Louhisaaren linna edustaa arkkitehtuuriltaan hollantilaista myöhäisrenessanssia. Se on säilynyt ulkoiselta asultaan miltei samanlaisena kuin mitä se oli vuonna 1655, jolloin se valmistui. Linnan rakennutti Ruotsin laivastossa palvellut Herman Fleming -niminen mies, joka toimi myös Tukholman ylikäskynhaltijana ja kuningatar Kristiinan perintömaiden käskynhaltijana tämän luovuttua kruunustaan. Kuningatar Kristiinan liika avokätisyys oli heikentänyt valtion taloutta siinä määrin, että aatelien lahjoitusmaita alettiin palauttaa takaisin kruunulle. Herman Fleming oli mukana tässä toimeenpanossa ja tuli aatelien kostona syrjäytetyksi valtionvarainhoitajan tehtävästä. Fleming karkoitettiin kenraalikuvernööriksi Suomeen. Hän erosi terveydellisistä syistä virastaan ja kuoli Tukholmassa vuonna 1672.
Herman Flemingin samanniminen pojanpojanpoika suoritti linnassa mittavia kunnostus- ja muodistustöitä. Erityisesti linnan toisessa kerroksessa kiinteitä sisustuksia muutettiin rokokootyylisiksi. Tarinan mukaan tällä kartanoherralla oli niin julma ja mustasukkainen luonne, että hän lukitsi vaimonsa aina pieneen komeroon matkoille lähtiessään. Erään kerran hän oli unohtanut mainita, että vaimo rukka oli jälleen lukittuna komerossa. Flemingin vaimon kohtalo oli kauhistuttava; hän nääntyi nälkään miehensä poissa ollessa.
Selittämättömiä asioita on sittemmin havaittu linnassa: tavarat vaihtavat paikkaansa, ovet avautuvat itsestään ja ilmavirta tuntuu pyyhkäisevän lävitse. Kävijät ovat myös aistineet joissain huoneissa paksua sikarin hajua.
Louhisaaren linna kuului kolmesataa vuotta Flemingien suvulle ja yli sata vuotta Mannerheimeille. Louhisaari on myös marsalkka Mannerheimin synnyinkoti.
Myös Aavedata on tehnyt Louhisaaren kartanolinnassa tutkimustyötä. Linkki videoon.
Louhisaaren kummituskierrokset
Kartanolinnaan järjestestetään myös erikseen kummituskierroksia missä kerrotaan tarinoita, joita peruskierroksella et kuule.
Visit Naantalin sivuilta:
Suosittuja Louhisaaren kummituskierroksia järjestetään loka-marraskuussa iltojen hämärryttyä. Osittain fiktiiviset ja dramatisoidut kierrokset esittelevät Louhisaaren kartanolinnan menneiden asukkaiden traagisia kohtaloita sekä valottavat Louhisaaren synkempää historiaa.
Yhä löytämättä sarjan toinen jakso julkaistiin noin kolme kuukautta sitten. Tämä postaus siis tulee hieman myöhässä, mutta jos et ole jaksoa vielä katsonut niin kannattaa katsoa. Taustoitan hieman postauksessa tätä Suomen yhtä kuuluisimmista katoamistapauksista.
Raisa Räisäsen katoamistapaus
Raisa Maria Räisänen (s. 10. maaliskuuta 1983 Tampere) oli 16-vuotias NMKY:n koripalloilija, joka katosi Tampereen keskustassa lauantaina 16. lokakuuta 1999. Vuosia jatkuneesta kadonneen henkilön etsinnästä sekä henkirikostutkinnasta huolimatta katoamistapaus ei ole selvinnyt. Räisänen julistettiin kuolleeksi 15. lokakuuta 2007, ja hänen kuolinpäiväkseen merkittiin 16. lokakuuta 2004, jolloin katoamisesta oli kulunut päivälleen viisi vuotta.
Poliisi on pystynyt selvittämään Räisäsen liikkeet katoamisyönä tarkasti kello 22.50 asti. Sen jälkeen tiedot ovat silminnäkijöiden havaintojen varassa. Räisänen oli viettänyt iltaa samanikäisen naispuolisen ystävänsä kanssa Hämeenkatu 18:ssa sijaitsevassa ravintola Casablancassa noin kello 21.30–22.00. Hieman ennen kello 23.00 Räisäsen ystävä lähti Hämeenkadulta autokyydillä Huittisten Seurahuoneelle, mutta Räisänen ei mahtunut mukaan. Ystävä näki Räisäsen kävelevän Hämeenkadun yli takaisin Casablancan puolelle, mikä on viimeinen varma havainto hänestä.
Poliisi tutki tapausta ensin katoamisena, mutta muutti nimikkeen tapoksi viisi päivää myöhemmin. Syyskuussa 2019 henkirikostutkinnan nimike muutettiin murhaksi. Tapon syyteoikeus olisi vanhentunut 20 vuodessa.
Alkuvaiheessa Raisa Räisäsen epäiltiin hukkuneen Tampereen koskiin tai järviin. Räisästä on etsitty ruumiskoirien avulla ja naaraamalla muun muassa Tammerkoskesta sekä alueen isoista ja pienistä järvistä ja ojista. Vuoden 2017 tietojen mukaan Räisästä on etsitty Näsijärvestä viimeksi vuonna 2013.
2000-luvun alussa Näsijärven Koljonselällä kalassa olleen miehen uistimeen tarttui pitkiä, vaaleita hiuksia. Mukana olleen parturikampaamokoulutuksen käyneen vaimon mukaan ne olivat naisen hiuksia. Mies pelästyi ja heitti hiukset takaisin veteen. Hän muisti Raisa Räisäsen katoamisesta vasta myöhemmin, ja otti vuonna 2009 yhteyttä keskusrikospoliisiin. Vinkki tarkistettiin sukeltajan ja ruumiskoiran avulla, mutta Pirkanmaan poliisin mukaan kyseisestä kohdasta löytyi vain tukkeja.
Tutkinta siirtyi syksyllä 2005 keskusrikospoliisin hoidettavaksi. Se oli ainoa KRP:n tutkinnassa ollut katoamistapaus Tampereella.
Tapauksen tutkintalinjoista erikoisin liittyy syksyllä 2005 saatuun vihjeeseen, jonka mukaan Räisänen olisi Hämeenkadulla noussut mustaan limusiinityyppiseen museoautoon. Poliisin mukaan ainakin kaksi henkilöä olisi pakottanut Räisäsen väkisin auton kyytiin. Museoauton kuljettajaa, matkustajaa tai matkustajia ei ole tavoitettu. Uusista varmoista todistajista huolimatta poliisi pitää mahdollisena, että Räisänen olisi noussut auton kyytiin. Vuonna 2016 poliisi ei ollut sulkenut vihjettä pois, mutta kaikki voitava sen selvittämiseksi oli KRP:n mukaan tehty.
Ruusuja myynyt opiskelija näki kello 23–24 välisenä aikana Räisäsen näköisen tytön Hämeenkadulla KappAhlin edessä. Silminnäkijän mukaan tyttö oli keskustellut 2–4 nuoren kanssa. Poliisi ei ole tavoittanut kyseisiä henkilöitä. Myöhemmin ruusunmyyjä näki saman tytön kulkevan Kuninkaankatua pohjoiseen.
Kaupunkilehti Tamperelainen kertoi vuonna 2005, että Räisäsen tapauksesta oli ilmoitettu uusia vihjeitä. Niihin liittyi havaintoja autoista ja ulkomaalaisista miehistä. Autohavaintoja oli kolme. Niistä ensimmäisessä kullanvärinen Mercedes-Benz pysähtyi Hämeenkadun ja Kuninkaankadun risteyksessä vaaleahiuksisen tytön kohdalle. Autossa oli ollut ulkomaalaisen näköisiä miehiä. Toinen havainto oli Vanhan Postin kohdalta, jossa noin 30-vuotias ristiverinen mies oli taluttanut itseään pidempää vaaleaa naista henkilöautolle, jonka luona oli seissyt kaksi ulkomaalaisen näköistä miestä. Kaikki neljä olivat nousseet autoon, joka oli mahdollisesti Citroën Visa. Kolmanteen havaintoon liittyi punainen Ford Escort. Sillä liikkunut pienikokoinen ulkomaalainen mies oli jutellut Sokoksen edessä palelleen tytön kanssa katoamisyönä kello 22.45 ja 01 välisenä aikana.
Vuonna 2008 miestodistaja ilmoitti tanssineensa Tampereen Seurahuoneella Räisäsen näköisen tytön kanssa kahden kappaleen ajan. Tyttö kertoi tulleensa ravintolaan, koska hänen ystävänsä ovat tulossa sinne. Jakkupukuun ja korkokenkiin pukeutunut tyttö oli asiakaskuntaan nähden hyvin nuori. Hän oli kylmissään ja kädet olivat ”aivan jäässä”. Myöhemmin mies ei enää löytänyt tyttöä ravintolasta. Poliisi pitää todennäköisenä, että kyseessä oli Raisa Räisänen.
Tammikuussa 2009 esiin tuli uusia todistajia. Kello 23.53 tamperelaispariskunta oli palaamassa ravintola Kaksista kasvoista Kauppakadulta, kun heidän huomionsa kiinnittyi kevyesti pukeutuneeseen nuoreen tyttöön, joka käveli nopein askelin Kuninkaankatua pohjoiseen Kauppakadun ja Hämeenkadun välisellä osuudella. Poliisi on löytänyt pariskunnan valvontanauhasta ja siten pystynyt selvittämään havainnon tarkan ajankohdan. Todistus sopii yhteen Tampereen Seurahuoneella tehdyn havainnon kanssa, vaikkakin pukeutumisen kuvauksessa on ristiriitoja.
Toukokuussa 2009 poliisi alkoi tutkia uutta vihjettä. Siinä silminnäkijä oli nähnyt tuntomerkkeihin sopivan naisen kello 22 jälkeen Tampereella ravintola Teerenpelissä. Nainen oli tanssinut ravintolan alakerrassa. Tanssilattialla hänen seurassaan oli ollut isokokoinen, pitkä ja tumma afrikkalaistaustainen mies sekä mahdollisesti marokkolainen, lyhyempi noin 170–180 senttiä pitkä mies. Tanssin jälkeen nainen oli palannut pöytäänsä ja alkanut sen jälkeen moittia kahta romaninaista lompakkonsa tai kännykkänsä varastamisesta. Tämän jälkeen paikalle saapui 40–50-vuotias romanimies sekä ravintolan järjestyksenvalvoja, joka selvitteli asiaa. Silminnäkijä havaitsi saman naisen uudestaan kello 23 aikaan ylittämässä Hämeenkatua, josta hän oli jatkanut matkaansa Kauppakatua pitkin kohti Keskustoria. Nainen oli ollut vähissä vaatteissa ja kulkenut horjuen.
Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja ja rikoskomisario Paavo Tuominen kertoi marraskuussa 2017, että Räisäsestä on tallessa valvontakamerakuvia katoamisillalta, mutta niiden sisältöä ei tutkinnallisista syistä avata. Kuvat ovat peräisin kellonajoilta ennen katoamista, jolloin hän liikkui ystäviensä seurassa, eikä niillä siten ole tutkinnallista merkitystä.
Yhä Löytämättä sarja
Yhä löytämättä -sarjassa tutkitaan ja etsitään ennakkoluulottomasti kadonneita ihmisiä mahdollisesti rajan takaisten avustamana.
Aavedata on aina kulkenut askeleen edellä yrittäessään tallentaa paranormaaleja ilmiöitä teknisin apuvälinein. Tarkoituksenamme on myös kehittää erilaisia metodeja todistaa tuonpuoleisen olemassaolon mahdollisuus.
Yhä löytämättä jakso Raisa Räisänen
Poliisilla on edelleen kolme päätutkintalinjaa avoinna, joita itsekin seurasimme kunnes aloimme saamaan hyvin mielenkiintoisia vastauksia mahdollisesta neljännestä tutkintahaarasta. Kuinka tarkkoja tietoja saimme "rajan takaa?" Kuka yritti harhauttaa meitä vastauksillaan?
Tšivruain solan onnettomuus (ven. Чивруайская трагедия, Tšivruain tragedia) oli kymmenen retkeilijän paleltuminen kuoliaaksi Lovozeron massiivilla Kuolan niemimaalla 27.–28. tammikuuta 1973. Menehtyneet olivat Kuibyševin ilmailuinstituutin opiskelijoita. Onnettomuutta on pidetty mysteerinä retkeilijöiden tekemien valintojen takia.
Tšivruain solan tapahtumat
Retkeilijät päättivät kiivetä Lovozeron massiivin huipulle, vaikka kaamoksen ilta jo pimeni. Myrskysi ja pakasti äkisti. Kylmä rintama kulki ohi. Tie alas laaksoon olisi ollut lähellä, mutta retkeilijät eivät valinneet sitä reittiä. He päättivät kulkea massiivin huipulla Kitkuain jokilaakson sivuitse. Tämän reitin kautta oli helpompi laskeutua alas laaksoon.
Seitsemän jäi odottamaan massiivin huipulle teltan päälle ja lähelle. Retkeilijät eivät saaneet telttaa pystyyn kovan tuulen takia. He eivät myöskään vaihtaneet lisää lämpimiä vaatteita päälleen tai siirtäneet reppujaan tuulensuojaksi. Kaksi onnistui laskeutumaan pitkälle alas laaksoon, mutta syvä lumi esti heitä pääsemästä turvaan kylään. Lisäksi he eivät voineet palata teltalle ylämäkeen myrskyä vastaan. Yksi retkeilijä yritti ilmeisesti palata teltalle, ja löytyi myöhemmin kuolleena Kitkuain laakson ylärinteestä melko läheltä solaa. Kaikki paleltuivat kuoliaaksi pakkasen ja tuulen takia.
Viisi kuoli teltan päälle. He olivat Kuznetsov, Pirogov, Gusev, Uškov ja Krivov. Läheltä löytyivät Martinan ja Novosiolovin ruumiit. Novosiolovin vaatteita oli Martinan päällä.
Lekant ja Zemljanov löytyivät laaksosta. Altšuller oli kuollut suunnilleen teltan kohdalle, mutta laaksoon noin 400 metriä alemmas melko lähelle solaa. Pysähtyneistä kelloista päätellen laaksoon lähteneet elivät tunteja kauemmin kuin massiivin päälle jääneet.
Retkeilijät
Михаил Кузнецов – Mihail Kuznetsov, ryhmän johtaja
Сергей Гусев – Sergei Gusev
Юрий Кривов – Juri Krivov
Александр Новосёлов – Aleksander Novosiolov
Анатолий Пирогов – Anatoli Pirogov
Лидия Мартина – Lydia Martina
Юрий Ушков – Juri Uškov
Валентин Землянов – Valentin Zemljanov, toinen johtaja
Kuusi viikkoa sitten The War Zone raportoi omituisesta tapauksesta Los Angelesin kansainvälisen lentokentän lähistöllä, jossa useat lentoyhtiön pilotit raportoivat nähneensä ”rakettireppulentäjän” laskeutuessaan maahan.
Rakettireppulentäjän mysteeri
Lokakuun 14. päivänä LAX:n lähellä lentäneen koneen henkilökunta jälleen kerran havaitsi jonkun lentämässä rakettirepulla arviolta parin kilometrin korkeudessa.
China Airlines 006: “Me näimme juuri kirkkaan kappaleen noin kahdessa kilometrissä”.
LAX-lennonjohtotorni: “006 ei kuulu voitteko toistaa?”
China Airlines 006: “Me näimme lentävän esineen kuin (tämä kohta vaikeaa tulkita, mutta se kuulosti kuin) rakettireppulentoasu olisi ollut 2 kilometrissä.”
LAX-lennonjohtotorni: “Oliko se UAV vai rakettireppu?”
China Airlines 006: “Kuin rakettireppu. Liian kirkas. Liian kaukana.”
CBS This Morning raportoi rakettirepun mysteeristä.
Valtava rakennelma on paikannettu noin 180km päästä Antarktiksen rannikolta. Oletetaan, että tämä valtava rakennelma on muinaisen kansan asutusta tai tukikohdan jäännöksiä, joka on nyt veden alla. Ketkä sen ovat rakentaneet tuhansia vuosia sitten?
Koordinaatit: 63 ° 59'56.79 "S 118 ° 43'44.48" E
Alla olevasta kuvasta näet kuinka valtavasta rakennelmasta on kyse.
Joulukuun 13. päivänä 2018, Denetra D Senigar lähetti sähköpostin seuraavalla otsikolla: ”Pyydetään dokumentteja jotka liittyvät Gilgameshin ylösnousemuskammioon, haudatun Nephilimin (Nefilim) ja ruumiin sijaintiin”.
Mikä on Nefilim?
Nefilit ("langenneet" tai "pudonneet") ovat isokokoisia olentoja jotka esiintyvät Raamatun alkutekstissä, erityisesti Ensimmäisessä (Genesis) ja Neljännessä Mooseksen kirjassa (Numerot). Myös muista Raamatun teksteistä löytyy viitteitä nefileihin. Käännöksissä heitä kutsutaan usein jättiläisiksi. Joonatanin targumin (Tanakin arameannoksen) mukaan nefilit olivat grigoreitten sekä naispuolisten ihmisten risteytyksiä.
Nefilim Raamatussa
Ensimmäinen Mooseksen kirja 6:4: (KR 92)
"Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita."
Neljäs Mooseksen kirja 13:32-33: (KR 92)
"Kertomuksillaan he saivat israelilaiset tuntemaan pelkoa Kanaaninmaata kohtaan. He sanoivat: "Maa, jota kävimme tutkimassa, vie hengen niiltä, jotka sinne asettuvat. Kaikki ihmiset, jotka siellä näimme, olivat hyvin kookkaita."
"Näimme siellä myös jättiläisiä, jättikokoisia anakilaisia. Me tunsimme itsemme heidän edessään pieniksi kuin heinäsirkat, ja sellaisilta me varmaan näytimmekin heidän silmissään."
Mikä on Gilgameš?
Eepoksen sankari on Gilgameš, jonka taustalla on todellinen henkilö, joskus vuosien 2800 ja 2600 eaa välillä Urukin kaupunkia hallinnut sumerilainen kuningas. Sumerilaisen kuningasluettelon mukaan Gilgameš oli Urukin ensimmäisen dynastian viides hallitsija, ja häntä voidaan pitää historiallisena henkilönä. Gilgameš teki suuren vaikutuksen aikalaisiinsa, ja pari vuosisataa myöhemmin häntä jo palvottiin jumalana. Gilgamešista kerrottiin useita tarinoita, jotka esiintyivät alun perin suullisessa muodossa. Ensimmäiset kirjalliset tarinat on ajoitettu vuosien 2100–2000 eaa välille. Varhaisimmat häntä koskeneet tarinat sepitettiin sumerin kielellä.
Project Condign oli Britannian puolustusministeriön UFO-ilmiötutkimus, joka toteutettiin 90-luvun lopulla ja joka julkaistiin vuonna 2000. Virallinen tutkimuksen otsikko oli “Tunnistamattomat ilmailmiöt Britannian ilmapuolustusalueella”.
Nick Pope oli keskeinen henkilö tätä tutkimusta käynnistettäessä, mutta hän ei ole ollut kirjoittamassa raporttia, niinkuin UFO-yhteisö joskus väittää. Tutkimuksen juuret ovat vuoden 1993 ja -94 Nick Popen sekä puolustustiedusteluhenkilöstön tekemässä työssä, joiden molempien osapuolten mielestä UFO-havaintojen tutkimisen standardikäytäntöä tulisi täydentää trendianalyysilla, jolla etsittäisiin toistuvia kaavoja joilla ymmärtää ilmiötä paremmin. Näin Project Condign suunniteltiin ilmiön tiedustelulliseksi kokonaisarvioinniksi.
Huomattava osio tutkimuksesta (sekä puolustusministeriön yleisemmästä työstä aiheen parissa tuohon aikaan) oli termin ”UFO” korvaaminen termillä ”UAP”. Tämä tehtiin puolustusministeriön sisäisen debatin uudelleenviitoittamiseksi ja populaarikulttuurin painolastista irtipäästämiseksi, joka termiin liittyi. Se oli myös osa laajempaa politiikan muutosta, jossa ilmiö nähtiin sen uhkien ja mahdollisuuksien kautta, jotka saattaisivat johtaa parempaan ymmärrykseen ilmiöstä, mikä sen todellinen luonne sitten olikaan. Molemmat näistä pointeista hyväksyttiin Yhdysvaltain AATIP-ohjelmaan, jossa Britannian puolustusministeriön vaikutus näkyi UAP-termin käyttöönotossa sekä Project Condignin ja AATIP:n kielenkäytön samankaltaisuuksissa puhuttaessa “uudenlaisista sotilassovelluksista” joita sekä Britannia että Yhdysvallat käsittelivät ilmiöstä puhuttaessa.
Project Condignin pitämiseksi ‘poissa tutka-alueelta’ toteutti yksityinen sektori alihankintana.
Project Condignin loppuraportti tehtiin julkiseksi ja julkaistiin toukokuussa 2006 (osia raportista oltiin jätetty julkaisematta) ja Nick Pope sai puolustusministeriöltä luvan antaa julkisia briiffauksia medialle ohjelman tavoitteista, metodologiasta ja johtopäätöksistä.
“Vuoden 1996 puolustusministeriön vastaanottamien tunnistamattomien ilmailmiöiden havaintojen käsittelyä koskevan politiikan läpikäynnin yhteydessä päätettiin tutkimuksesta, jolla määritettäisiin sellaisten raporttien arvo, mikäli sellaista oli ollenkaan, puolustustiedustelulle. Puolustusministeriön politiikan mukaisesti saatavilla oleva data tutkittiin pääosin määrittämään oliko olemassa viitteitä Britanniaan kohdistuvista uhista, ja toiseksi, mikäli mahdollisuus esiintyi, identifioida potentiaalisesti kiinnostavia sotilasteknologioita.
Puolustusministeriö on julkistanut raportin vastauksena tietopyyntöön. Tietoja on jätetty julkaisematta tietyissä kohdissa vuoden 2000 tiedonvapauslain kohtien 26 (puolustus), 27 (kansainväliset suhteet) ja 40 (henkilötiedot) mukaisesti.”
Vaikka tätä ei ole saatu haltuun Yhdysvaltain Freedom of Information Actia käyttämällä, tälle dokumentille on paljon tarvetta arkistoissa. Joten se on esitetty tässä arkistointi- ja tutkimustarkoituksissa.
Dokumenttiarkisto: Tunnistamattomat ilmailmiöt Britannian ilmapuolustusalueella
Project Condign – Loppuraportti (PDF) – [465 sivua, 260MB] – Tiivistelmä oli otettu mukaan PDF:n alkuun. Sen jälkeen tulee koko raportti. Lisäksi PDF:stä löytyy kirjanmerkit, mistä näkyy ne eri osat joista tiedosto on koostettu.
On
helppo ajatella, että millaisia mysteereitä muka kasinoihin voi
liittyä. Mutta itse asiassa kasinoihin liittyy hyvinkin paljon
kaikenlaisia mysteereitä. Kasinot ovat oivallisia paikkoja
erilaisille epäilyttäville tapahtumille, sillä kasinoiden
ympärillä tapahtuu aina paljon sekä laillista-, että rikollista
toimintaa. Monille kasinot ovat tarunhohtoisia paikkoja, jotka ovat
suosittuja paikkoja viettää lomaa pelaamalla. Jokainen haluaa
mahdollisuuden pelata kasinolla ja päättää loma voittopotin
kanssa. Ihmiset suosivat kasinoa, jolla kasinobonuksien voittomahdollisuuttapidetään
parhaana. Kuitenkin tosiasia on, että kasinot eivät vaan jaa
rahaa. Raha liikkuu molempiin suuntiin kasinolla ja toinen voittaa ja
toinen ei. Onkin totta, että kasinoiden määrä lisää alueen
rikollisuutta. Kasinoita verhoaa tarunhohtoisen verhon lisäksi myös
synkkä verho täynnä mysteereitä, murhia ja ryöstöjä.
Tapaus
Jodie Bordeaux
Jodie
Bordeaux asui maalaistalossa maaseudulla lähellä Powhattania
Kansasissa. Molemmat heistä työskentelivät alkuperäiskansojen
omistamalla Golden Eagle kasinolla. Jodien ollessa raskaana
seitsemännellä kuulla ampui tuntemattomaksi jäänyt henkilö
heidän kotinsa ikkunoihin. Jodie sai osuman päähänsä ja kuoli.
Epäiltyjä
oli rikokselle ja eräs epäily oli, että ampuminen johtuisi Jodien
työpaikasta. Yksi syy oli, että Jodien oli saanut ylennyksen
kasinolla, vaikkei edustanut alkuperäisasukkaita. Jodie joutui
erottamaan erään työntekijän, jonka seurauksena Jodie menetti
oman työnsä. Kun Jodie oli saamassa työnsä takaisin, alkoivat
nimettömät puhelut, jotka päättyivät murhaan. Koskaan ei
selvinnyt kuka Jodien murhasi tai miksi. Epäilykset ovat kuitenkin
olleet vahvoina Jodien työpaikkaa kohtaan.
Tapaus
Jean Moore
Jean
Moore oli 59 vuotias nainen Apple Valleystä Kaliforniasta. 1992 Jean
ja hänen miehensä Al päättivät matkata Laughliniin Nevadaan
kolmeksi päiväksi. Kotiinlähdön tullessa Jeanin kuitenkin
ilmoitti lähtevänsä pelaamaan suosikki kolikkopeliään
lähikaisnolle. Mutta onko onni
osana peleissä ja
päätyikö Jean koskaan kasinolle? Al ei löytänyt Jeania kasinolta
vaan Jean oli kadonnut. Jeanin lapset aikaisemmasta liitosta eivät
koskaan uskoneet Alin tarinaa vaan heidän uskonsa on, että Al
liittyy jeanin katoamiseen.
Poliisi
tutki kasinon valvotakameroiden nauhat katoamis aamusta, mutta Jeania
ei nauhoilla näy. Videoiden perusteella jean ei ole edes saapunut
kasinolle tuona aamuna, mutta Al puolestaan näkyy nauhoilla.
Katoamista edellisenä yönä Alin kirjanpitäjä sanoo puhuneensa
Jeanin kanssa kun pari oli Lauglinissa, mutta toisaalta silminnäkijät
ovat todistaneet nähneensä sekä Jeanin että Alin Apple Valleyssä
huoltoasemalla. Jean Mooren katoaminen ei koskaan selvinnyt ja
salaisuus päätyi hautaan Al Hendersonin kuollessa vuonna 2001.
Tapaus
George Tsolakis
38
vuotias George katosi helmikuussa 1992. Hän otti viimeisen kerran
yhteyttä vaimoonsa lapsiinsa lähtiessään kotiin päin
urheiluseuran tiloista Malboroughista Connecticutista. Hän
kuitenkaan ei koskaan päässyt kotiinsa asti, vaan katosi matkalla.
Epäilyksenä oli, että Tsolakis olisi kadonnut vapaaehtoisesti,
sillä hänen taloudellinen tilnateensa oli hyvin heikko. Hänellä
oli muun muassa maksamatonta velkaa 200 000 dollaria. Edessään
hänellä oli mahdollinen vankilatuomio velkojensa vuoksi ja
pizzeriansa hän oli jo menettänyt, sillä hänellä ei ollut lupia
toimintaan. Tämän lisäksi Tsolakisilla uskottiin olevan myös
laittomia rahavelkoja harteillaan.
Maaliskuussa
Tsolakisin auto löytyi hylättynä Foxwoodsin kasinolta
Ledyeardista. Auto oli lumen alla, jonka perusteella se oli seissyt
paikallaan jo kauan. Todistaja kertoi nähneensä, kuinka Tsolakis
voitti kyseisellä kasinolla rahaa katoamisensa jälkeen. Kasinon
työntekijät myös kertoivat nähneensä Tsolakisin kahden muun
miehen seurassa. Yksi työntekijöistä myös kertoi, että myi
Tsolakisille buffet lippuja vielä 4 päivää ennen kuin auto
löytyi. Tsolakisin siis uskotaan olleen kasinolla, mutta miksi hän
jätti autonsa sinne ja miten hän jatkoi matkaansa? Ja ennen
kaikkea, missä Tsolakis on ollut viimeiset vuosikymmenet.
Turvassa
kasinoilla
Vaikka
kasinoita verhoaa suuri mysteerien verho ja edellä mainitut
tapaukset olivat vain pintaraapaisu, niin kasinot ovat
pääpiirteittäin hyvin turvallisia. Nykyisin kasinolta
velvoitetaan, että se kykenee
tunnistamaan asiakkaansa (KYC).
Samoin maksutavat ja toimintatavat ovat kasinoilla turvallisia. Myös
oma käytös kasinoilla tuo turvaa.
Yksi
tärkeimpiä asioita onkin, että pelaaja pelaa aina vastuullisesti
ja tiedostaa, jos pelaamisesta on tulossa ongelma. Kasinot ovat
pääosin turvallisia paikkoja, kunhan itse toimii järkevästi.
Edellä mainitut tapaukset olivat kaikki erilaisia, mutta kaikki
liittyivät tavalla tai toisella kasinoihin. Kasinoissa on glamouria
ja kasinot ruokkivat unelmaa vauraammasta elämästä, mutta
kasinoilla on myös pimeä puolensa.