Mysteerien maailma
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urbaanilegendat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urbaanilegendat. Näytä kaikki tekstit
          

7.6.2018



Crying boy painting

Kummitteleva taulu


Tarina alkaa vuonna 1985, kun selittämättömiä tulipaloja syttyi ympäri Englantia. Rakennusten raunioita tutkittaessa herätti yksi asia huomiota. Ainoa esine, joka säästyi tulipaloissa oli maalaus itkevästä poikalapsesta. Kyynelten määrä pojan poskilla lisääntyi aina tulipalon sattuessa.

Sun-lehti kertoi jutussaan miten kaikki talossa olleet tavarat olivat tuhoutuneet maalausta lukuunottamatta. Maalauksesta liikkui monia kopioita ja kaikilla oli samat vaikutukset. Koti ja kaikki tavarat sen sisällä tuhoutuivat täysin, mutta maalauksessa ei näkynyt minkäänlaisia tulipalon merkkejä.

Sanomalehti alkoi saada puheluita ympäri Englantia ja kaikilla heillä oli samankaltaisia tarinoita kerrottavanaan liittyen tauluun. Eräs henkilö, joka soitti Sun-lehteen oli Dora Mann Mitcham joka sanoi "Vain kuusi kuukautta sen jälkeen kun olin ostanut taulun, taloni paloi maantasalle. Kaikki maalaukseni paloivat, paitsi taulu Itkevästä Pojasta." Kuukausi tarinoiden julkaisemisen jälkeen, Sun-lehti antoi lukijoilleen mahdollisuuden tuoda heidän maalauksensa heille, jotta ne poltettaisiin ja niiden kirouksesta päästäisiin eroon. Kaikki maalaukset jotka tuotiin lehden toimitukseen poltettaviksi paloivat.

Vaikka maalauksia poltettiin, niitä on silti löytynyt palaneista kodeista 1985-luvulta asti, joista viimeisin löytyi vuonna 1988.

Kukaan ei tiedä varmaksi taulun maalaajaa ja mistä hän sai idean maalata itkevän pojan. Huhut ja tarinat liikkuvat yhä sen ympärillä. Fakta on, että jos löydät kauniin maalauksen surullisesta, itkevästä pojasta. Hävitä se heti.



Lähde:
Kauhublogi
          

9.3.2018



Okiku nukke

Japanilainen riivattu nukke


Kerrotaan, että 17-vuotias poika nimeltä Eikichi Suzuki osti nuken vuonna 1918. Hän oli ollut kiertelemässä tunnetun ostoskadun, Tanuki-kojin liikkeitä ja päättänyt ostaa nuken 2-vuotiaalle sisarelleen Okikulle. Tyttö rakasti nukkeaan ja leikki sillä päivittäin, mutta yllättäen seuraavana vuonna hän sairastui ja kuoli. Perhe asetti nuken talon alttarille ja rukoili Okikun puolesta jokainen päivä.

Vain muutama kuukausi myöhemmin outoja asioita alkoi tapahtumaan. Nuken hiukset alkoivat kasvamaan ja useat kertovat, että nukke saattoi liikkua itsestään silloin tällöin. Ihmiset väittivät, että Okikun henki oli riivannut nuken. Nukke nimettiin Okiku:ksi tytön mukaan.

Suzukin perhe muutti Sakhaliin ja he päättivät lahjoittaa Nuken Mannenjiin. Sitä on säilytetty Mannenjin temppelissä Japanissa vuodesta 1938 lähtien. Hiusten kasvulle ei ole löytynyt selitystä ja temppelin mukaan nuken hiukset leikataan säännöllisesti. Eräs tutkija jopa kertoi, että nuken hiukset ovat tismalleen samanlaiset kuin lapsilla.




Lähde:
Kauhublogi - Okiku-nukke
          

4.7.2017



highway ghost

Katoava liftaaja eli haamuliftari on vanha ja kuuluisa kummitusjuttu, jossa ajoneuvolla matkustavat ihmiset tapaavat tai poimivat kyytiin liftarin, joka myöhemmin katoaa jälkiä jättämättä ilman selitystä, yleensä liikkuvasta kulkuneuvosta. Kummitustarinaa versioineen on kerrottu ympäri maailmaa vuosisatojen ajan ja sitä kuulee vielä nykyäänkin. Yksi vanhimmista katoavan kyytiläisen sisältävistä tarinoista löytyy Ruotsista vuodelta 1602.

Ruotsi 1602



Ruotsalaisen papin ja historioitsijan Joen Petri Klintin teoksessa Om the tekn och widunder som föregingo thet liturgiske owäsendet kirkkoherra ja kaksi viljelijää olivat paluumatkalla kynttilänpäivän markkinoilta kotiinsa Västergötlannissa 1602. He kohtasivat palvelijan asuun pukeutuneen nuoren ja viehättävän naisen, joka pyysi kyytiä ja sai sen. Myöhemmin seurue pysähtyi majataloon tauolle. Muut tilasivat ruokaa, mutta nainen pyysi vain juotavaa. Hänelle toimitettiin kannu olutta kuten miehillekin. Nainen ei juonut kannusta, mutta totesi sen olevan täynnä mallasta. Samalla toisen olutkannun sisältö muuttui mystisesti tammenterhoiksi ja papin nenän edessä olleen kannun sisältö vereksi. Tällä hetkellä nainen lausui: "Tämän vuoden sato tulee olemaan hyvä. Puut kantavat riittävästi hedelmiä, mutta tulee myös sotia ja ruttoa." Sen sanottuaan nainen katosi.

Suomessa



Muun muassa Suomessa kerrotuissa versioissa autossa on saattanut olla useampikin henkilö, esimerkiksi pariskunta, joka on poiminut mukaansa mustiin pukeutuneen tai jopa surupukuisen naisen. Nainen on sitten kadonnut tai noussut pois tietyssä paikassa, kuten hautausmaan tai autiotalon kohdalla. Myöhemmin pariskunta on saanut kuulla, että kyseessä oli aikoja sitten kuolleen naisen haamu ja tämä oli kadonnut joko sen hautausmaan kohdalla, jossa hänen hautansa sijaitsi tai vanhan kotitalonsa tai kerrotun kuolinpaikkansa kohdalla. Joissakin muunnelmissa liftari on saattanut lainata kaulahuivia tai vastaavaa esinettä, joka tämän kadottua on jäänyt penkille muistuttamaan kyytiläisen olleen todella autossa. Esineen on myös saattanut löytää kyytiläisen haudalta tai hänen kerrotusta kuolinpaikastaan.


1970-luvulla Suomessa kiertäneen tarinan mukaan surupukuinen naisliftari saattoi puhua kuskille Jumalasta. Tunnetun selvänäkijän Aino Kassisen mukaan liftarit olivat linnunradan sisäpihalla sijaitsevan temppelikaupungin asukkaita, joilla on viesti ihmiskunnan pelastamiseksi.

YLE Elävä arkisto: Katoava liftari

Lähteet:
Katoava liftari - Wikipedia
          



Clinton Road

Clinton Road sijaitsee Yhdysvalloissa New Jerseyssa. Tie ja sen ympäröimä alue on tunnettu erilaisista legendoista, paranormaaleista ilmiöistä sekä noitien kokoontumisista. On myös huhuttu, että palkkatappajat piilottaisivat ruumita tien läheisyyteen. Weird NJ lehti on myös tehnyt lukuisia artikkeleita kyseisestä tiestä.

Urbaanit legendat



Outoja olentoja

Jotkut väittävät nähneensä tiellä isoja koiria, apinoita sekä muita tunnistamattomia eläimiä.

Kummituskuorma-auto

Tiellä on myös nähty useasti kuorma-autoja ilman kuskia. Monet ovat raportoinut ajovaloista, jotka ovat tulleet vastaan, mutta autoa ei ole näkynyt.

Jäätynyt mies

Toukokuussa 1983 pyöräilijä löysi metsästä tien lähettyviltä ihmisen ruumiin. Ruumiissa ei näkynyt mitään outoa aluksi, mutta ruumiinavauksessa selvisi, että kyseessä oli henkirikos. Ruumiista löydettiin myös jääkiteitä sekä sisäelimet olivat mädäntyneet huomattavasti hitaammin kuin hänen ihonsa. Patalogit päättelivät, että joku oli jäädyttänyt ruumiin kuoleman jälkeen harhautusmielessä.

          

20.3.2017



Black-eyed kids


Mustasilmäiset lapset ovat luultavasti vanha urbaanilegenda. Kuitenkin oletetaan, että lapset ovat paranormaaleja olentoja, jotka muistuttavat 6–16-vuotiaita vaaleaihoisia lapsia, joilla on mustat silmät. Mustasilmäisiä lapsia on väitteiden mukaan nähty liftaamassa tai asuntojen läheisyydessä. Daily Star uutisoi syyskuussa 2014, että lapsia on nähty enemmän kuin koskaan ennen.

Yleensä mustat silmät viittaavat demoniin, joten mustasilmäiset lapset voivat olla myös demonin riivaamia.

Legendan synty


Legenda on luultavasti saanut alkunsa vuonna 1998. Tuolloin texasilainen toimittaja Brian Bethel kirjoitti postituslistalle kahdesta väitetystä kohtaamisesta mustasilmäisten lasten kanssa. Bethel väittää kohdanneessa kaksi mustasilmäistä lasta Abilenessa, Texasissa vuonna 1996.

Lähteet:
Black-eyed Children - Wikipedia
          

14.3.2017



Kaupunkitarina eli urbaanilegenda


Urbaanilegenda on kaupungissa kiertävä, totena pidetty mutta tavallisesti todellisuuspohjaa vailla oleva tarina.

Urbaanilegendalla voi olla uskottavan tuntuinen, mutta siihen saattaa sisältyä mahdottomiksi osoittautuvia yksityiskohtia. Usein kertomusten uskotaan tapahtuneen sellaiselle tutun tutulle, joka on vain niukasti kuulijan tuntemien ihmisten piirin ulkopuolella. Todellisuudessa tarina on usein kansainvälinen kiertotarina, joka on kiertänyt mantereelta toiselle. Nykytarina voi myös perustua tositapahtumaan, mutta yleensä se muuntuu ja kärjistyy matkalla saaden uusia yksityiskohtia, joita alkuperäiseen todelliseen tapahtumaan ei kuulunut.

Jäätyneet aivot


Jäätyneet aivot on Suomessa tunnettu kaupunkitarina. Siinä henkilö kuolee oltuaan alttiina kovalle pakkaselle ilman päähinettä. Henkilö valittaa huonovointisuutta tai toteaa olonsa huonoksi ja kuolee pian päästyään lääkäriin, sisätiloihin tms. Syyksi todetaan aivojen pakkasvaurio tai jäätyminen.

Tarinasta on variaatioita pakkaselle altistumisen paikasta ja tavasta, mutta sen runko – pakkanen, päähineittä oleminen ja kuolema ovat samat. Tarinaa on käytetty varoituksena lapsille. Tarinalle ei ole lääketieteellisiä perusteita.

Isoäiti


Pariskunta oli lähdössä kahden viikon lomareissulle etelään. Isoäidin piti tulla hoitamaan perheen vauvaa loman ajaksi. Taksi tuli jo pihaan, mutta isoäitiä ei kuulunut.

Isä yritti soittaa isoäidille, joka ei vastannut kotipuhelimeen. Isoäiti asui parin korttelin päässä, joten he olettivat että mummi on jo lähtenyt kotoa ja saapuu paikalle ihan muutaman minuutin sisällä. He nostivat vauvan syöttötuoliin ja lähtivät itse taksilla lentokentälle.

Kahden viikon kuluttua pariskunta palasi Suomeen. Vauva istui edelleen syöttötuolissa nälkään nääntyneenä ja isoäiti löytyi oman kotinsa eteisestä sydänkohtaukseen kuolleena.

Lapsenvahti


Eräs helsinkiläinen pariskunta lähti juhlimaan teatteriin ja palkkasivat ennestään tuntemmattoman tytön lapsenvahdiksi. Puolivälissä esitystä perheen rouva soitti kotiin kysyäkseen kuinka siellä pärjäillään. Juu, hyvin menee ja ystäviä oli tullut tytön seuraksi grillaamaan. Rouva hieman oudoksui, koska heillä ei olut grilliä ja niinpä hän lähti kotiinsa tarkistamaan asian.

Hän löysi lapsensa liedeltä kuoliaaksi kärvennettynä. Huhun mukaan tapaus sattui Kallion kaupunginosassa. Syynä tekoon oli kuulemma läsnäolijoiden LSD-humala. Rouva järkyttyi niin pahoin, että hän joutui Hesperian mielisairaalaan hoitoon.

Lähteet:
Kaupunkitarina - Wikipedia
          

10.3.2017




St. Louisin aavejuna tai St. Louisin valoilmiö on St. Louisin ja Prince Albertin välillä, 130 kilometrin päässä Saskatoonista Kanadan Saskatchewanissa esiintyvä, kaupunkitarinoiden mukaan yliluonnollinen valoilmiö. Valoilmiötä kutsutaan St. Louisin aavejunaksi, sillä se havaitaan öiseen aikaan Canadian National Railwayn omistamalla, nyt jo puretulla rautatielinjalla. Valoilmiö on havaittu useaan kertaan 1920-luvulta lähtien.

Valoilmiö muodostuu kirkkaasta valosta, joka muistuttaa lähestyvän junan ajovaloja. Toisinaan kirkkaan valon luona havaitaan myös punainen valohehku. Paikallisen version mukaan valoilmiöön liittyy Canadian Nationalin palveluksessa työskennelleen veturinkuljettajan kuolema: rataa tarkastamassa ollut veturinkuljettaja sai surmansa toisen junan osuessa häneen, ja kuljettajan haamun kerrotaan etsivän irronnutta päätään ratapenkereeltä. Canadian Nationalin arkistoista ei kuitenkaan löydy tietoja vastaavasta tapahtumasta. Erään paikallisen asukkaan mukaan valoilmiöön liittyisi junaryöstö 1900-luvun alkupuolelta. Asukkaan tarinan mukaan ryöstäjät pysäyttivät junan, jolloin junan konduktööri astui ulos punainen lyhty kädessään, ja ryöstäjät ampuivat hänet. Tarinan mukaan kirkas valo on veturin ajovalo, ja pieni punainen hehku on peräisin konduktöörin lyhdystä.

Valoilmiö on nähty toistuvasti useiden vuosien aikana, siitäkin huolimatta että rautatie rakennuksineen on purettu. Silminnäkijät kuvailevat valon näyttävän lähestyvän heitä, mutta ei koskaan saavuttavan heitä. Joissakin tapauksissa valon havainneet ovat lähteneet sitä kohti, jolloin valo on kadonnut ja syttynyt uudelleen kirkkaana etsijöiden selän takana siten, että etsijöiden varjot lankeavat ratapenkereelle.

Mahdollinen selitys


Sittemmin paikalliset opiskelijat ovat selittäneet ja toistaneet ilmiön osoittamalla kyseessä olevan kaukaisen auton valot. Selitys on kuitenkin asetettu kiistanalaiseksi koska valoilmiö on havaittu ennen autojen yleistymistä ja läheisen autotien rakentamista.

Lähteet:
St. Lousin aavejuna - Wikipedia
          

11.2.2017



Polybius Game


Polybius


Oletko koskaan kuullut pelistä nimeltä Polybius? Urbaanilegendan mukaan ks. pelin huhuttiin olevan Yhdysvaltain armeijan mielenhallintatesti ja sitä pelanneille ilmeni kaikenlaisia sivuvaikutuksia, joista osa ajautui jopa itsemurhaan. Lopulta mustapukuiset miehet veivät peliautomaatin pois pelihallista, jossa se oli ollut, eikä siitä kuultu sen koommin.

Ensimmäinen dokumentoitu viittaus peliin oli anonyymisti kirjoittanut henkilö sivulle coinop.org 3. elokuuta 1998. Merkinnässä mainitaan nimi Polybius sekä tekijänoikeus päivämäärä 1981.

Amerikkalainen skeptikko, tuottaja sekä kirjailija Brian Dunning uskoo Polybiuksen olevan täysin urbaanialegendaa. Hän toteaa, että kaksi pelaajaa "sairastui" samana päivänä vuonna 1981. Ensimmäinen sai migreenin pelattuaan Tempest nimistä peliä ja toinen sai vatsakipuja pelattuaan 28 tuntia Asteroids nimistä peliä yrittäessään maailmanennätystä.




Lähteet:
Polybius (video game)
V2.fi

Seuraa blogia - Bloglovin

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *