syyskuuta 2017
          

23.9.2017



Pekka Reinikainen



Pekka Jussi Reinikainen (s. 16. syyskuuta 1947 Helsinki) on suomalainen lääkäri, kristillinen kirjailija, poliitikko (KD) ja kreationisti. Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissa.



Pekka Reinikainen - Elämän arvoitus 1 - Miksi luomisen ymmärtäminen on välttämätöntä?
          

22.9.2017



The Kelly-Hopkinsville encounter


Kelly-Hopkinsvillen tapaus (eng. The Kelly-Hopkinsville encounter tai Hopkinsville Goblins case) on väitetty humanoidihavainto. Avaruusolennon kaltaisten olentojen kerrotaan ilmestyneen illalla 21. elokuuta 1955 Suttonin maatilalle lähelle Kellyä, joka sijaitsee Hopkinsvillen kaupungin pohjoispuolella Lounais-Kentuckyssa, Yhdysvalloissa. Jaqueline Sanders julkaisi ensimmäisenä itsenäisten tutkimustensa tulokset nimellä "Panic in Kentucky" tammikuussa 1956 Saucerian Review - lehdessä. Sisältö vastasi laajalti poliisin raporttia. Tapaus on yksi Hynekin ufoluokituksen III lajin lähituntumien tyyppiesimerkeistä.

Tapauksen kulku


Olentojen tutkimuksen kohteeksi joutuneessa talossa oli 11 asukasta, kolme lasta ja kahdeksan aikuista. He olivat samalla tapauksen ainoat todistajat. Teini-ikäinen poika Bill-Ray Sutton oli mennyt ulos juodakseen vettä kaivosta. Palatessaan hän kertoi nähneensä lentävän kohteen talon takana. Muut eivät juuri kiinnittäneet asiaan huomiota arvellen sen olleen ehkä tähdenlento. Bill-Raylle myös naureskeltiin.

Ensimmäinen olento havaittiin noin tuntia myöhemmin. Asukkaat huomasivat talon koiran haukkuvan raivokkaasti. Aluksi olento näyttäytyi outona hohteena, mutta hahmottui "pikkumieheksi" joka lähestyi hitaasti kädet ylhäällä takaovelle menneitä kahta miestä. He ampuivat olentoa joka kierähti ja katosi pimeyteen. Samankaltainen olento näyttäytyi ikkunassa, ja jälleen sitä kohti ammuttiin. Miehet päättivät mennä ulos, ja havaitsivat olennon talon katolla. Toinen olento nähtiin puussa ja molempia ammuttiin. Puussa oleva olento leijaili alas. Olentoihin osui kolmasti mutta osumilla ei ollut näkyvää vaikutusta. Taylor Sutton kertoi 22. kaliiperisen luodin kimmonneen pois. Osuman ääntä kuvailtiin "peltiämpäriin ampumiseksi". Lopulta ampuminen todettiin hyödyttömäksi.

Sopivan tilaisuuden tultua talon asukkaat ryntäsivät autolleen ja pakenivat hakemaan poliiseja. Se oli turhaa, sillä poliisit eivät nähneet yhtään olentoa. Poliisit panivat merkille Suttonien pelkotilan ja myös sen, että Suttonit eivät olleet alkoholin vaikutuksen alaisena. Tutkijat etsivät johtolankoja, mutta ainoat merkit kahakasta olivat laukausten jäljet. Poliisit palasivat seuraavana päivänä tekemään tarkempia tutkimuksia. Tällöin varmistui ettei alkoholia oltu nautittu.

He löysivät ladon takana olevalta niityltä halkaisijaltaan 15. metrin palaneen kehän, jolle ei löytynyt selitystä. He eivät voineet toisaalta varmistaa aluksen laskeutumista.

Eräs paikalle hälytetyistä poliiseista kuvaili erikoisia "meteoreja" jotka tulivat Suttonin maatilan suunnalta. Hän ja mukana ollut vaimo kertoivat kahden niistä menneen auton ylitse pitäen kovaa, suhisevaa ääntä.

Haastattelut


Teknikko Bud Ledwith suoritti perheelle laajoja haastatteluja jo seuraavana päivänä. Kuvaukset olentojen ulkonäöstä olivat muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta yhtäpitäviä. Erilliset perheenjäsenten haastattelut antoivat yhtenäisen kuvauksen tapahtumien kulusta, mikä huijausta ajatellen olisi vaatinut sopimista. Miehet eivät olleet paikalla Ledwithin saapuessa, mikä edelleen olisi vaikeuttanut kertomusten yhtenäistämistä.

Olentoja kuvailtiin 1,2 metriä korkeiksi humanoideiksi. Olentojen pään kerrottiin olleen suhteettoman suuri niiden heiveröiseen vartaloon verrattuna. Niiden silmät olivat myös kookkaat. Olennot lähestyivät aina talon pimeimmältä puolelta, joten silmät saattoivat olla hyvin herkät. Suttonit kuvailivat vaatetusta "nikkelipäällysteiseksi". Pitkät ja kapeat käsivarret ulottuivat melkein maahan, kun olento seisoi suorassa.

Tapauksen tultua laajemmin tunnetuksi Suttonit saivat osakseen pahansuopaa julkisuutta ja he kieltäytyivät yhteistyöstä tutkijoiden kanssa. Isabel Davis kävi onnistuneesti tilalla vuotta myöhemmin ja hänen haastattelunsa vastasivat Ledwithin saamia tietoja. Davis painotti Suttonien halua pitää kiinni kertomuksestaan vaikka se olisi ollut "vastoin tervettä itsesuojeluvaistoa." Heillä ei myöskään ollut televisiota, radiota tai kirjallisuutta eikä siten todennäköisesti tietoa vastaavista havainnoista.

Mahdollinen selitys


Muun muassa ranskalainen ufologi Renaud Leclet ja paranormaalien ilmiöiden skeptinen tutkija Joe Nickell ovat esittäneet, että kyseessä saattoi olla amerikanhuuhkaja-pariskunta. Amerikanhuuhkajat ovat suuria lintuja ja puolustavat usein pesiään aggressiivisesti. Alueella tapahtui tuohon aikaan tähdenlentoja, ja suuri meteori saattaisi selittää kirkkaan valon taivaalla.

Lähteet:
Kelly-Hopkinsvillen tapaus - Wikipedia
Ufo casebook
          

14.9.2017



Paasselän valoilmiö


Paasselkä on Saimaan Oriveden eteläosassa sijaitseva läpimitaltaan yli 10-kilometrinen soikea järviallas ja meteoriittikraatteri.

Paasselkä sijaitsee Savonlinnan ja Kiteen kaupunkien alueella, Savonrannan kirkonkylän kohdalla, noin 25 kilometriä Kerimäen kirkonkylältä pohjoiseen. Paasselän syntyminen meteoriitin törmäyksessä oli pitkään epäilyksenalaisena, mutta 16. huhtikuuta 1999 kraatteri virallisesti julkistettiin porauksissa löytyneiden törmäyksen merkkien havaintojen jälkeen. Järjestyksessään se on yhdeksäs Suomesta löydetty kraatteri. Kraatterilla on ikää noin 200 miljoonaa vuotta.

Alue on tullut tunnetuksi tunnistamattomista valoilmiöstä sekä Paasiveden piruista. Paikallisten mukaan havaintoja on tehty jo 1700-luvulta lähtien.

Silminnäkijöiden mukaan kirkas ja väriltään valkoinen tai punainen valo näkyy useimmiten järvenselän keskellä. Tulipalloa muistuttava valo liikkuu yleensä nopeasti pitkiäkin matkoja, mutta toisinaan se pysyttelee aivan paikoillaan.

Paikallisen kansantarinan mukaan järveen olisi aikoinaan uponnut venäläinen sotalaiva, jossa uppoamishetkellä vietettiin juhlia, ja valot olisivat uhrien haamujen tulia. Havaintojen aiheuttajiksi on spekuloitu muun muassa virvatulta, maavaloa, pohjasta purkautuvaa metaania sekä pietsosähköistä ilmiötä. Tutkijoita ovat alueella kummastuttaneet monet muutkin geofysikaaliset havainnot, esimerkiksi järven keskisyvänteen magneettiset häiriöt, kunnes niiden syyksi osoittautui syväkairauksessa järven alapuolella oleva suuri kiisuesiintymä.

Paholaiskivet



Paasselän reunalla on eräs saari, jolla on joukko eriskummallisia lohkareita. Paholaiskiviksi kutsutut lohkareet ovat täynnä omituisia onkaloita ja kivillä kerrotaan olevan mielikuvituksellisia ominaisuuksia. Paikalla tulee tunne, että joku tuijottaa.



Paasselän valoilmiö kuvattuna vuonna 2003 kesällä.

Asutko lähistöllä? Onko sinulla tarinoita tai kuvamateriaalia julkaistavaksi sivustollemme?
- Ota yhteyttä


Katso myös


Lähteet:
Paasselkä - Wikipedia
Matkapäiväkirja paasveen pirut ja paholaiskivet
Paasveden pirun - uutuuskirja - IS
          

11.9.2017



WTC 7


Vuosipäivän kunniaksi World Trade Center salaliittoilua.

Syyskuun 11. päivän terroritekojen salaliittoteoriat



Syyskuun 11. päivän iskujen salaliittoteoria on New Yorkin WTC-torneja ja Pentagonia kohti Yhdysvalloissa syyskuussa 2001 tehtyjen terrori-iskujen tapahtumia ja taustoja selittävä teoria, jonka mukaan iskuja ei järjestänyt Al-Qaida vaan joukko henkilöitä Yhdys­valtain hallituksessa, ase­voimissa ja viran­omaisissa, tai että tällaiset tahot tavalla tai toisella myötä­vaikuttivat asiaan.

Syyskuun 11. tapahtumien virallisesta teoriasta poikkeavaa todistusaineistoa tutkivaa ja uutta virallista tutkimusta ajavaa kansanliikettä kutsutaan yleisesti nimellä 9/11-totuusliike. Se koostuu mm. arkkitehdeista, insinööreistä, professoreista, iskujen uhrien omaisista, iskujen silminnäkijöistä ja tiedustelupalvelun ja armeijan työntekijöistä. Totuusliikkeen edustajien julkaisemien tutkimusten mukaan New Yorkin World Trade Center tuho ei ollut mahdollista pelkän lentokoneen osuman ja tulipalon takia, vaan lukuisat todisteet viittaavat siihen, että rakennusten tuhoamisessa käytettiin räjähteitä ja United Airlinesin lento 93 ammuttiin alas. Totuusliikkeen mukaan reittiliikennelentokoneen syöksy Pentagoniin onnistui vain ajamalla Washingtonin ilmapuolustus alas. Totuusliikkeen mukaan iskuihin syyllistyi henkilöitä Bushin hallinnon johdossa, kuten Dick Cheney, Donald Rumsfeld ja Paul Bremer, jotka olivat avainasemassa mahdollistamassa iskujen toteutumisen, estämässä iskujen kunnollisen tutkimisen ja hyötymässä iskujen verukkeella aloitetuista sodista. Totuusliikettä yhdistää virallisen selityksen, erityisesti Yhdysvaltain hallituksen näkemysten, torjuminen.

Motiivi



Syyskuun 11. päivän tapahtumat aloittivat terrorismin vastaisen sodan ja johtivat suoraan Yhdysvaltain Afganistanin valloittamiseen ja epäsuorasti vuoden 2003 Irakin valloittamiseen. Salaliittoteoreetikot puhuvat hyödyistä, joita nämä seuraukset olisivat antaneet Yhdysvaltain hallitukselle, yhtiöille ja niissä toimiville yksittäisille henkilöille. Näiden tahojen saamia hyötyjä olivat esimerkiksi parantunut geo­poliittinen tilanne, öljyn­tuotannon hallinta, ase- ja turvallisuus­teollisuuden kasvaneet voitot sekä kansalais­oikeuksia kaventavan politiikan saama entistä suurempi kannatus.

Teoriat on yleisesti rakennettu julkisesti saatavilla olevien tieto­lähteiden pohjalta soveltaen "yhdistä pisteet" -lähestymistapaa. Nämä lähteet sisältävät silminnäkijähaastatteluita, uutisraportteja tapahtumapäivältä, tieteellisiä julkaisuja, uutisraportteja hallituksen toimista, terroristien toimeliaisuudesta ja fyysistä tapahtumista sekä suuren määrän videotallenteita. Osassa näitä perusteluita arvostellaan valtavirtamediaa yksittäisten faktojen tiedottamisesta erikseen ilman niiden välisiä yhteyksiä.

Totuusliikkeen tutkimusten mukaan WTC-tornien tuho räjähteiden avulla on fyysisesti sekä olosuhteisiin nähden ainoa mahdollinen vaihtoehto, ja virallinen kuvaus on fyysisesti ja olosuhteisiin nähden mahdoton. Totuusliike vaatii uutta riippumatonta tutkimusta hyökkäyksistä, koska virallisissa tutkimuksissa on ohitettu suuri määrä oleellisia kysymyksiä, todisteita ja todistajanlausuntoja.

WTC 7



Alkuperäinen WTC7 oli maaliskuussa 1987 valmistunut teräsrunkoinen 47-kerroksinen rakennus, jossa piti toimistoaan muun muassa CIA, Yhdysvaltain puolustusministeriö ja rahoitustarkastus sekä verovirasto. Rakennus sijaitsi noin 110 metrin päässä kaksoistorneista.

WTC 7 tuhoutui seitsemän tuntia kaksoistornien jälkeen. Architects & Engineers for 9/11 Truth-liikkeen David Chandler on videoillaan osoittanut romahduksen edenneen lähes vapaan pudotuksen nopeudella (174 metriä 6,5 sekunnissa). Myöhemmin myös NIST myönsi että 2.25 sekunnin ajan rakennus romahti vapaapudotuksella. Totuusliikkeen tutkijoiden mukaan rakennus romahti lähes pystysuoraan, ja heidän mukaansa symmetrinen romahdus vapaapudotuksella ei voi johtua epäsymmetrisistä vaurioista ja yksittäisen pilarin pettämisestä rakennuksen toisessa päässä. Symmetrinen romahtaminen vapaan pudotuksen kiihtyvyydellä on mahdollinen vain, jos apuna käytetään räjähteitä.

Totuusliikkeen edustajien mukaan rakennuksen purkamista räjäyttämällä tukevat lisäksi seuraavat argumentit:

- Romahtaneiden WTC-tornien kohdalle syntyi valtavat määrät sulaa terästä, mikä on ilmiö, jota ei tapahdu normaaleissa paloissa eikä romahduksissa.

- WTC-pölystä löytyi metallihiukkasia, joka professori Niels Harritin ja Steven E. Jonesin mukaan on reagoimatonta nanotermiittiä eli räjähtäen palavaa teräspalkkien leikkaamiseen soveltuvaa räjähdettä. Nanotermiittilöytö selittäisi myös romahduskasassa esiintyneen valtavan määrän sulaa terästä ja kasojen kuukausia kestäneen kytemisen.

- Sortumisvideoissa näkyy räjäytyspurkamiselle tyypillinen katon luhistuminen keskeltä kasaan ennen rakennuksen sortumista. Räjäytyspurkamisessa tällä varmistetaan rakennuksen luhistuminen sisäänpäin mahdollisimman pienelle pinta-alalle.

- WTC 7 sortui suoraan alaspäin yhdeksi kasaksi sille paikalle, jossa se olil, vaikka se oli saanut vain toispuolisia vaurioita. Tulipaloista aiheutuneiden sortumisten ominaispiirteenä on rakennuksen kaatuminen, eikä suinkaan luhistuminen, jolla tavalla WTC 7 sortui.

- Tulipalojen vuoksi sortuneet rakennukset pysyvät usein varsin hyvin kasassa, toisin kuin WTC 7, joka hajosi kokonaan pieniksi paloiksi (mikä tosin on yleistä kontrolloidusti räjäytettyjen rakennusten kohdalla).

- Rakennuksen omistaja Larry Silverstein sanoi PBS:n dokumentin America Rebuilds haastattelussa: "Maybe the smartest thing to do is to pull it". Ilmaisu "Pull" tulee perinteisestä tavasta purkaa rakennuksia vetämällä ja tarkoittaa nykyään alan kielessä räjäytyspurkua. Ilmaisu "pull them out" voisi tarkoittaa joukkojen pois vetämistä, tässä tapauksessa palomiesten poistamista palavasta rakennuksesta sortumisvaaran vuoksi. Rakennuksessa ei tosin ollut moneen tuntiin yhtään palomiestä).

Mahdolliseksi syyksi rakennuksen hävittämiseen on spekuloitu rakennuksessa sijainneen rahoitustarkastuksen tilojen ja mahdollisten talousrikosten todisteiden hävittämistä, sillä suurin osa tutkimusaineistosta tuhoutui romahduksen syystä. Toisena syynä pidetään Larry Silversteinin halua saada vakuutusrahat rakennuksesta.

Monien viivytysten jälkeen NIST julkaisi WTC 7 -raporttinsa marraskuussa 2008. NIST päätyi loppupäätelmään, jonka mukaan rakennuksessa riehuneet tulipalot kuumensivat muutamaa teräspalkkia niin, että ne työnsivät toisen palkin sijoiltaan niin, että pylväs 79 menetti tukensa. Sen takia pylväs notkahti ja aloitti koko rakennuksen tuhonneen ketjureaktion. NIST ei tutkinut räjähteiden mahdollisuutta, ei pyrkinyt selittämään vapaapudotusta tai antanut selvitystä sulasta metallista. NIST pyrki selvittämään romahdusta tietokonemallinnuksella, jonka data julistettiin salaiseksi vedoten kansalliseen turvallisuuteen.


Muuta omituista



BBC kertoi asiasta yli 20 minuuttia ennen kuin rakennus romahti. Toimittaja kertoo rakennuksen luhistuneen, vaikka rakennus näkyy ikkunasta taustalla pystyssä. Filmin lopussa joku huomaa asian ja lähetys keskeytetään "teknisten ongelman" vuoksi.




Teräsrakenteiset pilvenpiirtäjät eivät koskaan ole romahtaneet tulipalon takia ennen tai jälkeen 11/9, vaikka tulipalot ovat palaneet joissakin tapauksissa jopa vuorokauden. Teräsrunko ei sula vielä tulipalon aiheuttamassa lämpötilassa, tarvitaan huomattavasti korkeammat lämpötilat, että teräs heikkenee.

Tuhannet paikalla olleet kertoivat ja kokivat räjähdyksiä rakennuksissa ennen kuin tornit alkoivat sortua. Suorissa tv-lähetyksissä asia tuli esille ja myös kuului, mutta sen jälkeen sille ei uutisaikaa annettu valtamediassa.

Ensimmäiset räjähdykset kellarista kuuluivat ennen kuin koneet osuivat rakennuksiin. Nämä räjähdykset tuhosivat tornien aulat hissikuilujen kautta ja tappoivat jo paljon ihmisiä, sankarit sivulla on talonmiehen todistus, joka oli työpaikallaan kyseisenä päivänä.

WTC-torneihin lensivät todennäköisimmin armeijan koneet kauko-ohjauksella ja niissä oli mahan alla ohjukset kiinnitettyinä, jotka näkyvät muutamissa filmeissä. Samalla hetkellä kun kone osuu seinään ohjus laukeaa, tämä näkyy selvästi filmien hidastuksissa, polttoaine räjähtää vasta myöhemmin.




Lähteet:
Syyskuun 11. päivän terroritekojen salaliittoteoriat
Lisätietoja lampuri.fi
          

8.9.2017



ghost fliers
Lähde: ufosinwartime.com


Kummituslentokoneet (engl. ghost fliers) olivat havaintoja lähinnä 1930-luvulla enimmäkseen pohjoisessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa lentäneistä tunnuksettomista lentokoneista. Havaintoja tehtiin myös muualla maailmassa, muun muassa Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Monesti kummituslentokonehavaintoja pidettiin harhanäkyinä, huhupuheina tai joukkosuggestiona.

Havaintojen mukaiset kummituslentokoneet poikkesivat tehtyjen havaintojen mukaan silloisista lentokoneista. Koneissa oli monesti maahan suunnattuja valonheittäjiä, ne lensivät hyvin vaarallisessa säässä, tekivät uskomattomia lentosuorituksia ja niissä ei ollut tunnuksia. Kummituslentokoneet toimivat usein lumimyrskyssä, mutta myös sumussa. Monesti koneiden ohjaamo oli kirkkaasti valaistu. Koneet havaittiin usein vaarallisen matalalla tai leijailevan ilmassa paikallaan. Koneista saattoi kuulua normaali lentokoneen ääni, tai ne saattoivat olla täysin äänettömiä. Niiden tekemät lentosuoritukset olivat yleisen lentämisen tasolle mahdottomia. Koneille ei tiettävästi koskaan sattunut onnettomuutta. Koneiden laskeutumissuksien jälkiä löydettiin, mutta miehistöä ei yleensä nähty, kerran tosin nähtiin koneen kirkkaasti valaistussa ohjaamossa kaksi valkeaturkkista miestä.

Nykyiset ufotutkijat pitävät niitä ufoina. Aikalaiset taas olettivat niiden olleen salakuljettajien koneita tai venäläisiä, saksalaisia tai jopa japanilaisia vakoilukoneita. Suomen puolustusvoimien vuoden 1937 raportin mukaan ne olivat mielikuvituksen tuotetta.

Havaintoaalto


Kummituslentokonehavaintoja oli erityisesti talvina 1933–1934 ja 1936–1937 Fennoskandian pohjoisosassa. Talvella 1933–1934 tuli Norjasta 234 raporttia, 137 Suomesta ja 96 Ruotsista. Ruotsin ilmavoimat etsivät kummituslentokoneita tuloksetta.

Ensimmäinen runsaasti julkisuutta saanut havainto kummituslentokoneesta tehtiin jouluaattoiltana 1933 Pohjois-Ruotsissa Kalixin kaupungin yllä. Pohjanlahdelta saapui kone, jossa oli kirkas valonheittäjä. Se jatkoi lentoaan länteen kello 18.00. Tästä alkoi noin kaksi kuukautta kestänyt jatkuva lehtikirjoittelun ja havaintojen sarja. Alussa kummituslentokoneita nähtiin Ruotsissa ja Norjassa, tammikuun lopusta alkaen myös Suomessa. Eräs Ruotsissa nähty kummituslentokone oli yksimoottorinen, suuri, harmaa ja suksilla varustettu. Ruotsin ilmavoimat etsivät kummituslentokoneita tammikuun alusta lähtien. Paikalliset sanomalehdet saattoivat vastaanottaa jopa sata kummituslentokoneilmoitusta päivässä. Jotkut väittivät nähneensä kummituslentokoneita jo monen kuukauden ajan.

Suomessa ensimmäinen huomiota herättänyt havainto tehtiin Kemissä 23. tammikuuta kello 18.15, jolloin tuntematon lentokone lensi meren yllä. Kone nähtiin säännöllisesti noin kolmen viikon ajan. Kävi ilmi, että kummituslentokoneita oli nähty jo aiemminkin. Suomen ilmavoimat tehostivat valvontaansa, mutta havainnot jatkuivat. Kummituslentokoneista tehtiin eniten havaintoja tammi–helmikuun vaihteessa. Helmikuussa koneita nähtiin yhä etelämpänä, 8. tammikuuta Jyväskylässä ja Pieksämäellä. Helmikuun loppupuolella havainnot vähenivät, ja maaliskuussa koko havaintoaalto alkoi olla ohi. Alavieskassa löydettiin leveät jalasten jäljet, toinen tien vieren pehmeässä hangessa, toinen tiellä.

Norjan kummituslentokoneaalto oli tammi–maaliskuussa 1934. Koneita nähtiin Pohjoismaiden lisäksi Euroopassa ja Amerikassa. Helmikuussa tunnistamattomia lentokoneita nähtiin myös Aasiassa. Kummituslentokonepilojakin tehtiin: Ruotsissa Taalainmaalla putosi ilmapalloon kiinnitetty palava paperinippu, jonka papereissa ei ollut kirjoitusta. Sen väitettiin olevan peräisin kummituslentokoneesta.

Vuoden 1934 jälkeen kummituslentokonehavainnot harvenivat.

Selitykset havainnoille sekä kokeita


Suomen ilmavoimat pyrki ensisijaisesti tutkimaan olivatko havainnot tuntemattomia lentokoneita. Ilmavoimat suoritti 31. tammikuuta 1934 yölennon lentokoneen valojen näkymisen kokeilemiseksi. 1 500 metrissä koneen havaitseminen ei onnistunut harjaantumattomalle moottorin äänen kuuluessa. Puolipimeässä 300 metrin korkeudessa havaittiin keula- ja perävalo, ja purjehdusvalot järjestyksessä vihreä ja punainen. Keula- ja perävalo näkyivät noin 15–20 kilometrin etäisyydeltä. Ne olivat ainoat valot, jotka näkyivät suoraan lennettäessä havaitsijan yli.

Jotkin havainnot on voitu kohtuullisen luotettavasti selittää planeetan tai kirkkaan tähden avulla. Erään yöhavainnon nopeus oli puolestaan havaintokertomusten perusteella tehtyjen laskelmien mukaan 1 500 km/h, mikä oli lentotekniikan tasolle ylivoimaista. Havainnon nopeus selittyisi meteorilla. Selitystä vaikeuttaa että muualla tehtiin samoihin aikoihin riippumattomasti havaintoja samankaltaisista valoista, joiden selittäminen yhdellä kohteella on epäloogista. Ilmavoimat suoritti lentokokeen tämän tapauksen johdosta. Havaintoalueen yli tehtiin yöllinen lento, joka jäljitteli havainto-olosuhteita. Moottorin ääni kuului selkeästi. Lisäksi koneen lentovalot olisivat peittyneet hetkeksi sen lentäessä havaitsijoiden ohi, mitä ei ollut tapahtunut. Lentokokeen avulla myös todettiin havaitun kohteen hyvin suuri nopeus.

Toinen vastaava koe suoritettiin havainnosta, jossa valo oli liikehtinyt pienellä alueella vaihdellen väriään. Ilmiöllä oli toisistaan riippumattomia havaitsijoita, ja saadun kolmion avulla voitiin laskea, että aiheuttajan täytyi olla avaruudessa. Lentokone ei vastannut havaintoa ja lentokoneen liikehdintä pienellä alueella olisi peittänyt sen valoja havaitsijalta. Mahdollinen selitys saattaa olla Sirius-tähti, mutta erilliset havainnot eivät puoltaisi tätä. Sirius on taivaan kirkkain tähti ja voi näkyä eri väreissä vaihtaen niitä ilmakehän taiton vuoksi.

Ilmavoimat tutki Alavieskan kerrottua laskeutumispaikkaa. Paikka todettiin mahdottomaksi laskeutua tai nousta tavanomaisella lentokoneella. Neuvostoliitolla oli autogiroja, mutta niiden toimintasäde olisi ollut liian lyhyt.

Eräs jälki selittyi hevosvetoisen reen jäljeksi, ja se voitiin varmistaa ajamalla reellä uudelleen. Kylän väen suolla havaitsemia kirkkaita valoja tämä ei selittänyt.

Amerikkalainen monipuolisesti paranormaaleja ilmiöitä tutkinut ufotutkija John Keel nosti kummituslentäjät vuonna 1971 ufojen joukkoon.

Katso myös:
Aaveraketit
Kummitusilmalaivat

Lähteet:
Kummituslentokoneet - Wikipedia
          

4.9.2017



Lagarfljótsormurinn


Lagarfljótin mato eli Lagarfljótsormurinn on kryptozoologian piiriin kuuluva järvihirviö, jonka väitetään elävän Islannin itäosassa, Fljótsdalshéraðin kunnassa sijaitsevassa Lagarfljót-järvessä. Olentoa kuvataan 10–20 metriä pitkäksi ja tummaksi, toisinaan limaiseksikin jättiläismadoksi tai -käärmeeksi. Silminnäkijöiden mukaan sillä ei ole eviä ja sen pään tunnistaa vain suusta ja siinä olevista hampaista.

Taru järvihirviöstä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1345. Olennon on väitetty nähdyn nousevan järvenselän pintaan ja aiheuttavan isoja väreitä, jollaisia järvessä elävät lohet ja pikkukalat eivät voisi saada aikaan. Paikallisten kalastajien mukaan he näkevät silloin tällöin kaikuluotaimissaan oudon, ison liikkuvan kohteen.

Järvimadon tutkimista vaikeuttaa, että luonnonpuistossa sijaitseva Lagarfljót-järvi on lähes 30 kilometriä pitkä, 2,5 kilometriä leveä ja yli 100 metriä syvä. Lisäksi järven vesi on hyvin lietteistä ja sameaa: näkyvyys on järveen laskevan joen suulla enintään kuusi metriä ja muualla vain yksi metri. Toisaalta olentoa ei ole koskaan edes etsitty perusteellisesti. Järven vesi on peräisin jäätiköiden sulamisvesistä, eikä se ole yhteydessä isoihin jokiin tai muihin vesistöihin muuten kuin korkeiden vesiputousten välityksellä. Olion on siis täytynyt elää eristäytyneenä samassa järvessä tuhansia vuosia. Kriitikot ovat kuitenkin epäilleet matoa pelkäksi taruolennoksi mm. siksi, että järvessä ei ole suurelle eläimelle juurikaan syötävää, eikä oliosta ole saatu mitään fyysisiä todisteita.

Helmikuussa 2012 paikallinen Hjörtur Kjerúlf kuvasi videon, jossa tuntematon olento näyttäisi uivan Jökulsá-joessa. Video julkaistiin Islannin yleisradioyhtiö RUV:n internetsivuilla, joilla olentoa on epäilty Lagarfljótin madoksi.




Lähteet:
Lagarfljótin mato - Wikipedia
The Reykjavik Grapevinen artikkeli madosta
Syfy.com: The Worm Monster
          



Roswell - UFO

Ohjelmassa haastatellaan henkilöitä, jotka olivat Roswellin tapauksessa todistajia.




          

3.9.2017




roanoke


Roanoken siirtokunta



Roanoken siirtokunta oli vuonna 1587 perustettu Englannin ensimmäinen siirtokunta Pohjois-Amerikassa. Siirtokunta jäi pian perustamisensa jälkeen oman onnensa nojaan ja englantilaisten palatessa vuonna 1590 kaikki siirtokunnan asukkaat olivat kadonneet. Heidän kohtalostaan on kehitetty erilaisia teorioita. Siirtokunta sijaitsi Roanokensaarella, joka on nykyisen Yhdysvaltain Pohjois-Carolinan rannikon edustalla.

Englanti oli 1500-luvulla pieni maa oman maanosansa laitamilla. Roanoken siirtokunnan perustaminen oli Englannin ensimmäinen yritys saada jalansijaa uudella mantereella. Monet sen laivaston aluksista harjoittivat merirosvousta ja ryöstelivät etenkin Espanjan Länsi-Intiasta tulevia laivoja. Englantilaislaivojen kapteeneilla oli usein hallitsijan myöntämä kaapparikirja. Englantilaissiirtokunnan perustamista Amerikkaan alettiin suunnitella, jotta merirosvot saisivat jostain helposti tuoreita elintarvikkeita. Siirtokunnassa oli tarkoitus myös jossakin vaiheessa aloittaa Englannissa kysyttyjen raaka-aineiden, kuten sokeriruo'on ja puuvillan, viljely.

Ensimmäiset siirtolaiset saapuivat Roanokeen vuonna 1585. Heille oli annettu ohjeet kohdella sikäläisiä intiaaneja kunnioittavasti, sillä he olisivat riippuvaisia näiltä saaduista elintarvikkeista, kunnes he saisivat satoa omasta takaa. Kun uudisasukkaat intiaanileirissä vierailun jälkeen havaitsivat yhden hopea-astian kadonneen, he syyttivät varkaudesta intiaaneja ja polttivat heidän satonsa. Lopuksi siirtolaisten ja intiaanien välit tulehtuivat niin pahoin, että välttääkseen nälkäkuoleman englantilaisten oli pakko palata kotimaahansa.

Raleigh ei luopunut siirtokuntasuunnitelmista, vaikka ensimmäinen asutusyritys olikin mennyt mönkään. John White, joka oli käynyt jo aiemmin Roanokessa, nimitettiin uuden siirtokunnan kuvernööriksi. Vuonna 1587 hän lähti kohti saarta mukanaan toistasataa miestä, naista ja lasta. Kahden ja puolen kuukauden merimatkan jälkeen laiva saapui Roanokeen 22. heinäkuuta 1587, ja retkikunta asettui asumaan entisten asukkaiden hylkäämiin rakennuksiin.

Ensimmäiset vaikeudet ilmenivät jo viikon kuluttua, jolloin taskurapuja etsimään mennyt mies löydettiin kallo murskattuna. Asialla olivat selvästi intiaanit. White antoi periksi vaatimuksille kostaa miehen kuolema, mutta siirtolaiset hyökkäsivät erehdyksissä väärän heimon kimppuun. Kun siirtolaiset saareen tuonut laiva alkoi kuukauden kuluttua tehdä lähtöä takaisin, siirtolaiset suostuttelivat Whiten lähtemään sen mukana Englantiin noutamaan elintarvikkeita ja lisää väkeä.

Kun White saapui Lontooseen, Englannin ja Espanjan välille oli puhjennut sota ja kuningatar oli kieltänyt kaikkia laivoja lähtemästä Englannista, jotta maalla olisi riittävästi kalustoa taistelemaan espanjalaisia vastaan. Kun purjehduskielto lopulta kumottiin, siirtokuntahankkeen alkuperäisten tukijoiden kiinnostus oli laimentunut eivätkä he halunneet enää varustaa uutta retkikuntaa matkaan. Vuonna 1590 Walter Raleigh'n onnistui lopulta löytää hänelle muutama laiva, joiden kapteenit olivat halukkaita lähtemään Roanokeen.

Vuoden 1590 elokuussa White vihdoin erotti Roanoken horisontissa. Yllättäen White huomasi jotain, joka saattoi olla merkki siitä, että siirtolaiset olivat yhä elossa. Lähellä kohtaa, jossa hän oli hyvästellyt siirtokunnan jäsenet, taivaalle kohosi savupatsas. Seuraavana aamuna aluksesta laskettiin kaksi laivavenettä, joista toiseen White asettui. Kun veneet olivat ehtineet puoliväliin matkaa, White näki toisen savupatsaan kauempana ja käski muuttamaan kurssia. Maihin noustuaan miehet eivät kuitenkaan löytäneet jälkeäkään siirtolaisista.

Alukset siirtyivät saaren pohjoispuolelle ja laskivat ankkurin. Rannalta löytyi ensimmäinen merkki siirtolaisista: yhden puun kaarnaan oli kaiverrettu "CRO" ja myöhemmin löytyi toinenkin kaiverrus puun kannosta, johon oli kaiverrettu heimon nimi kokonaisuudessaan. Jos kaiverruksia ei otettu lukuun, siirtokunta näytti kadonneen kuin maan nielemänä.

Teorioita siirtokunnan kohtalosta



- Yleisimmän käsityksen mukaan siirtolaiset muuttivat vapaaehtoisesti tai pakon edessä intiaaniyhteisöön.

- Kun Englannin kuningas Jaakko I käski perustaa siirtokunnan Chesapeaken lahdelle, englantilaiset joutuivat kosketuksiin Powhatan-nimisen päällikön kanssa. Tämä kehuskeli tulijoille, että juuri hän oli tappanut Roanoken siirtolaiset.

- Jotkut uskovat, että espanjalaiset löysivät siirtokunnan, tappoivat siirtolaiset ja hävittivät kaikki jäljet sen olemassa olosta.

- Yhden teorian mukaan joko asukkaat söivät toisensa tai intiaanit söivät heidät.

- Kun John White lähti Englantiin, hän jätti siirtolaisille veneen. Vene oli kadonnut, kun White palasi Roanokeen. Teorian mukaan siirtolaiset olisivat yrittäneet paeta sillä Englantiin.

Lähteet:
Roanoken siirtokunta - Wikipedia
          

1.9.2017



Man in the iron mask


Rautanaamio (ransk. L’homme au masque de fer ’mies rautaisessa naamiossa’, syntymäaika tuntematon, kuoli 19. marraskuuta 1703) oli Ranskan eri vankiloissa Ludvig XIV:n valtakaudella pidetty vanki, jonka henkilöllisyys on sitovasti ratkaisematta. Rautanaamion arvoitusta ovat käsitelleet useat kirjailijat ja tutkijat. Aiheesta on tehty useita elokuvia.

Rautanaamio teljettiin aluksi Pignerolen linnoitukseen. Tuolloin hänestä käytettiin nimeä Eustache Dauger. Bastiljiin hänet siirrettiin vuonna 1698. Naamioidun vangin arvoitus kiehtoi kirjailijoita ja oppineita. Alexandre Dumas vanhempi on tunnetuimpia Rautanaamiota käsitelleitä kirjailijoita. Hän kirjoitti aiheesta romaanissa Bragelonnen varakreivi eli muskettisoturien viimeiset urotyöt. Rautanaamion on epäilty olleen esimerkiksi Ludvig XIV:n tuntematon kaksoisveli, jolloin syy vangitsemiseen olisi ollut yksiselitteisen kruununperimyksen turvaaminen.

Simon Singh tarkastelee Rautanaamion arvoitusta kryptografian näkökulmasta. Vuonna 1890 löydettiin Ludvig XIV:n hallinnon salakirjoitettuja kirjeitä, joiden koodin - "Suuren salakirjoituksen" - Ranskan armeijan salakirjoitusasiantuntija Étienne Bazeries kykeni selvittämään. Eräs kirjeistä oli Ludvig XIV:n sotaministerin, François Michel Louvois'n selonteko kenraali Vivien de Boulonden rikoksista Cuneon taistelussa yhdeksänvuotisen sodan aikana ja hänen vangitsemisestaan Pignerolen linnoitukseen. Kirjeen eräs yksityiskohta käsittelee vangin kasvojen peittämistä ulkoilun aikana rautaisella naamiolla.

Lähteet:
Rautanaamio - Wikipedia
          



Aircraft dropping lines in sky


Käsitykset lentokoneiden ilmaan suihkuttamista kemikaalivanoista ovat salaliittoteorioita, joiden mukaan jokin taho tarkoituksella ja salassa levittää huomattavia määriä kemikaaleja ilmakehään tarkoituksenaan muokata ilmastoa ja aiheuttaa väestölle terveysongelmia.

Ilmatieteen laitos koordinoi Suomen Akatemian FICCA-ohjelmaan kuuluvaa COOL-projektia, jonka tarkoituksena on verrata stratosfääriin levitettävän aerosolin vaikutuksia mustan noen päästövähennyksiin ja merialueiden pilvien pisarakoon pienentämiseen merivedestä saatavien tiivistymisydinten avulla.

Amerikassa rikkidioksidin suihkuttamista yläilmakehään on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, ja joidenkin mukaan se olisi kaikista kustannustehokkain ratkaisu viilentää ilmastoa. Ilmassa leijuvat rikkidioksidihiukkaset voisivat heijastaa auringon säteitä takaisin avaruuteen, ja näin maapallo altistuisi pienemmälle valomäärälle, ja höyrystyminen hidastuisi.

Kemikaalivanoja ei tule sekoittaa tiivistymisvanoihin, jotka muodostuvat lentokoneiden pakokaasujen sisältämän vesihöyryn jäähtyessä. Normaalisti tiivistymisvana taas jäätyy näkymättömäksi, kuten auton pakokaasu talvella.

Patentti kertoo, että alumiinioksidin levittäminen on ilmastonmuokkauksen keino, jolla ilmastonmuutosta voidaan hillitä: alumiinioksidia voidaan lisätä normaalien reittikoneiden polttoaineeseen, sillä sen sulamispiste on niin suuri.





Suomeksi tekstitetty versio elokuvasta What in the World Are They Spraying.


Lähteet:
Kemikaalivana - Wikipedia
          



Nazca line condor


Nazcan linjat ovat muinaisten Nazca-kulttuurin intiaanien Nazcan autiomaahan tekemiä erilaisia suuria kuvioita. Nazcan ja Palpan kaupunkien seuduille on aavikkoon piirretty lähinnä eläinten kuvia ja valtavia geometrisia kuvioita. Eläinten kuvat esittävät muun muassa apinaa, lintua ja hämähäkkiä, kun taas geometriset kuviot ovat esimerkiksi viivoja, kolmioita ja suorakaiteita.

Kuviot on tehty tummia pintakiviä siirtelemällä, jolloin niiden alla oleva vaalea maa on paljastunut. Arvion mukaan ne on tehty noin vuosien 200 eaa. ja 600 jaa. välillä. Kuvioiden arvellaan kehittyneen kalliokaiverruksista. Kuvioita tehtiin mitä luultavimmin uskonnollisten menojen paikoiksi. Näihin sateenjumalan palvontamenoihin liittyi ihmisuhrejakin, sillä sen lepyttäminen ei onnistunut kultilla. Nazcan kulttuurin arvellaan tuhoutuneen kuivuuteen.

Nazcan linjat ovat pitkiä viivoja, suuria geometrisia kuvioita ja melko pieniä eläinhahmoja. Erillisiä kuvioita on yhteensä satoja.

Piirrettyjä eläimiä on lukuisia, kuten kolibri, valas, kondori, papukaija, fregattilintu, hämähäkki, kettu, apina, lisko ja koira; lisäksi eräs hahmo muistuttaa ihmismäistä "astronauttia". Kuviot ovat melko isoja, sillä esimerkiksi kondori on 148 metriä pitkä ja kolibri nokasta pyrstöön 80-metrinen.

Suurimmat kuviot ovat geometrisia: epäsuunnikkaita, kolmioita, suorakaiteita, spiraaleja ja murtoviivoja. Suoria linjoja on noin tuhat, monet lähtevät säteittäin jostain keskipisteestä. Jotkut linjat ovat jopa 13 kilometriä pitkiä. Nazcan linjat muuttuivat ajan kuluessa, ja uusia viivoja piirreltiin vanhojen päälle. Suuret geometriset kuviot ja linjat lienee tehty nazcojen eli vuoden 700 jaa. jälkeen.

Nazcan linjojen löytyminen


Saksalainen arkeologi Uhle löysi ensi kertaa Nazcan esineistöä 1900-luvun alussa. Nazcan linjat havaittiin ensi kertaa 1920-luvulla, kun säännöllinen kaupallinen lentoliikenne alkoi autiomaan yli. Vuonna 1926 perulainen arkeologi Julio Tello ja amerikkalainen arkeologi Alfred Kroeber löysivät Nazcan viivat. Kroeber näki viivat lentokoneesta. Toribio Mejoa Xesspe tutki viivoja ensimmäisenä.

Arkeologi Paul Kosok vaimoineen kävi Perussa vuonna 1941 ja teki kuviot uudestaan tunnetuiksi. Tunnetuin linjoja tutkinut akateemikko oli Saksassa syntynyt matemaatikko Maria Reiche, joka tutki linjoja vuoteen 1963 lähes yksin.

Teorioita


Linjoja on väitetty seremoniakeskusten lisäksi muun muassa tähtikartoiksi tai kalentereiksi. Vuonna 1968 sveitsiläinen Erich von Däniken ehdotti kirjassaan Vieraita avaruudesta, että kuviot olivat itse asiassa muinaisten astronauttien lentokentän laskeutumisopasteita.

Hänen mukaansa geometriset kuviothan tuovat ylhäältä katsoen mieleen lentokentän. Joe Nickell on myöhemmin tehnyt yhden kuvioista käyttäen Nazca-intiaanien aikaisia menetelmiä, ilman apua yläilmoista.

Nazcan kuviot näkyvät hyvin lentokoneesta. Uusien kolmiulotteisella tietokonemallilla tehtyjen tutkimusten mukaan monet kuviot näkyvät kuitenkin myös maastosta monesta suunnasta. Nazcojen on väitetty lentäneen tekemillään kuumailmapalloilla.

Lähteet:
Nazcan linjat - Wikipedia
Nazcan mysteeri - Tiede

Tietoa

Täysikuu 2022  Pörssikurssit  Tietoa

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Mannerheimintie 39