huhtikuuta 2017
          

19.4.2017



Frederick Valentich

Frederick Valentich oli australialainen lentäjä, joka katosi selittämättömästi kesken lennon 21. lokakuuta 1978. Ennen katoamistaan Valentich kuvaili lennonjohdolle näkemäänsä outoa lentävää alusta, minkä johdosta tapaus keräsi paljon medianäkyvyyttä ja siitä tuli suosittu UFO-harrastajien puheenaihe.

Valentichista tai hänen lentokoneestaan ei löydetty etsinnöissä mitään jälkiä. Australian liikenneministeriön johtamissa tutkimuksissa päädyttiin tuloksen, että katoamisen syytä ei voida selvittää ja lentäjän oletetaan kuolleen.

20-vuotias Valentich katosi yksinlennolla Bassinsalmen yllä. Hänellä oli takanaan 150 lentotunnin kokemus. Matka oli tarkoitus tehdä Moorabbinin lentokentältä Melbournesta King Islandin kentälle Tasmaniaan ja takaisin. Lento tapahtui vuokratulla Cessna 182-L -pienkoneella, jonka rekisteritunnus oli VH-DSJ. Näkyvyys oli hyvä ja tuuli heikkoa.

Valentich antoi lentosuunnitelman kentän henkilökunnalle kello 17.23 ja kertoi ottavansa King Islandilta mukaan ystäviä, joille hän varasi koneeseen neljä pelastusliiviä. Kone nousi Moorabbinista kello 18.19. Hän otti yhteyden Melbournen lennonjohtoyksikköön ja ilmoitti myöhemmin saavuttaneensa Cape Otwayn (38°51′00"S, 143°31′00"E ) kello 19, mutta mistään epätavallisesta ennen sitä hän ei maininnut. Silminnäkijät Apollo Bayn kylässä kertovat nähneensä hänen lentokoneensa, ja rannikolla yöpyneet kalastajat vahvistavat hänen kääntyneen merelle tavallisen lentoreitin kohdalta.

Outo lentävä alus


19.06 Valentich otti yhteyden lennonjohtoon ja kysyi tietoa muista hänen lentokorkeudellaan (alle 5 000 jalkaa eli noin 1 500 metriä) olevista lentokoneista. Lennonjohdon Steve Robey ilmoitti, ettei muuta liikennettä pitäisi olla. Tähän Valentich vastasi ilmoittamalla näkevänsä suuren tuntemattoman aluksen, joka näytti olevan neljän kirkkaan laskeutumisvalon valaisema. Hän ei osannut määrittää sen tyyppiä, mutta sanoi aluksen ylittäneen hänet noin 300 metrin etäisyydeltä suurella nopeudella. Tämän jälkeen Valentich ilmoitti aluksen lähestyvän häntä jälleen idästä, ja epäili toisen lentäjän tarkoituksellisesti härnäävän häntä.

Kello 19.09 Robey pyysi Valentichia vahvistamaan korkeutensa ja sen, ettei ollut kyennyt tunnistamaan alusta. Hän vastasi korkeudekseen 4 500 jalkaa ja kuvaili alusta: se oli pitkä, mutta liikkui niin nopeasti, ettei sitä voinut kuvailla tarkemmin. Hän piti 30 sekunnin tauon, jonka aikana Robey pyysi arviota aluksen koosta. Valentich vastasi, että alus "kiersi hänen yläpuolellaan" ja että siinä oli kiiltävä metallipinta ja vihreä valo. 28 sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän ilmoitti aluksen kadonneen. Hetken kuluttua Valentich pohti olisiko alus häntä seuraava armeijan lentokone.

Robey yritti kysellä lisää tietoa tunnistamattomasta aluksesta ja sen sijainnista, ja Valentich vastasi sen lähestyvän häntä uudestaan lounaasta. Kello 19.12 Valentich ilmoitti ongelmista koneen moottorissa ja sanoi jatkavansa King Islandille. Sitten hän mainitsi "sen oudon lentokoneen" leijuvan taas yläpuolellaan. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen hän totesi: "Se leijuu, eikä se ole lentokone." Tätä seurasi 17 sekuntia tunnistamattomia signaaleja, joita on kuvailtu "raapiviksi metallisiksi ääniksi". Näiden äänten jälkeen kaikki yhteydet koneeseen katkesivat.

Etsintä


Hälytys annettiin kello 19.12. Lentokoneen etsiminen maalta, merestä ja ilmasta aloitettiin, kun Valentich ei ollut saapunut King Islandiin 19.33 mennessä. Kaksi Australian ilmavoimien P-3 Orion -meritiedustelukonetta lensi alueella viikon ajan. Etsintäyritykset lopetettiin 25. lokakuuta.

Lentokone oli suunniteltu pysymään pinnalla usean minuutin ajan, ja se sisälsi neljän pelastusliivin lisäksi hätälähettimen. Koneesta ei kuitenkaan löydetty etsinnöissä mitään jälkiä. Merestä paikannettiin polttoaineläikkä Valentichin viimeisen sijainnin suunnalta, mutta se ei näytteen perusteella ollut lentokoneessa käytettyä polttoainetta.

Australian liikenneministeriö käynnisti tutkimukset turman selvittämiseksi. Kahden viikon tutkimusten aikana syytä tapahtumalle ei löydetty. Johtopäätöksinä oli, ettei tapahtumaa voida selvittää ja että Valentichin oletetaan kuolleen. Lopullinen yhteenveto tutkimuksista julkaistiin 27. huhtikuuta 1982. Se sisälsi kaiken dokumentoidun radioliikenteen lennonjohdon ja Valentichin välillä.


Valentich Disappearance


Roy Manifold ufo
Roy Manifoldin ottama kuva mahdollisesta UFOsta



Lähteet:
Frederick Valentichin katoamistapaus - Wikipedia
          



UFO

Imjärven ufotapaus on eräs väitetty ufotapaus. Se kuuluu Hynek-luokitukseen CE III (kolmannen asteen lähituntuma), sillä sen yhteydessä väitettiin nähdyn avaruusolento.

Tapaus sattui 7. tammikuuta 1970 Imjärven kylässä Heinolan maalaiskunnassa (nykyään osa Heinolaa). Kaksi miestä, Aarno Heinonen ja Esko Viljo, olivat hiihtolenkillä noin kello neljä iltapäivällä, kun he puolisen tuntia taivallettuaan näkivät outoja valoilmiöitä edessään. He näkivät yläpuolellaan myös tulen värisen lentävän lautasen, joka päästi ympäristöönsä sumua ja valopalloja.

Miehet tunsivat ilmiön estävän heidän liikkumisensa ja toisaalta pyrkivän vetämään heitä taaksepäin. Lopulta molemmat miehet näkivät parin sekunnin ajan sivummalla vaaleanvihreään suojapukuun pukeutuneen olennon, joka piteli käsissään jotain mustaa laitetta. Tämän jälkeen sumu hälveni ja ympäristö palautui normaaliksi. Koko tapaus kesti vain kymmenisen sekuntia.

Miehet tunsivat olonsa hyvin sairaaksi ja ajoivat taksilla lääkäriin. Heinonen oli tapauksen jälkeen kuukausia työkyvytön. Hän myös kertoo tavanneensa vuosia myöhemmin lukuisia avaruusolentoja, muun muassa "humanoiditytön", sekä saaneensa yliluonnollisia kykyjä. Myös Viljo kärsi seuraavien kuukausien ajan erilaisista jälkioireista, mutta hän pystyi jatkamaan työntekoa.

Ultra-lehden päätoimittaja ja ufotutkija Tapani Kuningas kirjoittaa: "Heinosen kohdalla oli ehkä merkillisintä nähdä hänen persoonallisuuteensa äkillinen muutos, jonka yhteydessä hän sekä nuortui kymmenisen vuotta ulkonäöltään että sai myös ns. yliluonnollisia kykyjä. Koskaan aikaisemmin tai myöhemmin en ole vastaavaa nähnyt."

Lähteet:
Imjärven ufotapaus - Wikipedia
Tapani Kuningas, Ufoja Suomen taivaalla sivu 103
Tapani Kuningas: Paranormaalit vuosikymmenet. Ultra, 2002, nro 1.
http://www.imjarvi.info/Ufo-sivut.htm
          



Holy Blood, Holy Grail

Pyhä veri, pyhä Graal (engl. Holy Blood, Holy Grail) on Michael Baigentin, Richard Leighin ja Henry Lincolnin kiistelty kirja, joka perustuu pääosin Pierre Plantardin huijaukseen Prieuré de Sion (Siionin veljeskunta).

Pyhä veri, pyhä Graal ilmestyi alun perin englanniksi Britanniassa Jonathan Capen kustantamana vuonna 1982. Suomeksi se ilmestyi Tarmo Haaralan suomentamana ja Bazar Kustannus Oy:n kustantamana vuonna 2005.

Kirja esittää hypoteesin, jonka mukaan Jeesusta ei ristiinnaulittu, hän meni naimisiin Magdalan Marian kanssa ja sai perillisiä, joista myöhemmin polveutuivat Ranskan merovingit. Väitteen mukaan nykyisinki joukossamme olisi ihmisiä, joiden sukujuuret johtavat Jeesukseen.

Historioitsijoiden ja yliopistomaailman reaktio kirjan keskeiseen väitteeseen oli melkein poikkeuksetta kielteinen. Yliopistotason historioitsijoiden mielestä suurin osa väitteistä, vanhoista mysteereistä ja salaliittoteorioista, jotka on esitetty tietona, ovat näennäishistoriaa.

Kirjailija Dan Brown viittasi näihin tarinoihin menestysromaanissaan Da Vinci -koodi ja käytti niitä kirjansa tärkeimmissä juonikuvioissa. Kirjan yksi päähenkilöistä Teabing oli anagrammi Baigentista. Kirjan Pyhä veri, pyhä Graal kirjoittajat Baigent ja Leigh haastoivat vuonna 2006 Brownin oikeuteen syyttäen tätä plagioinnista. Syytteet menivät kuitenkin nurin.

Lähteet:
Pyhä veri, pyhä Graal - Wikipedia
Teemu Hotti, Maailmanlopun maisemissa. Helsingin Sanomat 5.8.2011 sivu B 10
          



Philadelphia - Operation Ghost

Philadelphia Experiment


Philadelphia-kokeeksi nimitetään väitettyä Yhdysvaltain laivaston 28. lokakuuta 1943 suorittamaa koetta, jonka tarkoituksena oli muuttaa sähkömagneettikenttien avulla hävittäjä USS Eldridge tutkassa näkymättömäksi. Kertomusten mukaan kyseessä oli Nikola Teslan kehittämä, salassa pidetty yhtenäiskenttäteoria, jota laivasto kokeili käytännössä. Kokeen tuloksena sanotaan olleen aluksen muuttuminen näkymättömäksi, sen siirtyminen ajassa ja paikassa sekä ihmishenkien menetys.

Yhdysvaltain laivaston suorittamaksi väitetty koe tuli julkisuuteen kirjeissä, jotka merimiehenä työskennellyt Carl Allen (myös Carlos Miguel Allende) kirjoitti Morris Jessup -nimiselle tutkijalle ja kirjailijalle. Allen kertoi kokemuksestaan ensimmäisen kerran vasta vuonna 1955.

Andrew Furuset -nimisellä kauppalaivalla työskennellyt Allen väitti nähneensä Norfolkin satamassa Virginiassa kokeen, joka tehtiin USS Eldridge- nimiselle hävittäjälle miehistöineen. Allenin mukaan aluksen ympärille luotiin voimakas magneettikenttä, jonka tarkoitus oli saada alus näkymättömäksi. Kentän luominen onnistui ja myös miehistö muuttui näkymättömäksi kenttää vahvistettaessa. Aluksen veteen muodostama kuoppa oli nähtävissä.

Allen väitti kirjeissään, että kokeen jälkiseurauksena USS Eldridge olisi myöhemmin kadonnut kesken purjehduksen ja ilmestynyt sitten uudelleen näkyviin. Toisen version mukaan alus olisi kadonnut ankkuripaikaltaan kokeen aikana ilmestyäkseen Newport Newsiin Yhdysvaltain Norfolkissa ja palannut takaisin Philadelphiaan vain minuuttien kuluessa.

Miehistön jäseniin koe olisi jättänyt pysyviä mutta hallitsemattomia ja myös tuhoisia vaikutuksia. Kirjeiden mukaan jotkin miehistön jäsenistä saattoivat muuttua hetkellisesti näkymättömiksi ja että miehistön jäseniä olisi osallistunut näkymättöminä kapakkatappeluun tai poistuneet luvatta. Edelleen eräs kokeeseen osallistunut olisi kävellyt kotinsa seinien läpi ja kadonnut.

Joidenkin kerrottiin kuvailleen eräänlaista jäätymisen tilaa, jossa he eivät voineet liikkua eivätkä havaita ympärillään tapahtuvaa, vaikka he ymmärsivät ajan kulumisen. Toisten miehistön jäsenten oli mahdollista palauttaa tämä miehistön jäsen normaaliin tilaan luomalla häneen yhteys käsiä tai kasvoja koskettamalla. Allen kertoi myös elektronisesta laitteistosta joka oli valmistettu tätä varten. Edelleen Allen kuvaili joidenkin syttyneen tuleen yhdessä jäätymisen tilassa olleen kanssa yhteyttä luotaessa. Allen väitti, että osa miehistöstä oli kadonnut tai tehnyt itsemurhan ja että osa olisi suljettuna mielisairaaloihin tai laitoksiiin, joissa he voivat saada apua.

UFO-ilmiö


Kokeen yhteys ufo-ilmiöön syntyi Morris K. Jessupin Case For The Ufo -kirjan kautta. Carl Allen kirjoitti kirjeet luettuaan Jessupin kirjan, jossa hän pohti muun muassa ufo-alusten voimanlähdettä ja keinoja liikkua. Myöhemmin Case For The Ufo -teos lähetettiin Yhdysvaltain laivaston ONR-laitokseen huomatuksilla lisättynä. Oli pääteltävissä, että yksi huomautuksien kirjoittajista sekä kirjan lähettäjä oli Allen. Osa huomautuksista viittasi Philadelhia-kokeeseen. Jessup kutsuttiin laitokseen, missä eräät upseerit olivat kiinnostuneet kirjasta teettäen siitä huomautuksineen pienen painoksen.

Charles Berlitz toi kokeen uudelleen esiin ns. Bermudan kolmiota käsittelevissä teoksissaan. Myöhemmin tarinaan on lisätty väite, että kokeen aikana olisi saatu yhteys maapallon ulkopuoliseen elämään ja että olentojen kanssa olisi tehty yhteistyötä.

Lähteet:
Philadelphia-koe - Wikipedia
Bauer, Eddy: Toinen maailmansota 1. WSOY, 1973.
Tieteen kuvalehti 16/1999
Jacques Vallée - Revelations Alien Contact and Human Deception Anomalist Books 2008
Charles Berlitz - Arvoitus syvenee Otava 1979
William L. Moore in consultation with Charles Berlitz - Project Invisibility Fawcett Crest 1980
          

6.4.2017



Uusimmat artikkelit ja ilmoitukset


Uusimmat artikkelit ja ilmoitukset tulee suoraan facebookkiin ja myöhemmässä vaiheessa olisi tarkoitus laittaa arvontoja pyörimään fb kanavalla. Jos nähdä suoraan uusimmat julkaisut, niin käy tykkäämässä ja seuraa. Näin ollen ei tarvitse ravata sivustolla katsomassa onko uusia artikkeleita ilmestynyt. Tulemme lisäämään myös muita uutisia toisilta sivustoilta.

Facebook URL:
https://www.facebook.com/mysteerienmaailma

          



Skull and bones

Skull and Bones on salaseura, joka toimii Yalen yliopistossa, New Havenissa, Connecticutin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Seuraan kutsutaan vuosittain 15 uutta jäsentä Yalen opiskelijoiden joukosta. Skull and Bonesiin on kuulunut useita merkittäviä henkilöitä: esimerkiksi Yhdysvaltain presidenteistä jäseniä ovat olleet William Howard Taft, George H. W. Bush sekä George W. Bush.

William Huntington Russell perusti seuran vuonna 1832 Alphonso Taftin sekä 14 muun Yalen opiskelijan kanssa. Russell oli opiskellut edellisvuonna Saksassa. The Order of File and Claw -niminen ryhmä varasti 1876 Skull & Bonesin asiakirjoja, joissa kerrottiin näin:

- Bones on saksalaisessa yliopistossa toimivan seuran haaraosasto... Sen perustaja kenraali Russell asui Saksassa ennen seniorivuottaan ja ystävystyi lämpimästi saksalaisen seuran johtajan kanssa. Mukanaan collegeen hän toi luvan perustaa oma osasto.

Jotkut teoreetikot spekuloivat ajatuksella, että Skull and Bones olisi osa Illuminatia, koska Illuminatin tunnuksessa ovat pääkallo (skull) ja sääriluut (bones).

Ryhmän toiminta


Joka vuosi perustamisen jälkeen Skull and Bonesin jäsenet ovat kutsuneet 15 toisen vuoden opiskelijaa jäseniksi. Mukana on monia mahtisukuja kuten Taft, Bush, Kerry, Rockefeller, Kellogg, Vanderbilt ja Lovett. Jäseniä on nykyisin elossa 500–600. Seuran jäseninä oli pitkään ainoastaan valkoisia yläluokan miehiä, mutta jäsenyys avattiin 1960-luvulla myös mustille ja 1990-luvulla naisille.

Vuodesta 1856 jäsenet ovat kokoontuneet suorittamaan initiaatioriittejään "hautaholviin" (engl. Tomb, pitemmältä nimeltään Skull and Bones Meeting Hall), joka on kampuksella sijaitseva köynnösten peittämä ikkunaton sali.

Jäsenet eivät puhu ulkopuolisille seuran toiminnasta. Liittymisrituaalien on kerrottu olevan nöyryyttäviä.

Kerrotaan, että jokaiselle jäsenelle annetaan opintojen päättyessä iso rahasumma auttamaan opiskelujen jälkeistä uraa. Rahoituksen antaa seuran toimintaa tukeva Russell Trust -säätiö. On huomautettu, että lahjoitus on lähinnä osoitus säätiön varakkuudesta, sillä mahtisukujen jäsenillä ei ole puutetta rahasta.

Seuran jäsenet ovat aina olleet viehättyneitä kuolemasta, ja kerhotalon seinille on ripustettu pääkalloja ja kuolemaa käsitteleviä maalauksia. Skull and Bonesin kuuden jäsenen uskotaan varastaneen vuonna 1918 apassipäällikkö Geronimon pääkallon tämän haudasta Oklahomassa. Geronimon jälkeläiset nostivat vuonna 2009 oikeusjutun Skull and Bonesia vastaan, mutta tuomari päätti, että intiaanihautoja suojeleva laki ei koskenut niin vanhoja tapauksia.

Lähteet:
Skull and Bones - Wikipedia
Bradley, Michael. Salaseurojen käsikirja 2004. Helmi Kustannus, Helsinki.
Danielsen, Hanne-Luise (päätoim.): Salaperäiset piilovaikuttajat. Bonnier Publications International, 2013.
Smith, Daniel: Pääsy kielletty!: 100 maailman salaisinta kohdetta, s. 86-87. Helsinki: Tammi, 2013.
          



Death Valley
Death Valleyn liikkuva kivi

Kuolemanlaakson mysteeri


Saksalaisen arkkitehdin Egbert Rimkusin, 34, tyttöystävän Cornelia Meyerin, 28 sekä Rimkusin pojan Georg Weberin, 10 ja Meyerin pojan Maxin, 4, katoaminen on edelleen mysteeri. Vain se on tiedossa, että kaikki neljä ajoivat vuokratulla minipakettiautolla Death Valleyhyn Kaliforniaan myöhään heinäkuussa vuonna 1996 – ja sen jälkeen katosivat. Poliisin mukaan tapaus on edelleen avoinna.

Nämä asiat kuitenkin löytyivät: Poliiseilla oli vain pari johtolankaa, kuten esimerkiksi kassakuitti, joka osoittaa, että joku seurueesta osti jotain 22. heinäkuuta 1996. Seuraavana päivänä turistit ajoivat Plymouth Voyager pakettiautolla kohti vuoria. Reitti, jota turistit käyttivät, oli suht hyväkuntoinen aavikkotie, jota käyttivät myös rekat. Auton jäljet näyttävät, että turistit ajoivat Warm Spring Canyonista Butte Valleyhyn, joka ei ollut turvallinen tie. Tuolla reitillä oli myös entinen kaivajien leiri. Tämän tien valinta saattoi olla Rimkusin idea, hänet tunnettiin seikkailijan luonteestaan. Leiri oli ennen täynnä miehiä ja koneita, mutta nyt se oli aavekaupunki. Todiste siitä, että turistit pysähtyivät tuohon leiriin, löytyy lokikirjasta, johon Rimkus kirjoitti lyhyen viestin. Siinä luki saksaksi: ”7-23-96. Conny Egbert Georg Max. Olemme menossa solan läpi.” Rimkus tarkoitti varmaan Mengelin solaa, lähellä 7,196 jalkaa korkeaa Manly Peakia, joka sijaitsee lounaassa Death Valleyn kansallispuiston rajalla.

Pysähtymisen jälkeen pakettiauto kulki solasta noin mailin ja suuntasi itään, Anvil Spring Canyonille päin. Tapauksen tuntevat tutkijat ihmettelevät, miksi matkalaiset valitsivat mennä Anvil Springs Canyoniin, koska se oli eristetty ja tyhjä paikka. Anvil Spring Canyon ei myöskään ollut tyypillinen reitti vierailijoille, mutta seurue ei muutenkaan ollut mennyt normaaleille turistipaikoille, kuten Badwateriin tai Scotty’s Castleen.

Myöhään heinäkuussa 1996 Death Valleyn lämpötilat hipoivat +51 astetta ja +57 asteessa Fahrenhaitia Varomattomille tai liian itsevarmoille vierailijoille palanut laakso voi olla vaarallinen ja jopa tappava paikka. Itse asiassa Death Valleystä on sanottu, että ”Ei ole toista paikkaa, joka olisi niin anteeksiantamaton, joka olisi niin ankara ja niin tappava.” Keskimääräisenä kesäpäivänä Death Valleyssä voit menettää yli 7,6 vettä vain istumalla varjossa, kävellessäsi auringossa voit menettää melkein kaksikertaisen määrän! Ja jos mukana ei ole tarpeeksi juotavaa korvaamaan nestehukkaa, 15 litran nestehukka on melkein varmasti tappava. Virallisten raporttien mukaan Death Valleyssä voi olla +49 astetta tai enemmän jopa 40 päivän ajan ja selviytymismahdollisuudet tästä syystä ilman tarpeellisia vesivarantoja on kolmen päivän jälkeen totaalisesti nolla.

Dresdenissä, Saksassa neljän turistin perheet ja ystävät odottivat rakkaitaan palaaviksi 29. päivä heinäkuuta, mutta joutuivat huomaamaan, että nelikolle varatut paikat lentokoneessa olivat tyhjiä. Kun reissaajat eivät palanneet, Heike Weber, Rimkusin entinen vaimo ja Georgin äiti, meni matkailutoimistoon, joka oli nelikon matkan järjestänyt, selvittääkseen mitä nelikolle oli tapahtunut. Toimisto kyseli sitten pakettiauton perään, jonka Rimkus ja Meyer olivat vuokranneet Los Angelesista. Sitä ei ollut palautettu. Dollar Rent-a-Car firmasta, josta auto oli vuokrattu, kerrottiin, että auto oli jo myöhässä. Lisäksi firma totesi, että pakettiauto raportoitaisiin varastetuksi, jos sitä ei palauteta 30 päivän kuluessa.

10. syyskuuta tuo raportti tehtiinkin Los Angelesin poliisille. Vielä silloinkaan kukaan ei tiennyt, minne neljä turistia oli mennyt. Viimeinen yhteydenotto Saksaan oli Rimkusin faksi Treasure Island hotellista Las Vegasista, jolloin hän oli pyytänyt Heike Weberiä lähettämään lisää rahaa. Rahoja ei ollut lähetetty. 14. elokuuta Interpol listasi neljä saksalaisturistia kadonneiksi.

Kellään ei ollut minkäänlaista aavistusta mitä turisteille oli tapahtunut ennen lokakuun 26. vuonna 1996. Silloin Death Valleyn puiston henkilökuntaan kuuluva Dave Brenner otti osaa ilmatutkimustehtävään, johon kuului lento Death Valleyn etelärajan yli. Alhaalla, oletettavasti jumissa olevana Anvil Spring Canyonissa Brenner huomasi vihreän Plymouth pakettiauton. Kolme sen neljästä renkaasta oli puhjennut. Brenner raportoi löydöstään ja silloin selvisi, että kyseinen pakettiauto oli raportoitu varastetuksi. Vaikka auto löytyi, neljä saksalaisturistia oli edelleen kateissa. Pari johtolankaa auton luota tai sen sisältä kuitenkin löytyi. Mitään jälkiä, jotka voitaisiin yhdistää kadonneisiin, ei ollut. Ei käsilaukkua, passeja, vuokra-auton sopimusta, avaimia, lompakoita, rahaa tai lentolippuja. Autosta löytyi kolme Coleman-merkkistä makuupussia, sekalaisia kenkäpareja, puhtaita vaatteita miehelle, naiselle ja kahdelle lapselle, 12-packin Bud Ice oluen pahvi, kaksi avaamatonta olutta, 3,8litran tyhjiä vesipulloja, omenasiideriä ja sveitsiläinen juustokääre. Lisäksi löytyi kamera, hirveä määrä altistunutta 35-mm filmiä, kannettava CD-soitin sekä Amerikan lippu, joka oli otettu Butte Valleystä. Yksi oluttölkki löytyi vähän matkan päästä autosta ja se oli yhteensopiva autossa olevien kanssa. Mitään muuta ei löydetty.

Mysteeri on jo osittain ratkennut, eli perheen luut ovat löytyneet laaksosta, mutta jotkut ihmettelevät vieläkin, miksi perhe suuntasi laaksoon huonolla autolla. Luultavasti perhe eksyi ja päätyi laaksoon, jossa kuumuus koitui nopeasti heidän kohtalokseen.

Lähteet:
Murha.info
Otherhand.org
          



Jersey devil
The jersey devil by brimstone101 on DeviantArt

Jerseyn paholainen (Jersey Devil) on taruolento, jonka asuinseutu on Yhdysvaltojen New Jerseyn syrjäseuduilla. Jotkut asukkaat ovat kertoneet kuulleensa huutoja pimeässä ja uskovansa suolla vaanivan jonkin. Jerseyn paholaisen kerrotaan olevan lepakonsiipinen olento, jolla on sarvekas hevosen pää. Olento tunnetaan jo 1700-luvulta, mutta sen alkuperä on luultavasti jo intiaaneilta. On väitetty paholaisen vieneen mukanaan kotieläimiä sekä lapsia.

Tuhannet ihmiset väittävät nähneensä paholaisen. Erityisen runsaasti havaintoja saatiin vuonna 1909. Silminnäkijä Joseph Bonaparte, Napoleonin veli ja Espanjan entinen kuningas, väitti nähneensä olennon.

Jersey devil - Legendat


Erään tarinan mukaan Jerseyn paholainen oli Pine Barrensissa 1800-luvun puolivälissä asuneen rouva Leedsin 13. lapsi. Uusi raskaus sai hänet niin tolaltaan, että synnytyksen jälkeen hän huusi "Olen saanut tarpeekseni lapsista! Paholainen saa viedä tämän!" Samassa ihmislapsi muuttui siivekkääksi hirviöksi, joka lensi piipun kautta ulos.

Legendasta on useita versioita, joissa päivämäärä ja paholaisen ulkomuoto vaihtelevat. Joissakin versioissa paholainen on tavallinen lapsi, jonka rouva Leeds sulkee joko kellariin tai ullakolle. Lapsi kuitenkin pääsee karkuun ja pakenee metsiin. Toisen legendan mukaan mustalaiskirous lankesi itsekkään äidin ylle, kun tämä kieltäytyi antamasta mustalaisille ruokaa ja yösijaa. Eräiden tarinoiden mukaan Leeds itse oli noita, tai paikalliset kirosivat hänet suhteesta englantilaisen sotilaan kanssa.

Pine Barrensissa sijainnut Shourds House -niminen mökki on tarinoiden mukaan paholaisen syntykoti. Paikan voi yhä löytää, mutta mökistä on enää jäljellä perustukset.

Lähteet:
Jerseyn paholainen - Wikipedia
Unknownexplorers.com
          




Vuonna 1973 näki toimittaja Claude Vorilhon ollessaan (oman kertomansa mukaan) Puy de Lassolan kraaterissa lähellä Clermont-Ferrandia keski-Ranskassa, metallinhohtoisen, halkaisijaltaan n. 7 metrisen aluksen laskeutuvan alas taivaalta. Se muistutti muodoltaan litistynyttä soittokelloa ja sen teknologia vaikutti olevan maapallolla tuntematonta. Ällistyneenä hän näki sen pysähtyvän lähelleen. Sitten siitä aukeni ovi ja pienikokoista ihmistä (n.120 cm) muistuttava olento lähestyi häntä.

Vorilhon halusi kommunikoida olennon kanssa ja kysyi tältä ranskaksi: "Mistä tulet?" Hän kuuli olennon vastaavan (sujuvalla ranskalla?): "Hyvin kaukaa, toiselta planeetalta...Olen tullut tapaamaan sinua, Claude Vorilhon .... Minulla on sinulle paljon kerrottavaa ja olen valinnut sinut suorittamaan vaikeaa tehtävää ... Sinä tulet levittämään antamaani tietoa, ja ihmisten suhtautumisesta riippuu, tulemmeko näyttäytymään heille. " Olento pyysi Vorilhonia tulemaan alukseen, ja kertoi siellä lisää asiastaan. Viestissään tämä humanoidi 'demystifioi ' raamatulliset käsitykset ja väitti antavansa tieteellisen selityksen maapallon elämän ja uskontojen alkuperälle.

Vorilhonin mukaan tämä Elohim -niminen avaruusolento kertoi, että Raamattua on tulkittu aivan väärin. Käsikirjoitusten jäljentäjät eivät muka ole ymmärtäneet alkuperäisten kertomusten ja tekstien 'oikeaa' merkitystä. Vorilhon todistelee heprealaisen elohim -sanan olevan monikkomuoto, ja antaa ymmärtää Raamatun kääntäjien syyllistyneen väärentämiseen kääntämällä sen yksikkömuotoon Jumala. Hänen mukaansa se merkitsee 'ne, jotka tulivat taivaalta'. Tähän teologien hyvin tuntemaan seikkaan tukeutuen hän sitten katsoo voivansa tulkita Raamattua muiltakin osin mielensä mukaan.

Raamatun sanonta "Alussa oli sana" (Joh. 1:1) viittaa hänen mukaansa siihen, että kauan sitten, eräällä kaukaisella planeetalla tiede kehittyi sille asteelle, että elämän luominen oli mahdollista. Erään tiederyhmän tehtäväksi annettiin mennä 'luomaan' elämää muille planeetoille. Koska koetta pidettiin vaarallisena, se suunnattiin maan kaltaisille asumattomille planeetoille. Maasta tuli näin synteettisen elämän koelaboratorio. Jumalan hengen liikkuminen vetten päällä (1 Moos 1-2) tarkoittaa noiden muukalaisten avaruusalusten liikennöintiä aurinkokunnan planeetoilla. "Sana tuli lihaksi" (Joh 1:14) merkitsee alkuaineiden DNA-synteesiä, jonka seurauksena monenlaiset elämänmuodot syntyivät.

"Tehkäämme ihminen kuvaksemme kaltaiseksemme.." (1 Moos. 1:26) Tämän raamatunlauseen kerrotaan kuvaavan sitä, miten tehtiin päätös ihmisen kloonaamiseksi. Jotkut avaruuden sivilisaation tiedemiehet olivat - vastoin hallitusten säädöksiä - tehneet salaisia kokeita ihmisen kaltaisen olennon luomiseksi. Kun kokeet lopulta onnistuivat, ne ensi järkytysten jälkeen kuitenkin hyväksyttiin viralliseen ohjelmaan ja toteutettiin maapallolla. Olemassaolomme olisi siis seurausta noiden vastuuttomien humanoidi-tiedemiesten tekemistä kokeiluista!

Lokakuussa 1975 Vorilhon sai toisen kontaktin Elohimiin. Tämä vei hänet kotiplaneetalleen jossa hänelle annettiin lisää tietoa. Olento käytti hänestä nimeä Rael, jota nimeä Vorilhon on sittemmin käyttänyt itsestään. Miksi juuri Rael oli valittu tähän tehtävään? Syyksi esitettiin ensinnäkin se tavanomainen 'tieto' maapallomme huonosta nykytilanteesta; avaruusväen on pakko sekaantua asioihin, ettei ihmiskunta tuhoaisi itseään. Toiseksi Rael katsottiin geneettisen identifiointikortiston tietojen perusteella ominaisuuksiltaan tehtävään sopivaksi. Elohim antoi ymmärtää itsellään olevan kortiston, johon sisältyi joka ainoan, kaikkina aikoina eläneen ihmisen geneettiset tiedot. Valinta oli siis helppo tehdä! (Herää vain kysymys, millä tekniikalla tuo puhtaasti fyysinen sivilisaatio olisi nuo tiedot kerännyt valovuosien etäisyydeltä?)

Elohimin opetuksen mukaan ihmisellä ei ole sielua. Rael- järjestö ilmoittaakin olevansa ateistinen, koska sen tavoitteena on demystifioida uskontojen 'väärät' tulkinnat. Sen mukaan ei siis ole Jumalaakaan. Ikuiseen elämään pyritään kloonauksen avulla. Uskotaan, että kun menetelmät ovat tarpeeksi kehittyneet, voidaan ihmisen identiteetti tallentaa ja siirtää kloonattuun alkioon. Yksilön tietoisuus voisi näin elää ikuisesti. Todisteitakin väitteille luonnollisesti esitetään. Niitä nähdään niin vanhoissa myyteissä kuin ufoilmiöissäkin. Muinaiset myyttiset jumalat olisivat siten itse asiassa avaruusolentoja; tietämättömät ja taikauskoiset ihmiset vain tulkitsivat heidät väärin. Heidän vierailujensa jälkiä nähdään eri maanosien vanhoissa kulttuureissa ja traditioissa ja tietysti Raamatussa. (esim. kertomuksessa jumalien poikien yhtymisestä ihmisten tyttäriin, Hesekielin näyissä, Siinain vuoren tapahtumissa, Elian nousussa tuulispäässä taivaaseen ym.) Jopa Koraanissa ja taolaisissa kirjoituksissa nähdään viitteitä avaruusolentojen vierailuista. Ufo-ilmiöillä väitetään olevan jo 150 miljoonaa silminnäkijää eri puolilla maailmaa. Myös viljapeltokuvioiden uskotaan todistavan maanulkoisten sivilisaatioiden olemassaolosta.

Tässä 'Elohimin' sanomassa ei ole mitään uutta. Samoja asioita on erilaisten esoteeristen piirien ja ufojen maanulkoiseen alkuperään uskovien taholta esitetty jo vuosikymmeniä (mm. Erich von Däniken). Toisaalta se on jälleen yksi esimerkki 'kosmisen sanoman' ristiriitaisuudesta. 'Galaktisen Liiton' monet profeetat ja esim. ruotsalainen meedio Anna Berg (kymmenien muiden lisäksi) uskovat saavansa sanomia jopa itseltään Jeesukselta ja kertovat jälleensyntymän tai sielunvaelluksen olevan tosiasia. Urantia -ilmoituksen (ja mm. meedio Johanna Bromanin) mukaan taas jälleensyntymä on taikauskoa ja tämä 'Elohimin' uusi viesti kertoo, ettei ihmisellä ole edes sielua, joka voisi jälleensyntyä. Toisaalta se jättää vastaamatta kysymykseen, miten tuo meidät luonut sivilisaatio itse olisi saanut alkunsa.

Rael-liikkeeseen väitetään kuuluvan n. 25 000 jäsentä. Eräs sen 'piispoista', tri Brigitte Boisselier johtaa yhteisön perustamaa Clonaid - yhtiötä, jonka tarkoituksena on jatkaa avaruusolentojen aloittamaa ihmisten kloonaamista ja saada sen avulla ihmisille periaatteessa ikuinen elämä. Yhtiö väittää kloonivauvoja jo syntyneen, mutta tiedoitusvälineissä ilmoitukseen on suhtauduttu kriittisesti ja varoitettu siihen liittyvistä riskeistä.

Lähteet:
netikka.net

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *