helmikuuta 2018
          

27.2.2018



Borleyn pappila

Borleyn pappila tunnettiin englantilaisena kummitustalona. Pappila sijaitsi Stour-joen pohjoisrannalla Borleyssä Essexissä. Se rakennettiin vuonna 1862. Rakennuksessa ja sen lähiympäristössä väitetään tehdyn sen olemassaolon aikana lukuisia kummitushavaintoja sekä koetun paranormaaleja ilmiöitä. Niitä tutki vastaaviin ilmiöihin perehtynyt tutkija Harry Price, jonka tämä tutkimus teki tunnetuksi. Pappila tuhoutui tulipalossa 1939. Price suoritti vielä tutkimuksia raunioissa 1943. Rauniot purettiin 1944.

Pappilan rakennutti kirkkoherra Henry Bull. Hänen jälkeensä siinä asui poikansa pastori Harry Bull vuoteen 1927. 1928 pappilaan muutti pastori Guy Smith vaimoineen ja juuri he ottivat yhteyttä Daily Mirror - lehden kautta Society for Psychich Research - yhdistykseen monien havaitsemiensa ilmiöiden vuoksi. Lehti lähetti paikalle aluksi reportterin mutta järjesti myös yhdistyksen tutkijan Harry Pricen paikalle.

Smithit muuttivat pois 1929 ja sinne muutti pastori Lionel Foyster perheineen 1930. 1935 rakennus jäi tyhjäksi.

Ilmiöt


Borleyn kylässä oli jo ennen pappilan rakentamista kerrottu kummittelevasta nunnasta, joka vaelteli pappilan mailla. Aaveen sanottiin olleen nunnan joka oli yrittänyt karata munkin kanssa. Rangaistukseksi hänet olisi lukittu huoneeseen ja näännytetty nälkään. Munkki olisi hirtetty. Nunnan aave häiritsi Henry Bullin perhettä katselemalla toistuvasti ruokasalin ikkunasta perheen aterioidessa, ja Bull muurautti ikkunan umpeen. Aaveen näkivät useat perheen ulkopuoliset henkilöt eri aikoina. Henry Bull ei pelännyt kummittelua, vaan rakennutti huvimajan, josta voisi katsella ulkona hämärän aikoihin liikkunutta aavetta.

Pastori Smithin vaimo uskoi nähneensä aave-hevosvaunut. Rakennuksessa kuultiin palvelijoiden kellojen soittoa, vaikka ne oli poistettu käytöstä ja niihin johtavat sähköjohdot katkaistu. Lisäksi kuultiin lapsen askeleita. Ovet lukittuivat itsestään ja seiniin ilmestyi graffiteja jotka oli osoitettu "MF:lle". Ikkunoissa kerrottiin havaitun valoja ja outoja hajuja kuvailtiin. Esineet liikkuivat talossa ja sen ympärillä. Price itse kuvaili ensimmäisellä käynnillään miten verannan lasikaton läpi oli lennähtänyt kivi hänen ollessaan siellä. Itse rakennus oli muutoin tyhjä ja lukittu.

Erityisesti Lionel Foysterin vaimo Marianna kuvaili kummittelua väkivaltaiseksi. Hänet olisi esimerkiksi heitetty vuoteesta alas ja että häntä kohti olisi singottu esineitä.

Price vuokrasi pappilan tutkimuksia varten vuoden ajaksi 1937. Hänellä oli apunaan 48 havainnoitsijaa. Hän suhtautui kerrottuihin tapahtumiin skeptisesti. Tutkimustensa aikana Price näki erään lehtimiehen kanssa varjomaisen hahmon puutarhassa. Erään lukitun ja tyhjän huoneen ikkuna hajosi sisältä ulospäin ja siitä lensivät kynttilänjalka ja tiiliskivi. Tutkimuksen työntekijä kuvaili miten ryhmän työskentelyynsä käyttämän huoneen ovi sulkeutui ja meni lukkoon hänen ollessaan siellä avaimen ollessa sisäpuolella. Erääseen suljettuun huoneeseen ilmestyivät kultasormus ja takki, joita kukaan ryhmässä ei ollut nähnyt aikaisemmin. Myös lämpötilojen vaihtelua havaittiin ja mitattiin. Vielä tulipalon jättämissä rauniossakin kuultiin koputuksia sekä havaittiin valoja ja lämpötilojen vaihteluita.

Raunioissa 1943 tekemissään kaivauksissa Price löysi kellarista n. 30-vuotiaan naisen leukaluun ja osia pääkallosta. Hän oli vakuuttunut, että ne olivat tarinoiden nunnan jäänteet. Price järjesti asianmukaisen hautauksen. Ilmiöiden sanottiin vaimentuneen ja hävinneen ennen raunioiden purkamista 1944.

Harry Price julkaisi tutkimustensa tulokset kirjassa The Most Haunted House in England. Teos teki hänet yhdeksi tunnetuimmista paranormaalien ilmiöiden tutkijoista. Price kuoli 1948.

Epäilyt


Harry Price itse epäili ilmiöiden aitoutta. 1940 hän julkaisi mielipiteen, että Marianna Foyster olisi järjestänyt osan ilmiöistä silmänkääntötempuilla. Kummitteluun liittyvä tarina rakastuneista ja karkaamista yrittäneistä munkista ja nunnasta tai nunnakokelaasta on ollut suosittu Britannian kansanperinteessä. Kokonaisuudessaan hän silti piti kummittelua aitona.

Ollessaan jo vanhus Marianna Foyster tunnusti lavastaneensa kummittelua saadakseen hiljaiseen elämäänsä vaihtelua Lontoossa. 1979 hän väitti kahdelle Iso-Britannian parapsykologisen seuran edustajan tekemässä haastattelussa, että hänen miehensä oli aiheuttanut poltergeist- ilmiöt. Toisaalta hän sanoi että osaa ilmiöistä ei oltu lavastettu, ja outoja ilmiöitä oli havaittu jo ennen kuin Price kiinnitti pappilaan huomiota.

Pricen arvostelijat pilkkasivat tutkimusmenetelmiä sekä julkista ilmoittelua tarkkailijoiden saamiseksi pappilan tutkimuksia varten. Hänen arveltiin myös itse lavastaneen ilmiöitä.

E.J Dingwall, Kathleen Goldney ja Trevor Hall kirjoittivat kirjan The Haunting of Borley Rectory jonka S.P.R julkaisi 1956. Kirja oli erittäin skeptinen Pricestä sekä rehellisenä tutkijana että persoonana. Erityisesti Dingwallin motiivit kirjan kirjoittamiseksi saattoivat kuitenkin olla kyseenalaiset. Goldney totesi Pricestä toisessa yhteydessä, että Price saattoi olla älyllisesti epärehellinen ts. hieman herkkäuskoinen muttei itse alentuisi väärentämään ilmiöitä.

Lähteet:
Borleyn pappila - Wikipedia
          

22.2.2018



Babuška-nainen

Babuška-nainen (engl. Babushka Lady) on lempinimi tunnistamattomalle naishenkilölle, jonka tiedetään valokuvanneen tai jopa videoineen John F. Kennedyn salamurhan vuonna 1963 erittäin läheltä. Hänen nimensä tulee hänen pitämästään huivista ja venäjän kielen sanasta babuška, joka tarkoittaa mummoa tai vanhaa naishenkilöä.

Vaikka monet näkivät tapahtuman aivan yhtä läheltä, on tapahtumasta kuitenkin erittäin vähän läheltä otettua video- tai kuvamateriaalia joka selventäisi tutkijoille tilanteen kulkua. Lisäksi moni paikalla ollut etsi suojaa ja juoksi pakoon laukausten jälkeen, toisin kuin Babuška-nainen, jonka tiedetään todistetusti jatkaneen kuvaamista tilanteesta huolimatta. Yhdessäkään valokuvassa, jossa Babuška-nainen esiintyy, hän ei katso suoraan kameraan joten häntä ei ole koskaan pystytty tunnistamaan eikä hän ole koskaan ilmoittautunut lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Vuonna 1970 Beverly Oliver -niminen nainen väitti olevansa Babuška-nainen. Hänen väitteensä osoitettiin myöhemmin perättömiksi. Hän muun muassa väitti kuvanneensa tapahtumat kameralla, joita ei vielä tuolloin ollut olemassakaan. Lisäksi valokuvat Babuška-naisesta osoittavat naisen olevan vanhempi kuin Oliver tuolloin.

Tapauksen toinen merkittävä sivuhenkilö on niin kutsuttu Sateenvarjomies (engl. Umbrella Man), joka nähdään Kennedyn kulkureitin varrella mustiin pukeutuneena pitämässä sateenvarjoa auki yllään kirkkaana syyspäivänä. Vuonna 1978 mies nimeltä Louie Steven Witt kertoi olevansa kyseinen mies, ja yhä omistavansa sateenvarjon. Hän kertoi sateenvarjon olleen eräänlainen protesti Kennedyn politiikalle.

Lähde:
Babuška-nainen - Wikipedia
          



Vietnam

Operation Wandering Soul (suom. Operaatio Kulkeva Sielu) oli Yhdysvaltojen propagandakampanja Vietnamin sodassa.

Operaatio perustui monen vietnamilaisen uskomukseen vaeltavasta sielusta.

Vietnamilaisen uskomuksen mukaan kuolleet tulee haudata kotimaahansa tai heidän sielunsa vaeltavat päämäärättömästi kivussa ja kärsimyksessä. Vietnamilaiset ajattelevat, että jos ihminen on huonosti haudattu, heidän sielunsa vaeltaa päämäärättömästi.

Yhdysvaltalaiset insinöörit nauhoittivat aavemaisia ja sekavia ääniä useita viikkoja, joiden esitettiin olevan kuolleiden Vietkong sotilaiden kulkevia sieluja. Operaation tarkoituksena oli iskeä kauhua viholliseen. Tehtävän perustana oli saada Vietkong pakenemaan tai antautumaan. Helikopterit joskus kailottivat kai'uttimista nauhoitusta. Nauhoitusta erityisesti toistettiin yöllä viidakoissa.

oskus Wandering Soul nauhoitusta käytettiin muiden nauhoitusten kera, jotta pelkoa viholliseen saataisiin entistä enemmän tuotettua. Eräs entinen 6. PSYOP Pataljoonan sotilas sanoi. "Tiedättekö mitä teimme Nui Ba Denin vuorella vuonna 1970? 6. Psyop sai ilmavoimien pilotin lentämään Bangkokiin eläintarhaan nauhoittamaan aitoa Tiikerin karjumista. Meillä oli Chieu Hoi sotilas joka meni vuorelle kertomaan Vietkongille, että tiikeri on hyökkäämässä Vietkongin kimppuun lähiaikoina. Me lisäsimme Wandering Soulin nauhoitukseen tiikerin karjumista ja kaksi miestä meni vuoren lähettyville soittamaan nauhoitusta. 150 Vietkongia tuli alas vuorelta myöhemmin.

Operaation lopputulos on tuntematon. Vietkong yleensä vastasi nauhoitukseen ampumalla.



Lähteet:
Operation Wandering Soul - Wikipedia
psywarrior.com - Wandering Soul
          



Champ

Champ eli Champy tai Champtanystropheus on järvihirviö, jonka väitetään elävän itäisessä Pohjois-Amerikassa, Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla sijaitsevassa Champlainjärvessä. Sen kerrotaan olevan suurikokoinen ja pitkäkaulainen matelija, jolla on samanmuotoinen pää kuin hevosella. Olento on ollut lain nojalla rauhoitettu vuodesta 1983 lähtien. Se on yksi harvoista järvihirviöistä, joista on saatu edes jotenkuten kelvollinen valokuva.

Paikallisten irokeesi-intiaanien vanhoissa taruissa kerrotaan järvessä asuvassa Chaousarou- tai Tatoskok-nimisestä hirviöstä, joka näyttäytyy lämpimällä ja tyynellä säällä. Intiaanien mukaan sillä on päässä sarvet. Järven löytänyt ranskalainen tutkimusmatkailija Samuel de Champlainkin kertoi nähneensä siellä olion, jollaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, jo 1600-luvun alussa. Ensimmäinen varsinainen ja kirjattu havainto Champista on vasta vuodelta 1883. Samoihin aikoihin paikalliset alkoivat käyttää oliosta nimitystä "Lake Champlainen merikäärme". 2000-luvulle mennessä siitä oli tehty yli 300 silminnäkijähavaintoa.

Merkittävin näyttö Champin olemassaolosta on 5. heinäkuuta 1977 otettu niin kutsuttu Mansi-valokuva, jossa järvenpinnasta kohoaa suuren, tumman ja paljasnahkaisen olennon selkä ja lähes pystysuoraan ylös osoittava pitkä kaula. Olennon pää katsoo poispäin kamerasta. Kuvan otti connecticutilainen harrastelijavalokuvaaja Sandra Mansi ollessaan miehensä Anthony Mansin kanssa automatkalla Champlainjärvellä, lähellä Vermontin St. Albansia. He pysähtyivät tauolle järven rantaan, ja samalla hetkellä noin 50–60 (joidenkin lähteiden mukaan 30–45) metrin päässä heistä nousi dinosaurusta muistuttanut olio veden pintaan. Perheen mukaan se heilautti muutaman kerran päätään ja katosi sitten takaisin veden alle. Mansit eivät kertoneet näkemästään neljään vuoteen, koska he pelkäsivät joutuvansa naurunalaisiksi. Vuonna 1981 he näyttivät valokuvaa viranomaisille, jotka aloittivat perusteellisen tutkimuksen olennon löytämiseksi. Kaksi vuotta myöhemmin Champ julistettiin rauhoitetuksi lajiksi, vaikka sitä ei tutkimuksissa ollut löydettykään.

Kuvassa näkyvästä olennosta ei ole saatu varmaa määritystä. Jotkut epäilevät kuvaa huijaukseksi, sillä olio näyttää lojuvan hiekkasärkällä. Se voisi siis olla nukke tai muu keinotekoinen luomus. Brittiläisen Kolumbian yliopiston professori Paul LeBlond on päätellyt kuvassa näkyvien aaltojen perusteella, että olion pään ja selän välinen etäisyys on 4,8–17,5 metriä. Veden alla näkymättömissä olevien osien kokoa ei ole pystytty arvioimaan.

Kryptozoologit arvelevat, että Champ voisi olla basilosaurus tai joutsenlisko. Kummatkin ovat nykytietojen mukaan kuolleet sukupuuttoon jo kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Toisen teorian mukaan olento olisi ennestään tuntematon, pitkäkaulainen hyljelaji.

Lähde:
Champ - Wikipedia

Aiheesta muualla:
Unknownexplorers.com: Champ
Newanimal.org: Champ
          

9.2.2018



Stuff

HowStuffWorks tube kanavalla mielenkiintoisia videoita. Eli foliohatuille paljon katsottavaa, jollet ole jo katsonut. Salaliittoteorioita 144 jakson verran.



Tietoa

Täysikuu 2022  Pörssikurssit  Tietoa

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Mannerheimintie 39