Mysteerien maailma
          

22.8.2018




Linda Miller on valokuvannut useita otoksia kesäkuussa 2018 Canon-merkkisellä kamerallaan ja 12 sekunnin valotusajalla. Yhdessä monista kuvista on epätavallisen näköinen esine, joka ei näytä tähdeltä, tähden liikkeeltä tai raketin laukaisulta.

Ei ole vielä saatu selville mikä kyseinen ilmiö voisi olla. Kuva näyttää kirkkaan valoisalta UFO:lta tai portaalintyyppiseltä ilmiöltä. 12 sekunnin valotusajalla, esine tuntuu liikkuvan taivaalla erittäin hitaasti.



Lähde:
Eksopolitiikka.fi
UFO Sightings Hotspot
          



Mysteerien maailma suosittelee


Aavedatalta jälleen loistavaa videota. Tällä kertaa tutkimuskohteena Hotel Katajanokka. Mielenkiintoisen tutkimuskohteen lisäksi videolla nähdään myös legendaarinen Volvo Markkanen.


Lisää materiaalia Aavedatan youtube-kanavalta ja nettisivuilta.
          

9.7.2018



Katse kaikkeuteen tube-kanava


Filosofinen tieteisohjelma maailmankaikkeuden mysteereistä. Suosittelen käymään kurkkaamassa kaverin kanavan, koska aihealueet ovat erittäin mielenkiintoiset ja videoiden laatu on hiottu kovalle tasolle. Erittäin laadukasta jälkeä.

Eka kausi


Toka kausi


          



Red sprites oklahoma
Kuvaaja: Paul Smith

Paul Smith kuvasi Oklahomassa (24.5.2018) harvinaisen taivasilmiön nimeltään "punainen haamu".

Paulin mielestä on mielenkiintoista, että ilmiö on dokumentoitu vasta hiljattain ensikertaa. Ilmiötä, jota on ennen pidetty erittäin harvinaisena, mutta nykyään niitä havaitaan entistä enemmän.

Paul tallensi toisen haamun koko komeudessaan salamoinnin yhteydessä. Video näkyy ensin reaaliajassa ja sen jälkeen kymmenen kertaa hitaampana.

TLE tarkoittaa transienttia valoilmiötä, (Transient Luminous Event), joihin kuuluu yläilmakehän sähköiset ilmiöt jotka tunnetaan haamuina. Nämä korkealla tapahtuvat purkaukset ovat sivuutettu pitkään, ja vasta vuonna 1989 meteorologeilla oli idea siitä mikä ilmiö on, kun kuvallista dokumentaatiota näistä väitteistä alkoi olla saatavilla.



Lähteet:
Eksopolitiikka
UFO Sightings Hotspot
          



Yeren
Yeren patsas

Yeren eli Yiren eli kiinalainen villimies on ihmisapinaa muistuttava kryptidi, jonka väitetään elävän Etelä-Kiinassa sijaitsevan Hubein maakunnan tiheissä vuoristometsissä. Sen kiinankielinen nimi Yeh Ren merkitsee "villimiestä".

Piirteet


Yerenin kuvaillaan useimmiten olevan suurikokoinen, 1,5–2,5 metriä korkea ja pitkäkarvainen. Sen 3–4 cm pitkistä karvoista koostuva turkki on yleensä punertava tai tummanruskea, mutta muutamat silminnäkijät ovat kertoneet myös kokonaan valkoisista yksilöistä. Olennon naama muistuttaa ihmisen ja apinan kasvojen välimuotoa, ja sen päälaki on tasaisempi kuin ihmisellä. Silminnäkijöiden mukaan sillä ei ole häntää. Sen sanotaan kävelevän yleensä kahdella jalalla ja liikkuvan enimmäkseen maassa, ja sen kädet ovat pitkät. Löydetyt jalanjäljet ovat olleet hyvin syviä ja suurikokoisia, jopa 40 cm pitkiä. Jäljissä näkyy viisi varvasta kuten ihmisellä, mutta muodoltaan ne ovat lähempänä apinan jalanjälkiä. Pyöreähköstä ulkomuodostaan huolimatta olennon kerrotaan pystyvän tarvittaessa liikkumaan ja juoksemaan nopeasti sekä kiipeämään, myös neljällä jalalla. Yerenillä on erilaisia ääniä, kuten voimakkaita huutoja. Paikalliset asukkaat uskovat olennon olevan lihansyöjä ja olevan ihmisillekin vaarallinen, mutta Kiinan tiedeakatemian tutkijoiden mukaan eläin syö kasveja, kuten marjoja ja pähkinöitä, ja joskus hyönteisiäkin. Sen väitetään vierailevan toisinaan pelloilla syömässä maissia. Useimmiten olentojen kerrotaan elävän pariskunnittain, joskus taas pienissä perheryhmissä.

Väitettyjä Yeren havaintoja


Kiinan viranomaiset ovat tilastoineet olennosta yli 400 havaintoa 1920-luvulta alkaen, mutta se on esiintynyt paikallisessa kansanperinteessä mahdollisesti jo esihistoriallisina aikoina. Myös alueella vierailleet turistit ovat tehneet siitä havaintoja. Kiinan tiedeakatemia on vakuuttunut siitä, että kyseessä on jokin tieteelle tuntematon kädellislaji. Kiinan hallituksen metsähallintoviranomaiset sen sijaan ilmoittivat joulukuussa 1998, että Yereniä tulisi pitää vain taruolentona, koska useiden tutkimusten mukaan väitetyt villimieshavainnot ovatkin itse asiassa koskeneet muita eläimiä. Olennon olemassaoloon uskovat ovat epäilleet, että kriittinen ilmoitus annettiin siksi, jotta Shennongjian luonnonsuojelualueen kävijämäärät eivät kasvaisi liian suuriksi; siellä on entuudestaankin vieraillut noin 400 000 turistia vuosittain. Hubein maakunnan matkailusta vastaavat virkamiehet ovat luvanneet elävänä pyydystetystä Yerenistä 55 000 euron suuruisen palkkion, kuolleesta yksilöstä hieman pienemmän. Läheltä otetuista valokuvistakin on luvattu palkkioita, mutta niiden saaminen on käytännössä vaikeaa, koska Kiinan valtiovalta on kieltänyt "Yeren-safarien" järjestämisen turisteille.

Tiedeakatemia järjesti vuonna 1977 suuren tutkimusretkikunnan etsimään olentoa. Z. Gouxingin johtaman 110-jäsenisen ryhmän tutkimukset kestivät kahdeksan kuukautta, ja niiden aikana saatiin kerätyksi runsaasti paikallisten asukkaiden tekemiä silminnäkijähavaintoja. Retkikunta löysi jalanjälkiä ja ulosteita, joiden perusteella Yerenillä pääteltiin olevan samanlainen ruokavalio kuin gorilloilla ja orangeilla. Metsissä havaittiin myös gorillan makuusijoja muistuttavia nukkumispaikkoja. Moni ryhmäläinen teki olennosta näköhavaintojakin, mutta niiden tueksi ei saatu valokuvia.

Vuonna 1995 toinen, 30-henkinen tutkimusryhmä lähti etsimään Yereniä Hubein länsiosassa sijaitsevan Shennongjian alueelle. Tämäkään retkikunta ei onnistunut saamaan merkittäviä todisteita, vaan tehdyt löydöt olivat melko samanlaisia kuin vuonna 1977.

Vuonna 1999 järjestettiin kolmas laajamittainen etsintäyritys, joka suuntautui turistien suosimalle Shennongjian luonnonsuojelualueelle. Se kesti kaksi kuukautta, ja siihen osallistui kiinalaisia tiedemiehiä ja toimittajia. Tulokseksi saatiin kaksikymmentä jalanjälkeä, syötyjen maissintähkien jäännöksiä ja punertavaa karvaa.

Myöhemmin on tutkittu Yerenin karvoiksi tulkittuja näytteitä, ja niiden on havaittu kuuluvan jollekin Kiinassa täysin tuntemattomalle eläimelle. Pelkät karvanäytteet eivät kuitenkaan riitä todisteeksi uuden lajin olemassaolosta, ja länsimaissa useimmat tutkijat suhtautuvatkin Yerenin olemassaoloa koskeviin väitteisiin kriittisesti.

Mahdolliset selitykset


Yerenin olemassaoloon uskovat arvelevat, että kyseessä on todennäköisesti uusi makakilaji, sillä erilaiset makakit ovat alueella varsin yleisiä. Toisten teorioiden mukaan Yeren on jonkinlainen orankien sukulainen tai sukupuutolta välttynyt Gigantopithecus-laji, mahdollisesti Gigantopithecus blacki. Nykytietojen mukaan orangit hävisivät Kiinasta jo pleistoseenikaudella. Alueelta on löydetty runsaasti suurten esihistoriallisten apinoiden fossiileja.

On myös ehdotettu, että mahdollinen tuntematon laji olisi jonkinlainen ihmisen esi-isien sukulainen, jonka evoluutio ei olisi edistynyt kymmeniin tuhansiin vuosiin.

Lähde:
Yeren - Wikipedia
          

7.6.2018



Crying boy painting

Kummitteleva taulu


Tarina alkaa vuonna 1985, kun selittämättömiä tulipaloja syttyi ympäri Englantia. Rakennusten raunioita tutkittaessa herätti yksi asia huomiota. Ainoa esine, joka säästyi tulipaloissa oli maalaus itkevästä poikalapsesta. Kyynelten määrä pojan poskilla lisääntyi aina tulipalon sattuessa.

Sun-lehti kertoi jutussaan miten kaikki talossa olleet tavarat olivat tuhoutuneet maalausta lukuunottamatta. Maalauksesta liikkui monia kopioita ja kaikilla oli samat vaikutukset. Koti ja kaikki tavarat sen sisällä tuhoutuivat täysin, mutta maalauksessa ei näkynyt minkäänlaisia tulipalon merkkejä.

Sanomalehti alkoi saada puheluita ympäri Englantia ja kaikilla heillä oli samankaltaisia tarinoita kerrottavanaan liittyen tauluun. Eräs henkilö, joka soitti Sun-lehteen oli Dora Mann Mitcham joka sanoi "Vain kuusi kuukautta sen jälkeen kun olin ostanut taulun, taloni paloi maantasalle. Kaikki maalaukseni paloivat, paitsi taulu Itkevästä Pojasta." Kuukausi tarinoiden julkaisemisen jälkeen, Sun-lehti antoi lukijoilleen mahdollisuuden tuoda heidän maalauksensa heille, jotta ne poltettaisiin ja niiden kirouksesta päästäisiin eroon. Kaikki maalaukset jotka tuotiin lehden toimitukseen poltettaviksi paloivat.

Vaikka maalauksia poltettiin, niitä on silti löytynyt palaneista kodeista 1985-luvulta asti, joista viimeisin löytyi vuonna 1988.

Kukaan ei tiedä varmaksi taulun maalaajaa ja mistä hän sai idean maalata itkevän pojan. Huhut ja tarinat liikkuvat yhä sen ympärillä. Fakta on, että jos löydät kauniin maalauksen surullisesta, itkevästä pojasta. Hävitä se heti.



Lähde:
Kauhublogi
          



The Thetis Lake Monster

Järvihirviö


Thetisjärven hirviö on liskoihminen, jonka jotkut ovat väittäneet nähneensä Kanadan länsiosassa sijaitsevalla Thetisjärvellä. Hirviö on nähty vain muutamia kertoja. Sillä väitetään olevan koukkukynnet, viiltävän terävät evät ja sekä kidukset että keuhkot. Hirviöllä sanotaan olevan myös räpylät käsissään ja jaloissaan, hopean hohtoinen suomupeite ja pitkät torahampaat.

Ensimmäinen havainto olennosta tehtiin 19. syyskuuta 1972. Kaksi teini-ikäistä poikaa väitti olennon nousseen vedestä ja ajaneen heitä takaa metsän läpi. Hahmo tavoittikin toisen pojista ja pisti häntä käteen päänsä piikkisillä evillä. Neljä päivää myöhemmin kaksi muuta poikaa kohtasi samannäköisen hirviön toisessa osassa järveä. Kanadan kuninkaallinen ratsupoliisi suoritti asiasta tutkimuksen, mutta minkäänlaista todistusaineistöa ei saatu.

Yksi alkuperäinen todistaja Russell Van Nice on sanonut, että "se oli vain valetta", ja että hänen ystävänsä Mike Gold "yritti saada huomiota". Van Nicen mukaan hänen ystävänsä oli tunnettu siitä, että hän valehteli usein.

Lähde:
Thetisjärven hirviö - Wikipedia
          

2.6.2018



Bell Witch

Bellin noita oli myyttinen kertomus 1800-luvun alkupuolella Bellin perhettä piinanneesta räyhähengestä. Yhdysvalloissa 1800-luvun alkupuolella varakasta Bellin perhettä ahdisteli neljän vuoden ajan räyhähenki, jota alettiin kutsua myöhemmin Bellin noidaksi.

Oudot tapahtumat saivat alkunsa kun perheen isä John Bell näki pellollaan kummallisen eläimen, jolla oli koiran vartalo ja jäniksen pää. John ampui sitä, ja kun hän meni hakemaan eläimen ruumista, sitä ei ollut missään. Pari päivää myöhemmin, kun John oli liikkeellä poikiensa kanssa, he näkivät puussa omituisen näköisen linnun, joka oli heille aivan tuntematon. John ampui linnun, mutta mentyään hakemaan lintua, se oli kadonnut. Jonkin aikaa tämän jälkeen Johnin nuorin tytär Betsy kertoi nähneensä samassa puussa keinuneen hänen ikäisensä tytön, ja kun Betsy oli menossa tekemään tuttavuutta tämän kanssa, tyttö katosi. Yksi Johnin orjista kertoi myös nähneensä mustan, murisevan koiran, joka katosi kun sitä uhkasi kepillä. Tämän jälkeen Bellien talossa alkoi kuulua kammottavia ääniä, kuten koputuksia, ikkunoiden helinää ja murinaa. Joka päivä alkoi kuulua uusia ääniä. Äänet muistuttivat huonekalujen raahausta pitkin lattiaa, ja aivan kuin joku olisi kurlannut ja haukkonut henkeään. Sängynpylväisiin ilmestyi hampaanjälkiä, aivan kuin rotat olisivat jyrsineet niitä.

Sitten räyhähenki kävi väkivaltaiseksi. Peittoja kiskottiin keskellä yötä, ja jos joku yritti vastustaa, sai näkymättömästä kädestä läimäyksen naamaansa ja joku myös kiskoi lapsia öisin hiuksista. Betsy joutui jostain syystä erittäin rajujen hyökkäysten kohteeksi.

Betsyllä oli nuoresta iästä huolimatta jo kaksi kosijaa, toinen oli hänen opettajansa Richard Powell, joka ei enää ollut niin nuori mies kuin hänen kilpailijansa Joshua Gardner, joka oli suurin piirtein Betsyn ikäinen. Betsy tuntui olevan enemmän kiinnostunut Joshuasta, mutta tämän vierailut aiheuttivat epämiellyttäviä seurauksia, sillä Bellin noita piinasi Betsyä joka kerta kun Joshua oli tavannut häntä.

Hyökkäykset kävivät entistä rajuimmiksi ja huolestunut perhe lähetti Betsyn ystäviensä luo, mutta Bellin noita seurasi häntä sinnekin ja Betsyn kärsimykset vain pahenivat entisestään. Betsy kertoi, että hänellä oli hengenahdistusta ja hän pyörtyili usein. Hänen kasvonsa olivat jatkuvasti naarmuilla ja mustelmilla iskujen takia. Betsy sanoi, että hänen ruumistaan pisteli, ja kerran näytti että hän olisi oksentanut teräviä neuloja.

Bellin noita sai paikkakunnan asukkaat kiihkon valtaan, ja Adamsin kaupunkiin virtasi manaajia ja spiritualisteja. He vaativat henkeä vastaamaan miksi hän piinasi Bellin perhettä. Henki alkoi pikkuhiljaa kehitellä tapaa kommunikoida manaajien kanssa. Aluksi sen vastaukset olivat koputuksia, sitten ne muuttuivat vihellykseksi ja lopulta kuiskailuksi. Lopulta sitä oli helppo ymmärtää, mutta se ei suostunut vastaamaan tarkasti alkuperäänsä tai aikeitaan koskeviin kysymyksiin. "Minä olen henki joka on kotoisin kaikkialta. Taivaasta, helvetistä, maasta", se vastasi. "Olen ilmassa, taloissa, missä tahansa milloin tahansa, olen miljoonien vuosien luomus. Muuta en suostu kertomaan." Tämän enempää vastauksia ei saatu.

Aluksi luultiin että Bellin noita piinasi kaikkia perheenjäseniä, mutta selvisi, että sillä oli suosikkinsa. Se kunnioitti perheen äiti Lucy Belliä, jota se kohteli helläkätisemmin kuin muita.

Eräänä iltana henki ilmoitti perheelle, että "Olen päättänyt kummitella vanhalle Jackille (John Bell) niin kauan kuin hän on hengissä". Niinpä se kohdisti ilkeytensä Betsystä Johniin. Hänen kielensä turposi niin, ettei hän pystynyt syömään, ja hänen suunsa muoto muuttui niin paljon, että hänen kasvonsa näyttivät vääristyneiltä. Elohiiri, joka oli vaivannut jo hengen ensimmäisestä ilmestymisestä lähtien, paheni pahenemistaan. Noita herjasi Johnia ilkeästi ja piinasi tätä todella. Hänen turvotuksensa pahenivat niin, että hän joutui jättämään työnsä pitkäksi aikaa. Lokakuun puolessa välissä 1820, kun John oli juuri toipunut edellisestä, henki hyökkäsi vielä rajummin tämän kimppuun. Pian John joutui lopullisesti vuoteen omaksi. Perhe totesi eräänä päivänä, että John oli lähes tajuton ja he kutsuivat lääkärin paikalle ja tämän saapuessa henki puhui taas: "Teidän on turha yrittää virvoittaa vanhaa Jackia. Tällä kertaa minä sain hänet." Yksi Johnin pojista huomasi lääkehyllyssä oudon pullon, jota kukaan ei ollut ennen nähnyt. Joku kysyikin noidalta, "Mikä tämä pullo oikein on?", ja siihen noita vastasti tuoneensa lääkkeen ja antaneensa sitä Johnille yöllä ja se teki hänestä lopun. Talon kissalle annettiin tätä outoa lääkettä ja se kuoli lähes heti. Pian John kuoli ja noita jätti perheen rauhaan. Toistaiseksi.

Betsy, joka oli nyt 16-vuotias, oli aikeissa mennä naimisiin Joshuan kanssa, kun noita taas kerran alkoi piinata häntä. Se piinasi häntä pyytelemällä "Betsy Bell hyvä, älä mene naimisiin Joshua Gardnerin kanssa". Lopulta Betsy ei enää jaksanut tätä ja perui häät. Myöhemmin hän meni naimisiin opettajansa, Richard Powellin kanssa, joka kuoli Betsyn ollessa hieman yli 20-vuotias. Betsy eli leskenä 86-vuotiaaksi ja kuoli noin vuonna 1890.

Noidan viimeinen lupaus perheelle oli palata seitsemän vuoden kuluttua, ja kun se palasi, talossa ei asunut enää kuin Lucy ja kaksi hänen veljeään. Noita ei enää pahemmin piinannut heitä, vaan käyttäytyi kuin lähes harmiton räyhähenki.



Kuunnelma on ote Mervi Kosken kirjasta Maailman merkillisimmät kummitustarinat (Minerva, 2017). Videon on julkaissut Ilta-sanomat.

Lähde:
Bellin noita - Wikipedia
          

24.5.2018



Harrinniemi
Harrinniemi (Harrbådan) on Perämereen työntyvä niemi Kokkolassa Ykspihlajan pohjoispuolella, Kaustarvikenin länsirannalla.

Harrinniemen alueelle laadittiin vuonna 1919 huvila-alueen suunnitelma, jonka myötä alueelle rakennettiin huviloita pääasiassa 1920-luvulla. Tuolloin alueella olevat luvattomasti rakennetut pienet mökit vaadittiin hävitettäviksi. Vuonna 1930 Harrinniemen–Hopekivenlahden alueen mökkien suurimmaksi sallituksi pinta-alaksi määrättiin 25 neliömetriä. Nykyisin osa huviloista on tyhjillään, osan ollessa edelleen asumis- tai huvilakäytössä.

1940-luvulla aluetta suunniteltiin käytettäväksi lentokenttäalueena.

Harrinniemi geologia


Harrbåda on yli 200 km pitkän harjujakson pohjoisin näkyvä osa, joka on noussut merestä maankohoamisen myötä. Maankohoaminen jatkuu noin 8 mm vuodessa. On arvioitu, että maa kohoaisi alueella vielä noin 100 metriä, jolloin maankuori olisi normalisoitunut muinaisen mannerjäätikön painon jäljiltä.

Harrinniemen loisto


Niemellä sijaitsee vuonna 1953 rakennettu käytöstä poistettu Harrbådan linjaloisto, merenkulun ohjaukseen käytetty turvalaite jota usein virheellisesti kutsutaan majakaksi. Loiston valo on sammutettu ja korkea betoninen loistotorni toimii purjehdusmerkkinä.

Kummitus


Harrinniemellä 1800–1900-lukujen vaihteen tienoilla menehtyneen niin kutsutun Harrbådan neidon kerrotaan kummittelevan Harrinniemen alueella. Kummitustarinasta on olemassa useita eri versioita. Niiden mukaan neito olisi joko hukkunut putoamalla veneestä muiden veneessä olijoiden huomaamatta, tai hukuttautunut menetettyään miehensä ja poikansa haaksirikossa. Erään version mukaan neito olisi pelastunut haaksirikosta, mutta joutunut eloonjääneiden merimiesten raiskaamaksi ja murhaamaksi. Alueella väitetään myös esiintyvät poltergeist-ilmiöitä. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että alueen aiemmat huvila-asukkaat ovat levitelleet huhuja kummittelusta saadakseen olla rauhassa.

Lähde:
Harrinniemi - Wikipedia
          

14.5.2018



Mäkkylän kummitus

Mäkkylän kummitus on vuoden 1946 lopulla vajaan kuukauden ajan yksittäiseen taloon keskittynyt selittämättä jäänyt poltergeist-ilmiö. Ilmiö sai suomalaisessa lehdistössä suurta huomiota.

Ilmiöt alkoivat 10. lokakuuta vuonna 1946 Mäkkylässä nykyisellä Helsingin ja Espoon rajalla. Konstaapeli August Heinosen taloon suuntautui pari viikkoa kivien heittelyä. Kivisade ajoittui illan hämärtyessä aina kello 22 saakka.

Kivisade loppui ja pari päivää oli aivan rauhallista, kunnes 21. lokakuuta talon sisätiloissa alkoi esineiden lentely itsestään. Asukkaat todistivat muun muassa kukkaruukun putoavan pöydältä, uunin luukkujen avautuvan sisältöjen lentäessä ulos ja silitysraudan lentävän ilman poikki.

Lehdet kirjoittivat ilmiöistä ensimmäisen kerran 26. lokakuuta. Talon ympärille kertyi juttujen tuomana väkeä, joka aiheutti levottomuuksia. He syyttivät asukkaita Mustan Raamatun lukijoiksi, ja August Heinosta lyötiin. Ilmiöille kertyi enemmän todistajia. Muiden muassa sähköasentajat näkivät sulakkeiden irtoavan sulaketaulusta.

Kritiikki ja todenperäisyys


Poliisi selvitti kummittelua alusta alkaen. Leppävaaran poliisiasemalta oli jopa kymmenen poliisia etsimässä kivien heittelijää löytämättä syyllistä. Kivien heittelyä oli poliisinkin mukaan tapahtunut, mutta esineiden lentelyn sisätiloissa se katsoi olevan sensaationhakuista liioittelua. Samoin, kenenkään poliisimiehen ei myönnetty nähneen lentelyä tai uskoneen sen todenperäisyyteen.

Mäkkylän kummituksen sanotaan lopettaneen kummittelunsa kuukauden vaihteessa.

Tapahtumien aikaan poliisina Leppävaarassa toiminut Reino Lindfors on myöhemmin paljastanut pojalleen Mäkkylän kummituksen olleen huijausta. Reino oli kertonut asiasta pojalleen vuonna 1996. Kun poliisit olivat ympäröineet talon, hieman yli 20-vuotias poika oli tilaisuuden tullen kaivanut taskustaan kiviä ja kivisade alkoi tämän jälkeen. Kun poliisi sai pojan kiinni itse teossa, ei kummitteluja talossa enää havaittu. Asiasta ei tuolloin tehty sen suurempaa numeroa.

Lähde:
Mäkkylän kummitus - Wikipedia

Muualla:
Espoon poltergeist: Mitä tapahtui Mäkkylän kummitustalossa syksyllä 1946? - IS.fi
Mäkkylän kummitustalo - helsinki.fi
Öisiä koputuksia ja lentäviä kiviä – tutustu Suomen kuuluisimpiin räyhähenkiin - MTV.fi

Tietoa

Mysteerien maailma käsittelee paranormaaleja ilmiöitä, salaliittoteorioita, kryptozoologiaa sekä muita mielenkiintoisia aiheita.

Muita aihealueita:
Salaseurat, henkimaailma, muinaishistoria, historian henkilöt sekä katoamistapaukset.

Lisätietoa sivusta
Linkkilista
Ylläpito suosittelee
Tietosuojakäytäntö

Facebook-sivut

Otamme vastaan kokemuksia

Onko sinulla oma mielenkiintoinen kokemus jaettavaksi lukijoillemme?

Mikäli sinulta löytyy jännittävä/mielenkiintoinen kokemus, niin lähetä yhteydenottolomakkeella viestiä.

Otamme lomakkeen kautta vastaan myös palautteita
ja juttuvinkkejä.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *