Kesäkuussa 1972 nainen saapui Cedar Senain sairaalaan päällään ainoastaan valkoinen, veren peittämä leninki. Tämän ei pitäisi olla millään tasolla outoa, koska ihmiset hakeutuvat sairaalahoitoon loukatessaan itsensä sairaalan lähimaastossa, mutta tässä tapauksessa oli kaksi outoa asiaa, jotka saivat naisen nähneet ihmiset pakenemaan ja jopa oksentamaan pelosta.
Ensinnäkin nainen ei näyttänyt ihmiseltä. Hän oli enemmänkin kuin mannekiini, mutta silti hän vaikutti ihmiseltä sujuvan käytöksensä ja liikkuvuutensa vuoksi. Hänen kasvonsa olivat virheettömät kuin mannekiinilla: hänellä ei ollut kulmakarvoja ja hänen kasvonsa oli peitetty vahvalla meikillä. Toinen yksityiskohta taisi pelottaa huoneessa olevia ihmisiä kuitenkin vielä enemmän. Sairaalaan saapuneella naisella oli kissanpentu suussaan niin tiukasti, että hänen hampaitaan ei voinut nähdä, ja kissanpennusta valuva veri roiskui yhä ympäri hänen leninkiään ja lattioita. Yhtäkkiä hän repäisi kissanpennun pois suustaan ja vain hetkeä myöhemmin menetti tajuntansa kaatuen maahan.
Sairaalan pääovista saapumisestaan lähtien nainen oli ollut täysin ilmeetön ja rauhallinen - edes rauhoittavan lääkkeen valmistelu ei saanut häntä hätkähtämään. Lääkärien mielestä oli parasta sitoa nainen kiinni sairaalasänkyyn siksi aikaa, että virkavalta saapuisi paikalle. Nainen ei laittanut vastaan. Kukaan työntekijöistä ei onnistunut saamaan ilmeetöntä naista sanomaan sanaakaan, ja suurin osa heistä tunsi olonsa epämiellyttäväksi, jos heidän täytyi katsoa naista kohden tarpeettoman kauan.
Vaikka mannekiininainen ei vaikuttanut välittävän rauhoittavista lääkkeistä, päätti hän yllättäen alkaa taistella vastaan raivoisalla voimalla. Kahden henkilökunnan jäsenen täytyi pitää naisesta kiinni, kun hän nosti vartaloaan sängystä ilmettäkään väräyttämättä.
Lopulta, taistelun voitettuaan, nainen käänsi tunteettomat silmänsä erästä mieslääkäriä kohden ja teki jotain odottamatonta. Hän hymyili. Tämä teko sai naislääkärin kiljaisemaan ja pakenemaan kauhuissaan. Naisen suusta nimittäin paljastui - normaalin hammasrivistön sijasta - lähes piikkejä muistuttavia, pitkiä hampaita. Mannekiininainen oli tainnut pohtia tarkkaan seuraavaa siirtoaan...
Mieslääkäri jäi tuijottamaan naista hetkeksi ennen kuin avasi suunsa: "Mikä helvetti sinä olet?"
Nainen taivutti päätään lähemmäs olkapäätään kuin miestä tarkkaillen, yhä hymyillen.
Aika ei tuntunut kuluvan ja se katse tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta mieslääkäri kuuli ääniä käytävältä - vartijat lähestyivät huonetta. Ehkä liian myöhään. Samalla sekunnilla nainen nimittäin hyökkäsi eteenpäin ja upotti hampaansa miehen kaulaan, lopulta repien irti hänen kaulavaltimonsa. Mies kaatui lattialle henkeään haukkoen, hukkuen omaan vereensä.
Silloin ilmeetön nainen nousi ylös sängyltä ja kurottautui miestä kohti. Hänen kasvonsa siirtyivät aina lähemmäs, ja mieslääkäri tunsi elämän pakenevan kehostaan.
Nainen nojautui miehen suuntaan kuiskatakseen hänen korvaansa: "Minä.. Olen.. Jumala."
Kun mies oli siirtymässä tuonpuoleiseen, täyttyivät hänen silmänsä pelolla viimeisen kerran. Hän ei voinut kuin katsoa vierestä, kun nainen tervehti vartijoita - tervehti omalla tavallaan surmaten heidät julmasti yksi kerrallaan.
Paennut naislääkäri selviytyi ja nimesi mannekiininaisen Ilmeettömäksi Naiseksi.
Sen koommin häntä ei ole nähty.
Creepypasta lähde:
Creepypasta Finland
Creepypasta Wiki
