältä puolelta, joten silmät saattoivat olla hyvin herkät. Suttonit kuvailivat vaatetusta "nikkelipäällysteiseksi". Pitkät ja kapeat käsivarret ulottuivat melkein maahan, kun olento seisoi suorassa.

Tapauksen tultua laajemmin tunnetuksi Suttonit saivat osakseen pahansuopaa julkisuutta ja he kieltäytyivät yhteistyöstä tutkijoiden kanssa. Isabel Davis kävi onnistuneesti tilalla vuotta myöhemmin ja hänen haastattelunsa vastasivat Ledwithin saamia tietoja. Davis painotti Suttonien halua pitää kiinni kertomuksestaan vaikka se olisi ollut "vastoin tervettä itsesuojeluvaistoa." Heillä ei myöskään ollut televisiota, radiota tai kirjallisuutta eikä siten todennäköisesti tietoa vastaavista havainnoista.

Mahdollinen selitys


Muun muassa ranskalainen ufologi Renaud Leclet ja paranormaalien ilmiöiden skeptinen tutkija Joe Nickell ovat esittäneet, että kyseessä saattoi olla amerikanhuuhkaja-pariskunta. Amerikanhuuhkajat ovat suuria lintuja ja puolustavat usein pesiään aggressiivisesti. Alueella tapahtui tuohon aikaan tähdenlentoja, ja suuri meteori saattaisi selittää kirkkaan valon taivaalla.

Lähteet:
Kelly-Hopkinsvillen tapaus - Wikipedia
Ufo casebook

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *