Mysteerien maailma
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarinat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarinat. Näytä kaikki tekstit
          

9.7.2018



Yeren
Yeren patsas

Yeren eli Yiren eli kiinalainen villimies on ihmisapinaa muistuttava kryptidi, jonka väitetään elävän Etelä-Kiinassa sijaitsevan Hubein maakunnan tiheissä vuoristometsissä. Sen kiinankielinen nimi Yeh Ren merkitsee "villimiestä".

Piirteet


Yerenin kuvaillaan useimmiten olevan suurikokoinen, 1,5–2,5 metriä korkea ja pitkäkarvainen. Sen 3–4 cm pitkistä karvoista koostuva turkki on yleensä punertava tai tummanruskea, mutta muutamat silminnäkijät ovat kertoneet myös kokonaan valkoisista yksilöistä. Olennon naama muistuttaa ihmisen ja apinan kasvojen välimuotoa, ja sen päälaki on tasaisempi kuin ihmisellä. Silminnäkijöiden mukaan sillä ei ole häntää. Sen sanotaan kävelevän yleensä kahdella jalalla ja liikkuvan enimmäkseen maassa, ja sen kädet ovat pitkät. Löydetyt jalanjäljet ovat olleet hyvin syviä ja suurikokoisia, jopa 40 cm pitkiä. Jäljissä näkyy viisi varvasta kuten ihmisellä, mutta muodoltaan ne ovat lähempänä apinan jalanjälkiä. Pyöreähköstä ulkomuodostaan huolimatta olennon kerrotaan pystyvän tarvittaessa liikkumaan ja juoksemaan nopeasti sekä kiipeämään, myös neljällä jalalla. Yerenillä on erilaisia ääniä, kuten voimakkaita huutoja. Paikalliset asukkaat uskovat olennon olevan lihansyöjä ja olevan ihmisillekin vaarallinen, mutta Kiinan tiedeakatemian tutkijoiden mukaan eläin syö kasveja, kuten marjoja ja pähkinöitä, ja joskus hyönteisiäkin. Sen väitetään vierailevan toisinaan pelloilla syömässä maissia. Useimmiten olentojen kerrotaan elävän pariskunnittain, joskus taas pienissä perheryhmissä.

Väitettyjä Yeren havaintoja


Kiinan viranomaiset ovat tilastoineet olennosta yli 400 havaintoa 1920-luvulta alkaen, mutta se on esiintynyt paikallisessa kansanperinteessä mahdollisesti jo esihistoriallisina aikoina. Myös alueella vierailleet turistit ovat tehneet siitä havaintoja. Kiinan tiedeakatemia on vakuuttunut siitä, että kyseessä on jokin tieteelle tuntematon kädellislaji. Kiinan hallituksen metsähallintoviranomaiset sen sijaan ilmoittivat joulukuussa 1998, että Yereniä tulisi pitää vain taruolentona, koska useiden tutkimusten mukaan väitetyt villimieshavainnot ovatkin itse asiassa koskeneet muita eläimiä. Olennon olemassaoloon uskovat ovat epäilleet, että kriittinen ilmoitus annettiin siksi, jotta Shennongjian luonnonsuojelualueen kävijämäärät eivät kasvaisi liian suuriksi; siellä on entuudestaankin vieraillut noin 400 000 turistia vuosittain. Hubein maakunnan matkailusta vastaavat virkamiehet ovat luvanneet elävänä pyydystetystä Yerenistä 55 000 euron suuruisen palkkion, kuolleesta yksilöstä hieman pienemmän. Läheltä otetuista valokuvistakin on luvattu palkkioita, mutta niiden saaminen on käytännössä vaikeaa, koska Kiinan valtiovalta on kieltänyt "Yeren-safarien" järjestämisen turisteille.

Tiedeakatemia järjesti vuonna 1977 suuren tutkimusretkikunnan etsimään olentoa. Z. Gouxingin johtaman 110-jäsenisen ryhmän tutkimukset kestivät kahdeksan kuukautta, ja niiden aikana saatiin kerätyksi runsaasti paikallisten asukkaiden tekemiä silminnäkijähavaintoja. Retkikunta löysi jalanjälkiä ja ulosteita, joiden perusteella Yerenillä pääteltiin olevan samanlainen ruokavalio kuin gorilloilla ja orangeilla. Metsissä havaittiin myös gorillan makuusijoja muistuttavia nukkumispaikkoja. Moni ryhmäläinen teki olennosta näköhavaintojakin, mutta niiden tueksi ei saatu valokuvia.

Vuonna 1995 toinen, 30-henkinen tutkimusryhmä lähti etsimään Yereniä Hubein länsiosassa sijaitsevan Shennongjian alueelle. Tämäkään retkikunta ei onnistunut saamaan merkittäviä todisteita, vaan tehdyt löydöt olivat melko samanlaisia kuin vuonna 1977.

Vuonna 1999 järjestettiin kolmas laajamittainen etsintäyritys, joka suuntautui turistien suosimalle Shennongjian luonnonsuojelualueelle. Se kesti kaksi kuukautta, ja siihen osallistui kiinalaisia tiedemiehiä ja toimittajia. Tulokseksi saatiin kaksikymmentä jalanjälkeä, syötyjen maissintähkien jäännöksiä ja punertavaa karvaa.

Myöhemmin on tutkittu Yerenin karvoiksi tulkittuja näytteitä, ja niiden on havaittu kuuluvan jollekin Kiinassa täysin tuntemattomalle eläimelle. Pelkät karvanäytteet eivät kuitenkaan riitä todisteeksi uuden lajin olemassaolosta, ja länsimaissa useimmat tutkijat suhtautuvatkin Yerenin olemassaoloa koskeviin väitteisiin kriittisesti.

Mahdolliset selitykset


Yerenin olemassaoloon uskovat arvelevat, että kyseessä on todennäköisesti uusi makakilaji, sillä erilaiset makakit ovat alueella varsin yleisiä. Toisten teorioiden mukaan Yeren on jonkinlainen orankien sukulainen tai sukupuutolta välttynyt Gigantopithecus-laji, mahdollisesti Gigantopithecus blacki. Nykytietojen mukaan orangit hävisivät Kiinasta jo pleistoseenikaudella. Alueelta on löydetty runsaasti suurten esihistoriallisten apinoiden fossiileja.

On myös ehdotettu, että mahdollinen tuntematon laji olisi jonkinlainen ihmisen esi-isien sukulainen, jonka evoluutio ei olisi edistynyt kymmeniin tuhansiin vuosiin.

Lähde:
Yeren - Wikipedia
          

2.5.2018



chase vault barbados

Barbadoksen ruumisarkuilla tarkoitetaan 1800-luvulla Barbadoksen saarella tapahtunutta tapausta, jossa varakkaan tilanomistajan holvihaudassa ruumisarkkujen väitetään liikkuneen selittämättömästi paikoiltaan.

Hautaholvi kuului Chasen perheelle, ja ensimmäisen kerran sitä käytettiin vuonna 1808. Vasta vuonna 1812 kun hautaholvi avattiin, huomattiin että lyijyarkut olivat liikkuneet. Puinen arkku oli tarinan mukaan pysynyt paikallaan. Vuosien saatossa holviin haudattiin muitakin edesmenneitä perheenjäseniä, ja aina kun holvi avattiin, olivat lyijyarkut liikkuneet.

Tapaus herätti paljon huomiota ja tapausta alkoikin tutkia silloinen Barbadoksen kuvernööri Lordi Combermere. Heinäkuussa 1819 holvihauta avattiin, ja arkkujen paikat piirrettiin paperille. Seinät tarkistettiin ettei niissä ollut salakäytäviä, ja lattialle siroteltiin hienoa hiekkaa, johon jäisi mahdollisten tunkeilijoiden jalanjäljet. Holvi suljettiin, sinetöitiin, ja sisäänkäynnin eteen tuotiin iso marmorikivi, jonka nostamiseen tarvittiin 4 miestä. Huhtikuussa 1820 ovi avattiin ja arkut löydettiin paikoiltaan liikkuneina. Oven sinetti oli kuitenkin ehjä eikä lattialla näkynyt jalanjälkiä. Tämän jälkeen Lordi Combermere määräsi kaikki arkut haudattavaksi paikallisen kirkon hautausmaalle.

Innokas spiritismin kannattaja, Sherlock Holmesin luoja, sir Arthur Conan Doyle esitti, että yliluonnolliset voimat liikuttelivat arkkuja vastalauseeksi sille, että ne olivat lyijyä ja näin estivät ruumiin luonnollisen maatumisen. Luonnolliseksi selitykseksi on tarjottu esimerkiksi tulvaa, joka olisi pystynyt liikuttelemaan arkkuja sotkematta hiekkaa.

Lähteet:
theshadowlands.net - barbados
Barbadoksen ruumisarkut - Wikipedia
          

9.3.2018



Okiku nukke

Japanilainen riivattu nukke


Kerrotaan, että 17-vuotias poika nimeltä Eikichi Suzuki osti nuken vuonna 1918. Hän oli ollut kiertelemässä tunnetun ostoskadun, Tanuki-kojin liikkeitä ja päättänyt ostaa nuken 2-vuotiaalle sisarelleen Okikulle. Tyttö rakasti nukkeaan ja leikki sillä päivittäin, mutta yllättäen seuraavana vuonna hän sairastui ja kuoli. Perhe asetti nuken talon alttarille ja rukoili Okikun puolesta jokainen päivä.

Vain muutama kuukausi myöhemmin outoja asioita alkoi tapahtumaan. Nuken hiukset alkoivat kasvamaan ja useat kertovat, että nukke saattoi liikkua itsestään silloin tällöin. Ihmiset väittivät, että Okikun henki oli riivannut nuken. Nukke nimettiin Okiku:ksi tytön mukaan.

Suzukin perhe muutti Sakhaliin ja he päättivät lahjoittaa Nuken Mannenjiin. Sitä on säilytetty Mannenjin temppelissä Japanissa vuodesta 1938 lähtien. Hiusten kasvulle ei ole löytynyt selitystä ja temppelin mukaan nuken hiukset leikataan säännöllisesti. Eräs tutkija jopa kertoi, että nuken hiukset ovat tismalleen samanlaiset kuin lapsilla.




Lähde:
Kauhublogi - Okiku-nukke
          



The Angels of Mons
Lähde: marksimner.me.uk

Monsin enkelit ovat joukko enkeleitä, jotka laajalle levinneen legendan mukaan suojelivat brittiläisiä sotilaita Monsin taistelussa ensimmäisen maailmansodan alussa.

Monsin taistelussa 22.–23. elokuuta 1914 Brittiläinen siirtoarmeija taisteli huomattavasti suurempaa saksalaisjoukkoa vastaan ja kärsi raskaita tappioita. Britit onnistuivat vetäytymään parempiin puolustusasemiin Marnejoelle ja estivät Ranskan 5. armeijan joutumisen saarrostuksiin. Taistelua on kuvailtu Britanniassa myyttisillä termeillä ja verrattu Agincourtin taisteluun satavuotisessa sodassa.

Legenda


Pian taistelun jälkeen The Evening News -lehdessä julkaistiin kirjoitus "The Bowmen", jonka oli kirjoittanut walesilainen kirjailija Arthur Machen. Kirjoituksessa aavemaiset jousimiehet Agincourtin taistelusta saapuvat Monsiin sen jälkeen, kun eräs brittisotilas on huutanut Pyhän Yrjön nimeä. Jousimiehet tuhosivat saksalaisen sotajoukon. Monet lukijat uskoivat tarinan todeksi, vaikka Machen ei itse missään vaiheessa väittänyt sen olevan totta. Eräs pappi kertoi Machenille, että on erehdys luulla tarinaa fiktioksi.

Seuraavaan kevääseen mennessä tarinasta liikkui jo useita versioita, joissa muun muassa kerrottiin kaatuneiden saksalaisten ruumiista löytyneen nuolenkärjistä syntyneitä haavoja. Saksalaisten julmuudet Belgiassa lisäsivät brittien uskoa, että Jumala on sodassa Britannian puolella.

Lähde:
Monsin enkelit - Wikipedia
The Angels of Mons
          

8.3.2018



Ihmissusi

Jean Grenier


Jean Grenier (n. 1590–1610) oli ihmissudeksi epäilty poika, joka mainitaan muun muassa Sabine Baring-Gouldin kirjassa The Book of Were-Wolves (1865). Tiedot hänestä perustuvat vuonna 1603 pidetyn oikeudenkäynnin asiakirjoihin.

Jean Grenier oli köyhän työläisen poika S. Antoine de Pizonin kylästä, vaikka hän itse väittikin olevansa papin poika. Kolme kuukautta ennen kohtaustaan hän oli lähtenyt kotoaan ja ollut sekalaisissa töissä eri paikoissa tai kerjännyt maantiellä. Hän oli ollut monta kertaa hoitamassa maanviljelijöiden laumoja, mutta koska hän ei ollut hoitanut tehtäviään tyydyttävästi, hänet irtisanottiin. Kuulustelussa poika oli haluton paljastamaan tietoja menneisyydestään, minkä takia kaikki hänen antamansa tiedot tarkistettiin.

Oikeudenkäynti


Oikeudenkäynnissä Grenier myönsi tappaneensa ja syöneensä useita lapsia. Hän kertoi pääseensä sisään erääseen taloon pienessä kylässä ja löytäneensä sieltä pienen lapsen kehdostaan. Hän oli ottanut lapsen kehdostaan, paennut talosta ja syönyt lapsesta sen minkä jaksoi. Loput hän oli antanut toiselle sudelle. S. Antoine de Pizonin lähellä hän oli hyökännyt pienen lammaspaimentytön kimppuun ja syönyt hänet. Kuusi viikkoa ennen kiinnijäämistään hän oli hyökännyt taas yhden tytön kimppuun samalla alueella. Eparonissa hän olisi tappanut M. Millonin koiran, ellei omistaja olisi tullut suojelemaan eläintään.

Tämän lisäksi Grenier tunnusti yrittäneensä tappaa ja syödä Marguerite Poirierin, joka kuitenkin piti hänet kauempana kepin avulla. Kysyttäessä hän osasi tunnistaa Marguerite Poirierin viiden muun tytön joukosta ja kertoi tytön haavoista, jotka hän oli tehnyt hampaillaan. Lisäksi Marguerite Poirier pystyi ainoana ihmisenä todistamaan Grenierin muuttuneen sudeksi. Myös hänen hyökkäyksensä erästä pientä poikaa vastaan todistettiin, kun poikaa ja hänet pelastanutta setää kuulusteltiin.
>br> Grenierin mukaan hän oli juossut pitkin maata sutena siitä lähtien, kun hän oli kymmenen tai yhdentoista ikäinen. Silloin hänen naapurinsa Duthillaire (joidenkin lähteiden mukaan Pierre La Tilhaire) oli esitellyt hänet metsässä asuvalle mustapukuiselle miehelle, Metsän ruhtinaalle (Maître de la Forêt), joka oli merkinnyt hänet kynnellään ja antanut salvaa ja suden nahan, joiden ansiosta hän pystyi muuttamaan muotoaan sudeksi. Metsän ruhtinaan käskystä hän kulki kylissä tappamassa lapsia. Yleensä hän kävi kierroksillaan muutaman tunnin kerrallaan, kun kuu oli katoamassa, ja muuntautui öisin. Vain kerran hän matkasi Duthillairen kanssa, mutta he eivät olleet surmanneet ketään silloin.

Grenier syytti isäänsä avunannosta ja oman sudennahan omistuksesta. Hän myös kertoi, että oli isänsä kanssa ollut Grillanden kylässä, missä Grenier oli tappanut hanhia paimentamassa olleen tytön. Grenierin mukaan hänen äitipuolensa oli muuttanut erilleen hänen isästään, kun äitipuoli oli nähnyt isän oksentavan ulos koiran tassut ja lapsen sormia. Grenierin mukaan Metsän ruhtinas oli kieltänyt vasemman peukalonkynnen pureskelun.

Duthillaire pidätettiin ja Grenierin isä tuotiin oikeudenkäynnin eteen. Grenierin isän ja äitipuolen antamat lausunnot pitivät monessa kohtaa yhtä Grenierin kertomuksien kanssa. Kadonneiden lasten vanhempien antamat päivämäärät ja kaikki haavat, jotka Grenier kertoi tehneensä, sekä niiden tekotavat pitivät myös paikkansa Grenierin antamien tietojen kanssa.

Kun Grenier tuotiin isänsä luo, hän alkoi muuttaa tarinansa tietoja ja pitkään jatkunut kuulustelu keskeytettiin. Seuraavan kerran, kun isä ja poika olivat samassa oikeussalissa, Grenier ei juuri muuttanut kertomustaan.

Tuomio


Puolustuksen puolelta oikeutta kehotettiin unohtamaan noituus ja pedoksimuuntautuminen ja sen sijaan huomioimaan lapsen ikä ja mielentila. Grenier todettiin hyvin jälkeenjääneeksi. Puolustus esitti myös, että lykantropia on vain hallusinaatio, ja että todellinen ruumiinmuutos tapahtui vain hullun ihmisen mielessä. Niinpä Grenieriä ei voisi rangaista tästä rikoksesta. Lisäksi hänen moraalinen kehityksensä ja koulutuksensa todettiin olevan vähäisiä.

Oikeus tuomitsi Grenierin vangiksi Bordeaux'n luostariin, jossa hänelle opetettaisiin kristillisiä tapoja ja moraalia. Jos hän yrittäisi paeta, hänet surmattaisiin. Hänen isäänsä vastaan ei saatu todisteita ja mies vapautettiin oikeussalista syytteittä.

Myöhemmin


Heti vapauduttuaan luostarin alueelle Grenier juoksi puutarhoissa hullun lailla neljällä jalalla. Hän löysi verisen kasan kokilta ylijääneitä sisälmyksiä ja kävi niiden kimppuun syöden ne uskomattoman nopeasti.

Seitsemän vuoden luostarielämän jälkeen pojasta oli tullut hyvin ujo ja nöyristelevä eikä hän halunnut katsoa ketään kasvoihin. Hänen silmänsä olivat syvällä päässä ja rauhattomat, hampaat olivat pitkät ja hyvin ulkonevat. Grenierin kynnet olivat mustat ja joissain kohdista aivan loppuun kuluneet. Hänen mielensä oli tyhjä eikä hän näyttänyt ymmärtävän muita kuin aivan yksinkertaisia asioita. Hän kuoli kahdenkymmenen vuoden iässä.

Lähde:
Jean Grenier - Wikipedia
          

5.3.2017



Wandering Jew
Gustave Dorén teos Vaeltava juutalainen.

Jerusalemin suutari eli vaeltava juutalainen on hahmo keskiajan kristillisissä tarinoissa, jotka levisivät Euroopassa 1200-luvulla ja tulivat osaksi kristillistä mytologiaa. Tarinoiden mukaan Jeesusta ristintiellä pilkannut juutalainen kirottiin vaeltamaan maailmassa Jeesuksen toiseen tulemiseen asti. Rikkomuksen tarkka luonne kuten hahmon ominaisuudetkin vaihtelevat tarinoittain: joissakin hän on suutari, joissakin Pontius Pilatuksen portinvartija ja joissakin roomalainen eikä juutalainen. Hahmon oikea nimi on eri tarinoissa Melmoth, Ahasuerus, Matathias, Buttadeus, Cartophilus, Isaac Laquedem tai Ahasverus.

Joidenkin tulkintojen mukaan Jerusalemin suutari on juutalaisen heimon henkilöitymä ja vaellus viittaa diasporaan.

Vaeltavasta juutalaisesta tehtiin väitettävästi näköhavaintoja 1500–1800-luvuilla.

Lähteet:
Jerusalemin suutari - Wikipedia
          

20.2.2017



Agartha

Agartha on buddhalaisuudessa ja taruissa oletettu maanalainen maailma. Toinen yleinen nimitys Agarthalle on Shamballa eli Shambhala, jonka mainitaan myös olevan Agarthan pääkaupunki.

Agarthaan sanotaan olevan sisäänkäynnit Maan navoilta, mutta sinne on väitetty olevan myös muita sisäänkäyntejä.

Raymond W. Bernardin mukaan Yhdysvaltain laivaston amiraali Richard E. Byrd oli retkikuntineen nähnyt navoilla sisäänkäynnit Agarthaan.

Toinen varhainen lähde on Willis Emersonin kirja The Smoky God, jonka mukaan norjalainen purjehtija Olaf Jansen päätyi Agarthaan pohjoisnavalla.



Agartha map

Lähteet:
Wikipedia - Agartha
Crystalinks - Hollow Earth
          

10.2.2017



Jousijalka-Jack - Spring Heeled Jack
Piirros Jousijalka-Jackista

Mysteerinen Jousijalka-Jack


Jousijalka-Jack (Spring Heeled Jack) on jousitetuilla kengillä hyppivä ulkonäöltään pirunoloinen hahmo, jonka kerrotaan eläneen Englannissa 1800-luvulla ja pelotelleen ihmisiä. Ensimmäinen muistiin merkitty havainto Jousijalka-Jackista tapahtui vuonna 1837, ja havaintoja samankaltaisista hahmoista tehtiin myöhemmin 1870-luvulla.

Kukaan ei koskaan tunnistanut Jousijalka-Jackia. Hänelle on kuvattu pirun ulkonäkö sekä poikkeuksellisia kykyjä, kuten valtavat loikat, pitkä esiintymisaika ja kipinöiden sylkeminen.

Hahmon todenperäisyyttä epäilevät tutkijat ovat luokitelleet Jousijalka-Jackin pelkäksi tarinaksi tai kepposeksi.

Jousijalka-Jackille on myös keksitty mahdollisia paranormaaleja selityksiä. Esimerkiksi: vierailija ulkoavaruudesta tai demoni joka on kutsuttu maan päälle.


Englannin kaupunkitarina 1800-luvulta


Onko Jousijalka-Jack pelkästään Englannista lähtöisin kansantaru viktoriaaniselta ajalta vai jotakin muuta? Mahdollisesti Jousijalka-Jack onkin vain kaupunkitarina, mutta sen todennäköisyyttä ei pystytä todistamaan. Mahdollisesti Englannissa oli tuolloin jokin tuntematon entiteetti, joka pelotteli ihmisiä sekä muistuttia pirua. Mahdollista on myöskin se, että "Jack" oli vain tavallinen tallaaja, joka keksi hyvät hyppykengät ja tykkäsi pilailla.

Lähteet:
Spring-heeled Jack
Wikipedia - Jousijalka-Jack
Seuraa blogia - Bloglovin
          

4.2.2017



Ghost ship flying dutchman

Mystisistä aavelaivoista on kerrottu vuosisatojen ajan, mutta tunnetuin on kuitenkin Lentävä hollantilainen.

Aavelaivan näkeminen ennustaa näkijälleen pahaa tai miehistölle huonoa onnea.

Tarinoita


Erilaisia tarinoita kulkee lentävästä hollantilaisesta, mutta tässä muutama, jotka ovat lainattu wikipediasta.

Kapteeni Hendrick van der Deckerin (joko Decker tai Decken) kerrotaan suutuspäissään laukaisseen aseensa kohti Etelän ristin tähtikuviota ja vannoneen, ettei koskaan lakkaisi yrittämästä Kap Hornin kiertämistä. Tästä ilkityöstä johtuen hänen täytyy loputtomasti risteillä meriä.

Toisinaan taas sanotaan erinäisten ihmisten kieltäneen Deckeriä yrittämästä Kap Hornin kiertämistä, ja lopulta itse enkelin ilmestyneen Deckeriä varoittamaan. Decker vastasi: "Kierrän Kap Hornin, vaikka joutuisin purjehtimaan tuomiopäivään asti!"

Kolmannen tarun mukaan aavelaivan kapteeni oli Barent Fokke, joka kuljetti mukanaan mustaa koiraa ja oli myynyt sielunsa paholaiselle. Hänen kohtalokseen koitui ikuinen risteily merillä vailla sataman löytymistä.

Mahdolliset havainnot


Huhujen mukaan Lentävä hollantilainen olisi saaristossa Etelä-Amerikan liepeillä (14°31′N, 43°17′W ). Saaria ei ole kuitenkaan lukuisista etsinnöistä huolimatta löydetty. Toiseen maailmansotaan mennessä Lentävä hollantilainen on sanottu nähdyn ainakin kymmenen kertaa. Esimerkiksi kuningas Yrjö V ja komentaja Nicholas Monsarrat väittivät nähneensä kyseisen laivan.

Lähteet:
Tieteen kuvalehti 4/2003
Wikipedia - Aavelaiva
Seuraa blogia - Bloglovin

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *