maaliskuuta 2017
          

20.3.2017



Black-eyed kids


Mustasilmäiset lapset ovat luultavasti vanha urbaanilegenda. Kuitenkin oletetaan, että lapset ovat paranormaaleja olentoja, jotka muistuttavat 6–16-vuotiaita vaaleaihoisia lapsia, joilla on mustat silmät. Mustasilmäisiä lapsia on väitteiden mukaan nähty liftaamassa tai asuntojen läheisyydessä. Daily Star uutisoi syyskuussa 2014, että lapsia on nähty enemmän kuin koskaan ennen.

Yleensä mustat silmät viittaavat demoniin, joten mustasilmäiset lapset voivat olla myös demonin riivaamia.

Legendan synty


Legenda on luultavasti saanut alkunsa vuonna 1998. Tuolloin texasilainen toimittaja Brian Bethel kirjoitti postituslistalle kahdesta väitetystä kohtaamisesta mustasilmäisten lasten kanssa. Bethel väittää kohdanneessa kaksi mustasilmäistä lasta Abilenessa, Texasissa vuonna 1996.

Lähteet:
Black-eyed Children - Wikipedia
          



New chronology

Mitä tarkoittaa uusi kronologia?


Uusi kronologia on uudelleen kirjoitettu ajanlasku, joka perustuu väitteeseen, jonka mukaan maailmanhistorian tavanomainen kronologia on perustavanlaatuisesti väärä. Uuden kronologian keskeiset ajatukset kumpuavat Nikolaj Morozovin ideoista, vaikka Jean Hardouinia voidaan pitää edeltäjänä. Kronologia yhdistetään yleisesti Anatoli Fomenkoon, vaikka se on Fomenkon ja useiden venäläisten matemaatikoiden, mukaan lukien Gleb Nosovskin, yhteistyö.

Uusi kronologia on merkittävästi lyhyempi kuin tavanomainen kronologia, sillä antiikin Kreikan, Rooman ja Egyptin historia on sulautettu keskiajalle. Uuden kronologian mukaan ihmiskunnan historia ulottuu ajassa taaksepäin ainoastaan vuoteen 800 jaa., eikä tapahtumista vuosien 800–1000 jaa. välillä ole juurikaan tietoa, ja useimmat tunnetut historialliset tapahtumat ajoittuvat vuosille 1000–1500.

Historiantutkijat teilaavat yleisesti uuden kronologian, ja se on ristiriidassa tiedeyhteisön yleisesti käyttämien absoluuttisten ja suhteellisten ajoitustekniikoiden kanssa.

Lähteet:
Uusi kronologia - Wikipedia
http://teknokekko.vuodatus.net/blog/909433
          

15.3.2017



Coral Castle

Coral Castle (suom. korallilinna) on korallikivistä tehty rakennelma Homesteadin kaupungissa Floridassa Yhdysvalloissa. Kivimuurin ympäröimällä alueella on jopa usean tonnin painoisista korallilohkareista tehtyjä rakennelmia ja veistoksia. Coral Castlen rakensi vuosina 1920–1940 latvialais-yhdysvaltalainen Edward Leedskalnin oman kertomuksensa mukaan kotimaahansa Latviaan jääneen 16-vuotiaan rakastettunsa Agnesin kunniaksi.

Syrjäänvetäytyvä Leedskalnin rakensi linnaansa lähinnä öisin ja tiettävästi yksin, käyttäen apunaan vain yksinkertaisia työkaluja, kuten taljoja ja vipuja. Leedskalnin ei elinaikanaan kertonut juuri mitään käyttämistään rakennusmenetelmistä. Hän ainoastaan väitti keksineensä, kuinka muinaiset egyptiläiset rakensivat pyramidinsa. Leedskalnin kuoli vuonna 1951.

50 kiloa painaneen ja tuberkuloosia sairastaneen Leedskalninin yksinäistä saavutusta on pidetty jopa tieteellisesti selittämättömänä. Hän pystyi jotenkin leikkaamaan kivimateriaalia ja siirtämään parhaimmillaan 13600 kiloa painavia kiviä. Jotkut pitävät Edwardin saavutusta myös mahdottomana. Yksikään tutkija ei kuitenkaan ole tiettävästi tutkinut Coral Castlea. Vastaavista keinoista siirrellä raskaita esineitä yksinkertaisin apuvälinein on useita dokumentoituja esimerkkejä. Yksi tunnetuiksi tulleista esimerkeistä on eläkkeelle jäänyt rakentaja Wally Wallington, joka on rakentanut kyseisillä tekniikoilla kopiota Stonehengestä. Coral Castlen rakennusaikana otetuissa valokuvissa esiintyy suuria kolmijalkoja, väkipyöriä ja vinssejä.

Lähteet:
Coral Castle - Wikipedia
Bækgaard, Christian: Yksinäisen suden elämäntyö. Tieteen Kuvalehti, 13.11.1998, nro 14, s. 62. Bonnier Specialmagasiner A/S. ISSN 0788-3692.
          

14.3.2017



Kaupunkitarina eli urbaanilegenda


Urbaanilegenda on kaupungissa kiertävä, totena pidetty mutta tavallisesti todellisuuspohjaa vailla oleva tarina.

Urbaanilegendalla voi olla uskottavan tuntuinen, mutta siihen saattaa sisältyä mahdottomiksi osoittautuvia yksityiskohtia. Usein kertomusten uskotaan tapahtuneen sellaiselle tutun tutulle, joka on vain niukasti kuulijan tuntemien ihmisten piirin ulkopuolella. Todellisuudessa tarina on usein kansainvälinen kiertotarina, joka on kiertänyt mantereelta toiselle. Nykytarina voi myös perustua tositapahtumaan, mutta yleensä se muuntuu ja kärjistyy matkalla saaden uusia yksityiskohtia, joita alkuperäiseen todelliseen tapahtumaan ei kuulunut.

Jäätyneet aivot


Jäätyneet aivot on Suomessa tunnettu kaupunkitarina. Siinä henkilö kuolee oltuaan alttiina kovalle pakkaselle ilman päähinettä. Henkilö valittaa huonovointisuutta tai toteaa olonsa huonoksi ja kuolee pian päästyään lääkäriin, sisätiloihin tms. Syyksi todetaan aivojen pakkasvaurio tai jäätyminen.

Tarinasta on variaatioita pakkaselle altistumisen paikasta ja tavasta, mutta sen runko – pakkanen, päähineittä oleminen ja kuolema ovat samat. Tarinaa on käytetty varoituksena lapsille. Tarinalle ei ole lääketieteellisiä perusteita.

Isoäiti


Pariskunta oli lähdössä kahden viikon lomareissulle etelään. Isoäidin piti tulla hoitamaan perheen vauvaa loman ajaksi. Taksi tuli jo pihaan, mutta isoäitiä ei kuulunut.

Isä yritti soittaa isoäidille, joka ei vastannut kotipuhelimeen. Isoäiti asui parin korttelin päässä, joten he olettivat että mummi on jo lähtenyt kotoa ja saapuu paikalle ihan muutaman minuutin sisällä. He nostivat vauvan syöttötuoliin ja lähtivät itse taksilla lentokentälle.

Kahden viikon kuluttua pariskunta palasi Suomeen. Vauva istui edelleen syöttötuolissa nälkään nääntyneenä ja isoäiti löytyi oman kotinsa eteisestä sydänkohtaukseen kuolleena.

Lapsenvahti


Eräs helsinkiläinen pariskunta lähti juhlimaan teatteriin ja palkkasivat ennestään tuntemmattoman tytön lapsenvahdiksi. Puolivälissä esitystä perheen rouva soitti kotiin kysyäkseen kuinka siellä pärjäillään. Juu, hyvin menee ja ystäviä oli tullut tytön seuraksi grillaamaan. Rouva hieman oudoksui, koska heillä ei olut grilliä ja niinpä hän lähti kotiinsa tarkistamaan asian.

Hän löysi lapsensa liedeltä kuoliaaksi kärvennettynä. Huhun mukaan tapaus sattui Kallion kaupunginosassa. Syynä tekoon oli kuulemma läsnäolijoiden LSD-humala. Rouva järkyttyi niin pahoin, että hän joutui Hesperian mielisairaalaan hoitoon.

Lähteet:
Kaupunkitarina - Wikipedia
          

10.3.2017



Middle Ages

Keksitty keskiaika tai aaveaika ovat saksalaisen tutkijan Heribert Illigin antamia nimityksiä vuosien 614–911 jaa. väliselle ajanjaksolle, jota ei hänen käsityksensä mukaan todellisuudessa ollut. Tätä teoriaa, jonka mukaan laskuvirheiden ja suoranaisten asiakirjaväärennösten tuloksena ajanlaskussa on lähes kolmensadan vuoden virhe, kutsutaan ”aaveaika-hypoteesiksi”.

Historiantutkimuksen valtavirta on torjunut Illigin hypoteesin ehdottomasti, mutta se on saanut osakseen jonkin verran mielenkiintoa julkisuudessa.

Illigin väite


Illigin hypoteesin perustana on nykyisin käytössä olevan ajanlaskun kriittinen tarkastelu. Illigin mukaan paavi Gregorius III:n vuonna 1582 toimeenpanemassa kalenteriuudistuksessa tehty kymmenen päivän korjaus oli kolme päivää liian lyhyt: juliaanisen kalenterin virheen olisi tuolloin pitänyt olla jo 13 päivää. Tästä Illig päättelee, että ajanlaskun alusta oli kulunut noin kolmesataa vuotta luultua vähemmän.

Illigin mukaan harvoissa tunnetuissa kyseiselle ajanjaksolle ajoitetuissa historiallisissa asiakirjalähteissä puhutaan vain harvoin yksiselitteisesti nimeltä mainituista henkilöistä. Lisäksi hän esittää, että kolmensataa ylimääräistä vuotta olisi helposti voitu lisätä asiakirjoihin 900-luvun ja 1200-luvun välisenä aikana, jolloin suuri osa vanhoista dokumenteista tuhottiin pyyhkimällä ne puhtaiksi uusiokäyttöä varten. Historioitsijat ovat vastanneet, että Illigin väitetyltä aaveajalta tunnetaan noin 7 000 asiakirjaa, ja erityisesti 800-luvun luostarien kirjallinen perintö on huomattavan laaja.

Illig perustelee väitettään myös sillä, että noin vuosille 600–900 ajoitettuja arkeologisia löytöjä on hänen mukaansa äärimmäisen vähän. Valtavirran historioitsijoiden mukaan tuon ajan löytöjä on olemassa runsaasti.

Tähtitieteelliset selvitykset, jotka puhuvat Illigin hypoteesia vastaan, perustuvat hänen mukaansa lähtökohtaisesti epäluotettavaan aineistoon.

Lähteet:
Keksitty keskiaika - Wikipedia
          




St. Louisin aavejuna tai St. Louisin valoilmiö on St. Louisin ja Prince Albertin välillä, 130 kilometrin päässä Saskatoonista Kanadan Saskatchewanissa esiintyvä, kaupunkitarinoiden mukaan yliluonnollinen valoilmiö. Valoilmiötä kutsutaan St. Louisin aavejunaksi, sillä se havaitaan öiseen aikaan Canadian National Railwayn omistamalla, nyt jo puretulla rautatielinjalla. Valoilmiö on havaittu useaan kertaan 1920-luvulta lähtien.

Valoilmiö muodostuu kirkkaasta valosta, joka muistuttaa lähestyvän junan ajovaloja. Toisinaan kirkkaan valon luona havaitaan myös punainen valohehku. Paikallisen version mukaan valoilmiöön liittyy Canadian Nationalin palveluksessa työskennelleen veturinkuljettajan kuolema: rataa tarkastamassa ollut veturinkuljettaja sai surmansa toisen junan osuessa häneen, ja kuljettajan haamun kerrotaan etsivän irronnutta päätään ratapenkereeltä. Canadian Nationalin arkistoista ei kuitenkaan löydy tietoja vastaavasta tapahtumasta. Erään paikallisen asukkaan mukaan valoilmiöön liittyisi junaryöstö 1900-luvun alkupuolelta. Asukkaan tarinan mukaan ryöstäjät pysäyttivät junan, jolloin junan konduktööri astui ulos punainen lyhty kädessään, ja ryöstäjät ampuivat hänet. Tarinan mukaan kirkas valo on veturin ajovalo, ja pieni punainen hehku on peräisin konduktöörin lyhdystä.

Valoilmiö on nähty toistuvasti useiden vuosien aikana, siitäkin huolimatta että rautatie rakennuksineen on purettu. Silminnäkijät kuvailevat valon näyttävän lähestyvän heitä, mutta ei koskaan saavuttavan heitä. Joissakin tapauksissa valon havainneet ovat lähteneet sitä kohti, jolloin valo on kadonnut ja syttynyt uudelleen kirkkaana etsijöiden selän takana siten, että etsijöiden varjot lankeavat ratapenkereelle.

Mahdollinen selitys


Sittemmin paikalliset opiskelijat ovat selittäneet ja toistaneet ilmiön osoittamalla kyseessä olevan kaukaisen auton valot. Selitys on kuitenkin asetettu kiistanalaiseksi koska valoilmiö on havaittu ennen autojen yleistymistä ja läheisen autotien rakentamista.

Lähteet:
St. Lousin aavejuna - Wikipedia
          



John Titor time travelling
Kuva redditistä

John Titor oli Internetin keskustelupalstoilla huomiota herättänyt nimimerkki, joka väitti olevansa floridalainen aikamatkaaja vuodesta 2036. Nimimerkki John Titor kirjoitteli useille keskustelupalstoille, 2. marraskuuta 2000 – 24. maaliskuuta 2001 välisenä aikana. Hän kertoi erilaisia ennustuksia lähiaikojen tapahtumista.

John Titor kertoi muun muassa Yhdysvalloissa 2004–2005 alkavasta sisällissodasta, joka päättyisi vuonna 2015. Lisäksi Titor kertoi maailmanlaajuisesta ydinsodasta, joka alkaisi tuhoisin seurauksin vuonna 2015 Venäjän hyökättyä Yhdysvaltoihin. Titor katosi Internetistä 24. maaliskuuta 2001, kuten oli sanonut tekevänsä, eikä hänestä ole kuultu enää sen jälkeen.

John Titor tarinaa on kritisoitu ennustuksien toteutumattomuudesta. Osa Titorin puolustajista taas kritisoi kriitikkoja ja esittää eri syitä miksi vuoteen 2008 asti olevat ennustukset eivät ole tapahtuneet. Titorin ennustusten vuoksi jotkut alkoivat uskoa häntä (erityisesti näennäistieteellisissä piireissä), mutta skeptikkojen mielestä hän oli huijari. Monet pitivät häntä vain hauskana ja harmittomana.

Lähteet:
John Titor - Wikipedia
www.johntitor.com - International web site - Time Traveler, John Titor, collection of all forum posts by John Titor
          

5.3.2017



Allghoi Khorkhoi death worm
Kuva pinterestistä

Allghoi khorkoi eli kuolemankäärme on tappajamato, joka paikallisten tarujen mukaan elää Gobin autiomaassa, Etelä-Mongoliassa. Mongolian aikaisempi hallinto ei hyväksynyt juttuja tappajamadosta, mutta nyt niitä saa vapaasti kertoa.

Ensimmäinen havainto madosta on vuodelta 1926, jonka jälkeen on tullut useita satoja havaintokertomuksia. Eläintä kuvaillaan puolitoistametriseksi ja puna- ja tummatäpläiseksi. Sen kummassakin päässä on lonkeroita, mutta siltä puuttuvat ilmeisesti sekä silmät että suu.

Olento oleilee suurimman osan ajasta aavikon hiekassa, mutta kuuman kauden koittaessa se saattaa nousta maanpinnalle. Väitetään, että ihmisen tai eläimen tullessa kohdalle mato ponkaisee hiekasta ja tappaa tämän. Väitetään myös, että allghoi khorkhoi on mieltynyt ihmislihan makuun, mutta pystyy kukistamaan autiomaan suurimmankin eläimen, kamelin. Mato väijyy usein lähellä ihmisten telttamajoja eli jurttia. Erityisesti sitä houkuttaa keltainen väri. Tarina kertoo pojasta, joka leikki keltaisella lelulaatikolla kotijurtan vieressä. Tappajamato hiipi laatikkoon, ja kun poika kosketti sitä, se tappoi hänet. Pojan vanhemmat seurasivat käärmemäisiä jälkiä hiekassa ruumiin luota, mutta saivat myös surmansa, eikä heidän ruumiitaan koskaan löydetty.lähde? Allghoi khorkhoin tappamistavasta ollaan erimielisiä. Joidenkin mielestä sillä on myrkkyä ja sähkölataus ruumiissaan, toiset sanovat sen ruiskuttavan keltaista, tappavaa happoa.

Aavikko- ja aroalueelta Dalanzadgadin seudulta on myös otettu kuvia eläimistä, joiden kuolinsyystä ei ole tietoa. Eläintieteilijät eivät kuitenkaan usko, että voi olla olemassa mato, joka ei kuivu aavikon kuumuudessa ja toisaalta palellu öiden kylmyydessä. He uskovat, että kyseessä voisi olla Afrikassa tavattavien kobralajien kaltainen käärme, joka pystyy sylkemään myrkkyä monen metrin päähän. Monet hiekassa elävät käärmeet ovat pienisuisia ja -silmäisiä, joten ne voivat äkkiä katsottuna näyttää suuttomilta ja silmättömiltä. On kuitenkin epätodennäköistä, että käärme pystyisi antamaan sähköiskuja hiekan alta.

Madon nimi tarkoittaa suolimatoa.

Lähteet:
Allghoi Khorkhoi - Wikipedia
          



Wandering Jew
Gustave Dorén teos Vaeltava juutalainen.

Jerusalemin suutari eli vaeltava juutalainen on hahmo keskiajan kristillisissä tarinoissa, jotka levisivät Euroopassa 1200-luvulla ja tulivat osaksi kristillistä mytologiaa. Tarinoiden mukaan Jeesusta ristintiellä pilkannut juutalainen kirottiin vaeltamaan maailmassa Jeesuksen toiseen tulemiseen asti. Rikkomuksen tarkka luonne kuten hahmon ominaisuudetkin vaihtelevat tarinoittain: joissakin hän on suutari, joissakin Pontius Pilatuksen portinvartija ja joissakin roomalainen eikä juutalainen. Hahmon oikea nimi on eri tarinoissa Melmoth, Ahasuerus, Matathias, Buttadeus, Cartophilus, Isaac Laquedem tai Ahasverus.

Joidenkin tulkintojen mukaan Jerusalemin suutari on juutalaisen heimon henkilöitymä ja vaellus viittaa diasporaan.

Vaeltavasta juutalaisesta tehtiin väitettävästi näköhavaintoja 1500–1800-luvuilla.

Lähteet:
Jerusalemin suutari - Wikipedia
          

2.3.2017




Varjoihmiset ovat harhanäkyjä, jotka ovat joillekin uskomusolentoja. Useat ovat varmasti nähneet näkökenttänsä laidoilla, sivusilmällä, ihmisen kaltaisia yleensä tummia tai mustia hahmoja, jotka kuitenkin katoavat, kun niihin kohdistaa katseensa. Toiset ovat paljon herkempiä näkemään varjoihmisiä kuin toiset. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin joskus nähnyt tällaisen näyn.

Taipumus nähdä varjoihmisiä selittyy silmien toiminnalla ja psykologialla. Näkökentän reunoilla silmien erotuskyky on erittäin huono. Jokin kohde tai alue näkökentän reunalla voidaan helposti tulkita muuksi kuin mitä se on. Ihminen etsii luonnostaan ihmishahmoja ympäristöstään, ja on taipuvainen näkemään niitä satunnaisuuden joukossa. Tätä ilmiötä kutsutaan pareidoliaksi. Toisinaan epäselvä havainto tulkitaan ihmishahmoksi. Kun katse tarkentuu kohteeseen, aikaisempi tulkinta kumoutuu, jolloin tuntuu, että ihmishahmo katosi.

Usein varjoihmiset kuvitellaan aaveiksi. Joidenkin mukaan varjoihmiset ovat ihmisenkaltaisia olentoja tai henkiä, jotka jostain syystä eivät voi tai halua tulla nähdyiksi.

Lähteet:
Varjoihmiset - Wikipedia
          




D. B. Cooper on pseudonyymi, joka annettiin lentokonekaapparille, joka marraskuun 24. päivänä 1971 kaappasi Yhdysvalloissa Portlandista Seattleen matkalla olleen Boeing 727 -lentokoneen. Hän uhkasi räjäyttää koneen matkalaukussaan olleella pommilla ja vaati lunnaiksi 200 000 dollaria ja neljää laskuvarjoa. Saatuaan rahat ja laskuvarjot Seattlen lentokentällä hän vapautti koneen matkustajat ja määräsi lentäjän viemään koneen uudelleen ilmaan. Hän hyppäsi koneesta laskuvarjolla Yhdysvaltojen luoteisrannikolla Kaskadien yläpuolella.

Cooperin tapaus, jolle FBI on antanut koodinimen "Norjak", on edelleen ratkaisematta, eikä Cooperin tämänhetkisestä olinpaikasta ole varmaa tietoa. Kaksi johtolankaa on kuitenkin löytynyt. Helmikuussa 1980 kahdeksanvuotias Brian Ingram löysi Columbia-joen rannalta 5 800 dollaria kahdenkymmenen dollarin seteleinä, jotka olivat osa Cooperille annettuja lunnasrahoja. Paikalta löytyi myös kyltti, jonka uskotaan olevan peräisin lentokoneen takaosan portaikosta.

Cooperilta jäi jälkeen kaksi laskuvarjoa, kahdeksan tupakantumppia, musta solmio sekä solmiopinni. Koneesta löytyi 66 sormenjälkeä, joita ei voitu jäljittää miehistöön tai matkustajiin, eikä lopulta mihinkään muuallekaan.

Rahatukkoa pidetään todisteena sekä kuoleman puolesta että sitä vastaan. Monet uskovat, että Cooper heitti rahaa pois huomatessaan yhteneväisyydet koodeissa tai että osa rahoista irtosi jo hypätessä. Kenties hänellä oli apuri, jonka avulla hän pakeni alueelta Meksikoon. Olisi myös outoa, jos kolme peräkkäistä setelinippua ajautuisi sattumalta täsmälleen samaan paikkaan. Tämän teorian uskottavuutta vähentää epäilys, ettei kaappaaja voinut millään tietää huonossa kelissä tarkkaa olinpaikkaansa, etenkin kun reittiä jouduttiin muuttamaan alkuperäisestä. Tällöin apurilla olisi ollut melkein mahdoton työ löytää hänet alueen metsistä. Cooperilla oli hypätessään ainoastaan tavalliset kävelykengät, jotka olisivat lentäneet jalasta hypyn yhteydessä, jättäen hänet luontoon avojaloin. Loppuja rahoista ei ole löydetty mistään ja yhdestäkin setelistä on luvattu 100 000 dollarin palkkio.

Tapaus sai liikkeelle myös useita jäljittelijöitä, jotka kaikki ovat kuitenkin jääneet kiinni. Useampaa henkilöä on joko omien puheidensa perusteella tai muista syistä epäilty Cooperiksi, mutta sormenjälkien, DNA-jäljen sekä tuntomerkkien perusteella noin 10 000 FBI:lle ilmoitetusta nimestä ei täsmäävää epäiltyä ole löytynyt.

Jutun parissa nykyään vaikuttavan agentti Larry Carrin mukaan Cooper ei ollut laskuvarjohyppäämisen ammattilainen ja olosuhteet sekä varustus olisivat tehneet kokeneellekin hyppääjälle selviämisen lähes mahdottomaksi. Tämän lisäksi mies ei huomannut rintapuolella pitämänsä varjon olleen neulottu kiinni, mikä ei olisi jäänyt hyppyjä paljon tehneeltä huomioimatta. Carrin mukaan Cooperilla ei ollut apuria maassa. Tietääkseen sijaintinsa olisi kaappaajan täytynyt olla tiiviissä yhteydessä ohjaamoon, mutta Cooper ohjeisti koneen vain ottamaan suunnan Meksikoon. Hänen mukaansa Cooperista löytyy myös hyvin tarkat tuntomerkit ihmisiltä, jotka viettivät lennon aikana aikaa hänen seurassaan.

Useita henkilöitä on aikojen kuluessa pidetty D.B. Cooperina, mutta sormenjäljet eivät ole täsmänneet koneesta löytyneisiin. Viimeksi vuonna 2011 oregonilainen Marla Cooper kertoi uskovansa, että hänen edesmennyt setänsä, Korean sodan veteraani Lynn Doyle Cooper oli D.B. Cooper. Setä oli kaappausajankohdan jälkeen palannut kotiin loukkaantuneena, ja hän oli aina ollut hyvin kiinnostunut kanadalaisesta sarjakuvahahmosta Dan Cooperista, jota on muissakin yhteyksissä epäilty kaapparin innoittajaksi.

Lähteet:
D.B. Cooper - Wikipedia
FBI löi hanskat tiskiin: kaikkien aikojen lentokoneryöstö jää mysteeriksi – "D.B. Cooper" pakeni laskuvarjolla
          




Cicada 3301 on salaperäinen järjestö, joka on kuudesti julkaissut monimutkaisia koodiarvoituksia ja lisättyyn todellisuuteen perustuvia pelejä.

Ensimmäinen arvoitus julkaistiin 4. tammikuuta 2012 4chan -sivustolla. Kuvatiedostoon oli kätketty linkki, joka johti yhä monimutkaisempiin tehtäviin. Toinen kierros alkoi vuotta myöhemmin 4. tammikuuta 2013 ja kolmas kierros Twitterin kautta 4. tammikuuta 2014. Kolmannen vuoden tehtävää ei tiettävästi koskaan ratkaistu ja seuraavana vuonna uutta tehtävää ei enää julkaistu. Vuonna 2016 järjestön Twitter-tilillä kuitenkin jaettiin kehotus jatkaa viime tehtävän ratkaisua.

Arvoitusten avulla oli tarkoitus rekrytoida ”älykkäitä yksilöitä”. Arvoitusten ympärillä käytettiin paljon viitteitä esoteerisiin teemoihin, mutta itse tehtävät perustuvat tietoturvaan ja kryptografiaan.

Joukko harrastelijoita, analyytikkoja, kryptografeja ja IT-osaajia on osallistunut tehtävien ratkaisemiseen, mikä on vaatinut mm. alkulukujen faktorointia ja myös fyysisten vihjeiden etsimistä useissa maissa.

Tehtävien monimutkaisuuden ja laajuuden vuoksi peliä on epäilty mm. tiedustelupalveluiden rekrytointikampanjoiksi. Ainakin NSA:n, CIA:n ja MI-6:n tiedetään käyttäneen saman tyyppisiä ongelmia etsiessään uusia työntekijöitä verkossa, mutta järjestö itse on kuitenkin kieltänyt yhteytensä valtiollisiin toimijoihin.

Lähteet:
Cicada 3301 - Wikipedia
cicada3301.org
          

1.3.2017





Kummitusilmalaivat olivat väitettyjä tunnistamattomia lentäviä kohteita, jotka muistuttivat ilmalaivoja, ja joita usein pidettiin sellaisina. Eniten havaintoja tehtiin kummitusilmalaivoista vuosina 1892-1918.

Kummitusilmalaivoja havaittiin Yhdysvaltain läntisissä osavaltioissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Sanomalehdet raportoivat näistä havainnoista varsinkin vuosina 1896–1897. Oudot lentoalukset kuuluivat kuitenkin jo varhaisempiin Villin lännen tarinoihin. Havainnoitsijoiden mukaan lentoalukset muistuttivat useimmiten ilmalaivoja, ja ne erosivat selvästi kuumailmapalloista ja liidokeista. Toisaalta joskus havaittiin vain liikkuva valopallo tai muuta omituista. Joissain havainnoissa ilmalaivassa väitettiin matkustajia olleen ilmalaivan kyydissä. Usein havaintoihin liittyivät kirkkaita valoja.

Keskilännen yllä havaittuja kohteita pidettiin aikanaan valtaosassa tapauksista ihmisten tekeminä aluksina. Tuohon aikaan oli jo olemassa alkeellisia ilmalaivoja. Mystisiä aluksia ei kuitenkaan yhdistetty mihinkään tunnettuun ilma-alukseen tai ilma-alusten rakentajaan. Tuntemattomaksi jääneen keksijän arveltiin salassa rakentaneen niitä. Ilmalaivojen väitetyt ominaisuudet olivat myös epätavallisia, alukset kuvattiin usein isokokoisiksi ja nopeiksi, vaikka tuon ajan ilmalaivat olivat kömpelöitä ja melko pieniä. Alusten kuvaukset muistuttavat myöhempien aikojen zeppeliinejä. Jotkut huijarit yrittivät, mutta kukaan ei pystynyt todistamaan edustavansa tahoa, joka olisi rakentanut ja lentänyt näillä ilmalaivoilla.

Vuosina 1896 ja 1897 havaittuja ilmalaivoja pidettiin usein samana aluksena. Kerran sen väitetään lentäneen Kaliforniasta Yhdysvaltain poikki Chicagoon, ja tulleen havaituksi useasti matkan varrella.

On arveltu, että useat tapaukset olivat huijauksia. Mystisiin ilmalaivoihin uskovien sanomalehtien tai muiden tahojen väitetään lähettäneen ilmalaivan muotoisia ilmapalloja aikaansaamaan havaintoja väitteidensä tueksi. Aluksia selitettiin aikanaan myös maapallon ulkopuolisten olioiden rakentamiksi, vaikka nämä selitykset olivat harvinaisia. Ufologia syntyi vasta toisen maailmansodan jälkeen ja sen piirissä on esitetty, että ainakin jotkut havaitut "mystiset ilmalaivat" olisivat maapallon ulkopuolista alkuperää olevia laitteita.

Lähteet:
Kummitusilmalaivat - Wikipedia
Tapani Kuningas: Ufojen jäljillä : Uusimmat ufo-havainnot Suomesta ja muualta. Kirjayhtymä, 1971.
Kari A. Kuure, Juhani Kyröläinen: Katoavatko ufot? : ufoilmiön kriittistä tarkastelua. Ursan julkaisuja; 48. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1993.

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *