Mysteerien maailma
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muinaishistoria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muinaishistoria. Näytä kaikki tekstit
          

1.3.2018



Dead Sea scrolls

Kuolleenmeren kääröt tai Qumranin tekstit ovat reilun 900 käsikirjoituksen joukko, joka löydettiin vuosina 1947–1956 yhdestätoista Qumranin lähistöllä sijaitsevasta luolasta lähellä Kuolluttamerta. Vuonna 2017 eräät arkeologit Heprealaisesta yliopistosta esittivät löytäneensä "luolan 12", jonka yhteyttä muihin luoliin ei ole kuitenkaan vielä todennettu; luolassa ei ollut kääröjä, joissa olisi ollut kirjoitusta.

Kuolleenmeren läheltä on löydetty muitakin varhaisia käsikirjoitusfragmentteja (esim. Wadi Murabba'atista, Nahal Heveristä), joten Kuolleenmeren kääröt -nimitys kattaa tarkkaan ottaen laajemman joukon kirjoituksia, mutta useimmiten sillä tarkoitetaan nimenomaan Qumranin tekstejä.

Suurin osa löydöistä on säilynyt vain katkelmina, käsikirjoituspalasina. Vain kymmenkunta käsikirjoitusta on säilynyt kokonaisena tai lähes kokonaisena. Suurin osa on kirjoitettu nahalle, mutta joukossa on myös joitakin papyrusfragmentteja. Tekstit on kirjoitettu hepreaksi (suurin osa), arameaksi ja kreikaksi.

Tekstien joukossa on Vanhan testamentin/Heprealaisen Raamatun (Tanakin) kirjojen käsikirjoituksia, apokryfisiä ja pseudepigrafisia tekstejä sekä entuudestaan tuntemattomia uskonnollisia tekstejä.

Kääröjen kirjoittajista ei ole tietoa. Perinteisesti kirjoittajat on yhdistetty lähistöllä olevan Khirbet Qumranin asukkaisiin. Näitä on pidetty myös muista lähteistä tunnettuina essealaisina. Esselaisteorian ja varhaisen Qumran-tutkimuksen mukaan asukkaat olivat irroittautuneet omaksi lahkokseen noin 100-luvun eaa. puolivälissä. Syynä tähän olisi ollut kiista ylipapista Jerusalemin temppelissä. Yhteisö olisi elänyt tiukkojen sääntöjen mukaan aina vuoden 68 jaa. juutalaissotaan saakka ja kätkenyt kääröt yhteisön asuinpaikan lähellä sijaitseviin luoliin.

Uudemman tutkimuksen mukaan asutus Qumranilla on alkanut vasta noin 100–50 eaa. eikä asukkaita voi kiistatta yhdistää varmasti tai pelkästään tekstien kirjoittajiin. Qumranin tekstien perusteella puhutaan usein laajemmasta Qumranin liikkeestä tai Kuolleenmeren kääröjen yhteisöistä, jotka olivat vastuussa tekstien laatimisesta, kopioimisesta ja säilyttämisestä ja jotka todennäköisesti asuivat useammassa kuin yhdessä paikassa.

Suurin osa käsikirjoituksista sijoittuu vuosien 200 eaa. ja 100 jaa. välille. Kääröillä on ollut satoja eri kirjoittajia. Qumranin kääröt kertovat kristinuskoa vanhemmasta juudealaisesta ryhmästä ja juutalaisista uskomuksista ja käytännöistä.

Löytöä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Kääröjen teksteistä on saatu paljon arvokasta tietoa juutalaisuudesta ja kristinuskoa edeltävistä vaiheista. Kuolleenmeren kääröt ovat tärkeitä Tanakin ja sitä kautta kristillisen Vanhan testamentin tutkimukselle. Kääröt osoittavat, että Tanakin tekstikokoelma ei ollut vielä valmis vuoteen 68 jaa. mennessä. Kuolleenmeren kääröissä on paljastunut eroja keskenään ja vertailussa masoreettiseen tekstiin ja kreikankieliseen Septuagintaan.

Kääröt ja niiden sisältö


Radiohiiliajoituksen, tekstianalyysien ja käsiala-analyysien perusteella kirjoitukset on tehty eri aikoina 100-luvun eaa. ja ensimmäisen vuosisadan välisenä aikana.

Luolasta löytynyt Suuri Jesajan käärö (käärö 1Qls-a) on radiohiiliajoituksella päivätty vuosien 335 eaa.–107 eaa. välille. Se on toiseksi suurin Qumranista löydetyistä kääröistä, pituudeltaan 6,7 metriä. Se on myös yksi tärkeimmistä kääröistä, sillä sen kopioita on löydetty luolista ainakin 18. Vain Egyptistä löytynyttä Nash-papyrusta pidetään vastaavana hepreankielisenä muinaisjäänteenä. Samankaltaista kirjoitettua materiaalia on löytynyt myös muualta lähistöltä, muun muassa Masadan linnoituksesta. Osa kääröistä on kirjoitettu papyrukselle, mutta monet niistä on tehty gevilinä tunnetulle ruskehtavalle eläimennahalle. Kääröt on kirjoitettu linnunsulilla käyttäen mustetta, joka on tehty hiilimustasta ja valkoisesta pigmentistä. Kuparikäärön nimellä tunnettu kirjoitus on kaiverettu kuparilevyille, jotka on sen jälkeen juotettu yhteen.

Suurin osa kääröistä on kirjoitettu yhdellä kolmesta heprean murteesta: raamatullisella heprealla (eli klassisella heprealla), "Kuolleenmeren kääröjen heprealla" kuten Kuparikäärö ja MMT (4QMMT, Miqsat Ma'aseh ha-Torah) tai "proto-tannaitisella" heprealla. Osa kääröistä on arameaksi tai koineeksi.

Käärölöydöt voidaan jakaa kolmeen ryhmään: raamatulliset käsikirjoitukset (noin 25 % kaikista löydöistä, näitä on löytynyt kaikista muista nykyisen Vanhan testamentin kirjoista paitsi Esteristä ja Nehemiasta), apokryfit, pseudepigrafit ja muut juutalaiset uskonnolliset kirjoitukset, joita ei löydy kanonisoidusta heprealaisesta Raamatusta (muun muassa Henokin kirja, Riemuvuosien kirja ja Kahdentoista patriarkan testamentti) sekä yhteisön omat tekstit. Noin 15 % kääröistä on tunnistamattomia.

Yhteisön omat tekstit eli kommentaarit jaetaan kuuteen ryhmään: säännöt (muun muassa Yhdyskuntasääntö (1QS/4QSa-j) ja Damaskon kirja (CD)), eksegeettiset eli Vanhan testamentin kirjoja tulkitsevat tekstit, eskatologiset kirjoitukset (mm. Seurakuntasääntö (1QSa) ja Sotakäärö eli Valon lapsien sota Pimeyden lapsia vastaan (1QM)), runolliset ja liturgiset tekstit (mm. Hymnien kirja eli Hodajot (1QH) ja Sapattiuhrin laulut (4QShirShab)), Halakaa eli lain tulkintaa käsittelevät tekstit ja puhtautta käsittelevät säädökset (mm. Tooran määräyksiä (4QMMT)) sekä Vanhan testamentin parafraasit (mm. Genesis-apokryfi (1QapGen)).

Salaliittoteoriat


Jotkut otaksuivat, että löydön tutkimuksen yhteydessä esiintynyt salailu johtui Vatikaanin vaikutuksesta: Vatikaani olisi mahdollisesti pelännyt löytöjen sisältävän kristinuskolle epäedullista aineistoa. Paavin ja roomalaiskatolisen kirkon vaikutusvalta voisi näin tulla uhatuksi. Salaliittoteorioita ruokki se, että viisi alkuperäisen tutkijaryhmän kahdeksasta jäsenestä oli katolilaisia ja näistä kolme pappeja. Yhtään juutalaista ei valittu tähän juutalaisia tekstejä tutkivaan työryhmään. Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin mukaan salaliittoteoriat ja perättömät huhut johtuivat siitä, ettei pieni tutkijaryhmä pystynyt julkaisemaan tutkimustuloksia tarpeeksi nopeasti.




Suomenkieliset käännökset kääröistä löytyvät osoitteesta: http://www.apokryfikirjat.com

Lähde:
Kuolleenmeren kääröt - Wikipedia
          

30.1.2018



Cave ufo

Muinaiset astronautit viittaavat näennäistieteellisenä pidettyyn teoriaan, jonka mukaan Maassa on ihmiskunnan esihistorian aikana vieraillut humanoideja toisilta planeetoilta, ja he ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla ihmiskunnan kehitykseen. Näin olisi tapahtunut maan uskontoon, teknologiaan ja kulttuuriin vaikuttanut "paleokontakti" toisen planeetan sivilisaation kanssa.

Tunnetuimpia muinaisastronauttiteorian puolestapuhujia ovat Legendary Times -lehden julkaisija Giorgio A. Tsoukalos ja kirjailija Erich von Däniken, jonka ensimmäinen kirja Vieraita avaruudesta ilmestyi vuonna 1968. Vastustajien mielestä muinaisastronauttiteoriat ovat mielikuvitusta ja näennäistiedettä, ja esimerkiksi Dänikenin kirjoissa on osoitettu olevan monia epätarkkuuksia ja asiavirheitä. Menneisyyden vierailijoista on kuitenkin tullut erottamaton osa ufologiaa.


Egypt aliens

Muinaisastronauttiteorian pääväittämät


Uskonnolliset viitteet


Todisteita muinaisastronauttien tueksi on haettu uskontojen pyhistä teksteistä, legendoista ja myyteistä, sekä menneisyyden taiteesta, esineistöstä ja raunioista.


Esihistorialliset kuvat


Teorian kannattajat pitävät muinaisastronauttiteorian todisteina muun muassa esihistoriallisessa taiteessa esiintyviä avaruusolentoa muistuttavia hahmoja. On esimerkiksi veistoksia ja luolamaalauksia, jotka kuvaavat muinaisastronauttiteorian kannattajien mukaan avaruuspukuisia hahmoja, tänne tähtien takaa tulleita humanoideja. Japanilaisen myöhäisjomon-kulttuurin saviset Dogū-jumalhahmot näyttävät paleokontaktin kannattajien mielestä astronauteilta suurine silmineen, jotka ovat kuin avaruuspuvun silmikko.


Etelä-Amerikan rakennelmat


Erityisesti Perun ja Ecuadorin alueella on paljon monumentaalisia rakennelmia ja muita artefakteja, jotka on liitetty muinaisiin astronautteihin.


Muinaisten rakennelmien taidollinen taso


Teorian kannattajien mukaan menneen ajan sivilisaatioiden tekniikka oli liian kehittynyttä ollakseen Maan ihmisten tuottamaa. Monesti muinaisastronauttiteoreetikot väittävät vierailijoiden avaruudesta avustaneen muinaisia kansoja rakentamaan suuria kivitemppeleitä. Kannattajien mukaan silloisten ihmisten ei olisi riittänyt esimerkiksi Baalbekin temppelin peruskivien kuljettamiseen ja Stonehengen tyyppisten megaliittirakennelmien rakentamiseen. Myös anakronistisia esineitä pidetään todisteina muinaisista vierailijoista. Rattaista koostuvaa, pahoin turmeltunutta Antikytheran konetta pidetään muinaisastronauttiteorioiden kannattajien mukaan aikaansa nähden liian kehittyneenä, samoin Bagdadin paristoa. Joissain muinaisegyptiläisissä seinämaalauksissa kannattajat ovat tunnistavinaan sähkökaapeleita ja suuria hehkulamppuja.


Elämän tai ihmisen kehittyminen maapallolla


Jotkut väittävät myös muinaisastronauttien synnyttäneen elämän maapallolla tai että Nazcan linjat ovat merkkejä taivaasta tuleville humanoideille.


Etelä-Afrikan kivirakennelmat


Eräiden teorian kannattajien mukaan Etelä-Afrikassa viime aikoina kivirakennelmille tehdyt tutkimukset ja määrälaskennat ovat todistetta maan ulkopuolisesta kontaktista. Heidän mukaansa nyky-arkeologian väitös Etelä-Afrikan menneisyydestä pelkästään harvaan-asuttuna metsästäjä-keräilijöiden kulttuuripiirinä on väärä ja todisteeksi esitetään esimerkiksi kivirakennelmien väitetysti suurta määrää (satoja tuhansia tai miljoonia) sekä erikoista muotoa. Heidän väitetään myös keskustelleen paikallisten kanssa vanhoista legendoista saaden tietoa rakennelmien alkuperästä.


Sumerin kuningasluettelo


Muinaisastronauttiteorian kannattajat viittaavat monesti todistusaineistona myös sumerilaisiin kuningasluetteloihin. Luettelot ovat nykyisen historiankirjoituksen mukaan peräisin kaikkein vanhimmasta korkeakulttuurista ja ne on kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella. Sumerilainen kuninkaiden luettelo kuitenkin väittää kertovansa ajasta ennen vedenpaisumusta, jolloin olisi ollut kymmeniä tuhansia vuosia hallinneita kuninkaita. Vedenpaisumuksen jälkeiset merkinnät hallitsijakausien kestosta ovat vain lähemmäs tuhannen vuoden mittaisia.

Näitä todisteita on pyrkinyt hyödyntämään myös vähemmälle huomiolle jäänyt toinen muinaisastronauttiteorian piiriin luettava näkökanta, jonka mukaan ihmiskunta itse, tai jokin muu aiemmin maapallolla elänyt rotu, olisi ennen nykyistä sivilisaatiota kyennyt avaruusmatkailuun ja muihin hämmästyttäviin teknisiin keksintöihin. Joskus tähän viitataan käsitteellä nollasivilisaatio. Suomessa julkaistuista kirjoista tätä näkemystä on edustanut erityisesti vuonna 1973 julkaistu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset.





Lähde:
Muinaiset astronautit - Wikipedia
          



Dinosaur
KUVA: HANDOUT

Mansourasaurus shahinaen fossiili löytyi Egyptistä Dakhlan-keitaalta


Tutkijaryhmä kertoi maanantaina Egyptissä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, että Dakhlan-keitaalla suoritetuissa kaivauksissa on löydetty noin 80 miljoonan vuoden ikäiset dinosauruksen jäänteet.

Keitaalta esiin kaivettu fossiili kuului kasveja ravintonaan käyttäneelle Mansourasaurus shahinae -dinosaurukselle. Mesotsooisella kaudella eläneet mansourasaurukset olivat noin kymmenen metrin pituisia ja painoivat noin 5 000 kiloa.

Mansourasaurukset kuuluivat titanosaurusten ryhmään ja olivat tyypillisiä maaeläimiä nykyisen Afrikan mantereen alueella mesotsooisella kaudella.

Mansouran yliopistossa medialle löydöstään kertoneen tutkijaryhmän mukaan hiljattain esiinkaivettu fossiili on yksi parhaiten säilyneistä, mitä Afrikasta on koskaan löydetty.

Keitaalta löytyi muun muassa osa dinosauruksen kalloa, alaleukaa, kaulaa, selkärankaa, kylkiluita, olkapäätä ja selän osia. Tutkimusryhmän keräämät tiedot on julkaistu Nature Ecology and Evolution -lehdessä.

Vaikka mansourasaurukset vertautuvat kokonsa puolesta hyvin nykymaailman suurimpiin maaeläimiin, afrikannorsuihin, eivät ne lukeudu kaikkien aikojen kookkaimpiin dinosauruksiin, joilla saattoi olla pituutta jopa 30 metriä.

Tutkijaryhmä on esittänyt, että mansourasaurukset saattoivat olla geneettisesti lähempänä nykyisten Euroopan ja Aasian alueilla eläneitä titanosauruksia kuin muita Gondwana-jättimantereella laiduntaneita. Tämän puolestaan katsotaan todistavan ensimmäistä kertaa, että dinosaurukset saattoivat kulkea mesotsooisen kauden loppupuolella Euroopan ja Afrikan välillä. Aikaisemmin on otaksuttu, että Euroopan ja Afrikan dinosaurukset olivat täysin eristyksissä toisistaan mesotsooisen kauden loppuvaiheissa.

Tutkijat pitävät todennäköisenä, että vastaavanlaisia fossiililöytöjä voidaan tehdä Afrikassa myös jatkossa, sillä olosuhteet mantereella ovat siihen suotuisat. Suuri osa Afrikan mantereesta on ruohotasankojen, savannien sekä sademetsien peittämää. Kasvillisuuden peittämän maaperän uskotaan kätkevän alleen runsaasti todisteita kymmenten miljoonien vuosien takaisesta elämästä maapallolla.

Lähde:
IS.fi - Kirjoittaja Mikko Vesa
          

6.12.2017



el-gigante-de-atacama

Atacaman aavikon jättimäinen geoglyfi


Atacaman jättiläinen (esp. Gigante de Atacama) on Chilessä, Atacaman aavikolla sijaitseva 115 metriä pitkä geoglyfi eli kaiverrus maassa. Kuvion löysi John Barber 1990-luvun alussa.

Chilen ja Etelä-Amerikan maastosta on löytynyt myös useita muita vastaavanlaisia maahan tehtyjä figuureja, joiden aiheena ovat yleensä eläin- ja ihmishahmot sekä geometriset kuviot. Pelkästään Atacaman autiomaasta kuvioita on löytynyt tuhansia. Kuvioiden tarkoitusta ei tunneta, mutta ne liittyvät mahdollisesti kulttimenoihin tai viestivät esimerkiksi turvallisista kulkureiteistä, vedestä ja niin edelleen.




Lähteet:
Atacaman jättiläinen - Wikipedia
          

27.11.2017



Ironie pile Bagdad

Bagdadin paristo on yhteisnimitys esineille, jotka löydettiin Khuyut Rabbouan kylästä läheltä Bagdadia vuonna 1936. Esineet ovat päästään asfaltilla tukittuja saviruukkuja, joiden keskellä on kuparinen sylinteri ja rautasauva. Esineet on ajoitettu noin vuoteen 200 eaa.

Esineet tulivat laajempaan tietoon vuonna 1938, kun saksalainen Wilhelm König, Irakin kansallismuseon johtaja, löysi esineet museon kokoelmista ja julkaisi Saksaan palattuaan kirjoituksen, jossa hän spekuloi mahdollisuudella, että esineet olisivat muinaisia paristoja. Königin mukaan niitä olisi mahdollisesti käytetty kultausten tekemiseen elektrolyysin avulla.

Vaikka esineistä tehdyillä kopioilla on kokeissa pystytty saamaan aikaan elektrolyysi, tutkijat eivät yleisesti ottaen ole vakuuttuneita siitä, että esineitä olisi käytetty sähkön tuottamiseen tai ainakaan galvanointiin. Nykyisten paristojen prototyypin kehitti Alessandro Volta vuonna 1800.

Lähteet:
Bagdadin paristo - Wikipedia
          

15.11.2017



Baphomet

Baphomet


Baphomet on jumalolento, jota temppeliherrojen väitettiin palvoneen kokouksissaan. Baphomet mainittiin ensimmäisen kerran transkriptioissa 1300-luvulla. Joidenkin käsitysten mukaan "Baphomet" olisi väännös nimestä "Mahomet", joka puolestaan oli keskiaikainen väännös Muhammadista, islamin profeetasta.

Baphomet esiintyy myös pakanallisena hedelmällisyyden jumalana, joka yhdistetään jälkeläisiä tuottavaan luovaan voimaan. Baphometin alkuperä on hämärän peitossa, mutta sen esikuvina ovat saattaneet olla Cernunnos tai Pan.

Baphomet kuvataan yleensä istuvana olentona, jolla on pässin tai vuohen pää ja alavartalo, mutta ihmisen ylävartalo. Pässin ja vuohen pää ovat yleisiä siittämisen ja hedelmällisyyden symboleja.

Lokakuun 13. päivä perjantaina 1307, Ranskan kuningas Filip IV pidätytti samanaikaisesti useita temppeliherroja ja kidutti heitä saadakseen tunnustuksen. Jotkut tunnustivat kidutuksen aikana palvelleensa tätä olentoa, ja jotkut kielsivät koko hahmon olemassaolon.

Yhteensä yli 100 syytettä nostettiin ritareita vastaan, monet aiheettomia, joita käytettiin myös kuningas Filip IV:n vastustajia vastaan. Kuningas Filip IV mm. kidnappasi paavi Bonifatius VIII:n ja syytti tätä lähes samoista asioista kuin temppeliherrojakin: kerettiläisyydestä, ristin päälle sylkemisestä sekä sodomiasta.

Oxfordin englannin sanakirjan mukaan nimi ilmestyy kirjoissa ensimmäisen kerran Henry Hallamin 1818 teoksessa Keskiaika, ja myös maininta että Mahomet olisi muunnelma arabian kielen sanasta Muhammad. Nimi on myös englanninkielisessä käännöksessä Joseph Freiherr von Hammer-Purgstallin Baphometin mysteeri paljastettu (The Mystery of Baphomet Revealed). Hän väittää, käyttäen aiempien koulukuntien virheellisiä arkeologisia ja kirjallisia todisteita, että temppeliherrat olisivat olleet gnostikkoja, ja että Temppelin palvonnan kohde olisi gnostilainen hahmo nimeltä Baphomet. Hallam ei ymmärtänyt kuitenkaan sitä, että gnostikoilla ei ollut idolia. Myös erään toisen teorian mukaan nimi Baphomet olisi vanha ranskankielinen muunnelma sanasta Muhammed.

Eliphas Lévi ja Baphomet


1800-luvulla okkultismi otti Baphometin omakseen. Eliphas Lévi julkaisi teoksen Dogme et Rituel de la Haute Magie (1854), jossa oli hänen piirroksena ja kuvauksensa Baphometista: siivellinen pukki, jolla on naisen ylävartalo ja soihtu pään päällä sarvien välissä, ja pentagrammi otsassa kärki ylöspäin. Levi kuvaa piirrostaan näin:

Kuvassa Pukki kantaa otsassaan pentagrammia, pentagrammin kärki ylöspäin osoittaen valon symbolina, hänen kätensä muodostaessa Hermetismin merkin, toisen osoittaessa ylös Chesedin valkoiseen kuuhun ja toisen käden osoittaessa alas mustaan Geburahiin. Tämä merkki ilmaisee täydellistä armon ja oikeuden harmoniaa. Hänen toinen kätensä on naisen ja toinen miehen, niin kuin Khunrath, sillä hän edustaa molempia arvoja ja on sama symboli. Älykkyyden liekki joka loistaa hänen (Baphometin) sarviensa välistä on maaginen universaalin tasapainon valo, kuva sielu kohotettuna materian yläpuolelle, liekin loistaessa kaiken yläpuolella. Olennon pää kuvaa syntisten kauhua, sillä sielu kärsii vain materialisoituessaan.

Levi kutsuu kuvaa Mendesin Baphometiksi, oletettavasti jumala Mendes – kreikkalainen versio Egyptin jumalasta Djedet – oli kuvattuna pukin päällä ja jaloilla. Kuitenkin tämä Egyptin Mendes-jumala oli Badjedet, ja tämä taas Osiriksen sielu.

Lähteet:
Baphomet - Wikipedia
http://www.thesectofthehornedgod.com
          

5.11.2017



Jatulintarha
Kuva: EPA / Harri Leino

Jatulintarha on kivien reunustama polku, labyrintti, joka johtaa kuvion ulkoreunalta sen keskelle. Jatulintarhoja on ympäri Eurooppaa: Suomessa, Skandinaviassa, Kuolan niemimaalla, Vienanmerellä, Virossa, Saksassa, Englannissa ja Islannissa. Suurin osa jatulintarhoista on rakennettu vasta historiallisella ajalla, vaikka osaa niistä onkin epäilty jopa pronssikautisiksi. Uusimmat jatulintarhat on rakennettu ehkä vasta 1900-luvulla.

Suomessa jatulintarhoja on noin kaksisataa. Niistä lähes kaikki sijaitsevat rannikolla, monet Perämeren rannikolla mutta myös Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla. Suomalaisille jatulintarhat ovat olleet tärkeitä viimeistään keskiajalla, ja niiden kuvia on maalattu 1400-luvulla kivikirkkojen seinille muiden suojelevien symbolien joukkoon luultavasti torjumaan pahaa.

Suurin osa jatulintarhoista on halkaisijaltaan 8–11 metriä, mutta niiden halkaisijat voivat vaihdella muutamasta metristä yli 20 metriin.

Jatulintarhoja on kolmen mallisia. Ristikeskustaisen jatulintarhan kuvio rakentuu ristin ympärille. Munuaisenmuotoisessa jatulintarhassa on kaksi reittiä sokkelon suulta keskelle. Spiraalinmuotoinen jatulintarha on yksinkertainen spiraali. Näistä tyypeistä ilmeisesti nuorimpia ovat spiraalinmuotoiset jatulintarhat.

Jatulintarhoja on saatettu rakentaa monesta syystä. Merimiehet ja kalastajat ovat ehkä rakentaneet niitä ajankulukseen tai tuomaan suotuisia ilmoja. Jatulintarhojen on myös arveltu liittyneen hedelmällisyysriitteihin tai kertoneen alueen omistuksesta. Jatulintarhoja on myös käytetty erilaisissa leikeissä: esimerkiksi Suomen ruotsinkielisillä alueilla on kerrottu leikityn leikkiä, jossa kylän nuoret miehet ovat yrittäneet saada labyrintin keskellä seisseen neidon ulos jatulintarhasta.

Suomenkielinen nimitys ”jatulintarha” on peräisin Kemin seudulta. Jatuli tarkoittaa jättiläistä, joiden uskottiin asuneen pohjoisessa ennen saamelaisten tuloa. Kansanperinteessä jatulintarhoja on kutsuttu monella muullakin nimellä, kuten Laiskan-Jaakon rinki, Pietarin leikki ja Jerusalem.

Lähteet:
Jatulintarha - Wikipedia

Lisää aiheesta:
Salaperäiset jatulintarhat - Luontoon.fi
Merkilliset jatulintarhat - Tiede.fi
Mytologia: Jatulintarhat - Yle.fi
          

2.11.2017



Megalodon
Source: sharkopedia.discovery.com

Esihistoriallinen hailaji - Jättiläispeto


Megalodon eli suurihammashai (Carcharocles megalodon) on suuri esihistoriallinen hailaji. Megalodon saattoi kasvaa 18-metriseksi. Ne elivät trooppisissa merissä. Vanhimmat fossiilit ovat noin 16 miljoonan vuoden takaa mioseenikauden keskivaiheilta, viimeiset noin 2,6 miljoonan vuoden ikäisiä plioseenin lopulta. Megalodonien pääravintona olivat sen aikaiset valaat ja kookkaat kalat.

Megalodonia verrataan yleensä valkohaihin, mutta ne eivät nykytietämyksen mukaan ole läheistä sukua. Haiden hampaiden samankaltaisuus johtuu todennäköisesti konvergenttisestä evoluutiosta. Megalodon vaikutti myös elävän lämpimissä vesissä, kun taas valkohai voi elää kylmemmissä vesissä.

Megalodonin koko on jouduttu arvioimaan vertaamalla niiden hampaita valkohaihin. Arviot vaihtelevat 12 metristä 30 metriin. Megalodonin ensimmäisen leukamallin pohjalta lajin kooksi arvioitiin jopa 30 metriä. Nykyarvioiden mukaan megalodon kasvoi kuitenkin 18 metriä pitkäksi ja vanhat yksilöt saattoivat olla lähemmäs 20 metriä ja painaa yli 100 tonnia.

Megalodon tunnetaan pääosin fossiloituneista hampaistaan. Tämä johtuu siitä, että haiden tukiranka ei ole luuta vaan rustoa, joka ei kivety luun tapaan. Vain hampaat, joissa oli enemmän luuainesta, ovat säilyneet. Pisimmät hampaat olivat yli 18 senttimetriä pitkiä. Megalodonin leuka on oletettavasti ollut 10-kertainen verrattuna valkohain leukaan.


Megalodon
Megalodonin hammas.


Lähteet:
Megalodon - Wikipedia
Wikimedia
sharkopedia.discovery.com
          

1.11.2017



Crystal skull

Kristallikallot ovat ihmisen pääkalloa esittäviä veistoksia, jotka on kaiverrettu läpinäkyvään tai vaaleaan kvartsiin.

Kristallikallot tulivat tunnetuiksi kertomusten ja uskomusten aiheiksi 1800-luvun länsimaissa. Niiden väitettiin olevan peräisin Väli-Amerikan korkeakulttuureilta, ajalta ennen Amerikan valloitusta. Niihin liitettiin ennustuksia, historiaa ja yliluonnollisia ilmiöitä. Yhdenkään kristallikallon ei ole kuitenkaan voitu osoittaa olevan peräisin väitetyltä ajanjaksolta tai alueelta.

Tutkittujen kallojen oletetaan olevan 1800-luvulta, ja eräiden vasta 1900-luvulta.

British Museumin ja Cardiffin yliopiston tutkijoista koostunut ryhmä selvitti kallojen alkuperää muun muassa elektronimikroskoopin avulla tullen siihen tulokseen, että kallot ovat väärennöksiä ja tehty 1900-luvulla. Eräällä nettisivustolla puolestaan kerrotaan:

Kristallikallot voidaan jakaa kolmeen ikäryhmään: nykyaikaiset, vanhat ja muinaiset.

- nykyaikaiset -näitä on valmistettu tuhansia erikokokoisia ja mallisia sekä eri kivilajeista pääasiassa Brasiliassa, Kiinassa ja Usa:ssa. Kalloihin ovat erikoistuneet vain harvat kaivertajamestarit.

- vanhat -nämä ovat iältään 100-1000v. vanhoja ja niitä on löytynyt mm. Kiinasta, Mongoliasta, Meksikosta ja Väli-Amerikasta.

- muinaiset -näitä määrittelemättömän vanhoja on löytynyt muutamia, kuuluisin niistä on Mitchell-Hedgesin kristallikallo, jonka sanotaan olevan yksi legendaarisista 13:sta kallosta. Tarinaa tukee se, ettei ko.kallosta löydy minkäänlaisia jälkiä työkalujen käytöstä, toisin kuin nykyaikaisista tai vanhoista kristallikalloista.

Lähteet:
Netikka.net Mpeltonen
is.fi
Kristallikallo - Wikipedia
          



Rongorongo

Rongorongo - Tulkitsematon kirjoitusjärjestelmä


Rongorongo on Pääsiäissaarella rapanuin kielessä käytetty tulkitsematon kirjoitusjärjestelmä. Rongorongon järjestelmää on yritetty selvittää, mutta siinä ei ole onnistuttu. Sanan "rongorongo" merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Viimeiset rongorongon ymmärtäjät hävisivät 1800-luvulla. Näihin päiviin asti on säilynyt 26 puulaattaa, joissa on rongorongolla kirjoitettua tekstiä. Merkkejä on yhteensä noin 14 000.

Rongorongon keksimisen ajankohta ei ole selvä, ja eri arviot vaihtelevat aina 500-luvulta jaa. eurooppalaisten saapumisen jälkeiseen aikaan. Mistään tietystä ajankohdasta ei ole juurikaan todisteita. Teoria varhaisimmasta ajankohdasta perustuu legendaan, jonka mukaan Pääsiäissaren ensimmäinen asuttaja Hotu Matu saapui saarelleen mukanaan 67 kirjoitusta sisältänyttä laattaa. Vuonna 1864 saaren ensimmäisen ulkomaalaisen asukkaan lähetyssaarnaaja Joseph-Eugene Eyraudin mukaan jokaisessa paikallisessa talossa oli rongorongoa sisältäneitä puuesineitä. Pääsiäissaaren asukkaita eli rapanuita oli vuonna 1770 noin 4 000, ja 1860-luvulla 1 000–2 000 heistä vietiin orjiksi Peruun. Vuonna 1866 lähetyssaarnaaja Zumbohm kertoi, kuinka saarta vaivasivat lisäksi taudit, joihin kuoli ihmisiä niin nopeasti, ettei heidän hautaamisensa ollut enää mahdollista. Historialliset katastrofit hävittivät rongorongon taitajat tyystin ja viimeinen tunnettu sen taitaja, henkilö nimeltä Vike, kuoli edellämainittuna vuonna tauteihin. Vuonna 1868 rapanuita oli elossa enää 900 ja yksikään selvinneistä ei osannut rongorongoa. Rongorongoa kirjoitettiin erilaisiin puuesineisiin, kuten levyille ja sauvoihin, joista monet päätyivät polttopuuksi 1800-luvun hävitysten aikana. Tähän vaikutti saarelle saapunut kristinusko, joka kannusti hävittämään merkit aiemmasta historiasta ja uskonnosta.

Rongorongo tunnetaan 26 säilyneestä esineestä, joissa kirjoitusta on yhteensä 314 rivin ja 14 083 merkin verran. Rongorongoon kuuluu noin 120 erilaista merkkiä, joita saatettiin myös yhdistää monimutkaisempien merkkien luomiseksi. Kirjoitusta luetaan tiettävästi vasemmalta oikealle. Tekstin lukeminen aloitetaan vasemmasta alanurkasta ja kirjoitusta sisältävää puulevyä on tarkoitus kääntää 180 astetta aina joka rivin jälkeen. Toisin sanoen joka toinen rivi on kirjoitettu väärinpäin. Tieto tekstin lukujärjestyksestä perustuu eri lähteisiin vuosilta 1873, 1886 ja 1914. Jokainen enemmän kuin yhden rivin rongorongoa sisältävä kirjoitus käyttää tätä käänteistä bustrofedon-tekniikkaa.

Todennäköisintä lienee, että rongorongo on melko pitkälle kehittynyttä kirjoituksen esimuotoa, joka sisältää sekä foneettisia että kuvaelementtejä, mutta se ei ole vielä varsinaista kirjoitusta. Venäläisen tutkijaryhmän, joukossa mayojen hieroglyfejä tulkinnut Juri Knorosov, mukaan rongorongoa voidaan verrata Egyptin hieroglyfikirjoitukseen sen varhaisessa kehitysvaiheessa.

Lähteet:
Rongorongo - Wikipedia
Ancient-origins.net
          

11.10.2017



Ancient nanostructures in Ural
Kuvan lähde sott.net

Naradan metallikierteet ovat Ural-vuoristossa sijaitsevan Naradajoen ympäristöstä löydettyjä pieniä, enimmäkseen spiraalin muotoisia esineitä. Esineet löysi vuosina 1991–1993 joukko kullanetsijöitä. Esineiden koko vaihtelee kolmesta senttimetristä 0,003 millimetriin. Myöhemmin esineitä on löydetty myös Kožim-, Balbanju-, Vtvisty- ja Lapkhevozhjokien ympäristöistä 3–12 metrin syvyydestä.

Esineet koostuvat useista metalleista: suurimmat ovat kuparia ja pienemmät volframia ja molybdeeniä. Esineiden löytösyvyyden mukaan niiden iäksi on määritelty 2 000–20 000 vuotta.

Esineet löytäneen geologiryhmän toimeksiantaja oli venäläinen geologinen instituutti ZNIGRI. Tohtori Valeri Uvarovin mukaan löydettyjä esineitä ovat tutkineet eri tahot Pietarissa, Syktyvkarissa ja Helsingissä. Tohtori Jelena Matvejevan mukaan löytökerrokset ajoittuvat myöhempään pleistoseenikauteen.

Esineiden alkuperästä on esitetty useita teorioita. Mikäli iänmääritys pitää paikkansa, niitä ei nykytiedon mukaan voida pitää ihmisen valmistamina. Ufoharrastajien mukaan esineet ovat todiste maan ulkopuolisen sivilisaation oleskelusta alueella tuhansia vuosia sitten. Erään teorian mukaan esineet voisivat olla peräisin jonkin tuhotun ja haudatun Neuvostoliiton aikaisen tehtaan jäänteistä.

Lue myös OOPArt (Paikkaan kuulumaton artefakti)

Lähteet:
Naradan metallikierteet - Wikipedia
Artgomperz.com
          

9.10.2017



Puma Punku
Puma Punkun rauniot

Pumapunku on iso temppelialue, joka sijaitsee Tiwanakussa, Boliviassa. Puma Punku suomeksi käännettynä tarkoittaa "Puuman ovea". Puma Punkun on rakentanut kuulemma Aimara intiaanit ja temppelialueen iäksi arvellaan 536-600 jaa.

Puma punku


Temppelialueen kiistellyin ominaisuus on se, että miten tuolloin oli mahdollista tehdä tarkka alue, jossa on useita satoja tonneja painavia kivenlohkareita. Kivistä löytyy esim. muutaman millin paksuisia uria ja reikiä. Kivipalat on leikattu ja sopivat tarkasti yhteen kuin palapelissä. Sen aikaisilla työkaluilla työ olisi ollut mahdoton toteuttaa. Olisiko siis mahdollista, että Aimara intiaaneilla olisi ollut ulkopuolista apua rakentamassa Puma Punkua?


puma punku


Puma punku





Samantapainen artikkeli: aiheesta Coral Castle

Lähteet:
Pumapunku - Wikipedia
Mysteerinen Puma punku
          

15.3.2017



Coral Castle

Coral Castle (suom. korallilinna) on korallikivistä tehty rakennelma Homesteadin kaupungissa Floridassa Yhdysvalloissa. Kivimuurin ympäröimällä alueella on jopa usean tonnin painoisista korallilohkareista tehtyjä rakennelmia ja veistoksia. Coral Castlen rakensi vuosina 1920–1940 latvialais-yhdysvaltalainen Edward Leedskalnin oman kertomuksensa mukaan kotimaahansa Latviaan jääneen 16-vuotiaan rakastettunsa Agnesin kunniaksi.

Syrjäänvetäytyvä Leedskalnin rakensi linnaansa lähinnä öisin ja tiettävästi yksin, käyttäen apunaan vain yksinkertaisia työkaluja, kuten taljoja ja vipuja. Leedskalnin ei elinaikanaan kertonut juuri mitään käyttämistään rakennusmenetelmistä. Hän ainoastaan väitti keksineensä, kuinka muinaiset egyptiläiset rakensivat pyramidinsa. Leedskalnin kuoli vuonna 1951.

50 kiloa painaneen ja tuberkuloosia sairastaneen Leedskalninin yksinäistä saavutusta on pidetty jopa tieteellisesti selittämättömänä. Hän pystyi jotenkin leikkaamaan kivimateriaalia ja siirtämään parhaimmillaan 13600 kiloa painavia kiviä. Jotkut pitävät Edwardin saavutusta myös mahdottomana. Yksikään tutkija ei kuitenkaan ole tiettävästi tutkinut Coral Castlea. Vastaavista keinoista siirrellä raskaita esineitä yksinkertaisin apuvälinein on useita dokumentoituja esimerkkejä. Yksi tunnetuiksi tulleista esimerkeistä on eläkkeelle jäänyt rakentaja Wally Wallington, joka on rakentanut kyseisillä tekniikoilla kopiota Stonehengestä. Coral Castlen rakennusaikana otetuissa valokuvissa esiintyy suuria kolmijalkoja, väkipyöriä ja vinssejä.

Lähteet:
Coral Castle - Wikipedia
Bækgaard, Christian: Yksinäisen suden elämäntyö. Tieteen Kuvalehti, 13.11.1998, nro 14, s. 62. Bonnier Specialmagasiner A/S. ISSN 0788-3692.

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *