heinäkuuta 2019
          

25.7.2019



Villisca kirvermurhat 1912

Villisca Iowa USA


Villisca oli viime vuosisadan alussa pieni, mutta menestyvä pikkukaupunki Amerikan sydänmailla. Rautatie oli yhdistänyt 2500 asukkaan kaupungin eteläiseen Kansas Cityyn ja kiskoja pitkin eivät kaukana olleet enää St. Louis, Chicago kuin Minneapolis:kaan. Sittemmin ajat ovat jälleen muuttuneet ja Villisca on yhteyksien yhä parantuessa hieman paradoksaalisestikin jäänyt vain yhdeksi Yhdysvaltain monista kylistä, jotka vilahtavat korkeintaan liikenneopasteessa tai junan ikkunassa, mutta ainakin yhdessä asiassa Villisca on ikuisesti kirjautunut maan historiaan. Vähälukuinen, mutta sitäkin innokkaampi, rikoshistoriasta sekä kummitusjahdeista kiinnostunut kansanosa jaksaa edelleenkin vaeltaa paikalle päästäkseen lähelle yhtä suurten rikosten kyllästämän maan edelleenkin kiehtovinta sekä karuinta rikospaikkaa. Jotain kertoo, että aikoinaan kauniin kaupungin vanhoista rakennuksista valtaosa on jo kauan sitten purettu, mutta pahamaineisin on edelleen pystyssä, ja tuhansien murhapaikkojen joukosta juuri pieni Villisca voi ylpeillä omansa kuuluvan koko maan kattavaan historiallisten rakennusten rekisteriin. Pitkään murhaturisteja kohtasi vain paikallisten kylmä katse, osan jo halutessa keskittyä iloisempiin asioihin ja osan kenties kantaessa epäilyksen ja juoruilun luomaa taakkaa, syyllisyydestä puhumattakaan. Nykyään viimeisetkin haavat ovat jo parantumassa ja pieni kyläpahanen on herännyt kauhean historiansa tarjoamiin mahdollisuuksiin ja selvänäkijöiden sekä amatööritutkijoiden virta on saamassa hiljaista hyväksyntää. Uteliaisuutta ei ainakaan vähennä, että yli 100 vuotta auki ollut tapaus tuntuu jakavan asiantuntijatkin täysin eri päätelmiin siitä mitä kesäkuun 10. edeltävä yö vuonna 1912 kätki sisäänsä.

Kaikkea tätä hulluutta ennen tapahtuman päähenkilöt olivat valinneet Villiscan Iowassa pelkästään oman rauhallisen elämänsä taustaksi. Josiah B. (Joe) Moore (43v) pyöritti paikallista apteekkia oman tilansa ohessa, vaimonsa Saran (39v) pitäessä jöötä kotirintamalla heidän neljälle lapselleen: Hermanille (11v), Katherinelle (10v), Boydille (7v) sekä Paulille (5v).

Oli selvää, että perhe-elämä maatilalla oli vilkasta lasten sekä eläinten vaatiessa huomiota aamusta iltaan ja juuri sen tähden erään kesäisen aamun hiljaisuus sai naapuritkin huolestumaan.


Verilöyly paljastuu


Mooren perheen naapurissa Mary Peckham oli aloittanut arkisen aherruksensa maanantaina 10.6.1912 jo aamuyöstä neljän aikaan. Päivästä oli tulossa jälleen kuuma, joten pyykit oli saatava narulle kun vielä oli viileää.

Toimiensa ohessa hän huomio kuinka hiljaista naapurin pihamaalla oli, sillä normaalisti sielläkin touhu alkoi jo aikaisin aamulla täydellä höyryllä. Edellisenä iltana he olivat kuitenkin kaikki olleet paikallisen kirkon lasten tapahtumassa klo 20-23. Aamun edetessä Mary huolestui enemmän ja kävi Moorien oven takana kolkuttamassa ilman vastausta, minkä jälkeen hän otti yhteyttä Joen veljeen ja apteekkiin, jota Joe Moore pyöritti. Joen veli Ross saapui tilalle ja tarkasti ensimmäisenä eläimet, jotka oli ruokittu, mutta kuultuaan Maryltä että ainakaan Joe ei ollut tätä tehnyt aamulla, huolestui myös Ross tilanteesta. Kukaan ei vastannut Rossin huutoihin, eikä suljettujen verhojen sekä ovien läpi voinut havaita mitään eloa sisällä. Ross päätti käyttää omaa avaintaan ja huomasi ettei ainakaan keittiössä ollut aamulla vielä tehty mitään aamiaisen eteen, ja sen jälkeen Ross jatkoi matkaansa aina makuuhuoneeseen, josta hän pian ryntäsi Maryn luo ja käski tämän soittamaan sheriffille.

Tuohon aikaan pienissä kylissä ei ollut vielä varsinaista poliisia, vaan homma oli uskottu luottamusmielessä paikalliselle rauhanpitäjälle, jolla ei käytännössä ollut mitään koulutusta edes tuonaikaiseen rikostutkimukseen. Rikospaikan säilyttäminen koskemattomana ei kuulunut vielä normaalikäytäntöön. Hank Horton (50v) paikallinen lainvalvoja joutui tietämättään kohtaamaan täysin yli hilseensä menevän rikoksen ja jo tullessaan hän haistoi tulevan rikospaikan olevan jotain aivan muuta kuin normaalit baaritappelut paikkakunnalla. Pimeässä huoneessa sytytetty tulitikku paljasti veriset lakanat, kaksi ruumista ja kuumenevassa aamussa voimistuvan hajun. Rikospaikalle oli hänen lisäkseen ehtinyt jo muitakin ylimääräisiä ja ajan kuluessa murhapaikan koskemattomuus oli jo pahasti menetetty. Kulkiessaan kohden toista kerrosta narisevat raput vain loivat taustamusiikkia yhä pahenevalle hajulle sekä näylle, jota pikkukylän lainvalvoja ei olisi koskaan voinut kuvitella kohtaavansa.

Verijälkiä täynnä olevasta ensimmäisestä makuuhuoneesta löytyi aviopari Moore, kallot murskattuina ja tätä huonetta seuraavana oli lastenhuone, jossa neljä lasta makasi sängyissään elottomina veriroiskeiden yltäessä aina kattoon asti. Horton oli paitsi kauhuissaan niin myös ymmällään; Mooreilla oli neljä lasta, mutta hänellä jo kahdeksan ruumista, keitä olivat alakerran uhrit?

Villiscan lainvalvoja "Hank" Horton
Villiscan lainvalvoja "Hank" Horton












Rikospaikka ja tutkinta


Hiljasessa kylässä murha on jotain käsittämättömän ihmeellistä ja murha tässä mittakaavassa jo täysin vastustamatonta. Mooren perhe oli sekä pidetty että tunnettu ja tuonaikaiset puhelinkeskusten tädit tiesivät kuulevansa vuosisadan juorun jo ensimmäisiä hätäpuheluja yhdistäessään. Heidän tietämättään juoruilu kosketti vielä muitakin, sillä pian maanviljelijäperhe Stillingereillä havahduttiin asiaan, koska heidän kaksi tytärtään olivat yökylässä Mooren talossa. Lena (12v) ja Ina (8v) olivat jääneet taloon kirkon tilaisuuden jälkeen ja vastaamattomiin puheluihin selvisi syy operaattorin kautta, joka kertoi kaikkien talossa olleiden löytyneen kuolleina.

Kylän lääkäri Dr. Cooper oli myös hälytetty paikalle ja ennen osavaltion viranomaisten tuloa hän tiesi olevansa järjen ääni tutkinnassa, mutta valitettavasti tapaus toi rikospaikalle aivan liikaa muutakin ”osaamista” mm. Pastori Ewingin sekä parin muun lääkärin muodossa. Myös paikallinen patologi Linquist toi osaamisensa peliin ja hänen johdollaan tapettujen päältä poistettiin veriset lakanat ja samalla huomattiin kuinka yhden kasvoille oli levitetty harmaa pienen pojan takki. Lähes kaikkia oli isketty päähän useita kertoja, jotta kuolemasta ei jäisin epäselvyyttä, täten myös tunnistaminen oli tehty vaikeaksi. Stillingerin siskosten kirkkoasut sekä raamatut löytyivät sängyn viereltä ja heidän voitiin todeta olleen vain väärässä paikassa väärään aikaan, mutta kuka oli todellinen kohde?

Paikalta löydettiin yksi kirves, jolla tekijä oletettavasti hoiteli kaikki uhrinsa, lyöden ensin tylpällä päällä ja viimeistellen työnsä terävällä osalla. Terävä kirveen pää jäi lyötäessä myös kiinni kattoon välillä ja myös veri lensi pitkin huonetta jokaista tappoa suoritettaessa. Joen ruumis oli selvästi kärsinyt eniten, jopa niin, että hänen silmänsä olivat muusina. Tämä antaisi epäillä, että tekijällä oli jotain kaunoja juuri perheen päätä kohtaan ja samalla raivolla kaikki muut hoituivat ohessa.

Ainoat varsinaiset rikospaikkatodisteet olivat palanen avainketjusta, raakaa pekonia käärittynä kankaaseen murha-aseen vieressä, keittiössä verinen vesiastia, valmistettu syömätön ateria sekä lisää pekonia sisältä ja ulkoa lukitussa keittiössä, kuin myös itse murha-ase: kirves. Kirves oli pyyhitty ja muutenkin tekijä oli pessyt kätensä useaan kertaan.

Ulkorakennuksesta heinäkasasta löytyi miehen mentävä painauma, joka vaikutti tuoreelta. Tuon jäljen vieressä oli myös aukko, jonka kautta pystyi vakoilemaan taloa. Juuri muuta ei ehditty huomioida, sillä rikospaikka oli nähtävyys ennen kuin kansalliskaarti yhdessä osavaltion poliisin etsivien kanssa ehti paikalle. Vihikoirat eivät juuri pystyneet ottamaan vainua edes kirveestä, joka oli ollut jo useamman ihmisen käsissä päivän mittaan, eräs jälki vei jäljittäjät sentään läheisen virran varteen, johon haju katosi.

Järkytys aiheutti Stillingerin perheelle myös lisää tragediaa, perheen saadessa keskenmenon viikko murhien jälkeen ja pian tästä heidän talonsa paloi maan tasalle.


Tapahtumien oletettu kulku


Mooren perhe oli pidetty ja Sara oli ollut järjestämässä edellisen illan lasten tapahtumaa kirkossa. Koko katras oli poistunut paikalta iloisena heilutellen tutuilleen. Tuona yönä klo 00- 05 välillä heidät kaikki kuitenkin murhattiin raa’asti ja äänettä. Kirves, Joen oma, oli tarttunut tekijän käteen paikalta ja hän oli edennyt pimeään taloon öljylampun avulla. Tekijä oli kuitenkin halunnut peittää valon kajastuksen ulospäin ja lampusta oli mm. poistettu lasinen kupu. Verinen, jopa liiallisen väkivallan sävyttämä tekotapa, kuitenkin aiheutti huomattavaa meteliä hiljaisessa talossa, kirveen välillä jäädessä jumiin kattolautoihin. Silti lähes kaikki uhrit oli tapettu nukkuessaan, myös lähes kaikkien kasvot oli peitetty ennen tekoa, mikä antaisi ymmärtää tekijän tunteneen uhrinsa. Tuolloin tosin yleinen uskomus oli, että mikäli uhri avaa silmänsä, jää tämä kuva myös hänen verkkokalvolleen.

Tekijä näki vaivaa peittääkseen kaikki ikkunat, ehkä tehtyään kaikki uhrinsa vaarattomiksi, minkä jälkeen hän käänsi kirveensä terän ja viimeisteli työnsä. Erikoisesti hän myös peitteli talon peilit kankailla, jotka oli revitty mekosta, etenkin Itä-Euroopassa peilejä pidettiin uhkana kuoleville sieluille ja ne peitettiin esim. sairashuoneissa.

Pekonia pidettiin jonain seksuaalisen tarpeen tyydyttäjänä ja osa nykyaikaisistakin asiantuntijoista pitää tätä mahdollisena.


Mahdolliset tekijät


Teon raakuudesta johtuen tekijän on täytynyt omata suurta inhoa uhrejaan kohtaan. Tällöin J. Mooren entinen pomo, nykyinen kilpailija; Frank Jones, sopi kuvaan enemmän kuin hyvin. Olihan Joe vienyt mukanaan osan Jonesin asiakkaista. Frank Jones nousi aina senaattiin asti ja häntä kuvailtiin melko ylimieliseksi, eikä skismaa varmastikaan vähentänyt Joe Mooren ja Jonesin miniän huhuttu suhde. Jones oli selkeästi liian suuri nimi suorittamaan moisen hirmuteon itse, mutta valta-asemansa avulla hän olisi helposti kyennyt palkkaamaan tarpeeksi hullun kostotoimiin.


Frank Jones perhe
Frank Jones perhe













Eräs etsivä nimesikin potentiaalisen palkkatappajan William Mansfieldin muodossa, sillä kokaiiniriippuvaisena jo aiemminkin epäiltynä sarjamurhaajana (termi ei tosin tuolloin vielä käytössä), hän olisi moiseen verilöylyyn kyennytkin. Hänen aiemmat murhansa vastasivat toteutukseltaan Villiscan tapausta ja erään todistajan mukaan mies oli seudulla murhien aikaan, mutta Mansfieldin onnistui esittää todisteita, joiden mukaan hän oli Illinoisissa tuolloin, eikä häntä koskaan syytetty.

Myös Saraan rakastuneen vaanijan ajateltiin olevan epäiltyjen listalla, mutta yhtään määritelmään sopivaa henkilöä ei ole löydetty.

Yksi linja on kiertävän kirvesmurhaajan mahdollisuus, sillä pienestä kylästä ei uskottu tällaiseen tekoon kykeneväistä löytyvän ja tuohon aikaan Amerikan keskilännessä kirves teki tuhoa muuallakin. Syksystä 1911 lähtien ensin kuusi uhria kohtasi loppunsa kirveellä kahdessa naapuritalossa 700 mailin päässä Villiscasta, ja tuosta kaksi viikkoa kolmen hengen perhe tapettiin kirveellä Illinoisissa. Myöhemmin syksyllä ja vain viikko ennen Villiscan murhia naapuriosavaltiossa Kansasissa hakattiin kaksi perhettä kirveellä kuoliaiksi. Kolme kuukautta Villiscan jälkeen Illinoisissa kirves oli jälleen käytössä neljän ihmisen murhatapauksessa.

Puoli vuotta myöhemmin, joulukuussa 1912, Henry Moore (ei sukua) todettiin syylliseksi kirvesmurhiin, joissa uhreina olivat hänen vaimonsa sekä isoäitinsä Missourissa. Tätä ennen Henry oli ollut kiertelevä irtolainen, jolla oli taipumus raivonpuuskiin ja eräs osavaltion etsivä päätyi epäillyn kuulusteluissa siihen tulokseen, että Henry Moore oli vastuussa kaikkiaan 23 murhasta keskilännessä, mutta Mooren osuutta ei koskaan tutkittu tarkemmin.

Suurimmaksi epäillyksi kansan keskuudessa nousi lapsia inhonnut Pastori Kelly, joka oli kiertävä saarnaaja Villiscan läheltä. Kelly oli tuona viikonloppuna paikalla lasten juhlassa Villiscassa ja hän lähti kaupungista aikaisin maanantaina, jolloin Kelly oli myös kertonut junassa ennen ruumiiden löytymistä kahdeksan ihmisen murhasta paikkakunnalla. Pastori Kelly myös tunnusti teon sanoen raamatun antaneen hänelle näyn "teurastaa ja teurastaa kunnolla"


Pastori Kelly
Pastori Kelly












Kelly kertoikin kulkeneensa murhailtana selvittämässä päätään murha-ajatuksilta kun hän ajautui Mooren talon eteen, otti kirveen ja aloitti työnsä. Tekijän tiedettiin olleen vasenkätinen, kuten Kellykin. Oikeudessa Kellyn kohdalla paljastui kuitenkin asioita, joiden perusteella hänen voitiin todeta olevan mieleltään sairas sekä harhaluulojen vallassa ja hänen taustastaan löytyi muitakin rikoksia, jotka hän oli tunnustanut vaikka oli todistettavasti muualla. Jury ei voinut tuomita häntä ilman kunnon todisteita ja Kellyn tie vei lopulta mielisairaalaan yhä pahenevan sekavuuden johdosta.

Ketään ei lopulta saatu tuomiolle murhista.

Myöhemmät vaiheet & lähteet.


Villiscan murhista on tehty elokuva sekä dokumentti ja talo on suosittu selvänäkijöiden, spiritistien ja kummitusjahtaajien kohde. Entinen FBI-profiloija kertoo Villisca-dokumentissa Henry Mooren olevan todennäköinen tekijä, sillä hänen tuomionsa jälkeen kirvesmurhat keskilännessä lakkasivat ja hän oli mieleltään selvästi sairas, kuten Villiscan tekijäkin.

Mooren talossa järjestetään kiertokäyntejä ja lasten huoneessa on järjestetty kameroiden kuvaama istunto, jossa karkkia tarjoamalla huoneen ovi sulkeutui kameroiden sekä silminnäkijöiden edessä, minkä jälkeen ovi avattiin ja annettiin olla auki kaksi tuntia kunnes jälleen tarjottiin karkkia, jolloin ovi sulkeutui uudelleen. Taloa pidetäänkin yhtenä USAn pelottavimpana talona.


Nykyinen kummitustalo
Nykyinen kummitustalo

















Lähde:
Murha.info - avauksen tehnyt Kataja
          

24.7.2019



Twitter - Mysteerien maailma

Olemme twitterissä


Mysteerien maailma löytyy nyt facebookin lisäksi myös twitteristä. Meiltä on aika ajoin pyydelty twitter tilin perustamista, ja päätimme sen nyt luoda. Kuvien yms päivittäminen sinne käy nopeammin, joten sinne tulee muutakin kuin artikkeli linkkauksia. Kuvia, linkkejä ja paljon muuta mielenkiintoista tiuhempaan tahtiin kuin facebookkiin. Miksi? Siksi, että facebook on lukuisten päivitysten takia menemään huonompaan suuntaan jo pidemmän aikaa. Tottakai pidämme sen kanavan ja julkaisemme muiden sivujen uutisia, artikkeleita yms normaaliin tahtiin, mutta mielenkiintoisempaa materiaalia on tulossa twitteriin nopeammalla tahdilla. Puhelimen sovellus toimii paremmin, kuin fb:n yms, niin hommat hoituvat sitä kautta vauhdikkaammin.

Seuraa somessa


Facebook
Twitterissä
          




Suomentanut

Eksopolitiikka.fi

On vaikeaa löytää mitään informaatiota eräästä “Hendricus G. Loos”:sta huolimatta siitä, että hän on jättänyt useita patenttihakemuksia onnistuneesti laitteille, jotka käsittelevät ihmisten hermoston manipulointia tietokoneen ruudun tai television monitorin avulla.

Patentin tiivistelmässä hän selittää seuraavaa:

“Fysiologisia vaikutuksia on havaittu koehenkilöillä vasteena ihoärsykkeisiin heikoilla sähkömagneettisilla kentillä, jotka sykähtelevät tietyllä taajuudella lähellä ½ Hz tai 2.4 Hz, niin että kiihotetaan aistien resonanssia. Monet tietokoneiden monitorit ja TV-kuvaputket, kun ne näyttävät pulssikuvia, emittoivat sähkömagneettisten kenttien pulsseja riittävillä amplitudeilla saadakseen aikaan tällaista kiihottamista. Täten on mahdollista manipuloida hermojärjestelmää koehenkilöllä, joka altistetaan sykähteleville kuville tietokoneen monitorilla tai TV-laitteella. Jälkimmäisen tapauksessa kuvan sykkiminen voi olla upotettu lähetettyyn ohjelmaan, tai se voidaan limittää päälle moduloimalla videolähetystä, joko radiosignaalina tai videosignaalina. Tietokoneen monitorille ilmestyvä kuva voidaan sykäyttää yksinkertaisella tietokoneohjelmalla. Tiettyjen monitorien tapauksessa sykkivät sähkökentät, jotka kykenevät saamaan aikaan hermoärsykeresonansseja läheisissä koehenkilöissä, kyetään tuottamaan jopa silloinkin kun näytettävät kuvat sykähtävät subliminaalisella intensiteetillä.”

Huolestuttava asia tässä on, kuten patenttihakemus sitä selittää, että jopa erittäin heikolla pulssilla voi olla negatiivisia vaikutuksia ihmisen hermostoon.

Sen jälkeen hän jatkaa kuvauksessaan, että pulssin vaihtelevuus ja vahvuus on mahdollista säätää ohjelman avulla, ja hän selittää miten, kaikki liittyen tietokoneen monitoriin, DVD:hin, videonauhoihin ja muihin laitteisiin, ja lisäksi sen miten tätä voidaan etäohjata toisesta paikasta.

Kaikkein huolestuttavin kohta on mahdollisesti tämä:

“Tietyt monitorit voivat emittoida sähkömagneettikentän pulsseja, jotka kiihdyttävät aistiresonanssia lähellä olevissa koehenkilöissä kuvapulssien avulla, jotka ovat niin heikkoja että ne ovat subliminaalisia. Tämä on valitettavaa, sillä se avaa mahdollisuuden tämän keksinnön pahantahtoisille sovelluksille, joissa ihmiset tiedostamattaan altistuvat heidän hermojärjestelmänsä manipulaatiolle jonkun muun tarkoittamalla tavalla. Sellaiset sovellutukset olisivat epäeettisiä, ja totta kai sellaisia ei haluta ajaa. Tästä kaikesta mainitaan tässä, jotta voisimme varoittaa kansalaisia mahdollisista salaisista väärinkäytöksistä, joita saattaa esiintyä kun he ovat netissä tai katsovat TV:tä, videota tai DVD:tä.”

Patenttihakemus on täynnä esimerkkejä siitä miten ”koehenkilön hermojärjestelmää voidaan manipuloida sähkömagneettikentän pulsseilla, jotka läheinen CRT- tai LCD-monitori emittoi, kun ne näyttävät sykkiviä kuvia.”

Hermojärjestelmämme periaatteessa kontrolloi kaikkea kehossamme, mukaanlukien aivojamme. Se on hermojen ja solujen verkko joka kuljettaa viestejä aivoista ja selkäytimestä eri puolille kehoa ja takaisin. Ei ole salaisuus, että USA:n valtio, muiden muassa, on pitkän aikaa tehnyt kokeita ihmisten mielien hallitsemiseksi. Voisiko televisio olla mielenhallintalaite? Se selittäisi miksi niin monet uskovat valtavirrassa heille esitettyjä tapahtumia ja tarinoita, välittömästi, täysin kyseenalaistamatta.

Joissain tapauksissa meidät pannaan idolisoimaan sitä mitä näemme televisiossa, kuten julkkiksia, ja imitoimaan heidän halujaan ja käyttäytymistään.

Joskus näkemys, jota havainnot tukevat, joka täysin kumoaa tarinat ja informaation jota vastaanotamme massamediasta, heitetään ”salaliittojen maailmaan”. Tämä on vaarallista. Me olemme ajautuneet pisteeseen jossa televisiomme ajattelee meidän puolestamme. Käyttävätkö he pulssitekniikkaa vaikuttamaan ajatuksiimme, käyttäytymiseemme ja havaintoihimme?

Ottaen huomioon mitä me tiedämme valtiosta ja sen historian aikana tekemistä epäeettisistä teoista, tämä ei ole täysin poissuljettua.

On olemassa syy sille miksi lentokoneet ja sairaalat kieltävät kännyköiden käytön. Se johtuu niiden sähkömagneettisista lähetyksistä, jotka häiritsevät kriittisten sähkölaitteiden toimintaa. Aivot eivät ole mitenkään poikkeustapaus, se on biosähköinen elin joka on äärimmäisen monimutkainen ja joka saa aikaan sähkökenttiä. Tiedemiehet voivat kontrolloida aivotoimintaa aivokuoren magneettistimulaatiolla (transcranial magnetic stimulation, TMS), tekniikalla joka käyttää voimakkaita sähkömagneettisen säteilyn pulsseja, jotka sädetetään henkilön aivoihin estämään tai kiihottamaan tiettyä aivojen aluetta.

Tämä on samanlainen asia kuin patentissa on kuvattu, joten miten paljon tietokoneemme monitorit ja televisioruudut kykenevät tekemään näin? Tämän takia, esimerkiksi, kun joku kytkee päälle Playstationinsa, ruutu varoittaa heitä lukemaan tärkeät vaikutukset terveyteen ennen pelaamista. Tutkimus on myös näyttänyt, että yksinkertainen kännykän säteily voi vaikuttaa henkilön aivoaaltoihin varsin merkittävästi, mikä taas itsessään johtaa toisenlaiseen käyttäytymiseen.

“Sähkömagneettinen säteily voi vaikuttaa mentaaliseen käytökseen kun se välitetään asianmukaisella taajuudella.” – James Horne , Loughborough University Sleep Research Centre (source)

Mutta ei ainoastaan tämä, vaan sadat tiedemiehet ovat liittyneet yhteen ja tällä hetkellä edistävät tietoiuutta YK:n piirissä sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksista. Vaikutukset on liitetty syöpään, ja niiden tiedetään manipuloivan myös DNA:tamme. Voit lukea lisää aiheesta täältä.

Aloitteen on tehnyt Tri. Martin Blank, Ph.D., Columbian yliopiston solubiofysiikan ja fysiologian osastolta. Hän on liittynyt joukkoon tiedemiehiä jotka tekevät kansainvälisen vetoomuksen YK:lle koskien erilaisten sähkömagneettista säteilyä emittoivien laitteiden, kuten kännyköiden ja WiFin, vaaroja.

“Suoraan sanoen ne vahingoittavat eläviä soluja kehoissamme ja tappavat meidät ennenaikaisesti”, sanoo Tri. Martin Blank videoviestissä.

“Me olemme luoneet jotain joka vahingoittaa meitä, ja se on lähtemässä lapasesta. Ennen Edisonin sähkölamppua oli ympäristössämme varsin vähän sähkömagneettista säteilyä. Tasot nykypäivänä ovat monta kertaa korkeammat kuin luonnollisen taustasäteilyn tasot. Ne kasvavat nopeasti johtuen kaikista uusista laitteista, jotka tätä säteilyä emittoivat.”

Tämä vaikutus kehoon on eri kuin mielenhallinta, mutta se on silti tärkeää mainita ja ja tuoda valoon.

Sähkölaitteet eivät ainoastaan monitoroi, tarkkaile ja tallenna kaikkea sitä mitä me teemme, ne voivat myös vaikuttaa käytökseemme, aistihavaintoihimme, ajatuksiimme ja tunteisiimme suuressa mittakaavassa. Kuka tietää käyttääkö esivalta niitä mielenhallintaan samalla tavoin kuin se käyttää niitä valvontaan.

Ei ole vaikeaa nähdä sitä miten korporaatiot käyttävät televisiota vaikuttaakseen käytökseemme ja havaintoihimme, mutta mahdollisesti ne, ja muut viranomaiiset, muuttavat muitakin yllämainittuja asioita, ja manipuloivat hermojamme tarkoituksella heidän oman henkilökohtaisen etunsa hyväksi, ja vielä tietoisesti.

Chamath Palihapitiya, joka on vastuussa Facebookin käyttäjämäärien kasvattamisesta, sanoi ennen kuin lähti yrityksestä vuonna 2011, “Lyhyet dopamiinivetoiset takaisinkytkennät joita me luomme tuhoavat sen miten yhteiskunta toimii... Ei enää kansalaiskeskustelua, ei yhteistyötä, vaan väärää informaatiota, väärää totuutta.

Mitä mielenhallintaan tulee, MK Ultra oli CIA:n lempilapsi. Yleisesti uskotaan, että koehenkilöihin käytettiin pelkkää LSD:tä, mutta tuo oli vain yksi ohjelmista. USA:n korkein oikeus toi valoon vuonna 1985, että MK Ultra koostui 162:sta eri salaisesta projektista, joita epäsuorasti CIA rahoitti, ja jotka oli annettu toimeksi useille yliopistoille, tutkimussäätiöille ja tämänkaltaisille instituutioille. Suurin osa MK Ultran tiedostoista tuhottiin, eikä niitä ole koskaan nähty.

Ehkäpä televisio-ohjelmointi oli osa MK Ultraa?

Lähde:
Suom. julk. Eksopolitiikka.fi
          

10.7.2019



Bob Lazar

Artikkeli lainattu Paranormaaliblogi.net sivustolta, josta löytyy paljon mielenkiintoisia artikkeleita. Suosittelemme lämpimästi.

Area 51:llä toiminut tiedemies ja mekaanikko Bob Lazar kertoi vuonna 1989 miten hän oli toiminut projekteissa, joissa tutkittiin avaruusaluksia. Avaruusolentojen aluksien pohjalta tehtiin uutta teknologiaa ja niitä pyrittiin takaisinmallintamaan omiin tarkoituksiin.

Bob Lazar toimi armeijan salaisten projektien nimissä ja hän teki Area 51n tunnetuksi.

Bob Lazarin tarina on todistettu todeksi muutamiltakin eri tahoilta, mm. Los Alamosissa työskennellyt fyysikko vahvisti Bobin työskennelleen kertomissaan projekteissa. Tästä asiasta kertoi mm. Eksopolitiikka.fi -sivusto.

– Reaktori oli koripallon kokoinen… ja kun se oli käynnissä, se tuotti gravitaatiokentän, oman gravitaatiokenttänsä (antigravitaatio). Tämä on jotain mitä emme pysty tekemään, emme voi tuottaa yhtään gravitaatiota, Bob Lazar kertoi Joe Roganille lentävän lautasen teknologiasta, jota hän tutki ja jonka pohjalta he olivat kehittämässä aluksia salaisten jaostojen käyttöön

– Kun laite oli käynnissä, Barry pyysi minua koskettamaan sitä, mutta en pystynyt, se työnsi käteni pois, kuin kaksi vastakkaispolaarista magneettia, Bob jatkoi

– Lukemassani dokumentaatiossa kerrottiin, että alus oli Zeta Reticuli tähtijärjestelmästä, Bob kertoi ja sai Joe Roganin kasvoille hämmästyneen ilmeen

– Heillä (tukikohdassa) oli yhteensä yhdeksän alusta, pääsin itse käsiksi vain yhteen niistä, Bob Lazar kertoi haastattelussa



Lähde:
Paranormaaliblogi.net
          




Havaintopäivämäärä: huhtikuu 27, 2019
Havaintopaikka: Phoenix, Arizona, USA
Facebook-lähde: https://www.facebook.com/jeff.woolwine/posts/10156457314297833

Tämän havainnon tallensi UFO-tutkija Jeff Woolwine Phoenixista.

Video on yksi selkeimmistä mitä on vähään aikaan näkynyt, ja kuitenkin UFO itse on niin heijastava, että on vaikeaa saada yksityiskohtia sen pinnasta. Hän kuvasi sen Canonin HD-kameralla hänen asuntonsa ulkopuolella päivällä kello 14:37.

Kirkas keltainen hehku tällä UFOlla on huomattava. Se pyörii ja kääntyilee aivan kuin sillä ei olisi yläosaa, ei alaosaa, mutta se pyörii 360 asteen kierroksia sen liikkuessa.

Selvää todistusaineistoa siitä, että Phoenixia tarkkailee avaruusolennot.

Scott C. Waring



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
          



ovni, omni, ufo

Youtuben UFO-tutkimuskanava ThirdPhaseofMoon on päässyt jyvälle mielenkiintoisen UFO-törmäyksen todistusaineistosta.

Tällä videolla armeijan sisäpiiriläinen sanoo puhelimessa, että hänellä on hallussaan metallinpalanen, jonka hän on ottanut törmänneestä UFOsta, ja pitänyt palasen itsellään. ThirdPhaseofMoonin tutkijat ottavat metallin, valokuvaavat sen, analysoivat sen metalliseoksen saadakseen tietää onko siinä tuntemattomia ainesosia ja josko metallilla on biomekaanista tai elävää keinoälyä sen rakenteessa. Minun täytyy sanoa... odotan seuraavaa videota suurella mielenkiinnolla. Mutta se on vaarallista... sellainen todistusaineisto voi vaarantaa valtion tiedustelun ja sen takia ihmisille käy huonosti. Ystäväni, tunnetun UFO-tutkija Streetcap1:n kuolema tapahtui hetki sen jälkeen kun hän oli ollut venäläisten haastateltavana. Varoitin häntä vaaroista, mutta hän antoi haastattelun kotoaan joka tapauksessa! Olen liian tietoinen siitä mitä UFO-tutkijalle voi tapahtua. Toivotaan ThirdPhaseofMoonille onnea ja turvallista matkaa.

Scott C. Waring, Taiwan



Lähde:
Eksopolitiikka.fi

Tietoa

Täysikuu 2022  Pörssikurssit  Tietoa

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Mannerheimintie 39