2018
          

14.11.2018



Villilän kartano

Aavedata Villilän kartanolla 11.12.2018

Tutkimukset ajoittuvat seuraavasti:

1. kierros klo. 17.00- 17.50 2. kierros klo. 18.00- 18.50 3. kierros klo. 19.00- 19.50

Lipun lunastaneet voivat tulla paikan päälle 16.30 alkaen. Villilän studiolla voit seurata muiden tutkimuskierroksia screeniltä, kunnes on oman kierroksen aika. 21.00 alkavassa YouTube Live- lähetyksessä käydään läpi tutkimuskierrosten tapahtumia. Mukana yllätysvieraita. Ikäraja 15 vuotta. Nuoremmat huoltajan seurassa.

Tule studioyleisöksi maksutta seuraamaan paikan päälle Aavedata Live- tapahtumaa klo. 20.30 alkaen. Tapahtuman arvioitu kesto on 60-90 minuuttia.

Live- lähetys alkaa 21.00 Aavedatan YouTube- kanavalla.

Live- lähetys tapahtuu Villilän elokuvastudiolta ja kyseessä on siis suora live-lähetys joka striimataan studiolta käsin YouTubeen. Paikan päällä olevat tutkimusvieraat ja katsojat ovat myös suuressa roolissa. Myös kotikatsojilla on mahdollisuus osallistua kommentoimalla ja kysymällä esim. vierailta tutkimuksesta.

#aavedatalive



Mysteerien maailma ei ole millään tavalla aavedatan tutkintaryhmässä mukana.
          

29.10.2018



Black Square UFO Couds

Kesäkuun 26. päivänä 2018 valokuvaaja tallensi mustan neliskulmioisen UFOn roikkumassa taivaalla pilvestä. Valokuvaaja sanoo: Ajoin autolla lentokentälle lentääkseni Kanadaan.

Taivas oli edelleen erittäin tumma kun poistuin River Fallsista, Wisconsinissa. Taivas salamoi kesken matkaamme ja otin joitain kuvia ukkosesta.

"Otin monia kuvia ja salama välähti 20-40 sekunnin välein. Alussa en huomannut esinettä, kunnes tarkistin puhelimeni kameran autossa. Se oli ensimmäinen kuva jossa esine näkyi. Toiset kuvat, jotka otin samaan aikaan eivät näyttäneet kappaletta."



Olin onnellinen kyetessäni ottamaan valokuvan niin erikoisesta asiasta että postasin sen Facebookkiin heti päästyäni Torontoon.

MUFONin raportti 94740.

Lähteet:
Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          



Aavedatan uusi tutkimus


Aavedatalta uutta videota mielenkiintoisesta tutkimuskohteesta.

Lainaus videon kuvauksesta: "Tutkimuksemme suuntautuu tässä jaksossa Oulun linnansaarella sijaitsevaan entiseen Merikoulun Tähtitorniin. Paikan pitkä historia antaa upeat puitteet tutkia väitettyjä paranormaaleja ilmiöitä."


Aavedata youtube channel
www.aavedata.com
Facebook aavedata
          

9.10.2018



Max Spiers

Brittiläisen ufo-tutkijan kuolema


Max Spiersin (kuvassa) yhtäkkinen kuolema heinäkuun 16. päivänä 2016 Varsovassa, Puolassa on hämärän peitossa. Spiersin ruumiin Britanniaan palauttamisen jälkeen brittiläiset tohtorit eivät kyenneet määrittämään hänen kuolinsyytään. Kentin poliisi (kaakkois-Englannissa) on aloittanut yhteistutkimuksen Puolan poliisin kanssa UFO/supersotilas-salaliittoteoreetikon kuolemasta. Tutkimusten on tarkoitus alkaa tammikuun 7. päivä 2019.

39-vuotias Spiers oli vieraillut Varsovassa puhumassa konferenssissa. Spiersin sanotaan tutkineen tunnettujen poliitikkojen, liikemiesten ja viihdealan ihmisten elämää. Tämä sai hänen äitinsä, Vanessa Batesin, huomauttamaan, "Mielestäni Max on tutkinut joitain pimeitä nurkkia ja joku halusi hänen kuolevan." "Max oli erittäin hyväkuntoinen ja terve kun sanoin hänelle näkemiin", sanoo Vanessa. "Kaikki mitä meillä on liittyen hänen terveystietoihinsa ennen hänen lähtöään sanoi että hän on terve". Viesti Spiersin puhelimesta lähetettiin hänen äidilleen juuri ennen hänen kuolemaansa, ja siinä varoitettiin "….jos jotain tapahtuu minulle, tutki".

Joulukuussa 2016 brittiläinen tutkimuskomitea kuuli todisteena, että Spiers oli oksentanut kaksi litraa mustaa verta ennen kuolemaansa. Puolalaiset viranomaiset päättelivät, että yhtäkkinen kuolema johtui luonnollisista syistä. Prosessissa oli väitetty olevan ”epäselvyyksiä” liittyen Puolan hätäviranomaisiin. Ja Spiersin kannettava tietokone palautettiin hänen perheelleen täysin tyhjänä. Britannian komitea kuulee todisteita siitä tulisiko Puolan poliiseja vastaan käydä joihinkin toimiin. He analysoivat myös Spiersin kannettavan.

Lähteet:
Artikkelin julkaissut ja kääntänyt - Eksopolitiikka.fi
Exonews
Metro.co.uk
          



Violet ring Elve sky Russia

Violetti "rengas" Venäjällä


Astronomi Jan Kowsky onnistui kuvaamaan yhtenä iltana, elokuun 15. ja 16. päivän välissä 2018, kuvia ja videoita lähes tuntemattomasta ilmakehän ilmiöstä. Siellä näkyy henkiä, tonttuja, ilman hehkuntaa, tulipalloja, revontulia ja muuta Venäjän Sverdlovskin alueella, Irbitissä.

Kuvat ja video: vk.com/jankowsky

Videolla näkyy violetti rengas.
Ajankohdat videolla:

Henkiä: 00:00 – 00:19, 00:25 – 00:32, 00:45 – 00:55
Tonttuja: 00:20, 00:33
Kuumia salamoita: 00:38 – 00:44
Meteoreja: 00:56 – 01:30
Revontulia: 01:31 – 01:41
Hehkuntaa: 01:20, 01:42 – 01:51
Meteori, aurora ja henkiä: 01:52 – 02:00
Henkiä ja tonttuja: 02:01 – 02:24





Lähteet:
Artikkelin julkaissut ja kääntänyt - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

1.10.2018




Venäjän Djatlovin solan onnettomuuteen liittyen on tehty uusi löytö. Onnettomuus tappoi tuolloin solassa vaeltaneet.

Ural-vuoriston kaukainen kohta tuli tunnetuksi paranormaalista toiminnasta vuoden 1959 tapauksen jälkeen, jolloin vaeltajajoukko katosi omituisissa olosuhteissa.

Huolimatta Venäjän viranomaisten tutkimuksista ja tuon jälkeisten vuosikymmenien aikana riippumattomien tutkijoiden tekemistä tarkasteluista, omituinen tapaus ei koskaan ratkennut.



Alueella vierailleen turistin tekemä löytö saattaa ratkaista tapauksen, tai sitten olla vain turha toivo saada se pois päiviltä.

Nimetön yksilö oli törmännyt omituiseen metallikappaleeseen vieraillessaan alueella vuonna 2008.

Uskomatonta kyllä, löytö vasta äskettäin varmistettiin, kun alueelle tehtiin tutkimusretki joka meni katsomaan löytöä ja tuomaan sen sivistyksen pariin tutkittavaksi.

Tutkijat Venäjälä sanovat mystisen metallikappaleen, joka on metrin pitkä ja metrin leveä, olevan jonkinlaista romua mannertenvälisestä ohjuksesta.

Vaikka on vaikea käsittää palasen selvinneen Djatlovin solan tapauksen päivistä tähän asti Uralin vuoristossa, paikka sijaitsee niin kaukana ettei siellä juuri kukaan käy.

Metallin tutkimus mahdollistaa sen identifioinnin ja kytkemisen tapaukseen.

Jos osoittautuu että metalli on peräisin ohjuksesta, jota on käytetty tai testattu vaeltajien kuollessa, se antaisi paljon painoarvoa teorialle siitä, että vaeltajat joutuivat jonkin aseen uhreiksi tuolloin. Asiasta raportoivat sputniknews ja coasttocoast.

Jos kyseessä oli ohjus, silloin heidän tulisi löytää lisää romua ohjuksesta sekä osumapaikka. Näin ei ole tapahtunut. Tämän kappaleen alkuperä voi olla muutakin.

Lähteet:
Artikkelin suomentanut - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

22.9.2018



Westall UFO

Westallin UFO-tapaus


Westallin UFO-kohtaaminen oli tapaus joka sattui 6. huhtikuuta 1966 Melbournessa, Australiassa. Yli 20 minuutin ajan 200 opiskelijaa ja opettajaa kahdessa koulussa todistivat nähneensä tunnistamattoman lentävän esineen, joka laskeutui avoimelle lähistöllä sijaitsevalle ruohokentälle.

Laidun oli mäntypuiden vieressä alueella, joka tunnetaan nimellä The Grange. Raporttien mukaan esine laskeutui luoteiseen suuntaan Clayton Southin alueesta Australian Victoriassa.

QUFOSR (Queensland UFO sightings and Research) sisältää harvinaisen äänitteen James J. Kibeliltä, joka puhuu tunnetusta Westallin UFO-tapauksesta tavattuaan luonnontieteiden opettajan joka näki tapauksen.

Alla on joitakin muistiinpanoja, mikäli ääni ei kuulu äänitteessä kunnolla:

1. Luonnontieteiden lehtori, kaksi muuta työntekijää ja 300 lasta näki UFOn liikkuvan koulun yllä.

2. 5 lentokonetta yritti saada UFOn kiinni.

3. Luonnontieteiden lehtori oli samassa kerhossa kuin McDonaldin lanko, omituinen yhteensattuma. Johtuen tästä yhteydestä, MdDonalt kutsui luonnontieteiden opettajan kylään ja he puhuivat asiasta yksityiskohtaisesti.

4. Uskoo, että viranomaiset eivät siivonneet havaintoa piiloon, vaan rehtori. Hän oli niin peloissaan, että päätti mennä koulun pihalle sen jälkeen kun alus oli takaisin taivaalla.

5. Kun kuninkaallinen Australian ilmavoimat yritti saada yhteyttä rehtoriin, hän käski heidän ’hypätä järveen’.

6. Lapset juoksivat luonnontieteiden lehtorin huoneeseen hysteerisinä, joten hän meni itse katsomaan.

7. Hän ei kyennyt näkemään UFOa aluksi, mutta näki muita lapsia katselemassa luoteeseen. Kun hän pääsi paikalle, hän näki UFOn leijailemassa voimalinjojen yllä.

8. Luonnontieteiden lehtori kuvasi esinettä kirkkaan hopeiseksi, noin autonrenkaan kokoiseksi, jolla oli ”putki” ilmassa.

9. Tässä kohtaa hän havaitsi kevytlentokoneen liikkumassa sitä kohti noin 300 metrin korkeudella, vähän yli kilometrin päässä siitä missä he seisoivat.

10. Nyt tuli lisää lapsia ja liikunnan opettaja paikalle.

11. Kevytkone ilmeisesti soitti muita koneita paikalle ja 4 lähestyi alusta.

12. Luonnontieteiden lehtori sanoo nähneensä uskomattomimman ilmaliikkeen mitä hän on koskaan nähnyt, lentokoneet tekivät kaikkensa lähestyäkseen kappaletta. Ihme ettei törmäyksiä havaittu.

13. Joka kerta kun lentokoneet lähestyivät kappaletta, se kiihdytti hitaasti, sitten nopeasti pois koneista ja sitten taas pysähtyi.

14. Tätä jatkui noin 20 minuuttia, tässä kohtaa 360 ihmistä (lapsia, henkilöstöä) katseli.

15. Esine lensi pois sekunneissa.

16. Rehtori tuli ja vaati kaikkia palaamaan luokkiinsa heti ja piti koululle luennon. Hän kertoi oppilailleen että heitä rankaistaisiin mikäli he puhuisivat tästä, ja sanoi henkilöstölle että he menettäisivät työpaikkansa, mikäli puhuisivat asiasta.

17. Luonnontieteiden lehtorilla oli 3 tutkintoa. Hän ei ollut tyhmä. Häntä ärsytti rehtori.

18. Kun hän pyysi liikunnan opettajaa kuvaamaan sen mitä hän näki, hän ei sanonut mitään.

19. Eräs vanhemmista lapsista vahvisti tarinan ja tarkasti kuvasi esineen. Kun häntä pyydettiin uudestaan, hän ei enää ollut siellä, hän oli mennyt kotiin eikä puhunut asiasta enää.




Lähde:
Alkuperäisen artikkelin suomentaja - Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

19.9.2018




Välähdyksiä havaitaan Pohjois-Carolinan taivaalla kokoajan enemmän ja kukaan ei tiedä mitä ne ovat tai mistä ne ovat peräisin kertoo.

Käyttäjän MrMB333 videossa näkyy kirkkaan oransseja välähdyksiä taivaalla, jotka eivät liity salamiin tai ilotulitteisiin. Koska välähdykset ovat samassa kohtaa, voidaan sulkea pois meteorit, sillä meteorit liikkuisivat.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          

10.9.2018



Jupiter

Taivastarkkailija kuvasi suuren tuntemattoman esineen lentävän aurinkokunnassa Jupiterin takana.

On vaikeaa sanoa onko kyseessä suuri avaruusolentojen alus vai jotain aivan muuta. Esimerkiksi meteori, asteroidi tai satelliitti joka kiitää aurinkokunnassamme.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi MrMBB333 Youtube-kanava
          



Feeniks Yellowstone

Omituisia tapahtuu Yellowstonen kansallispuistossa


Omituinen värikäs lintu on nähty Grand Teton -kansallispuiston web-kamerassa vain pari päivää sen jälkeen kun suosittu alue lähellä Jenny-järveä Grand Tetonissa, lähellä Yellowstonen kansallispuistoa, on suljettu kansalta. Viranomaisilla on huoli laajenevista repeämistä suurissa kivimuodostelmissa.

Vaikka Yellowstonen kivimassa tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä sen Höyrylaiva-geysirien ollessa purkautunut yhdennentoista kerran maaliskuun jälkeen, ja nyt kun Grand Tetonin rakoilu laajenee, tämän värikkään myyttistä tulilintua muistuttavan linnun ilmestyminen on vähintäänkin outoa.

Tulilintu näkyy kohdassa 2.08 videolla, ja muinaisen legendan mukaan Feeniks-lintu saapuu kaukaisesta maasta, näky joka on samalla siunaus ja maailmanloppu.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          

22.8.2018



Uusimmat artikkelit ja ilmoitukset


Uutisia, artikkeleita ja paljon muuta! Jos haluat nähdä suoraan uusimmat julkaisut, niin käy tykkäämässä ja seuraa. Näin ollen ei tarvitse ravata sivustolla katsomassa onko uusia artikkeleita ilmestynyt. Tulemme lisäämään myös muita uutisia toisilta sivustoilta ja myöhemmin myös muuta sisältöä.

Facebook:
https://www.facebook.com/mysteerienmaailma

          




Linda Miller on valokuvannut useita otoksia kesäkuussa 2018 Canon-merkkisellä kamerallaan ja 12 sekunnin valotusajalla. Yhdessä monista kuvista on epätavallisen näköinen esine, joka ei näytä tähdeltä, tähden liikkeeltä tai raketin laukaisulta.

Ei ole vielä saatu selville mikä kyseinen ilmiö voisi olla. Kuva näyttää kirkkaan valoisalta UFO:lta tai portaalintyyppiseltä ilmiöltä. 12 sekunnin valotusajalla, esine tuntuu liikkuvan taivaalla erittäin hitaasti.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          



Mysteerien maailma suosittelee


Aavedatalta jälleen loistavaa videota. Tällä kertaa tutkimuskohteena Hotel Katajanokka. Mielenkiintoisen tutkimuskohteen lisäksi videolla nähdään myös legendaarinen Volvo Markkanen.


Lisää materiaalia Aavedatan youtube-kanavalta ja nettisivuilta.
          

9.7.2018



Katse kaikkeuteen tube-kanava


Filosofinen tieteisohjelma maailmankaikkeuden mysteereistä. Suosittelen käymään kurkkaamassa kaverin kanavan, koska aihealueet ovat erittäin mielenkiintoiset ja videoiden laatu on hiottu kovalle tasolle. Erittäin laadukasta jälkeä.

Eka kausi


Toka kausi


          



Red sprites oklahoma
Kuvaaja: Paul Smith

Paul Smith kuvasi Oklahomassa (24.5.2018) harvinaisen taivasilmiön nimeltään "punainen haamu".

Paulin mielestä on mielenkiintoista, että ilmiö on dokumentoitu vasta hiljattain ensikertaa. Ilmiötä, jota on ennen pidetty erittäin harvinaisena, mutta nykyään niitä havaitaan entistä enemmän.

Paul tallensi toisen haamun koko komeudessaan salamoinnin yhteydessä. Video näkyy ensin reaaliajassa ja sen jälkeen kymmenen kertaa hitaampana.

TLE tarkoittaa transienttia valoilmiötä, (Transient Luminous Event), joihin kuuluu yläilmakehän sähköiset ilmiöt jotka tunnetaan haamuina. Nämä korkealla tapahtuvat purkaukset ovat sivuutettu pitkään, ja vasta vuonna 1989 meteorologeilla oli idea siitä mikä ilmiö on, kun kuvallista dokumentaatiota näistä väitteistä alkoi olla saatavilla.



Lähteet:
Eksopolitiikka
UFO Sightings Hotspot
          



Yeren
Yeren patsas

Yeren eli Yiren eli kiinalainen villimies on ihmisapinaa muistuttava kryptidi, jonka väitetään elävän Etelä-Kiinassa sijaitsevan Hubein maakunnan tiheissä vuoristometsissä. Sen kiinankielinen nimi Yeh Ren merkitsee "villimiestä".

Piirteet


Yerenin kuvaillaan useimmiten olevan suurikokoinen, 1,5–2,5 metriä korkea ja pitkäkarvainen. Sen 3–4 cm pitkistä karvoista koostuva turkki on yleensä punertava tai tummanruskea, mutta muutamat silminnäkijät ovat kertoneet myös kokonaan valkoisista yksilöistä. Olennon naama muistuttaa ihmisen ja apinan kasvojen välimuotoa, ja sen päälaki on tasaisempi kuin ihmisellä. Silminnäkijöiden mukaan sillä ei ole häntää. Sen sanotaan kävelevän yleensä kahdella jalalla ja liikkuvan enimmäkseen maassa, ja sen kädet ovat pitkät. Löydetyt jalanjäljet ovat olleet hyvin syviä ja suurikokoisia, jopa 40 cm pitkiä. Jäljissä näkyy viisi varvasta kuten ihmisellä, mutta muodoltaan ne ovat lähempänä apinan jalanjälkiä. Pyöreähköstä ulkomuodostaan huolimatta olennon kerrotaan pystyvän tarvittaessa liikkumaan ja juoksemaan nopeasti sekä kiipeämään, myös neljällä jalalla. Yerenillä on erilaisia ääniä, kuten voimakkaita huutoja. Paikalliset asukkaat uskovat olennon olevan lihansyöjä ja olevan ihmisillekin vaarallinen, mutta Kiinan tiedeakatemian tutkijoiden mukaan eläin syö kasveja, kuten marjoja ja pähkinöitä, ja joskus hyönteisiäkin. Sen väitetään vierailevan toisinaan pelloilla syömässä maissia. Useimmiten olentojen kerrotaan elävän pariskunnittain, joskus taas pienissä perheryhmissä.

Väitettyjä Yeren havaintoja


Kiinan viranomaiset ovat tilastoineet olennosta yli 400 havaintoa 1920-luvulta alkaen, mutta se on esiintynyt paikallisessa kansanperinteessä mahdollisesti jo esihistoriallisina aikoina. Myös alueella vierailleet turistit ovat tehneet siitä havaintoja. Kiinan tiedeakatemia on vakuuttunut siitä, että kyseessä on jokin tieteelle tuntematon kädellislaji. Kiinan hallituksen metsähallintoviranomaiset sen sijaan ilmoittivat joulukuussa 1998, että Yereniä tulisi pitää vain taruolentona, koska useiden tutkimusten mukaan väitetyt villimieshavainnot ovatkin itse asiassa koskeneet muita eläimiä. Olennon olemassaoloon uskovat ovat epäilleet, että kriittinen ilmoitus annettiin siksi, jotta Shennongjian luonnonsuojelualueen kävijämäärät eivät kasvaisi liian suuriksi; siellä on entuudestaankin vieraillut noin 400 000 turistia vuosittain. Hubein maakunnan matkailusta vastaavat virkamiehet ovat luvanneet elävänä pyydystetystä Yerenistä 55 000 euron suuruisen palkkion, kuolleesta yksilöstä hieman pienemmän. Läheltä otetuista valokuvistakin on luvattu palkkioita, mutta niiden saaminen on käytännössä vaikeaa, koska Kiinan valtiovalta on kieltänyt "Yeren-safarien" järjestämisen turisteille.

Tiedeakatemia järjesti vuonna 1977 suuren tutkimusretkikunnan etsimään olentoa. Z. Gouxingin johtaman 110-jäsenisen ryhmän tutkimukset kestivät kahdeksan kuukautta, ja niiden aikana saatiin kerätyksi runsaasti paikallisten asukkaiden tekemiä silminnäkijähavaintoja. Retkikunta löysi jalanjälkiä ja ulosteita, joiden perusteella Yerenillä pääteltiin olevan samanlainen ruokavalio kuin gorilloilla ja orangeilla. Metsissä havaittiin myös gorillan makuusijoja muistuttavia nukkumispaikkoja. Moni ryhmäläinen teki olennosta näköhavaintojakin, mutta niiden tueksi ei saatu valokuvia.

Vuonna 1995 toinen, 30-henkinen tutkimusryhmä lähti etsimään Yereniä Hubein länsiosassa sijaitsevan Shennongjian alueelle. Tämäkään retkikunta ei onnistunut saamaan merkittäviä todisteita, vaan tehdyt löydöt olivat melko samanlaisia kuin vuonna 1977.

Vuonna 1999 järjestettiin kolmas laajamittainen etsintäyritys, joka suuntautui turistien suosimalle Shennongjian luonnonsuojelualueelle. Se kesti kaksi kuukautta, ja siihen osallistui kiinalaisia tiedemiehiä ja toimittajia. Tulokseksi saatiin kaksikymmentä jalanjälkeä, syötyjen maissintähkien jäännöksiä ja punertavaa karvaa.

Myöhemmin on tutkittu Yerenin karvoiksi tulkittuja näytteitä, ja niiden on havaittu kuuluvan jollekin Kiinassa täysin tuntemattomalle eläimelle. Pelkät karvanäytteet eivät kuitenkaan riitä todisteeksi uuden lajin olemassaolosta, ja länsimaissa useimmat tutkijat suhtautuvatkin Yerenin olemassaoloa koskeviin väitteisiin kriittisesti.

Mahdolliset selitykset


Yerenin olemassaoloon uskovat arvelevat, että kyseessä on todennäköisesti uusi makakilaji, sillä erilaiset makakit ovat alueella varsin yleisiä. Toisten teorioiden mukaan Yeren on jonkinlainen orankien sukulainen tai sukupuutolta välttynyt Gigantopithecus-laji, mahdollisesti Gigantopithecus blacki. Nykytietojen mukaan orangit hävisivät Kiinasta jo pleistoseenikaudella. Alueelta on löydetty runsaasti suurten esihistoriallisten apinoiden fossiileja.

On myös ehdotettu, että mahdollinen tuntematon laji olisi jonkinlainen ihmisen esi-isien sukulainen, jonka evoluutio ei olisi edistynyt kymmeniin tuhansiin vuosiin.

Lähde:
Yeren - Wikipedia
          

7.6.2018



Crying boy painting

Kummitteleva taulu


Tarina alkaa vuonna 1985, kun selittämättömiä tulipaloja syttyi ympäri Englantia. Rakennusten raunioita tutkittaessa herätti yksi asia huomiota. Ainoa esine, joka säästyi tulipaloissa oli maalaus itkevästä poikalapsesta. Kyynelten määrä pojan poskilla lisääntyi aina tulipalon sattuessa.

Sun-lehti kertoi jutussaan miten kaikki talossa olleet tavarat olivat tuhoutuneet maalausta lukuunottamatta. Maalauksesta liikkui monia kopioita ja kaikilla oli samat vaikutukset. Koti ja kaikki tavarat sen sisällä tuhoutuivat täysin, mutta maalauksessa ei näkynyt minkäänlaisia tulipalon merkkejä.

Sanomalehti alkoi saada puheluita ympäri Englantia ja kaikilla heillä oli samankaltaisia tarinoita kerrottavanaan liittyen tauluun. Eräs henkilö, joka soitti Sun-lehteen oli Dora Mann Mitcham joka sanoi "Vain kuusi kuukautta sen jälkeen kun olin ostanut taulun, taloni paloi maantasalle. Kaikki maalaukseni paloivat, paitsi taulu Itkevästä Pojasta." Kuukausi tarinoiden julkaisemisen jälkeen, Sun-lehti antoi lukijoilleen mahdollisuuden tuoda heidän maalauksensa heille, jotta ne poltettaisiin ja niiden kirouksesta päästäisiin eroon. Kaikki maalaukset jotka tuotiin lehden toimitukseen poltettaviksi paloivat.

Vaikka maalauksia poltettiin, niitä on silti löytynyt palaneista kodeista 1985-luvulta asti, joista viimeisin löytyi vuonna 1988.

Kukaan ei tiedä varmaksi taulun maalaajaa ja mistä hän sai idean maalata itkevän pojan. Huhut ja tarinat liikkuvat yhä sen ympärillä. Fakta on, että jos löydät kauniin maalauksen surullisesta, itkevästä pojasta. Hävitä se heti.



Lähde:
Kauhublogi
          



The Thetis Lake Monster

Järvihirviö


Thetisjärven hirviö on liskoihminen, jonka jotkut ovat väittäneet nähneensä Kanadan länsiosassa sijaitsevalla Thetisjärvellä. Hirviö on nähty vain muutamia kertoja. Sillä väitetään olevan koukkukynnet, viiltävän terävät evät ja sekä kidukset että keuhkot. Hirviöllä sanotaan olevan myös räpylät käsissään ja jaloissaan, hopean hohtoinen suomupeite ja pitkät torahampaat.

Ensimmäinen havainto olennosta tehtiin 19. syyskuuta 1972. Kaksi teini-ikäistä poikaa väitti olennon nousseen vedestä ja ajaneen heitä takaa metsän läpi. Hahmo tavoittikin toisen pojista ja pisti häntä käteen päänsä piikkisillä evillä. Neljä päivää myöhemmin kaksi muuta poikaa kohtasi samannäköisen hirviön toisessa osassa järveä. Kanadan kuninkaallinen ratsupoliisi suoritti asiasta tutkimuksen, mutta minkäänlaista todistusaineistöa ei saatu.

Yksi alkuperäinen todistaja Russell Van Nice on sanonut, että "se oli vain valetta", ja että hänen ystävänsä Mike Gold "yritti saada huomiota". Van Nicen mukaan hänen ystävänsä oli tunnettu siitä, että hän valehteli usein.

Lähde:
Thetisjärven hirviö - Wikipedia
          

2.6.2018



Bell Witch

Bellin noita oli myyttinen kertomus 1800-luvun alkupuolella Bellin perhettä piinanneesta räyhähengestä. Yhdysvalloissa 1800-luvun alkupuolella varakasta Bellin perhettä ahdisteli neljän vuoden ajan räyhähenki, jota alettiin kutsua myöhemmin Bellin noidaksi.

Oudot tapahtumat saivat alkunsa kun perheen isä John Bell näki pellollaan kummallisen eläimen, jolla oli koiran vartalo ja jäniksen pää. John ampui sitä, ja kun hän meni hakemaan eläimen ruumista, sitä ei ollut missään. Pari päivää myöhemmin, kun John oli liikkeellä poikiensa kanssa, he näkivät puussa omituisen näköisen linnun, joka oli heille aivan tuntematon. John ampui linnun, mutta mentyään hakemaan lintua, se oli kadonnut. Jonkin aikaa tämän jälkeen Johnin nuorin tytär Betsy kertoi nähneensä samassa puussa keinuneen hänen ikäisensä tytön, ja kun Betsy oli menossa tekemään tuttavuutta tämän kanssa, tyttö katosi. Yksi Johnin orjista kertoi myös nähneensä mustan, murisevan koiran, joka katosi kun sitä uhkasi kepillä. Tämän jälkeen Bellien talossa alkoi kuulua kammottavia ääniä, kuten koputuksia, ikkunoiden helinää ja murinaa. Joka päivä alkoi kuulua uusia ääniä. Äänet muistuttivat huonekalujen raahausta pitkin lattiaa, ja aivan kuin joku olisi kurlannut ja haukkonut henkeään. Sängynpylväisiin ilmestyi hampaanjälkiä, aivan kuin rotat olisivat jyrsineet niitä.

Sitten räyhähenki kävi väkivaltaiseksi. Peittoja kiskottiin keskellä yötä, ja jos joku yritti vastustaa, sai näkymättömästä kädestä läimäyksen naamaansa ja joku myös kiskoi lapsia öisin hiuksista. Betsy joutui jostain syystä erittäin rajujen hyökkäysten kohteeksi.

Betsyllä oli nuoresta iästä huolimatta jo kaksi kosijaa, toinen oli hänen opettajansa Richard Powell, joka ei enää ollut niin nuori mies kuin hänen kilpailijansa Joshua Gardner, joka oli suurin piirtein Betsyn ikäinen. Betsy tuntui olevan enemmän kiinnostunut Joshuasta, mutta tämän vierailut aiheuttivat epämiellyttäviä seurauksia, sillä Bellin noita piinasi Betsyä joka kerta kun Joshua oli tavannut häntä.

Hyökkäykset kävivät entistä rajuimmiksi ja huolestunut perhe lähetti Betsyn ystäviensä luo, mutta Bellin noita seurasi häntä sinnekin ja Betsyn kärsimykset vain pahenivat entisestään. Betsy kertoi, että hänellä oli hengenahdistusta ja hän pyörtyili usein. Hänen kasvonsa olivat jatkuvasti naarmuilla ja mustelmilla iskujen takia. Betsy sanoi, että hänen ruumistaan pisteli, ja kerran näytti että hän olisi oksentanut teräviä neuloja.

Bellin noita sai paikkakunnan asukkaat kiihkon valtaan, ja Adamsin kaupunkiin virtasi manaajia ja spiritualisteja. He vaativat henkeä vastaamaan miksi hän piinasi Bellin perhettä. Henki alkoi pikkuhiljaa kehitellä tapaa kommunikoida manaajien kanssa. Aluksi sen vastaukset olivat koputuksia, sitten ne muuttuivat vihellykseksi ja lopulta kuiskailuksi. Lopulta sitä oli helppo ymmärtää, mutta se ei suostunut vastaamaan tarkasti alkuperäänsä tai aikeitaan koskeviin kysymyksiin. "Minä olen henki joka on kotoisin kaikkialta. Taivaasta, helvetistä, maasta", se vastasi. "Olen ilmassa, taloissa, missä tahansa milloin tahansa, olen miljoonien vuosien luomus. Muuta en suostu kertomaan." Tämän enempää vastauksia ei saatu.

Aluksi luultiin että Bellin noita piinasi kaikkia perheenjäseniä, mutta selvisi, että sillä oli suosikkinsa. Se kunnioitti perheen äiti Lucy Belliä, jota se kohteli helläkätisemmin kuin muita.

Eräänä iltana henki ilmoitti perheelle, että "Olen päättänyt kummitella vanhalle Jackille (John Bell) niin kauan kuin hän on hengissä". Niinpä se kohdisti ilkeytensä Betsystä Johniin. Hänen kielensä turposi niin, ettei hän pystynyt syömään, ja hänen suunsa muoto muuttui niin paljon, että hänen kasvonsa näyttivät vääristyneiltä. Elohiiri, joka oli vaivannut jo hengen ensimmäisestä ilmestymisestä lähtien, paheni pahenemistaan. Noita herjasi Johnia ilkeästi ja piinasi tätä todella. Hänen turvotuksensa pahenivat niin, että hän joutui jättämään työnsä pitkäksi aikaa. Lokakuun puolessa välissä 1820, kun John oli juuri toipunut edellisestä, henki hyökkäsi vielä rajummin tämän kimppuun. Pian John joutui lopullisesti vuoteen omaksi. Perhe totesi eräänä päivänä, että John oli lähes tajuton ja he kutsuivat lääkärin paikalle ja tämän saapuessa henki puhui taas: "Teidän on turha yrittää virvoittaa vanhaa Jackia. Tällä kertaa minä sain hänet." Yksi Johnin pojista huomasi lääkehyllyssä oudon pullon, jota kukaan ei ollut ennen nähnyt. Joku kysyikin noidalta, "Mikä tämä pullo oikein on?", ja siihen noita vastasti tuoneensa lääkkeen ja antaneensa sitä Johnille yöllä ja se teki hänestä lopun. Talon kissalle annettiin tätä outoa lääkettä ja se kuoli lähes heti. Pian John kuoli ja noita jätti perheen rauhaan. Toistaiseksi.

Betsy, joka oli nyt 16-vuotias, oli aikeissa mennä naimisiin Joshuan kanssa, kun noita taas kerran alkoi piinata häntä. Se piinasi häntä pyytelemällä "Betsy Bell hyvä, älä mene naimisiin Joshua Gardnerin kanssa". Lopulta Betsy ei enää jaksanut tätä ja perui häät. Myöhemmin hän meni naimisiin opettajansa, Richard Powellin kanssa, joka kuoli Betsyn ollessa hieman yli 20-vuotias. Betsy eli leskenä 86-vuotiaaksi ja kuoli noin vuonna 1890.

Noidan viimeinen lupaus perheelle oli palata seitsemän vuoden kuluttua, ja kun se palasi, talossa ei asunut enää kuin Lucy ja kaksi hänen veljeään. Noita ei enää pahemmin piinannut heitä, vaan käyttäytyi kuin lähes harmiton räyhähenki.



Kuunnelma on ote Mervi Kosken kirjasta Maailman merkillisimmät kummitustarinat (Minerva, 2017). Videon on julkaissut Ilta-sanomat.

Lähde:
Bellin noita - Wikipedia
          

24.5.2018



Harrinniemi
Harrinniemi (Harrbådan) on Perämereen työntyvä niemi Kokkolassa Ykspihlajan pohjoispuolella, Kaustarvikenin länsirannalla.

Harrinniemen alueelle laadittiin vuonna 1919 huvila-alueen suunnitelma, jonka myötä alueelle rakennettiin huviloita pääasiassa 1920-luvulla. Tuolloin alueella olevat luvattomasti rakennetut pienet mökit vaadittiin hävitettäviksi. Vuonna 1930 Harrinniemen–Hopekivenlahden alueen mökkien suurimmaksi sallituksi pinta-alaksi määrättiin 25 neliömetriä. Nykyisin osa huviloista on tyhjillään, osan ollessa edelleen asumis- tai huvilakäytössä.

1940-luvulla aluetta suunniteltiin käytettäväksi lentokenttäalueena.

Harrinniemi geologia


Harrbåda on yli 200 km pitkän harjujakson pohjoisin näkyvä osa, joka on noussut merestä maankohoamisen myötä. Maankohoaminen jatkuu noin 8 mm vuodessa. On arvioitu, että maa kohoaisi alueella vielä noin 100 metriä, jolloin maankuori olisi normalisoitunut muinaisen mannerjäätikön painon jäljiltä.

Harrinniemen loisto


Niemellä sijaitsee vuonna 1953 rakennettu käytöstä poistettu Harrbådan linjaloisto, merenkulun ohjaukseen käytetty turvalaite jota usein virheellisesti kutsutaan majakaksi. Loiston valo on sammutettu ja korkea betoninen loistotorni toimii purjehdusmerkkinä.

Kummitus


Harrinniemellä 1800–1900-lukujen vaihteen tienoilla menehtyneen niin kutsutun Harrbådan neidon kerrotaan kummittelevan Harrinniemen alueella. Kummitustarinasta on olemassa useita eri versioita. Niiden mukaan neito olisi joko hukkunut putoamalla veneestä muiden veneessä olijoiden huomaamatta, tai hukuttautunut menetettyään miehensä ja poikansa haaksirikossa. Erään version mukaan neito olisi pelastunut haaksirikosta, mutta joutunut eloonjääneiden merimiesten raiskaamaksi ja murhaamaksi. Alueella väitetään myös esiintyvät poltergeist-ilmiöitä. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että alueen aiemmat huvila-asukkaat ovat levitelleet huhuja kummittelusta saadakseen olla rauhassa.

Lähde:
Harrinniemi - Wikipedia
          

14.5.2018



Mäkkylän kummitus

Mäkkylän kummitus on vuoden 1946 lopulla vajaan kuukauden ajan yksittäiseen taloon keskittynyt selittämättä jäänyt poltergeist-ilmiö. Ilmiö sai suomalaisessa lehdistössä suurta huomiota.

Ilmiöt alkoivat 10. lokakuuta vuonna 1946 Mäkkylässä nykyisellä Helsingin ja Espoon rajalla. Konstaapeli August Heinosen taloon suuntautui pari viikkoa kivien heittelyä. Kivisade ajoittui illan hämärtyessä aina kello 22 saakka.

Kivisade loppui ja pari päivää oli aivan rauhallista, kunnes 21. lokakuuta talon sisätiloissa alkoi esineiden lentely itsestään. Asukkaat todistivat muun muassa kukkaruukun putoavan pöydältä, uunin luukkujen avautuvan sisältöjen lentäessä ulos ja silitysraudan lentävän ilman poikki.

Lehdet kirjoittivat ilmiöistä ensimmäisen kerran 26. lokakuuta. Talon ympärille kertyi juttujen tuomana väkeä, joka aiheutti levottomuuksia. He syyttivät asukkaita Mustan Raamatun lukijoiksi, ja August Heinosta lyötiin. Ilmiöille kertyi enemmän todistajia. Muiden muassa sähköasentajat näkivät sulakkeiden irtoavan sulaketaulusta.

Kritiikki ja todenperäisyys


Poliisi selvitti kummittelua alusta alkaen. Leppävaaran poliisiasemalta oli jopa kymmenen poliisia etsimässä kivien heittelijää löytämättä syyllistä. Kivien heittelyä oli poliisinkin mukaan tapahtunut, mutta esineiden lentelyn sisätiloissa se katsoi olevan sensaationhakuista liioittelua. Samoin, kenenkään poliisimiehen ei myönnetty nähneen lentelyä tai uskoneen sen todenperäisyyteen.

Mäkkylän kummituksen sanotaan lopettaneen kummittelunsa kuukauden vaihteessa.

Tapahtumien aikaan poliisina Leppävaarassa toiminut Reino Lindfors on myöhemmin paljastanut pojalleen Mäkkylän kummituksen olleen huijausta. Reino oli kertonut asiasta pojalleen vuonna 1996. Kun poliisit olivat ympäröineet talon, hieman yli 20-vuotias poika oli tilaisuuden tullen kaivanut taskustaan kiviä ja kivisade alkoi tämän jälkeen. Kun poliisi sai pojan kiinni itse teossa, ei kummitteluja talossa enää havaittu. Asiasta ei tuolloin tehty sen suurempaa numeroa.

Lähde:
Mäkkylän kummitus - Wikipedia

Muualla:
Espoon poltergeist: Mitä tapahtui Mäkkylän kummitustalossa syksyllä 1946? - IS.fi
Mäkkylän kummitustalo - helsinki.fi
Öisiä koputuksia ja lentäviä kiviä – tutustu Suomen kuuluisimpiin räyhähenkiin - MTV.fi
          

7.5.2018



Bélmezin kasvot

Bélmezin kasvot ovat Espanjassa elokuussa 1971 tapahtunut väitetty paranormaali ilmiö, jossa omakotitalon laattalattiaan ilmestyi aavemaiselta näyttäviä kasvokuvia. Tapaus sattui Bélmez de la Moraledassa, joka sijaitsee Jaénin maakunnassa. Nykyisin talo toimii matkailukohteena.

Elokuussa 1971 María Gómez Cámara havaitsi oudot kasvot lattiassa. Marían aviomies Juan Pereira ja heidän poikansa Miguel hajottivat lattian kasvojen kohdalta ja laittoivat uuden sementin vanhan päälle. Tarinan mukaan kuitenkin kasvoja ilmestyi useampi ja parin vuoden aikana lattiassa nähtiin 18 eri kasvot.

Kuvia ja artikkeli
          



Mngwa

Mngwa on suurikokoinen, harmaa kissapeto, jonka väitetään elävän Tansanian ja Kenian alueella ja syövän ihmisiä. Eläimestä ei kuitenkaan ole saatu tieteellistä selvitystä.

Silminnäkijöiden mukaan mngwa on aasin kokoinen, ja sillä on mustajuovainen harmaa turkki kuin tavallisella kotikissalla. Kahdella sen uhreista oli nyrkissään karvaa, joka lähetettiin asiantuntijoille tunnistettavaksi. Mngwan turkissa onkin usein kaljuja kohtia todisteena uhrien yrityksistä puolustautua. Asiantuntijat arvelivat, että kyseessä olisi voinut olla epätavallisen iso afrikankultakissa. Paikallisille ihmisille mngwa on yhtä todellinen kuin leopardi tai leijona, tosin pelätympi. Se saapuu äänettömästi, tappaa raa'an tehokkaasti ja häipyy kookospalmumetsiin, joista parhaatkaan jäljittäjät eivät sitä löydä.

Tarinoita mngwasta tunnetaan ainakin 700 vuoden ajalta. Swahilinkieliset laulut kertovat muinoin aluetta hallinneiden sulttaanien mngwajahdeista.

Mngwan olemassaoloa puoltaa okapin löytötarina. Okapi "löydettiin" Afrikasta vuonna 1900. Paikalliset olivat tunteneet sen aina, mutta heitä ei ollut uskottu.

Lähde:
Mngwa - Wikipedia
          

2.5.2018



Kikiyaon

Kikiyaon (kirjoitetaan joskus myös muodossa Kikiyoun tai Kikiyan) on länsiafrikkalaiseen kansanperinteeseen kuuluva taruolento ja lentävä kryptidi. Olennon kerrotaan muistuttavan jättiläismäistä, yli puolentoista metrin pituista pöllöä, jolla on iso nokka ja suuret kynnet. Sillä on kuitenkin joitakin apinaa muistuttavia ominaisuuksia, kuten pitkät ja lihaksikkaat jalat. Erikoisuuksina sillä on terävä olkanivel, jota se käyttää aseena puolustautuessaan, sekä voimakas haju. Joidenkin havaintojen mukaan sillä olisi lyhyt vihertävänharmaa karvoitus ja lyhyt häntä. Paikallisten asukkaiden uskomuksissa Kikiyaon on toisaalta myös epäonnea aiheuttava henkiolento.

Suurin osa olentoa koskevista väitetyistä havainnoista on tehty Gambiajoen alajuoksun varrella kasvavissa metsissä Gambiassa. Myytti Kikiyaonista tunnetaan myös Senegalin alueella. Lintu oleilee yleensä korkeiden puiden latvustoissa. Tavallisista pöllöistä poiketen Kikiyaon on liikkeellä sekä päivisin että öisin. Sillä väitetään olevan kovaääninen kutsuhuuto, joka kuuluu kilometrien päähän.

Myytit Kikiyaonista pohjautuvat todennäköisesti alueella eläviin tavallisiin pöllöihin, kuten kalapöllöön, joiden kokoa on liioiteltu.

Lähteet:
Kikiyaon - Wikipedia
          



Martinin torppa

Martinin pirut oli Ylöjärvellä vuonna 1885 esiintynyt poltergeist-ilmiö, joka on saanut kansainvälistä kuuluisuutta parapsykologien keskuudessa, koska siitä saatiin oikeudessa valaehtoisia todistuksia.

Martinin talo


Martinin torppa sijaitsi Keijärven kylässä Ylöjärvellä. Talon isäntä Efraim Martin oli kiertokoulun opettaja ja kuntakokouksen puheenjohtaja. Hän oli toiminut kirkon isäntänä vuosina 1847–1876. Hän ansaitsi myös asiakirjoja laatimalla, mutta kummittelu lopetti tehtävät ja aiheutti taloudellista vahinkoa. Talon emäntä oli Efraimin vaimo Eva Charlotta Martin. Heidät vihittiin Teiskossa vuonna 1839 ja he muuttivat Ylöjärvelle 1842.

Martinit pitivät piikaa, joka oli 13-vuotias, kehitysvammainen ja keuhkotaudista kuolemansairas Emma Lindroos.

Torpan tapahtumat


Ilmiöt alkoivat 12. tammikuuta 1885, kun talon asukkaat havaitsivat, että esineet liikkuivat selittämättömästi. Eri esineet saattoivat lentää ilman poikki, hypellä itsestään tai siirtyä lukitusta tilasta ulos. Ilmiöt näyttivät keskittyvän Emman ympärille.

Tamperelaiset sanomalehdet uutisoivat Martinin torpan ilmiöistä, ja jutut houkuttelivat paikalle uteliasta väkeä. Väkijoukko oli usein paikalla huvikseen, juopotteli ja käyttäytyi levottomasti. Efraim Martin muutti pariksi päiväksi Tampereelle uteliaita pakoon. Ilmiöt ja talon ympärillä tapahtunut juopottelu saivat kruununnimismiehen käymään paikalla. Hän lähetti selvityksen läänin kuvernöörille, joka määräsi Martinit syytteeseen noituudesta ja väkijuomien laittomasta myynnistä.

Selittämättömät ilmiöt päättyivät 27. tammikuuta yhtä odottamatta kuin ne olivat alkaneetkin. Kansanperinteen mukaan ilmiöistä vastanneet pirut siirtyivät loppumispäivänä lähellä sattuneen henkirikoksen tekijöihin.

Oikeudenistunto


Kruununnimismies Kasimir Liljestrand syytti Hämeen läänin kuvernöörin käskystä Martineja ja Emma Lindroosia noituudesta ja väkijuomien myynnistä. Syyte otettiin käsittelyyn Pirkkalan ja Ylöjärven talvikäräjillä 24. maaliskuuta 1885.

Todistajina kuultiin viittätoista torpassa käynyttä silminnäkijää, jotka kuvasivat yhteensä 87:ää selittämätöntä ilmiötä. Tuomioistuimessa häiriöiden aiheuttajaksi epäiltiin aluksi Emma-piikaa. Hänen on laskettu olleen paikalla 23:ssa todistajien kuvailemassa tapauksessa ja mahdollisesti aiheuttaneen niistä kahdeksan. Oikeuden virkamiehistö alkoi käsittelyn edetessä kyseenalaistaa, voiko tapausta edes käsitellä tuomioistuimessa.

Kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetaan, että sille "toimitetusta tutkimuksesta päätellen torpassa oli sattunut tapahtumia, jotka todistajain lausuntojen mukaan olisivat aiheuttanut osittain tuntemattomat voimat, osittain Emma Lindroos piloillaan". Emmaa ei kuultu todistajana sairautensa vuoksi, ja hän kuoli pian oikeudenkäynnin päätyttyä. Syytteet oikeus hylkäsi toteennäyttämättöminä. Turun hovioikeus vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen.

Oikeudenkäyntipäiväkirjat julkaistiin laajalevikkisinä kirjasina. Martinin pirujen tapauksen tutkimus perustuu lähes täysin näihin kirjoihin. Muita ensikäden silminnäkijäkertomuksia ei ole säilynyt.

Todistajanlausuntoja


Yleisin häiriö oli meteli. Tuvissa, joissa ei ollut ketään, putosi monesti raskaita esineitä lattialle seinältä tai hyllyltä, ja vuode ja pöytä hyppivät ilmaan. Esineet liikkuivat itsestään. Pöydälle asetetut tulitikkulaatikot, tuopit ja kynttilänjalat liukuivat pitkin pöytää ja putosivat lattialle. Lukittu ovi avautui itsestään kolme kertaa. Jalkineet liikkuivat lattialla peräkkäin. Kerran kaksi leipävarrasta löivät toisiaan vasten. Esineet lensivät ulos suljetuista ja jopa köytetyistä kirjoituspöydän laatikoista, vaikka ne eivät auenneet. Kerran varta vasten huolella ja tiukkaan kiinni köytetystä pöytälaatikosta lensi ulos iso neula.

Esineet, kuten kiulut, nousivat ilmaan ja leijailivat. Kerran puukko teki ilmassa kierroksia todistajan pään ympärillä. Muitakin esineitä lensi todistajia kohti ja putosi heidän jalkoihinsa. Huoneessa, jossa ei pidetty tiiliä, tiiliskivi paiskautui oveen.

Esineitä särkyi ja tuhoutui. Useita kahvikuppeja putosi hyllyltä siruiksi. Puisia talousesineitä ilmestyi uuniin palamaan.

Torppaan ilmestyi esineitä ja aineita, kuten vierasta savea. Lattialta ja huonekaluilta piti kerätä koreittain savea ulos vietäväksi. Torppaan iskeytyi liuskekiviä, joita ei luonnostaan seudulla esiinny. Erikoisimpana tapauksena pöydälle ilmestyi kaksi isoa happopulloa, jotka hyppivät ja läikyttivät happoa, joka syövytti pöytään jäljet.

Joissakin teoksissa kerrotaan, että Eva Martinin kädet syttyivät kerran itsestään tuleen, mutta tämä on kuitenkin osoitettu oikeudenkäyntipöytäkirjoja tulkittaessa tehdyksi käännösvirheeksi.

Oikeudenkäynnin seurauksena Efraim Martin menetti maineensa ja joutui taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka torpan asukkaat todettiinkin syyttömiksi tapahtumiin. Martin ja hänen vaimonsa kuolivat viisi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen. Torpan rakennus siirrettiin vuonna 1918 toiselle puolen Keijärveä Tiikonojan sillan viereen. Rakennus on myöhemmin purettu. Martinin torpan alkuperäisellä paikalla noin 500 metriä Eerolan kartanosta pohjoiseen kasvaa nykyisin metsää ja talosta on jäänteenä vain perustuksen kiviröykkiöitä.

Lähde:
Martinin pirut
          



chase vault barbados

Barbadoksen ruumisarkuilla tarkoitetaan 1800-luvulla Barbadoksen saarella tapahtunutta tapausta, jossa varakkaan tilanomistajan holvihaudassa ruumisarkkujen väitetään liikkuneen selittämättömästi paikoiltaan.

Hautaholvi kuului Chasen perheelle, ja ensimmäisen kerran sitä käytettiin vuonna 1808. Vasta vuonna 1812 kun hautaholvi avattiin, huomattiin että lyijyarkut olivat liikkuneet. Puinen arkku oli tarinan mukaan pysynyt paikallaan. Vuosien saatossa holviin haudattiin muitakin edesmenneitä perheenjäseniä, ja aina kun holvi avattiin, olivat lyijyarkut liikkuneet.

Tapaus herätti paljon huomiota ja tapausta alkoikin tutkia silloinen Barbadoksen kuvernööri Lordi Combermere. Heinäkuussa 1819 holvihauta avattiin, ja arkkujen paikat piirrettiin paperille. Seinät tarkistettiin ettei niissä ollut salakäytäviä, ja lattialle siroteltiin hienoa hiekkaa, johon jäisi mahdollisten tunkeilijoiden jalanjäljet. Holvi suljettiin, sinetöitiin, ja sisäänkäynnin eteen tuotiin iso marmorikivi, jonka nostamiseen tarvittiin 4 miestä. Huhtikuussa 1820 ovi avattiin ja arkut löydettiin paikoiltaan liikkuneina. Oven sinetti oli kuitenkin ehjä eikä lattialla näkynyt jalanjälkiä. Tämän jälkeen Lordi Combermere määräsi kaikki arkut haudattavaksi paikallisen kirkon hautausmaalle.

Innokas spiritismin kannattaja, Sherlock Holmesin luoja, sir Arthur Conan Doyle esitti, että yliluonnolliset voimat liikuttelivat arkkuja vastalauseeksi sille, että ne olivat lyijyä ja näin estivät ruumiin luonnollisen maatumisen. Luonnolliseksi selitykseksi on tarjottu esimerkiksi tulvaa, joka olisi pystynyt liikuttelemaan arkkuja sotkematta hiekkaa.

Lähteet:
theshadowlands.net - barbados
Barbadoksen ruumisarkut - Wikipedia
          

1.5.2018



Duga-3

Venäläinen tikka eli Duga (Дуга) (myös Duga-3, mutta ko. nimitys on ilman faktapohjaa) oli Neuvostoliiton tutkajärjestelmä, jonka oli tarkoitus antaa ennakkovaroitus mannertenvälisestä ohjusiskusta. Tutkasta tuli kuuluisa nimellä "Tikka" ("Woodpecker", "Russian woodpecker") sen eri puolilla Eurooppaa aiheuttaman voimakkaan nakuttavan radiohäiriön vuoksi.

äiritsevä signaali oli maailmanlaajuinen ja häiritsi HF-radiotaajuusaluetta vuosina 1976–1989. Signaalilla ei ollut mitään tiettyä vakiotaajuutta vaan taajuus vaihteli satunnaisesti. Signaali kuulosti lyhytaaltoradion kautta kuultuna 10 hertsin taajuiselta tikan rummutukselta. Signaalin uskottiin olevan neuvostoliittolaisen OTH-tutkajärjestelmän signaali - tämä teoria varmistui vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Signaali oli Neuvostoliiton mannertenvälisten ohjusten torjuntaan liittyvän Duga-järjestelmän tutkalähete.

Duga sijaitsi Tšernobylin ydinvoimalan lähellä ja on nyt säteilyn vuoksi suljetulla alueella.

Venäläinen tikka aiheutti häiriötä muun muassa radioamatöörien ja lentokoneiden viestinnälle. Yhdysvaltain hallitus valitti asiasta Neuvostoliitolle, mutta Neuvostoliitto ei edes myöntänyt signaalin olevan heidän tuottama. Jotkut radioamatöörit onnistuivat toisinaan häätämään tutkan pois radioamatöörialueilta lähettämällä tutkaheijastuksia häiritseviä signaaleja.



Lähde:
Duga-3 - Wikipedia
          

23.4.2018



Apollo 13


Dokumenttiohjelma 90 luvulta Apollo 13 avaruuslennosta ja avaruusohjelman taustoista. Kiitokset julkaisijalle.








          

17.4.2018



Noidan käsikirja

Noidan käsikirja


Noidan käsikirja: Vampyyreita, aaveita ja outoja voimia. Ensimmäinen teos ilmestynyt 1979.

Tämä ennakkoluulottoman tutkijan käsikirja paljastaa oikeat ja väärät noidat, kertoo kauheista vertaimevistä vampyyreista ja siitä, miksi niihin on uskottu, testaa yliluonnollisia kykyjä ja tarjoaa yli 70 kummitusjuttua. Pikemmin kuin noidaksi tämä kirja opettaa sinut valppaaksi noitatutkijaksi. Kokeitten avulla voit testata tietojasi ja yliluonnollisia taitojasi, voit jopa kokeilla noitatemppuja: valokuvata "kummituksia".

https://www.risingshadow.fi/library/book/6947-noidan-kasikirja

Uuden painoksen voit tilata vaikkapa levykauppa äxästä. Arvioitu ilmestyminen: 17.8.2018. "Tuote lähetetään kotiisi heti ilmestyttyään."
          

9.4.2018



tamam shud

Somertonin mies löytyi kuolleena vuoden 1948 joulukuussa Australian Adelaiden kaupungin eteläpuolelta Somertonin rannalta, eikä hänen henkilöllisyyttään tai kuolintapaansa ole vieläkään saatu selvitettyä. Australiassa tapaus tunnetaan yksinkertaisesti nimellä The Unknown man (Tuntematon mies). Mysteeriä kutsutaan myös nimellä Tamám Shudin tapaus.

Ruumiin löytyminen


Joulukuun ensimmäisen päivän aamuna 1948, kello 6:30, Adelaiden poliisille ilmoitettiin rannalta löytyneestä kuolleesta miehestä. Mies oli puoli-istuvassa asennossa hiekalla, jalat suorina, mutta nilkat ristittyinä, pää rantavallia vasten leväten. Vasen käsi oli suorana, oikea koukussa. Hän oli pukeutunut siistiin pukuun, jonka takin kauluksella oli puoliksi poltettu savuke. Toinen polttamaton savuke oli miehen korvan takana.

Yksi ruumiin löytäjistä oli aamu-uinnille menossa ollut kultaseppä John Lyons, joka oli huomannut pukumiehen jo edellisenä iltana. Hän oli ollut vaimonsa kanssa iltakävelyllä rannalla noin seitsemän aikaan, kun he näkivät miehen makoilevan rantahiekalla. Kuulusteluissa he kertoivat miehen nostaneen kätensä suoraksi ja sitten pudottaneen sen löysästi alas, jolloin pari oli tulkinnut miehen olevan päihtynyt ja vain polttelevan tupakkaa. Puolisen tuntia myöhemmin rantabulevardilla kävellyt toinen pariskunta näki myös miehen, jolloin tämä vaikutti nukkuvalta. Pariskunta ihmetteli, kuinka lukuisat hyttyset eivät häirinneet miehen unia, mutta jättivät tämän kunnon tarkistamatta.

Vasta seuraavana aamuna, pukumiehen yhä maatessa samassa kohdassa, kävi kultaseppä tarkistamassa tilanteen ja huomasi ruumiin olevan kylmä.

Tutkinta


Poliisi löysi miehen puvuntaskuista käytetyn junalipun Glenelgiin, käyttämättömän junalipun Henley Beachille, yhdysvaltalaisen alumiinikamman, puolillaan olevan Juicy Fruit -purukumipaketin, australialaisen kuuden pennin kolikon, tulitikkuja sekä Army Club -askin, jonka sisältä löytyi toisen merkkisiä, kalliimpia Kensitas-savukkeita. Henkilöllisyyspapereita tai lompakkoa ei löytynyt. Yhdessäkään miehen päällä olleessa vaatekappaleessa ei myöskään ollut nimikointilappuja, ja jopa valmistajien merkit oli ratkottu irti.

Miehen vaatetus oli säähän nähden liioiteltu: hänellä oli yllään valkoinen kauluspaita, ruskea neulepusero, eurooppalaisen näköinen harmaanruskea takki, sinipunainen solmio ja ruskeat housut. Jaloissaan hänellä oli sukat sekä huolellisesti kiillotetut kengät. Sää oli Adelaidessa helteinen, ja alimmillaankin lämpötila oli kahdenkymmenen celsiusasteen luokkaa.

Patologi arvioi miehen olevan noin 40-45-vuotias. Hän oli 180 senttimetriä pitkä, tyyliltään brittiläinen, ja hänen hiuksensa olivat punertavan vaaleat, häivähdyksellä harmaata. Miehen siisteistä käsistä pääteltiin, ettei hän ollut raskaan ruumiillisen työn raataja, huolimatta miehen poikkeuksellisen hyvästä fyysisestä kunnosta. Erityisesti miehen kaareutuneet varpaat ja hyvin muotoutuneet pohjelihakset herättivät ihmetystä, ja jotkut arvelivat niiden johtuvan tanssijataustasta.

Miehestä ei löytynyt merkkejä minkäänlaisesta ruumiillisesta väkivallasta, mutta ruumiinavauksessa selvisi tämän kärsineen sisäisestä verenvuodosta. Patologi lisäksi kirjasi miehen pernan olleen noin kolmesti normaalin kokoinen. Vatsalaukusta löydettiin pasteija, joka miehen arvioitiin syönneen iltakymmenen ja -yhdentoista välillä. Elimistöstä ei löydetty mitään jälkiä tunnetuista myrkyistä, eikä miehen sydämestä löytynyt mitään vikaa.

Ruumiinavauksen suorittanut patologi tohtori Dwyer oli kuitenkin vakuuttunut, ettei kyseessä ollut luonnollinen kuolema ja että uhri oli ottanut tai saanut jonkinlaista hyvin liukenevaa rauhoittavaa ainetta. Pasteija ei kuitenkaan ollut tutkimusten perusteella myrkynvälittäjä. Vaikka kuvaa ja sormenjälkiä levitettiin nopeasti englanninkielisissä maissa, ei miehen henkilöllisyydestä saatu pienintäkään vihiä. Ruumis päätettiin balsamoida 10. päivä joulukuuta.

Tutkinnan jatkuminen


Tammikuun 14. 1949 Adelaiden rautatieaseman säilytystilasta löydettiin ruskea matkalaukku, joka oli jätetty sinne edellisen vuoden marraskuun 30. päivä kello yksitoista. Laukun merkki oli poistettu, ja sen sisältö ei tarjonnut hyödyllisiä viitteitä miehen henkilöllisyydestä.

Päivä, jona laukku oli tuotu säilytykseen, sopi hyvin kuoleman aikajanaan. Lisäksi lanka, jota housujen parsimiseen oli käytetty, katsottiin todisteeksi laukun kuulumisesta uhrille. Nimi Kean tai Keane yritettiin ensin yhdistää henkilöön, mutta selvisi sen viittavan vaatteet valmistaneeseen yhdysvaltalaiseen räätäliin.

Toisen ruumiinavauksen suoritti patologi John Cleland kesäkuussa 1949. Kuolinsyy ei selventynyt, mutta toisen tutkimuskerran yhteydessä miehen housuista löydettiin salatasku (tai joidenkin mielestä taskukellolle tarkoitettu sisätasku), jossa oli pieni pala paperia. Lapussa oli kaksi sanaa, Tamám Shud, jotka syvensivät mysteeriä entisestään.

Tamám Shud ja tapaus Jestyn

Poliisi otti yhteyttä paikallisiin kirjastonhoitajiin selvittääkseen viestin tarkoituksen. Teksti oli persiaa, tarkoitti loppua (tarkemmin sanoen "loppunut" tai "se on loppu"), ja oli Omar Khaijamin 1100-luvulla kirjoittaman runoteoksen Rubaiyatin viimeinen lause. Pala oli revitty suoraan itse kirjasta, jonka painos oli hyvin harvinainen.

Heinäkuussa 1949, kuukausi ruumiin hautaan laskemisen jälkeen glenelgiläinen mies ilmoittautui poliisille ja kertoi löytäneensä edellisen joulukuun alussa autonsa penkiltä Rhubaiyatin runoteoksen. Mies muisteli kirjan löytyneen juuri marras-joulukuun taitteessa. Hän uskoi sen silloin kuuluvan veljelleen ja siirsi kirjan suurempia pohtimatta hansikaslokeroon. Autoaan mies säilytti tavallisesti vain muutaman sadan metrin päässä Somertonin rannasta. Nähtyään lehtiartikkelin mysteeristä mies tutki kirjaa tarkemmin ja huomasi viimeisen sivun puuttuvan.

Takakannesta löytyi oitis puhelinnumero ja tarkempien tutkimusten myötä suurennuslasin avulla myös hyvin haaleaa kirjoitusta.

Puhelinnumero yhdistettiin pian Somertonin rannan läheisyydessä asuvaan nuoreen naiseen, josta oli pitkään yleisesti tiedossa vain lempinimi Jestyn (hänen tyttärensä astuttua julkisuuteen 2013 hänen tiedetään olleen oikealta nimeltään Jessica "Jo" Johnson). Nainen myönsi vastahakoisesti antaneensa sodan aikana kyseisen teoksen lahjaksi miehelle nimeltä Alfred Boxall. Vastahakoisuuden syyksi epäiltiin tilanteen kiusallisuutta, sillä Jestyn asui tapahtumien hetkellä tulevan aviomiehensä kanssa.

Tutkijat uskoivat jo selvittäneensä ruumiin henkilöllisyyden, mutta Albert Boxall olikin yhä hengissä. Lisäksi hänellä oli hallussaan Jestynin hänelle antama kopio teoksesta, jonka viimeinen sivu oli yhä paikoillaan.

Lisäkuulusteluissa Jestyn muisti noin vuotta aikaisemmin tulleen kotiinsa ja kuulleen naapuriltaan tuntemattoman miehen käyneen kyselemässä häntä. Kummallisempaa oli kuitenkin se, että poliisien näyttäessä miehen kasvoista otettua kipsivalosta Jestyn järkyttyi pyörtymyksen partaalle. Paikalla olleiden mukaan nainen vaikutti tunnistavan miehen, mutta kielsi kaiken.

Aikalaispoliisit eivät olleet kovinkaan uskaliaita utelemaan aiheesta syvemmin pian naimisiin menevältä nuorelta naiselta. Jestyn kuoli vuonna 2007 vieden mahdollisen salaisuutensa hautaan.

Vuosikymmeniä myöhemmin alettiin spekuloida, että Jestynin vuonna 1946 syntyneen pojan Robinin isä saattaisi olla kyseinen tuntematon uhri. Uskomusta vahvisti harvinainen geneettinen piirre, jonka sekä rannalta löytynyt mies että Robin Thomson jakoivat: kulmahampaat, jotka sijaitsivat suoraan etuhampaiden vieressä. Myös molempien poikkeuksellisen kehittyneiseen pohjelihaksiin kiinnitettiin spekulaatioissa huomiota. Somertonin miestä oltiin epäilty tanssijaksi, ja aikuistuttuaan Robin Thomson päätyi tanssimaan Australian Baletissa. Robin Thomson kuoli vuonna 2009, mutta jätti jälkeensä tyttären Rachelin.

Salaviesti

Kun Jestyniin osoittava tutkintasuunta osoittautui vesiperäksi, alkoi poliisi tutkia haaleaa koodiviestiä. Ultraviolettivalon alla paperilla saattoi erottaa viisi riviä kirjaimia, joista kolme ensimmäistä oli erotettu kahdesta viimeisestä kahdella viivalla, joiden päälle oltiin vedetty ruksi. Viesti julkaistiin sanomalehdissä, sillä kaikki apu oli tarpeen pientä tekstipätkää auki koodatessa. Kukaan ei kuitenkaan onnistunut ratkaisemaan arvoitusta, ja Australian merivoimien tiedustelupalvelu julisti koodin rikkomattomaksi. Lausunnossaan he päättelivät kirjainten toistuvuuden perusteella koodin sopivan kuitenkin parhaiten englannin kieleen sekä epäilivät tekstin olleen mahdollisesti pätkä runosta.

Etelä-Australian kuolinsyytutkimuslaitos julkaisi vuonna 1958 lopullisen raporttinsa, jossa kerrottiin, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä kuka mies oli, kuinka hän kuoli ja mikä oli kuoleman syy.

Tytär


Tapaukseen liittyneen Jestynin tyttärentyttärestä Rachelista on otettu DNA-näyte, joka paikantaa hänen esi-isänsä Yhdysvaltoihin, tarkemmin ottaen itärannikolle. Tämä olisi linjassa Somertonin mieheltä löytyneistä vihjeistä: ei vielä 1940-luvulla Australiaan rantautuneesta Wrigley's-purukumista sekä jenkkityylisestä tikkauksesta vaatteissa. Suurin vaikeus on todistaa, että Rachel todella olisi mysteerimiehen lapsenlapsi. Lupaa ruumiin nostamiseen haudasta on haettu kahdesti, mutta oikeus on antanut molemmilla kerroilla kieltävän päätöksen. Australian lain mukaan lupa voidaan antaa vain, mikäli tarkoituksena on kyseenalaistaa testamentin laillisuus tai löytää ja tunnistaa sodassa kadonnut henkilö.

Kahdesta kieltävästä päätöksestä huolimatta on professori Derek Abbot yhteistyökumppaneineen tehnyt uuden vetoomuksen Somertonin miehen henkilöllisyyden selvittämisestä.

Lähde:
Somertonin mies - Wikipedia
          

5.4.2018



black knight ufo secret craft

Black Knight -satelliitti


Black Knight -satelliitti on esine Maata kiertävällä radalla, joka NASAn mukaan on ISS-avaruusaseman rakennustöiden aikana menetetty lämpösuoja. Ufo-harrastajien mielestä kyseessä on avaruusolentojen satelliitti, joka on kiertänyt Maata noin 13 000 vuotta.

Legenda Ufo-satelliitista juontaa juurensa vuoteen 1899, jolloin Nikola Tesla ilmoitti vastaanottaneensa radioaaltoja avaruudesta. Vuonna 1954 yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä julkaistiin ufotutkija Donald Keyhoen väitteitä Yhdysvaltain ilmavoimien havaitsemista kahdesta Maata kiertävästä satelliitista. Tuolloin yhtäkään satelliittia ei ollut vielä laukaistu.

Skotlantilaistutkija Duncan Lunan analysoi aiempia radioaaltohavaintoja ja väitti tähtikartan perusteella, että Black Knight lähettää viestiä Epsilon Bootis -tähdeltä peräisin olevalta sivilisaatiolta. Lunan myönsi kuitenkin myöhemmin metodiensa olleen epätieteellisiä.




Lue myös:
Lähettääkö 13 tuhatta vuotta vanha maata kiertävä satelliitti kaikusignaaleja?
Mustan ritarin todellinen muoto on paljastettu

Lähde:
Black Knight -satelliitti
          

4.4.2018



Kalojen sataminen

Ympäri maailmaa on raportoitu taivaalta satavan milloin mitäkin. Punaista vettä, eläimiä ja etenkin kaloja, jota tässä artikkelissa käydään läpi.

Lluvia de Peces (Kalojen sataminen) on ainutlaatuinen ilmiö, jota on tapahtunut Hondurasissa, Yoron departementissa ("maakunnassa") yli vuosisadan ajan joka vuosi.

Kalojen sade on yleinen aihe hondurasilaisissa kansantarinoissa.

Kaloja sataa touko- ja heinäkuun välisenä aikana. Silminnäkijöiden mukaan ennen kalojen ilmaantumista näkyy tumma pilvi, salamoi, tuulee voimakkaasti ja sataa 2-3 tuntia. Sateen lakattua satoja kaloja löytyy maasta. Monet käyttävät kaloja ruoaksi. Hondurasilaisen TV-aseman mukaan kaloja on satanut viime aikoina kaksi kertaa vuodessa. Vuodesta 1998 lähtien tätä jokavuotista ilmiötä on juhlistettu festivaalilla.

Selityksiä


Joidenkin mielestä kalojen sataminen on luonnollinen sääilmiö. Joidenkin tietojen mukaan kalat olisivat 225 kilometrin päästä Atlantilta. Toisten tietojen mukaan ne kuitenkin olisivat makean veden kaloja.

Jotkut väittävät, että kalat eivät tulekaan taivaalta, sillä ei ole tiedossa, että kaloja olisi pudonnut talojen katoille. Sen sijaan kalat olisivat peräisin läheisestä joesta, josta ne olisivat uineet maanalaista vesisuonta pitkin ja päätyneet maanpinnan yläpuolelle. Ilmiölle ei ole yleisesti hyväksyttyä tieteellistä selitystä.

Ihme


Jotkut uskovat, että ilmiö johtuu katolilaisesta saarnaajasta Jose Manuel Subiranasta, jota monet pitävät pyhimyksenä. Tarinan mukaan hän kävi Hondurasissa vuosina 1856-1864, ja tavattuaan niin paljon köyhiä ihmisiä hän rukoili Jumalalta ihmettä tuomaan ruokaa. Tarinan mukaan kalojen sadetta on esiintynyt siitä lähtien.

Lähde:
Lluvia de Peces - Wikipedia
          

20.3.2018



Moodus

Kaukaista räjähdystä muistuttavia ääni-ilmiöitä kuullaan toisinaan eri puolilla maapalloa, lähinnä rannikkoalueilla. Ilmiö tunnetaan lukuisilla paikallisilla tai yleisimmillä nimityksillä. Ilmiö on Brontidi italiaksi ja Uminari japaniksi, englanniksi nimityksiä ovat esimerkiksi mistpouffer ("sumuposahtaja") ja fog gun ("sumutykki"). Äänet muistuttavat ukkosta, räjähdystä tai tykinlaukausta, ukkoseen ne eivät kuitenkaan liity. Osa havainnoista ei ole "aitoja". Ääniä voivat nykyisin aiheuttaa esimerkiksi yliäänikoneet, mutta nämä ääni-ilmiöt on tunnettu jo kauan ennen lentokoneita, jo esimerkiksi intiaanien mytologiassa.

Eräs tunnettu havaintopaikka on Moodus-niminen kaupunki Yhdysvaltojen Connecticutissa. Siellä ilmiölle on oma paikallinen nimityksensä, Moodus Noises ("Moodus-äänet"). Kaupunki on saanut nimensä intiaanikielestä, jossa "Machimoodus" tarkoittaa äänten paikkaa. Kalliovuorilla kuultavia laukausta muistuttavia ääniä kutsutaan Kalliovuorten kanuunoiksi.

Ilmiölle on annettu useita mytologisia ja tieteellisiä selityksiä. Ilmiön alkuperä on tieteellisessä mielessä epävarma. Samaan aikaan äänten kanssa on rekisteröity erittäin heikkoja maanjäristyksiä, niin heikkoja, ettei ihminen voi mitenkään havaita niitä. Nämä maanjäristykset ovat kuitenkin niin heikkoja, että ne eivät luultavasti aiheuta ääntä, vaan niillä ja äänillä on sama alkuperä. Erään teorian mukaan äänet johtuvat merenpohjasta purkautuvasta kaasusta.




Lähde:
Kaukaista räjähdystä muistuttavat ääni-ilmiöt - Wikipedia
          



Rendlesham forest roswell
Lähde: humansarefree.com

Rendleshamin ufotapaus tarkoittaa Englannin Suffolkissa Rendleshamin metsässä joulukuun lopussa 1980 tehtyjä havaintoja selittämättömistä valoilmiöistä ja niihin liittyviä väitteitä tuntematonta alkuperää olevan aluksen tai alusten laskeutumisesta. Tapaus sattui tuolloin Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä olleen Woodbridgen tukikohdan ulkopuolella. Tapahtumien silminnäkijöinä oli kymmeniä ilmavoimien miehistön jäseniä kahden tai kolmen päivän aikana. Eräät ufotutkijat pitävät sitä Britannian kenties merkittävimpänä ufotapauksena ja yhtenä maailmanlaajuisesti tunnetuimmista. Samoin kuin Berwynvuoren ufotapausta, sitä on vertailtu Roswellin tapaukseen Yhdysvalloissa, ja siihen on monesti viitattu "Britannian Roswellina".

Britannian puolustusministeriö (MoD) on kiistänyt, että tapahtuma on aiheuttanut uhkaa maan kansalliselle turvallisuudelle ja on näin ollen lausunut ettei tapausta ole koskaan tutkittu asevoimia koskettavana kysymyksenä. Arvovaltaisin tämän asennoitumisen jyrkästi kyseenalaistanut taho oli amiraali Peter Hill-Norton, entinen Britannian asevoimien kansliapäällikkö ja myöhempi NATOn sotilaallisen komitean päällikkö, joka lausui käsityksenään, että tämänkaltainen tapaus ydinasetukikohdan alueella on väistämättä myös kansallista turvallisuutta koskettava kysymys. Silminnäkijä ja virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles Halt on myös esittänyt eriävän mielipiteensä ja väittää, että tapahtumaa pyrkivät pimittämään sekä Britannian että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut. Jälkikäteen saatu todistusaineisto viittasi siihen, että Britannian puolustusministeriöllä oli hallussaan huomattava asiakirja-aineisto aiheesta, mikä johti väitteisiin salailusta; jotkut ovat tulkinneet tämän osana laajempaa systemaattista tiedon pimittämistä liittyen ufoilmiön todelliseen luonteeseen (väitetty ufo-salailu). Kun tämä aineisto julkistettiin vuonna 2001, kävi ilmi että se koostuu enimmäkseen puolustusministeriön sisäisestä kirjeenvaihdosta ja vastauksista yleisöltä tulleisiin tiedusteluihin. Syväluotaavan tutkimuksen puute julkistetuissa dokumenteissa on yhteneväinen sen lausunnon kanssa, ettei Britannian puolustusministeriö ottanut tapausta vakavasti. Julkistetuissa asiakirjoissa on myös annettu selitys sille, miksei Britannian silloinen puolustusministeri Trefgarne halunnut puolustusministeriön tutkivan asiaa enempää.

Rendleshamin metsä


Rendleshamin metsän omistaa Britannian metsäntutkimuslaitos ja sen laajuus on noin 15 neliökilometriä koostuen istutetuista havupuista, vaihtelevista lehtimetsävyöhykkeistä, kanervikosta ja kosteikoista. Se sijaitsee Suffolkin kreivikunnassa, noin 13 kilometriä itään Ipswichin kaupungista.

Tapaus sattui kahden entisen sotilastukikohdan läheisyydessä, RAF Bentwatersin, joka on metsän pohjoispuolella, ja RAF Woodbridgen, joka ulottuu metsän alueelle lännestä ja on metsän ympäröimä itäiseltä ja pohjoiselta osalta. Tuohon aikaan tukikohdat olivat Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä ja ilmavoimien everstiluutnantin Gordon E. Williamsin komennossa. Tukikohdan komentaja oli eversti Ted Conrad, ja hänen varamiehensä everstiluutnantti Charles I. Halt. Haltin puolustusministeriölle antaman muistion ja hänen henkilökohtaisen silminnäkijäkertomuksensa väitetään antaneen tapaukselle uskottavuutta.

Tapauksen päätapahtumat, mukaan luettuna aluksen tai alusten väitetty laskeutuminen, sattuivat metsässä noin puoli kilometriä itään Woodbridgen tukikohdan itäiseltä portilta, jossa vartiomiehet havaitsijat oudon valon laskeutuvan metsään. Metsä ulottuu tuossa kohden noin 1,6 kilometriä tukikohdan itäiseltä portilta paikallisen maanviljelijän pellolle, missä tapahtumat saivat väitetysti jatkoa.

Orford Nessin majakka, jota tapahtumaan kriittisesti suhtautuvat pitävät tapauksen yhteydessä havaitun välähtelevän valon lähteenä, sijaitsee samassa suunnassa kuin havaittu valo, mutta viisi kilometriä itään siitä, mihin Rendleshamin metsä loppuu. Alueelta on julkaistu yksityiskohtaisia karttoja tapahtumien sijainneista. ja nykyajan ilmanäkymä alueesta löytyy Google Maps -palvelusta.

Päätapahtumat


26. joulukuuta

Noin kello kolme yöllä 26. joulukuuta 1980 partio Woodbridgen itäiseltä portilta raportoi outoja valoja, jotka näyttivät laskeutuvan läheiseen Rendleshamin metsään. Sotilaat pitivät sitä ensin pakkolaskun tehneenä lentokoneena, mutta mentyään metsään tutkimaan, he näkivät outojen valojen liikkuvan puiden lomassa, samoin kuin kirkkaan valon, joka näytti tulevan maahan laskeutuneesta tunnistamattomasta kohteesta. Yksi sotilaista, ylikersantti Jim Penniston, väitti myöhemmin kohdanneensa "tuntematonta alkuperää olevan aluksen" ja tehneensä yksityiskohtaisia muistiinpanoja sen piirteistä, koskeneensa sen "lämmintä" pintaa, sekä kopioineensa lukuisia symboleita sen rungosta. Esine väitetysti lensi pois lyhyen lähikontaktin jälkeen. Penniston myös väitti nähneensä aluksessa kolmijalkaisen laskutelineen, joka jätti maahan kolme painaumajälkeä, jotka olivat näkyvissä vielä seuraavana päivänä. Penniston esitti sittemmin käsityksenään, että hänen kohtaamansa "alus" oli tullut tulevaisuudesta ja sen miehistönä oli aikamatkustajia, ei maan ulkopuolisia olentoja.

Pian kello neljän jälkeen aamuyöstä paikallinen poliisi kutsuttiin tapahtumapaikalle, mutta raportoi, että ainoat valot jotka hän kykeni näkemään, tulivat läheisestä majakasta joitakin kilometrejä rannikon suuntaan. Eräät raportit väittävät, että paikallisen maatilan eläimet olivat käyttäytyneet tapahtuman aikana pelokkaasti ja olleet paniikin vallassa.

Auringonnousun jälkeen aamulla 26. joulukuuta sotilaat palasivat pienelle aukiolle lähelle metsän itäistä rajaa ja löysivät maasta kolme pientä painaumaa kolmiomuodostelmassa sekä palamisjälkiä ja katkenneita oksia läheisissä puissa. Jäljistä otettiin kipsivalos ja niitä on näytetty televisiossa esitetyissä dokumenttiohjelmissa. Aamulla kello 10.30 paikallinen poliisi hälytettiin uudelleen paikalle, sillä kertaa tutkimaan maassa olleita jälkiä, jotka poliisin mukaan saattoivat olla eläinten tekemiä.

28. joulukuuta

Sotilaat palasivat tapahtumapaikalle uudelleen varhain 28. joulukuuta 1980 säteilymittareiden kanssa, joskin heidän saamiensa lukemien merkityksestä kiistellään. Virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles I. Halt lähti itse tutkimaan havaintoa ja nauhoitti keskeiset tapahtumat mikrokasettinauhurille. Haltin tutkima alue oli lähellä Rendleshamin metsän itäistä rajaa, ja sen koordinaatit ovat noin 52° 05' 20" N, 1° 26' 57" E.

Tämän tutkimuksen aikana Haltille kerrottiin idässä pellon poikki kulkevasta välähtelevästä valosta, joka oli lähes linjassa paikallisen maatilan kanssa. Orford Nessin majakka on näkyvissä kauempana idässä samassa suunnassa havaitun valon kanssa.

Myöhemmin tähdenkaltaisia valoja nähtiin taivaalla pohjoisesta etelään, ja kirkkain niistä näytti lähettävän ajoittain valokiilan alas maahan.

On myös väitetty, että Yhdysvaltain ilmavoimat olisi videoinut tapahtuman mutta ainakaan sellaista videonauhoitetta ei ole julkistettu.

Haltin nauhoite




Lue myös:
Yhdysvaltain laivaston upseeri: kuuluisa Rendleshamin UFO-tapaus on totta

Lähde:
Rendleshamin ufotapaus - Wikipedia
          

14.3.2018



Kuu

MTV.fi julkaisi uutisen jo vuonna 2016, mutta tapaus on silti erittäin mielenkiintoinen.

"Nasan arkistoista löytyy aavemainen tapaus neljän vuosikymmenen takaa."

Oli vuosi 1969 ja Apollo 10 -lento asettui kuun kiertoradalle. Kyseessä oli kenraaliharjoitus vain muutamaa kuukautta myöhemmin tapahtuneelle ihmisen ensimmäiselle laskeutumiselle kuuhun.

Apollo 10 kiersi kuun pimeälle puolelle, jossa radioyhteys maahan katkeaa noin tunniksi. Radion piti olla täysin mykkä, mutta sitten tapahtui jotakin hyvin omituista: aluksen radiosta alkoi kuulua outoa ääntä, jota astronautit kuvailivat "musiikiksi toisesta maailmasta".

Ääntä kuului noin tunnin ajan. Ennen kuin radioyhteys maahan palasi, astronautit keskustelivat siitä, pitäisikö hämmentävästä kokemuksesta kertoa lennonjohdolle. Äänen lähde jäi mysteeriksi ja arkistotiedot lennosta jäivät unohduksiin.

Nasan arkistot tapauksesta avautuivat vuonna 2008, ja dokumenttisarja NASA's Unexplained Files toi nyt aavemaiset äänet suuren yleisön yleisön tietoisuuteen.

Dokumentissa yhdeksi mahdolliseksi syyksi äänille esitetään se, että kuun ilmakehä olisi voinut häiritä aluksen radion toimintaa. Asiantuntijoiden mukaan kuun ilmakehä on kuitenkin liian heikko aiheuttaakseen moista häiriötä.






Lue myös:
'Music' Heard by Apollo 10 Astronauts at the Moon Not from Aliens

Lähteet:
MTV.fi uutinen
huffingtonpost.com

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *